Todennäköisesti ei ollut ja siksi "jouduttiin" ottamaan pelaaja, joka toipui loukkaantumisesta. Tai sitten olisi, mutta tarjolla oli paljon huonompia pelaajia. On olemassa sellainenkin skenaario, että HIFK ei halunnut markkinoilta pelaajaa kuin ainoastaan loppukaudeksi syystä X. Tai, että ei oltu valmiita maksamaan sellaisia summia loppukaudesta + seuraavasta kaudesta, mitä pyynnit oli, koska tarjolla olevat pelaajat eivät olleet sitä, mitä oikeasti haluttiin ja tarvittiin tai tarvitaan. Jääskä pelasi ykkösessä. Meillä oli omasta takaa laitureita kolmoseen ja neloseen, mutta Jääskän korvaajaa ei oikein ollut. Duunareita oli toki, mutta ei varsinaisesti sellaisia, jotka kykenisivät tekemään myös pisteitä. Että varmaan on laitureita ollut tarjolla halvallakin, mutta kun me etsittiin ykköskenttään pisteitä tekemään pystyvää raatajaa, tarjonta oletettavasti kaventui huomattavasti. On varmaan myös syytä huomioida, että Salomäki hankittiin hyvin suurella todennäköisyydellä ihan konkreettisesti korvaamaan tiettyä pelaajaa, eli Jääskää. Hän ei siis varmaankaan ollut perinteinen siirtorajavahvistus, vaan mahdollisimman yksi yhteen korvaaja. Harvoin tällaiset hankinnat tapahtuvat yhdessä yössä ja itse luulen, että vasta Jääskän loukkaannuttua helmikuun puolivälissä, laitettiin verkot vesille. Siirtorajaan oli kuitenkin parisen viikkoa vielä aikaa. Olisiko Salomäki edes liikkunut ilman loukkaantumista? Joka tapauksessa Salomäki ei ollut mikään Dehner-hankinta, joka loukkaantui ekassa pelissä, vaan hänen kohdallaan tiedossa oli, että eka peli tuskin tapahtuu heti saapumisesta seuraavana päivänä. Riski otettiin silti, koska tavoitteet oli pleijareissa.
Voin lyödä vetoa, että Salmelainen ei pidä Salomäen hankintaa kokonaisuutena minään ideaalina esimerkkinä, jollaiseen pitäisi joka kausi tähdätä. Käteen jäi hyvin vähän, jos mitään, mutta se ei johdu Salomäestä, vaan koko joukkueen peliesityksistä. Vaikka itse olen sitä mieltä, että joukkueen olisi hyvä olla valmis mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, en sulje etukäteen minkäänlaisia hakuja pois, koska etukäteen ei voi tietää, millaisessa tilanteessa olemme päivänä X. Pitää tilannekohtaisesti katsoa sitten jälkikäteen kannattiko vaiko eikö.
Täällä menee jengillä muutenkin lahjakkaasti taas vähän puurot ja vellit sekaisin eikä taloudelliset realiteetkaan oikein kohtaa tosielämän kanssa. Enkä viittaa nyt lainaamaani kirjoittajaan, vaan moneen muuhun. Kun siirtoraja meni umpeen tilanne oli olennaisesti muuttunut KHL:n takia. Toisille HIFK:n veskaritilanne oli suuri kysymysmerkki, toiset suhtautuivat siihen(kin) maltillisemmin. Halonen oli sairastellut, mutta tulossa lähiaikoina takaisin, Garteig pelasi vihdoin sillä tasolla kuin oltiin odotettu. Jos Garteig olisi pelannut huonommin, HIFK olisi varmasti ollut aktiivisenpi myös veskarimarkkinoilla. Mutta siirtorajalla tilanne oli se, että Garteig oli kunnossa, Halonen tulossa ja Taponen käytettävissä. Veskaripeli ei ollut suurin riski sillä hetkellä, joten itse ymmärrän, että markkinoilla ei oltu kovin aktiivisia veskojen suhteen, eikä haluttu saman tason veskareita, joille ei voitu edes luvata peliaikaa. Se, että Garteig meni runkosarjassa monen fanin ihon alle, ei nyt vain voi olla mikään peruste seurajohdolle toimia vastoin taloudellisia realiteetteja tai todennäköisyyksiä.
Myös HIFK:n pakisto olisi ollut aivan eri tasolla, jos Motin ja Lyytinen eivät olisi sairastuneet koronaan juuri ennen pleijareita. Motin saatiin takaisin viimeisellä mahdollisella hetkellä, tosin vain reiluksi yhdeksi eräksi. TPS teki voittomaalinsa tuon oikeusmurhan aikana ja siihen loppui kausi. Jos Motin ja Lyytinen olisivat olleet kokoonpanossa, Schmaltzin dorka pelikieltokaan ei olisi iskenyt yhtä pahasti. Talous ei nyt vain salli mitään varjojengejä, missä jokaisella on nimekäs korvaaja katsomossa odottamassa. Ennemminkin on laskettava todennäköisyyksiä ja kyllähän HIFK:lla osui koronan ja Garteigin loukkaantumisen myötä paska niin isosti tuulettimeen kuin vain osua voi. Itse uskon, että jälkikäteen ajateltuna HIFK:ssa oltaisiin laitettu kättä syvemmälle taskuun Lyytisen korvaajan löytymiseksi heti syksyllä, mutta tuolloin tilanne oli monessa mielessä aivan erilainen kuin kauden lopussa. Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta ei huonoista/vääristä valinnoista voi oikein ottaa muuta kuin opikseen, kun ajassa ei pääse taaksepäin.