flintstone
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Re: Re: No pistetäänpä täältäkin
Kolme kautta takaperin Jokerit pelasi erinomaisen runkosarjan ollen siis runkosarjan ykkönen. Koko runkosarja oli ollut Jokereilta vahva ja kaikkia pahimpia kilpailijoita (Tappara, TPS, HIFK) Jokerit oli vienyt runkosarjassa erittäin vakuuttavasti. Jokerit siis voitti runkosarjan ja Kärpät selvisi niukan naukin (paikka varmistui vasta viimeisellä runkosarja kierroksella Jokereita vastaan koetusta vierastappiosta huolimatta kun myös Blues hävisi tuolloin) pleijareihin. Jokerit oli siis runkosarjassa voittanut Kärpät jokaisessa neljässä pelissä ja Kärppien piti olla meille vain suupala ennen semejä mutta kuin taikaiskusta koko Jokeripoppoo hukkasi maalijyvänsä ja vaikka Jokerit hallitsikin pelejä sitä ensimmäistä vieraspeliä lukuunottamatta niin maalinteko oli koko ajan yhtä tuskaa. Markus Korhosesta tuli Jokereiden painajainen ja Kärpät siirtyi ottelusarjassa 1-2 johtoon ja yllättäen sarja olikin Oulussa katkolla Kärpille. Jokerit pelasi Oulussa veitsi kurkulla ja onnistui erinomaisen esityksen jälkeen kaatamaan Kärpät 2-0 ja lopulta siis kaikki kulminoitui 5.pelissä Helsingissä. Tuossa 5.pelissä Jokerit painoi pelin monen monituista kertaa Korhosen maalille mutta siitä huolimatta kaksi erää hierottiin 0-0 lukemissa, 3.erän alku puoliskolla tuo porojen suuri saatana Sakari Palsola iski sitten vertahyytävästi Kärpät 0-1 johtoon ja hurjista pyörityksistä huolimatta Jokerit ei saaneet kiekkoa tolppia tai hylättyä (Favorin hylkäsi Tom Koiviston tekemän maalin kun Törmänen muka häiritsi Korhosta ennen maalin syntyä) maalia lähemmäksi verkkoa. Ja kun loppusummeri lopulta päätti pelin ja meidän kauden en muista pitkään aikaan, jos koskaan, olleeni niin pettynyt. Koko maailma romahti vaikka meidän jätkät oli taistelleet koko sarjan ajan kuin pienet eläimet mutta se saatanan kiekko ei vain suostunut menemään sinne Kärppien noiduttuun maaliin. Meillä oli koko kauden ajan hurja noste ja mestaruushaaveet elivät vahvana, mutta loppusummerin soidessa maailma musteni ja mielessä soi vain monotonisesti "eihän tässä näin voinut käydä, eihän" ja vieläkin tuon muisteleminen sattuu. Jos vitutukseen voi kuolla niin tuolloin se oli hyvin hyvin lähellä.
Viime kautena meidän peli oli vain syksyllä erinomaisessa vireessä mutta kevättä kohti joukkue oli enemmän ja enemmän aneeminen ja vaikka Peltosen Ville olikin huikeassa vedossa niin viime kaudella pleijareissa mestaruusodotukset ja -haaveet ei olleet lähelläkään sitä luokkaa mitä ne oli kolme vuotta sitten.
Eli omasta mielestäni viime kaudella Jokereiden tippuminen finaaleista ei aiheuttanut samanlaista järkytystä kuin 3 kautta sitten. Muisti siis pelaa kyllä mutta erot löytyy odotuksista.
Kolme kautta takaperin Jokerit pelasi erinomaisen runkosarjan ollen siis runkosarjan ykkönen. Koko runkosarja oli ollut Jokereilta vahva ja kaikkia pahimpia kilpailijoita (Tappara, TPS, HIFK) Jokerit oli vienyt runkosarjassa erittäin vakuuttavasti. Jokerit siis voitti runkosarjan ja Kärpät selvisi niukan naukin (paikka varmistui vasta viimeisellä runkosarja kierroksella Jokereita vastaan koetusta vierastappiosta huolimatta kun myös Blues hävisi tuolloin) pleijareihin. Jokerit oli siis runkosarjassa voittanut Kärpät jokaisessa neljässä pelissä ja Kärppien piti olla meille vain suupala ennen semejä mutta kuin taikaiskusta koko Jokeripoppoo hukkasi maalijyvänsä ja vaikka Jokerit hallitsikin pelejä sitä ensimmäistä vieraspeliä lukuunottamatta niin maalinteko oli koko ajan yhtä tuskaa. Markus Korhosesta tuli Jokereiden painajainen ja Kärpät siirtyi ottelusarjassa 1-2 johtoon ja yllättäen sarja olikin Oulussa katkolla Kärpille. Jokerit pelasi Oulussa veitsi kurkulla ja onnistui erinomaisen esityksen jälkeen kaatamaan Kärpät 2-0 ja lopulta siis kaikki kulminoitui 5.pelissä Helsingissä. Tuossa 5.pelissä Jokerit painoi pelin monen monituista kertaa Korhosen maalille mutta siitä huolimatta kaksi erää hierottiin 0-0 lukemissa, 3.erän alku puoliskolla tuo porojen suuri saatana Sakari Palsola iski sitten vertahyytävästi Kärpät 0-1 johtoon ja hurjista pyörityksistä huolimatta Jokerit ei saaneet kiekkoa tolppia tai hylättyä (Favorin hylkäsi Tom Koiviston tekemän maalin kun Törmänen muka häiritsi Korhosta ennen maalin syntyä) maalia lähemmäksi verkkoa. Ja kun loppusummeri lopulta päätti pelin ja meidän kauden en muista pitkään aikaan, jos koskaan, olleeni niin pettynyt. Koko maailma romahti vaikka meidän jätkät oli taistelleet koko sarjan ajan kuin pienet eläimet mutta se saatanan kiekko ei vain suostunut menemään sinne Kärppien noiduttuun maaliin. Meillä oli koko kauden ajan hurja noste ja mestaruushaaveet elivät vahvana, mutta loppusummerin soidessa maailma musteni ja mielessä soi vain monotonisesti "eihän tässä näin voinut käydä, eihän" ja vieläkin tuon muisteleminen sattuu. Jos vitutukseen voi kuolla niin tuolloin se oli hyvin hyvin lähellä.
Viime kautena meidän peli oli vain syksyllä erinomaisessa vireessä mutta kevättä kohti joukkue oli enemmän ja enemmän aneeminen ja vaikka Peltosen Ville olikin huikeassa vedossa niin viime kaudella pleijareissa mestaruusodotukset ja -haaveet ei olleet lähelläkään sitä luokkaa mitä ne oli kolme vuotta sitten.
Eli omasta mielestäni viime kaudella Jokereiden tippuminen finaaleista ei aiheuttanut samanlaista järkytystä kuin 3 kautta sitten. Muisti siis pelaa kyllä mutta erot löytyy odotuksista.
Viimeksi muokattu: