Minä en tuntenut tai tiennyt Miki Liukkosta, mutta luin sitten kuolemansa jälkeen ajatuksiaan ja kovin tuttuja ne olivat. Joskus paha olo vaan vaivaa ja veivaa sisuskalut ja aivot uuteen järjestykseen. On kirjaimellisesti niin paha olla, ettei vaan jaksa, tai ymmärrä, että minkä helvetin takia. Kaikki on tavallaan kunnossa, mutta sitten tosiaan täristään lattialla paniikissa jostain syystä. Se on sitä osittain, kun ymmärtää maailman niin sanotusti väärällä tai erittäin persoonallisella tavalla, eli ottaa kaikesta stressiä ja kaikki tunteet ja havainnot maailmasta ylikorostuvat, vaikka pitäisi nimenomaan välttää sitä. Ahdistus on ehkä pahempi tappaja kuin vaikka pelkkä masennus. Masennus voi myös poikia jotain taiteellista, ahdistus tuhoaa sitä.
No, siinä lyhyesti se oma pikainen tuntemus kaverista. Hyvä keulakuva tälle keräykselle, koska totta tosiaan jollain tasolla hänenlaisiaan riittää tässä maassa vaikka kuinka. Hän vaikutti kiltiltä ihmiseltä. Ja meidän pitää myös muistaa, että rahasta on erittäin raju ja konkreettinen pula, eivätkä ihmiset pääse hoitoon ajoissa, jos koskaan. Minä kävin lääkärissä 15 vuotta yhtä soittoa, joten voin vain kuvitella mitä sellainen ihminen kokee, joka tuntee tulleensa hylätyksi tai kaltoin kohdelluksi, eikä pääse mihinkään ilman vuoden jonotusta tai tosiaan ei oteta lainkaan vastaan.