Katsoin tuon pari päivää sitten. En oikein tiedä millä adjektiivilla sitä kuvaisin. Pysäyttävä, surullinen, autenttinen. En suosittele herkille ihmisille, pienen lapsen elvyttämisen epäonnistuminen on rankkaa katsottavaa. Pari kertaa joutui pyyhkäisemään silmäkulmaa.
Ajattelinpa koittaa, mutta kyllä pistin kiinni tuossa vaiheessa, kun 18 kuukautisen äidin maailma romahtaa. Ei pysty. Tuo noin eka puolituntinen vaikutti kyllä todella hyvältä dokumentilta, mutta aiheen kuvaus oli liian rankka itselle. 5/5 vaikka en puoliakaan katsonut.
Tämä viestin innoittaman katsoin tuon dokkarisarjan. Seikkaperäinen ja hyvä, paljon mielenkiintoista kuvamateriaali. Animaatioiden ja hyvän kerronnan ansioista ei tarvitse olla ydinfyysikko ymmärtääkseen miksi posahti. Kiitosta vielä dokumentissa lukijana olleelle Juha Pitkäselle, rauhallinen ja selkeä ääni.
Jimmy Carr kommentoi asiaa hyvin jossain podcastissa. "Andrew Tate is a 14 year old boys idea of masculinity". Eli on naisia, autoja, rahaa jne. ja sitten kuvitellaan että voi itsekin saada tuon kaiken. Tuon ympärillä on YouTubessa melko paljon sisältöä jossa käsitellään asiaa ja sitten tietenkin sitä sisältöä joka on samanlaista kuin Taten materiaali on myös paljon.
Minulle tuo dokumentti toi mieleen sen, että maailmassa on vaan todella paljon aika huonosti voivia ja itsestään epävarmoja nuoria miehiä/poikia, joilla on miehen identiteetti aika pahasti hukassa. Jos noista Taten seuraajista tekisi jonkinlaisen tutkimuksen, niin luulen että hyvin korkealla prosentilla saataisiin tulokseksi se, että kodista ei ole löytynyt sellaista tervettä miehen mallia.
On kyllä outoa, että noissa piireissä maskuliinisuus nähdään öykkärimäisyytenä ja manipuloimisena eikä vastuullisuutena ja huolenpitona. Jonkinlainen "koulukiusaaja miehen mallina" -käsitys. Tämä näkyy myös Trumpin ihailussa, että nähdään se fragiili valehteleva liero "vahvana johtajana". Omalaatuista.
En muistanutkaan että ratkaisevassa ottelussa Kompalla oli tuomari ja Dombrovski maalituomari. Heistä on kyllä paljon muistoja.
Itse asiassa tämä on lähes 15 vuotta vanha sarja (vuodelta 2010).
Tämähän on suorastaan loistava, kuten Pekka Laineen muutkin samaan sarjaan kuuluvat Iskelmä-Suomi (2013), Urheilu-Suomi (2017) ja Politiikka-Suomi (2021). Varsinkin Rock-Suomen jakson 9 (Raskassarja) pariin tulee palattua aina uudelleen.
