Joo-o, oli kyllä hieno keikka! Sen verran töpeksin, että hävitin tulpat jonnekin kotiin, joten en saanut kuuloa suojattua ja helvetin lujaahan ne mielestäni soitti. Sitten kun soundit olivat hieman hakusessa alussa, niin mietin että mitähän tästä tulee. Vaikkakin se 10. penkkirivi oli varmasti aika ihanteellinen paikka kuunnella äänentoiston suhteen. Onneksi saivat sitten Jamesinkin laulut kohdilleen.
Itselleni keikka alkoi vasta For Whom ...:ista. Kuitenkin ehkä se rakkain biisi bändin tuotannosta. En ollut niin kamalasti uutta levyä kuunnellut, joten ei minuun, eikä kauheasti muuhunkaan yleisöön ihan purreet ne uudet palat, paitsi mitä nyt Cyanide ja The Day That Never Comes rokkas kyllä meiksillekin. Kyllähän olisi jokusen vanhemman raidan vielä toivonut, mutta mitäs vittua sitä itkemään. Jätkillä on uusi oiva lätty kehissä, niin eipä sitä kannata häpeillä.
Pyrojen, laserien ja valojen vuorottelu oli hyvin toteutettu, vaikka olisi ehkä odottanut vielä lisää kontrasteja ja musiikin mukana elämistä niiltä. Todellinen ylläripala ja helvetin positiivinen sellainen oli Turn The Page. Kakkos ja kolmossija illan positiivinen biisiyllätys sarjassa meni Fight Firelle ja Helplesille ja miksei Trapped Under Ice:llekin.
"Istuma"paikallakin mahtui hyvin heiluttamaan tukkaa ja puimaan nyrkkiä. Ei oikeastaan tullut ees ikävä permannolle, jossa mun silmiin ei menoa ollut kuin vasemmalla ja oikealla laidalla päätyjen ollen enemmän patsastelua, mutta kyllä sielläkin se nyrkki heilu.
Nyt vähän harmittaa, ettei ole lippuja tän illan keikalle. Voi vain miettiä, että mitä jätkät meinaavat noin tunnin päästä alkaa veivaamaan.
Kiitos Metallica.