wild wild west kirjoitti:Olisikohan nykyisillä hifitekniikoilla mahdollista re-masteroida tätä virhettä? Levyt tietysti on jo myyty, ja bassonsoittaja on lopun elämäänsä katkera, mutta olisi kiva kuulla millainen levystä olisi basson kanssa tullut.
Ehkä olen tullut jo vanhaksi mutta ei tämä Äijien nykymeno oikein vakuuta..
Kyllähän Metallica oli jo tuon levyn aikoihin sen verran iso nimi, että nauhat on pistetty kokonaisuudessaan visusti jonnekin talteen. Varsinaisella re-masteroinnilla kuitenkaan sitä bassoa sieltä tuskin ongelmitta paljoa voisi esiin kaivaa, niin vaimeasti se nimittäin sieltä läpi puskee. Justicella kitarat hoitavat ison osan basson roolista. Yleensähän kitaroista leikataan miksauksessa aika reippaasti sitä alapäätä pois ja bassolle jätetään selkeästi oma tonttinsa. Aika useinhan rocklevyillä on niin, että ei sitä bassoa sieltä niin hirveästi osaa normikuuntelija kuunnella, vaan ajattelee että kyllä on hienot ja potkivat rumpusoundit, vaikka oikeasti basso sen oomph-efektin tekee ja kitarat kuulostaisivat hyvinkin ontoilta, jos basso ei möyrisi tukea antamassa.
Jos ja kun nauhat ovat kokonaisvaltaisesti tallessa, voitaisiin koko levy miksata uudelleen tai ainakin säätää lopullisesta versiosta yksinkertaisesti bassoraitaa kovemmalle. Olenkin ihmetellyt, jotta koska vanhoja levyjä aletaan remasteroinnin sijaan miksaamaan kokonaan alusta asti uusiksi. Nykyisellä tekniikalla ja näkemyksellä esimerkiksi monista 70 ja 80-luvun levyistä saataisiin todella potkivia ja "isoja" soundeja irti. Onhan ne monet legendaarisetkin levyt aika tuhnuja, jos näihin nykyisiin vertaa, vaikka toisaalta se on iso osa niiden viehätystä. Pitää kyllä todeta, että kyllä siellä Justice-levyllä basso on. Sitä ei vaan oikein erota sieltä, mutta sen puutteen kyllä huomaisi heti, jos sen ottaisi pois.
Justicen tapauksessahan kävi niin, että Hetfield ja Ulrich päästettiin miksauspöydän ääreen. Ensin toinen laittoi omaa soitintaan kovemmalle ja sitten toinen teki saman. Ja vielä kerran. Kitaristia ei koskaan pitäisi päästää miksaamaan rock-levyjä. Muistaakseni Ulrich on todennut, että ne levylle lopulta päätyneet märkä rätti-rumpusoundit vituttavat vieläkin.
Noin muuten voisin todeta, että mielestäni Black albumi oli soundiensa ja yleisen tuotannon puolesta täysi napakymppi. Harvoin, jos koskaan, on raskas rokki kuulostanut kokonaisvaltaisesti yhtä hyvältä. Metallilevyn voi siis tehdä kuulostamaan ihan oikeastikin hyvälle, kiitokset tästä vuosisadan älynväläyksestä kuulunee Bob Rockille. Näitä uudempia tuotoksia mielestäni vaivaa jonkinlainen yleinen hiomattomuus vähän joka suhteessa, joka korostuu kun levyjä vertaa tuohon Black albumiin. Metallica kuulostaa parhaalta kun sieltä hiotaan isolla kädellä kaikki turhanpäiväisyydet ja mauttomuudet pois. Ikävä vaan, että bändi on tavallaan pyrkinyt välttämään tälläistä hiomista ja ylipätään musiikkinsa "tuottamista" Blackin jälkeen lähes järjestelmällisesti. St. Anger tästä karmeimpana esimerkkinä, kun äijät ihan tietoisesti väsäsivät levyä vasemmalla kädellä ja autotallimeiningillä. Rankka meininki = paskat soundit ja paskat biisit. Not!
Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että Hetfield voisi ajaa sen partansa pois. Herra voisi myös jatkossa laulaa keikoillaan ja lopettaa sen iänikuisen jodlaamisen.