Se oli 9+/10 ihan helposti. Tunnistin edelleen sieltä yhtyeen, joka aikanaan potki munille niin, että tuntui ja jonka nerokkaaseen aikanaan tykästyin.
Metallica on sen kokoluokan yhtye ollut pitkään, että show näyttelee itse pääasian ohessa isoa roolia ja sekin kesti vertailun hienosti. Tuollakin rintamalla bändi on kehittynyt mukavasti muutenkin kuin tuliliekkien muodossa, vaikka tottakai mä pidän musiikkia pääroolissa.
Ja sehän potki. Yhtye tuntui saavan harvinaisen hyvin volttiampeereita uusien biisien taakse ja vaikka avausveto Hardwired oli aika puuroa, niin Atlas Riseen kuviot jo selkeytyivät. Rutiinillahan bändi takoi jälleen hitit KHL-oligarkkien hallin ilmastoon, mutta niin ne pitikin. Metallica osasi esittää nuo vedot olematta liikaa kliininen omien hittiensä tulkki, vaan Creeping Deathiin, Sanitariumiin ja Seek And Drstroyhyn saatiin fania miellyttävää vääntöä taakse. Rappiolla - veto oli miellyttävää huumoria, jota olen totiseen heviskeneen kaivannutkin. Plussaa siitä, että mitään väsyneitä sooloja ei liiemmin kuultu.
Jotta kaikki ei olisi huikeaa ja ihanaa, niin basso jytisi mun mielestä aivan liian ylikovaa koko ajan. Mutta mitäs pienistä. Yleisö oli ihan hyvin mukana suomalaiseksi hevikansaksi. Jonot vetivät hyvin eikä kukaan omien havaintojen mukaan ollut turhan lujassa kaasussa.
Lars totesi, että ensi vuonna tavataan ulko-olosuhteissa. Menee se Metallica jossain pellollakin, mutta pimeässä hallissa nautin juuri näin lempimusiikkiani kuitenkin.
Metallica todisti, että se on yksi suurista yhä eikä siihen välttämättä olisi tarvittu edes lahjoituksia Hurstille. Nyt kun lahjoitukset tehtiin, se korostaa vain yhtyeen suuruutta.