KooKoolle vastustajaksi tulee todennäköisesti TuTo, joka on vääjäämättä kovemmassa kunnossa tällä hetkellä kuin Jukurit. Jukurit on mm. hävinnyt kolme viimeistä kärkipään joukkuetta vastaan pelattua kotimatsiaan (Hokille 1-3, Sportille 1-2 ja KooKoolle 3-4). Toki Jukurit voittanut kotonaan näitä häntäpään porukoita siinä välissä. Vieraissa Jukurit hävinnyt viime kierroksilla kärkipään joukkueista Jokipojille 6-1 ja Hokille 7-2, joten itse en nyt mitenkään näe, että Jukurit olisivat kovemmassa kunnossa kuin vaikkapa Sport, Hokki, TuTo tai Jokipojat.
Pudotuspeliparien veikkausketjusta Wiipurin viestiin tarttuen olen sitä mieltä, että hän katsoo tässä asiassa liikaa pelkkiä tilastoja. Toki on hyvän joukkueen merkki, että voittaa otteluita. Silti Jukurit on mielestäni ainakin siinä määrin kovassa kunnossa, että on jäänyt erittäin pienestä kiinni, etteivät mikkeliläiset ole voittaneet noita mainitsemiasi kärkijoukkueita vastaan käytyjä viime kotimatseja. Ei kovakaan kunto takaa aina voittoja, ja toisinpäin.
Jos Jukurit pääsee playoffeihin, voi tilanne kääntyä hyvin päälaelleen, sillä pelillisesti sarvipäät ovat viimeistelyä lukuunottamatta kovassa iskussa. Sitä tosin on tietysti vaikea sanoa, mikä on Jukureiden kunnon suhde noihin neljään esimerkkiesi Sportiin, Hokkiin, TuToon ja Jokipoikiin. En näkisi ainakaan dramaattista eroa.
Mainitsemissasi vierasotteluissa Jukurit oli edellisillan rankan voitokkaan TuTo-pelin jälkeen Joensuussa erittäin väsynyt ja Kajaanissa ottelu oli numeroita tasaisempi, vaikkakin tällöin Hokki oli parempi.
Sen sijaan niin KooKoota, Sportia kuin Hokkia vastaan paremmalla onnella ja tehokkaammalla viimeistelyllä Jukurit olisi juhlinut jokaisessa kolmea pistettä. Pelin hallintaa, tyhjiä maaleja, tolppakuteja. Aina ei pompi, eikä pelkkää viimeistelyosaamistakaan voida syyttää.
KooKoo tuli viime hetkillä tasoihin ja voitti tiukan väännön jälkeen vasta jatkoajalla. Lainaan sopivista kohdista Jatkoajan otteluraporttia:
5-5-pelissä kotijoukkue oli kokonaisuutta ajateltuna hienokseltaan niskan päällä ja sai luotua enemmän vaarallisia maalitilanteita.
Silloin kun pää pysyi vauhdissa mukana, kertyi maalien lisäksi maukkaita paikkoja myös pariin lisäosumaan. Näistä parhaat olivat kotijoukkueen Sami Kautolla ja Antti Kerälällä. Kautto ei onnistunut 27 minuutin kohdalla kuitenkaan nostamaan kiekkoa jäissä maanneen Lohtanderin yli, ja Kerälä epäonnistui aivan toisen erän viime sekunneilla heittämällä rystynsä tyhjänä ammottaneesta maalista ohi.
Ei olisikaan ollut lopulta vääryys, jos pisteet olisi kirjattu sarvipäiden hyväksi, mutta tällä kertaa kulminaatiopisteeksi muodostunut kolmas erä ja sen moninaiset vaiheet käänsivät pelin henkisesti kouvolalaisten eduksi. Sen jälkeen case oli selvästi KooKoon.
- Pelillisesti oltiin mielestäni parempia, ja ollaan voitettu vaikeammissakin paikoissa. Tänään ei vain tullut tulosta, Lipiäinen kommentoi.
Sportia vastaan tolpat kilisivät, ja Jukureilla oli hyvät mahdollisuudet voittaa ottelu. Vaikken ollutkaan paikalla, olen kuullut asiantuntevilta ja luotettavilta tahoilta asiaan selvää vahvistusta. Käytiin erittäin tasainen ottelu, jossa molemmilla oli omat hetkensä. Matsi ratkesi jatkoajalla Bakerin väsymykseen, jolloin Takala karkasi ja tuli koukituksi nurin. Tästä Sportille tuomittuun rangaistuslaukaukseen, jonka Jämsä pelimiehenä käytti hyväkseen. Jatkoajan otteluraporttia taas lainatakseni:
Jukureista (toisessa erässä) hyvään paikkaan pääsi Kory Baker. Mies laukoi tulisesti siniviivalta oikealle yläputkeen. Tilanteesta ei kuitenkaan syntynyt maalia. Myös Iivo Hokkanen pääsi kolauttamaan tolppaan. Maalitolpat olivatkin Jaakko Suomalaisen parhaat ystävät Kalevankankaan illassa.
Jukurit taisteli armottomasti koko kolmannen erän. Kory Baker pääsi useasti erittäin lähelle maalintekoa. Samalla aukesi myös Sportin hyökkäys, mutta Reunanen otti kaiken kiinni. Pelitempo oli kovaa, ja molemmat joukkueet yrittivät kaikkensa mutta varsinainen peliaika päättyi lopulta tilanteeseen 1-1.
- Harmittaa, pelin lopussa meillä oli hyviä maalintekopaikkoja. Tasainen peli, erittäin hyvä peli, kertasi Lipiäinen.
Hokkia vastaan Jukurit hallitsi peliä mielin määrin, mutta eipä taas saatu tasatilanteessa tyhjästäkään maalista sisään, ja pari kertaa osuttiin tolppiin:
Mikkelin Jukurien ja Kajaanin Hokin välinen lauantai-illan vääntö oli kuin parin Mikkelin-otteluiden käsikirjasta. Jukurit sai hallita peliä, mutta Hokki teki pirullisesti harvoista paikoistaan kovalla teholla voittoon riittäneet maalit.
Oli paradoksaalista, että ensimmäinen erä, jossa Hokki oli siinäkin suurimman osan alakynnessä, oli pelitapahtumiltaan lopulta matsin tasaisin periodi, mutta kahta seuraavaa erää entistä selvemmin hallinnut Jukurit oli tässä numeroiden valossa parhaimmillaan.
Jukurit sai omalla aktiivisuudellaan vaarallisia paikkoja, joista himokkaammalla viimeistelyllä tai vaihtoehtoisesti paremmalla onnella joukkue olisi ainakin toisen erän aikana tehnyt voittoon riittäneet maalit.
Baker pääsi 28 minuutin kohdalla tälläämään vapaasti oikelta loistopaikasta, mutta tarkkuus riitti ainoastaan kajaanilaismaalin tolppaan.
Huikein epäonnistuminen nähtiin 30 minuutin kohdalla. Tommi Lehtonen purjehti aivan Hokin maalivahdin alueen tuntumaan, kun Seppänen oli tilanteesta ulkona kuin lumiukko. Jukurihyökkäyksen hienon kuvion jälkeen Lehtoselle tarjottiin täysin tyhjää maalia, mutta mies ei ihmeellisesti saanut parin metrin etäisyydeltä kiekkoa täysin tyhjään maaliin. Ohjaus sujahti kohtalokkaasti ohi.
Mikkeliläisten kolmannen erän paras tilaisuus tasoittamiseen (Hokki oli tässä välissä mennyt johtoon) tuli 46 minuutin kohdilla, kun Kallioisen tarkkuus riitti Hokki-maalin vasempaan tolppaan.
