Eilen se tapahtui. KooKoota 1980-luvun loppupuolelta enemmän tai vähemmän innokkaasti kannattanut nimimerkki Viikate otti reppunsa ja matkasauvansa ja lähti ensimmäisen kerran elämässään Kouvolan jäähalliin katsomaan KooKoon peliä.
Ensivaikutelma ulkoa päin: mukava halli, selvästi hienompi kuin Jyväskylässä. Tarpeeksi lippuluukkuja ja sisäänkäyntejä.
Ensivaikutelma sisällä: mukavan avara rakennus. Siihen ensivaikutelmien aistiminen sitten jäikin, sillä yli-innokkaat järjestysmiehet ohjasivat pallo hukassa olleen ja vapaita istumapaikkoja etsiskelleen turistin tylysti seisomakatsomoon. Sieltä seurasin ensimmäisen erän ja kuuntelin, kun takana olleet ukot kertasivat KooKoon historian viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden osalta.
Ottelu: tapahtumien kulun osalta hyvin pitkälti samanlainen peli kuin toinen puolivälieräottelu Diskos-Jukurit viime keväänä Hippoksella. Jukurit liikkui paljon paremmin ja ratkaisi pelin jo alun hurmosminuuteilla. KooKoo pääsi toisessa erässä peliin mukaan, mutta kiekon olisi pitänyt pomppia kotijoukkueelle, jotta pelistä olisi vielä tullut jännittävä. Onneksi KooKoo sentään teki edes yhden maalin, vieläpä aika hienon.
Jukureista parhaiten jäi mieleen erikoistarkkailussani ollut Diskos-puolustaja Jari Korhonen, joka pelaa kaiken kaikkiaan loistavaa kiekkoa. Tervetuloa takaisin punapaitaan milloin vain! Hyökkääjistä Lehtonen oli kovassa vireessä, mutta putki kulki lujaa muillakin.
KooKoo oli väsyneen oloinen. Antti Karhulan hiukset olivat kasvaneet sitten viime näkemän, mikä on ehdottomasti positiivinen seikka, mutta peliesityksissä ei sitten paljon hymyn aihetta ollutkaan. Viime vuoden pudotuspeleissä jäi sellainen kuva, ettei Karhulalta löydy sitä ylimääräistä playoff-vaihdetta, ja siltä se näytti eilenkin. Maalitykit Kattelus ja Soijärvi olivat näkymättömiä. Kinnunen teki töitä, mutta laihoin tuloksin. Nuoret hyökkääjät jaksoivat yrittää, heistä kannattaa KooKoon pitää kiinni. Puolustajista kankea From viihtyi yllättävän hyvin playoff-ilmapiirissä.
Tuomarina oli pahamaineinen Teemu Salminen, joka kuitenkin malttoi olla ratkaisematta peliä tällä kertaa. Hänen löysä linjansa suosi hieman KooKoota, joka avauserässä joutui kahvaamaan melko lailla pysyäkseen edes potkun päässä Jukureista.
Tunnelma: varsin hyvätunnelmainen Mestis-ottelu, niin kuin tietysti finaalien pitää ollakin. Jukuri-fanit pitivät kautta linjan kovempaa meteliä, mutta siihen tietysti vaikutti pelin varhainen ratkeaminen. Yksi ristiretkeni tarkoituksista oli testata, minkälaista tunnelmaa suljettu nyky-Mestis pystyy parhaimmillaan tarjoamaan. Tunnelma oli hyvä, mutta mielessä kävi monta kertaa, että mitä sitten tapahtuu, kun mikkeliläiset kyllästyvät voittamaan.
Jukuri-fanien sosioekonominen profiili ei lakkaa hämmästyttämästä. Omiaan raivokkaasti kannustavat, Kanervan pelipaitoihin ja pahvisiin viikinkikypäriin sonnustautuneet keski-ikäiset viiksimiehet ja samanikäiset ylipainoiset naiset ovat sellaista fanijoukkoa, jota ei edes liigajoukkueilla näe muista Mestis-tiimeistä nyt puhumattakaan. Mikkeliläisessä kiekkokulttuurissa on jotain perin omalaatuista.
Kokonaisuus: peli oli ihan kohtalaista katsottavaa. Jukurien pelityyli on aina ilo silmälle, vaikka toivoinkin KooKoon voittavan. Kouvolan halli oli miellyttävä tuttavuus, pitää tulla toistekin.
Ensivaikutelma ulkoa päin: mukava halli, selvästi hienompi kuin Jyväskylässä. Tarpeeksi lippuluukkuja ja sisäänkäyntejä.
Ensivaikutelma sisällä: mukavan avara rakennus. Siihen ensivaikutelmien aistiminen sitten jäikin, sillä yli-innokkaat järjestysmiehet ohjasivat pallo hukassa olleen ja vapaita istumapaikkoja etsiskelleen turistin tylysti seisomakatsomoon. Sieltä seurasin ensimmäisen erän ja kuuntelin, kun takana olleet ukot kertasivat KooKoon historian viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden osalta.
Ottelu: tapahtumien kulun osalta hyvin pitkälti samanlainen peli kuin toinen puolivälieräottelu Diskos-Jukurit viime keväänä Hippoksella. Jukurit liikkui paljon paremmin ja ratkaisi pelin jo alun hurmosminuuteilla. KooKoo pääsi toisessa erässä peliin mukaan, mutta kiekon olisi pitänyt pomppia kotijoukkueelle, jotta pelistä olisi vielä tullut jännittävä. Onneksi KooKoo sentään teki edes yhden maalin, vieläpä aika hienon.
Jukureista parhaiten jäi mieleen erikoistarkkailussani ollut Diskos-puolustaja Jari Korhonen, joka pelaa kaiken kaikkiaan loistavaa kiekkoa. Tervetuloa takaisin punapaitaan milloin vain! Hyökkääjistä Lehtonen oli kovassa vireessä, mutta putki kulki lujaa muillakin.
KooKoo oli väsyneen oloinen. Antti Karhulan hiukset olivat kasvaneet sitten viime näkemän, mikä on ehdottomasti positiivinen seikka, mutta peliesityksissä ei sitten paljon hymyn aihetta ollutkaan. Viime vuoden pudotuspeleissä jäi sellainen kuva, ettei Karhulalta löydy sitä ylimääräistä playoff-vaihdetta, ja siltä se näytti eilenkin. Maalitykit Kattelus ja Soijärvi olivat näkymättömiä. Kinnunen teki töitä, mutta laihoin tuloksin. Nuoret hyökkääjät jaksoivat yrittää, heistä kannattaa KooKoon pitää kiinni. Puolustajista kankea From viihtyi yllättävän hyvin playoff-ilmapiirissä.
Tuomarina oli pahamaineinen Teemu Salminen, joka kuitenkin malttoi olla ratkaisematta peliä tällä kertaa. Hänen löysä linjansa suosi hieman KooKoota, joka avauserässä joutui kahvaamaan melko lailla pysyäkseen edes potkun päässä Jukureista.
Tunnelma: varsin hyvätunnelmainen Mestis-ottelu, niin kuin tietysti finaalien pitää ollakin. Jukuri-fanit pitivät kautta linjan kovempaa meteliä, mutta siihen tietysti vaikutti pelin varhainen ratkeaminen. Yksi ristiretkeni tarkoituksista oli testata, minkälaista tunnelmaa suljettu nyky-Mestis pystyy parhaimmillaan tarjoamaan. Tunnelma oli hyvä, mutta mielessä kävi monta kertaa, että mitä sitten tapahtuu, kun mikkeliläiset kyllästyvät voittamaan.
Jukuri-fanien sosioekonominen profiili ei lakkaa hämmästyttämästä. Omiaan raivokkaasti kannustavat, Kanervan pelipaitoihin ja pahvisiin viikinkikypäriin sonnustautuneet keski-ikäiset viiksimiehet ja samanikäiset ylipainoiset naiset ovat sellaista fanijoukkoa, jota ei edes liigajoukkueilla näe muista Mestis-tiimeistä nyt puhumattakaan. Mikkeliläisessä kiekkokulttuurissa on jotain perin omalaatuista.
Kokonaisuus: peli oli ihan kohtalaista katsottavaa. Jukurien pelityyli on aina ilo silmälle, vaikka toivoinkin KooKoon voittavan. Kouvolan halli oli miellyttävä tuttavuus, pitää tulla toistekin.