Ei kuukautta ilman tappiota
LeKi oli toiveista huolimatta Kotkassa liikkeellä hieman erilaisella ryhmällä, kuin mihin ollaan totuttu. Periaatteessahan muutamaa miestä ei olla sodassa yleensä kaivattu, mutta aina löytyy poikkeuksia, joiden toivoisi olevan taistelussa mukana. Huolimatta jossittelun auvoisuudesta pitänee todeta, että Titaanit voittivat ottelun siitä syystä, että olivat tällä kertaa parempia. Tämä siksi, että jääkiekko on kaiketi tälläkin tasolla tulosurheilua, ja yllättävän usein paremmuus voi selvitä ihan tulostaululle katsomalla sen sijaan, että lähtisi eräässä liikunta-alan lehdessä pakinoivan Portsi Vetehisen tapaan tekemään ydinfysiikkaa jollain tyhjänpäiväisellä pelianalyysilla.
Koska en ollut sattuneesta syystä Kotkan hallissa paikalla, joudun kyselemään paikalla olleilta kommentteja ottelun tuloksen jälkeen kiinnostavimmasta seikasta. Kyse on tietenkin siitä, miten tämä huonekaluliike pärjäsi pillin varressa. Kysyn asiaa lähinnä huvikseni siitä syystä, että hänellä on siinä määrin legendaarinen maine, että on onnistunut pilaamaan viime vuosien aikana lukemattoman määrän eteläisen Suomen alasarjojen jääkiekkotaistoja jo pelkällä ylimielisyydellään. Bravuurina on tarinan mukaan ollut linjureiden haukkuminen, mikäli kaikki muut kortit on joukkueiden suuntaan jo tullut käytettyä.
Torstai on toivoa täynnä -sanonta konkretisoituu Lempäälän hornankattilassa huomenna. Mikäli LeKille tulee noutaja, niin kahden sakkiin alkaa olla kiire olettaen, että Forssassa on jo nostettu kädet pystyyn ja riisuttu buutsit jalasta. Ihan perstuntumalta lähtisin melkein väittämään, että vain Heinolan ylpeys on viime vuosina käynyt pari kertaa peräkkäin LeKin Lempäälässä kaatamassa, joten uskotaan taikaan. Korjatkaa jos olen väärässä. Veikataan siis LeKin voittoa, mutta ero tullee olemaan siinä määrin pieni, että talven talkoosarjan kannu menee Kotkaan. Dynamo voittaa Forssan, joten mielenkiintoinen viikonloppu edessä.