Menneisyyden tavaroita

[Ruutiveijari]

Isoäiti otti ja muutti reilu viikko sitten turhan tilavaksi käyneestä kaksiostaan pienempään ja aiheelliseksi tuli myös penkoa viidakkoasteelle edennyt varastotila ullakolla. Ja siellä tulikin sitten vietettyä muutama tunti, jokaisesta tavarasta tuli muutaman minuutin "hei muistat sä tän...!" juttuhetki.

Ensinnäkin vanha kunnon "woosh" -lelu. Eli sellainen ihme kumipallo, josta roikkui niitä kuminaruja ja joillakin oli naama, joillakin jalat, joillakin mitä ikinä. Sitten niistä kuminaruista kiinnipitämällä läimittiin sitä palloa ja aina vähän väliä se napsahti sormille kun naru katkesi.

Tai sellainen vyölenkki, joka kahdeksankymmenluvun lopussa tuntui joka kakaralla olevan. Sellainen kierretty naru, joita sai kaikissa kirkkaissa väreissä ja päässä oli sellainen sormella avattava lenkki johon sai kiinni avaimen tms.

...jatkoa myöhemmin...

 

[Bast]

No nuorena se nostalgia nykyään alkaakin. Kuvailemasi tavarat kuulostavat tällaisesta vanhasta jarrusta ihan nykypäivän tavaroilta :).

Itse pengoin omia laatikoitani taannoin ja löysin sellaisia vanhoja purkkakortteja, joissa oli kuva jostain dc comicsin supersankarista kuten Batmanista, Teräsmiehestä tai Salamasta. Tämän kortin päälle voi taitella erilaisen ylä tai alaosan, jossa oli joku koominen hahmo. Näin yhdistelemällä sai supersankarille esimerkiksi koiran jalat tai vanhan mummon yläosan tms. Muistaakos kukaan tällaisia? Olisikohan niillä mitään keräilyarvoa?

 

[Demon Allbran]

Viestin lähetti Ruutiveijari

Ensinnäkin vanha kunnon "woosh" -lelu.

Tarkoitat varmaankin Kooshia? :) "Koosh - hauskuus uus!" Hmm, pitäisiköhän kaivaa omani pois jostain laatikoiden kätköistä.

Entäpä Coca Cola -jojot? Superit ja Professionalit, Spritet ja Fantat, lisänarut, temppuvihkoset... Nehän olivat muodissa ainakin kahdesti, kovasti olen odottanut kolmatta tulemista.

 

[Bast]

Ensimmäinen omakohtaisiin kokemuksiin perustuva jojo-buumi sijoittui jonnekin vuoden 1971-72 tienoille. Seuraava sitten muistaakseni noin 3-4 vuoden päähän tästä. Turun Centrumissa esiintyi amerikkalainen "jojo-ammattilainen", joka teki temppuja kuten "kävelevä koira", "satelliitti", "kehto" ja "vesiputous". Myynnissä oli kolmenlaisia jojoja. Kokopunainen aloittelijamalli, punavalkoinen harrastajamalli ja punamusta ammattilaismalli. Mahtoiko olla peräti vielä joku kullattu versiokin?

Seuraavaa jojovillitystä saikin odottaa sitten jo monta vuotta. sen useimmat täälläkin jo muistavat. Myynnissä oli Coca-cola-jojon lisäksi myös Sprite ja Fanta-jojoja. Malli oli kulmikkaampi kuin "alkuperäisissä" jojoissa.

Senkin jälkeen on tullut vielä pari buumia. Ei voi kuin ihmetellä, miten parista puu- tai muovikiekosta ja narusta koostuva lelu voi kiehtoa nuorisoa sukupolvesta toiseen.

 

[Oloneuvos]

Tuo jojo-villitys silloin 70-luvun alussa oli aika hauska. Silloisista kansakoululaisista tuo puinen narun päässä pyörivä hökötys oli niin mukava, että opettajat joutuivat kieltämään sen tuomisen kouluun. Ymmärrän sen hyvin, sillä jotkut valopäät leikkivät jojollaan tunnillakin. Joillakin oli parikin kappaletta, yhtäaikaisesti käytössä ja täytyy sanoa, että he kehittyivät melkoisiksi mestareiksi tässä elämässä pärjäämiseen ratkaisevasti vaikuttaneessa taidossa.

 

[ELÄKELÄINEN]

Pistänpä listaa kamoista,jotka aikanaan oli joka jampalla:

- n. -75 pitkävartinen kampa sojottamassa Beaverssien takataskusta
- n.-78 kokoontaitettva kampa/harja -yhdistelmä tötterön hoitoon
- ~79 Teddy-kengät eli ruskeat mokkakengät,jotka oli lopulta jokaisella.
- Laukut.Kaikilla samanlaiset aikajärjestyksessä: Adidas lääkärilaukku,Adidas-putkikassi ja huipentumana salkku,malli vapaa.
- viimeiseksi villitykseksi,jossa olin mukana jäi talvella 81-82 panttivankirotsi eli oranssivuorinen kiiltävä takki.Oli harvinainen ja hieno kunnes Stockman sai myyntiin satoja onnettomia replikoita.

Havainnot ovat peräsin koulusta Helsingin keskustasta ajalta 1975-1983.Sanomattakin lienee selvää,että kirjoittajalta löytyivät kaikki mainitut tuotteet.

Ja vielä lisäys 70-luvun puolivälistä: Lian lyhyt Jokerit-tai IFK-takki.
Malli oli molemmissa sama.Värit ja teksti vain erilaiset.Kirjoittajalla jälkimmäinen tyypillisenä puoliselkämallina.

 

[Bast]

Tässä lisää kulttitavaroita:

-Hai-saappaat. Kattavuus nuorisopopulaatiosta kaupungeissa oli varmaan jotain 90 prosentin luokkaa. Käytettiin myös aurinkoisella säällä varret kaksinkerroin taitettuna.
-Jopo- tai Poni-polkupyörä.
-Florapaketista saadut kukkatarrat.
-"Paukkutakki". Jotain keinokuitua oleva vyötäröpituinen toppatakki, jossa kaksi valkoista pystyraitaa rintamuksessa. Yleisimmät värit sininen, vaaleansininen ja ruskea!. Osalla tekonahkakirjaimista kirjailtuna oma nimi rintapielessä.
-Retu-tossut. Samettiset pikkukengät.
-Nappikset. Eräänlaiset köyhänmiehen jalkapallokengät. Sivussa erinäinen määrä raitoja tai natsoja.
-Asterix-ukot. Muoviset hahmot, joita sai pahanmakuisen purkan kylkiäisenä. Heiteltiin kouluissa aitaa vasten. Lähimmäs saanut voitti muiden ukot.

 

[ELÄKELÄINEN]

Silkkaa asiaa Bastilta.

Minäpä listaan kamoja,jotka jokainen olisi halunnut,mutta hinta oli korkea/saatavuus huono:

- Aito nahkahihainen baseball-rotsi.Markkinrako huomattiin ja pian oli kaupunki täynnä naurettavia jäljitelmiä,joiden selässä luki rajusti esim. ´Hollywood´

- Bootsit.Billy´s Gangista sai aitoja.Pomarfinn tms. lanseerasi sitten järkyttävät´muovibuutsit´,jotka onneksi yleistyivät lähinnä pikkukaupungeissa.

- Läskärit.Kunnon Teddyt haki näitä Tukholmasta erottuakseen ruskeita teddy-kenkiä käyttäneistä rivinuorista.Pomarfinn tietysti lanseerasi oman kopionsa,mutta ne eivät menneet onneksi kaupaksi.Stadin punkkarit sitten naureskellen osti niitä alennuksesta.

 

[Bast]

Me ollaan Eläkeläisen kanssa näköjään vaikutettu 80-luvun alussa rintamalinjojen vastakkaisilla puolilla :-) Nuoremmille tiedoksi, että olemassa oli jyrkkä vastakkainasettelu punkkarit/diinarit (tai mikä nimitys missäkin oli käytössä). Tilanne oli aika korni ja taisi olla peräti aikanaan Suosikin lanseeraama. Käytännössä omaan tuttavapiiriini kuului surutta porukkaa molemmista leireistä.

Muistan itsekin nuo mainitsemasi Hollywood-takit. Nyt olen siinä iässä, että aito baseball-takki taas kiinnostaisi.

Punkkaripuolella oli kova kysyntä vanhoista miesten pikkutakeista. Omalla kohdallani oli sen verran ikävästi, että oma isäni oli minua merkittävästi tanakampi ja itse taas olin pitkä kuikelo, joten isäni takit muistuttivat päälläni herätyskokoustelttaa.

Oleellinen osa pukeutumista olivat tietysti metalliset rintanapit, joista loistivat sellaiset nimet kuin Ratsia, Ypö-viis jne.

 

[Senior]

Tais olla vielä kuuskytluvulta:

- V-farkut. Olin vähän aikaa muodissa. V-nimi tuli siitä, että polvien kohdalla on V:n muotoinen tuplasauma. Samoihin aikoihin köyhän pojan Leviksinä toimivat James-merkkiset.

- Nallekarkit olivat hitti. Maksoivat silloin pennin kappale.

- Toisaalla puhutut neppikset a.k.a munakupit

- NHL-merkkiset luistimet, joita oli punaisin ja keltaisin kyljin.

- Koho International mailat. Niitä edelsi Fighter-merkkiset, suoralapaiset ja olemukseltaan fanerimaiset, joilla treenattiin heidareita ja lämittiin. Mikäli maila murtui puoliksi rikki, sitä elvytettiin laittamalla kammokasa erkkaa tueksi.

Sitten tulee klassikko:

- räpätin. Fillariin duunattiin taka- tai etuhaarukkaan pyykkipojalla pahvinen tupakkiaskin kokoinen päristin, jonka kärki osui pinnoihin. Tekijän taitavuudesta ja pahvin jäykkyydestä rippuen soundit olivat hyvät tai mahtavat. Itähelsingin orastava V8-kulttuuri sai alkunsa. Ugh!

 

[Oloneuvos]

Viestin lähetti Senior
Sitten tulee klassikko:

- räpätin. Fillariin duunattiin taka- tai etuhaarukkaan pyykkipojalla pahvinen tupakkiaskin kokoinen päristin, jonka kärki osui pinnoihin. Tekijän taitavuudesta ja pahvin jäykkyydestä rippuen soundit olivat hyvät tai mahtavat. Itähelsingin orastava V8-kulttuuri sai alkunsa. Ugh!

Niinpä. On tainnut olla tätä orastavaa veekasi-kulttuuria muuallakin. Muistanpas hyvin nämä muoviset viritykset, joita isän kauluspaitapaketista löytyi. Paras ääni lähti juuri niistä kauluksia paketissa tukeneista läpinäkyvistä muovinpaloista. Samaa tavaraa muuten on saatavissa edelleen samasta paikasta.

 

[ELÄKELÄINEN]

No jatketaan Bastin kanssa.80-luvun alkupuolella tämä diinit/punkkarit vastakkainasettelu alkoi hiipua.Diinipahikset kääntyivät ´enkeleiksi´,joilla oli toppatakkki ja pitkä fleda.Ja minä tietysti perässä.Diinit jäi marginaaliin siinä missä punkkaritkin.Näillä alakulttuureilla oli esim. Hgin asemalla sitten omat reviirinsä,mutta suurta osaaa alueesta hallisivat enkelit ja hileet.Väkivalta oli aika vähäistä aika rauhassa sai hillua jos halusi.
Itse innostuin Ramonesista,Clashista,Pistolsista yms. ja ne putoavat vieläkin.Grazy Cavan,Matchbox ja kumppanit lähinnä naurattavat enää.
Sitten pääsikin jo kapakoihin ja Tavan,Bottan ja Täffän legendaarisiin jonoihin yrittämään sisäänpääsyä.

No johan alkoi tulla-POIKKI JA TÖIHIN.

 

[khilou]

Nostalgiaa

Viestin lähetti ELÄKELÄINEN
Laukut.Kaikilla samanlaiset aikajärjestyksessä: Adidas lääkärilaukku,--- Havainnot ovat peräsin koulusta Helsingin keskustasta ajalta 1975-1983.Sanomattakin lienee selvää,että kirjoittajalta löytyivät kaikki mainitut tuotteet.

Ja vielä lisäys 70-luvun puolivälistä: Lian lyhyt Jokerit-tai IFK-takki.
Malli oli molemmissa sama.Värit ja teksti vain erilaiset.Kirjoittajalla jälkimmäinen tyypillisenä puoliselkämallina.

Alkoi kuulostaa tutulta, mutta ei ihme: juuri nuo vuodet kävin oppikoulua, Töölössä tietty.

Oli Adidas-laukku, lääkärimallia, ja jalassa Adidas Jaguarit. Laukkua oli hyvä roikottaa toisella olalla ja heittää se liukumaan koulun käytävän päästä päähän. Ekassa IFK-rotsissa oli resoreissa vain raidat, seuraavaan malliin sinne tuli tekstit. Kovalla pakkasella ei maailman lämpimin mutta pakko oli pitää.

Jos vielä vanhempia tavaroita miettii niin sitten mennään jo maitopusseihin.

 

[Bast]

Muistaakos kukaan keränneensä niitä ihan ensimmäisiä jääkiekkokortteja. Jos kaikki 365 korttia keräsi ja lähetti aikuisen allekirjoittaman todistuksen siitä, että kirja on täynnä kustantamoon, sai plauupostissa suoralapaisen Koho Champion-mailan.

Keräsin muistaakseni kolmena vuonna noita kortteja ja ovat kai vielä jossain tallessakin.
Löytyy sellaisia household nimien kortteja kuin: Urpo Ylönen, Matti Murto, Ilpo Koskela, Matti Hagman, Tumba Turunen, Lasse Oksanen jne.

Näitäkin heiteltiin seinän viereen ja voittaja vei potin. Ei vielä ollut sellaiset käsitteet kuin mint condition kenelläkään hallussa. Ryppyinen kortti oli ihan yhtä ok kuin pakasta reväistykin.

 

[Oloneuvos]

Bast,

Kyllähän nuokin ovat kovin tuttuja. Korteilla tosiaan pelattiin erit/samat, heitettiin seinän vierustalle lähimmäksi osuneen voittaessa tai vaihdettiin muuten vaan. Eivätkä ne laatuvaatimukset tosiaan olleet niin hirmuisia. Lienee kesäpaikan komerossa noita kortteja kumilangalla niputettuna ja kansioita varastoituna useammaltakin vuodelta sijoittuen sinne 70-luvun vaihteeseen.

Se maila jäi muuten saamatta ainakin täällä, sillä muutama kortti jäi puuttumaan.

 

[ELÄKELÄINEN]

Yhden korttisarjan keräsin täyteen.Täytyy olla 71 tai 72.En enää muista saiko silloin mailan vai pelipaidan vai minkä,kun en sitä hankkinut.Seuraavalla kaudella tein emämunauksen.Muistaakseni joku Ilveksen junnari oli tosi harvinainen ja kaikki sitä jahtasi.Minä sen sitten jostain pussista sain.Tieto kiiri paljon isomman pojan korviin.Hän teki tarjouksen,josta en tohtinut kieltäytyä ja albumi jäi lopulta vajaaksi.
Edellisvuoden täyden albumin kanssa sain neronleimauksen.Raastoin joka kortin irti albumista ja säilöin resuiset kortit muovikassiin.Alkuperäinen ide oli myydä kortit sitten yksittäin,mutta aika nopeasti huomasin´ettei olisi repimistä kannattanut aloittaakaan...
Kolmantena tai siis aloituvuoteni+2 vuotta jälkeen tulivat sitten naurettavat tarra-arkit ja homma jäi.
Omalla pojalla ei nykyään ole kauhean vaikea saada isältään kortteja kinuttua.Tämän syksyn kortit vaan on jotain ihme allstars-viritelmiä lähivuosien liigapelaajista.

 

[Paitselo]

Jees, se 70-luvun HIFK:n "seurarotsi" oli magee. Punainen takki jossa valkoiset hihat ja vasemmassa rinnuksessa IFK:n vaakuna. Kuinkahan monta riidan alkua ja riitaa tuli aiheutettua kun hillui välitunneilla ulkona tuo rotsi yllään (ihan tahatonta riidanhaastamista tietenkin, enhän minä toki tahallani).

Entäs kuka muistaa 70-luvun alusta MERIAPINAT tai RÖNTGENLASIT?
Niillä röntgenrilleillä näki mukamas vatteiden läpi - ainakin meidän koulussa pian joka toinen kakara tiiraili välitunneilla himokkaana moiset lasit silmillään ylempien luokkien tyttöjä. Eihän niillä laseilla minkään läpi nähnyt - se hupi syntyikin siitä että kaikki tytöt eivät asiaa tajunneet!

Meriapinoita myytiin jonkin firman postimyyntimainoksissa. Mainoksen mukaan ostaja sai pikkurahalla "kymmeniä hauskoja ja leikkisiä meriapinoita ja pienen akvaarion niiden kasvattamiseen".
Käytännössä tuo tarkoitti sitä, että nämä meriapinat olivat jotakin jauhetta isossa muovipussissa. Sitten siihen akvaarioon kaadettiin kraanavettä ja pussin sisältämä jauhe veden sekaan. Siitä jauheesta piti sitten parissa viikossa syntyä sinne akvaarioon näitä veikeitä meriapinoita... arvatkaa tunsiko itsensä idiootiksi, kun oli kolmatta viikkoa tiiraillut lasin läpi sameata vettä...

Kaipa tuostakin huijauksesta joku vetäisi isot rahat, ennenkuin tieto tuotteen "eloisasta ja vekkulista" luonteesta todella selvisi kuluttajille...

 

[bisnesman]

bisnesman muistelee

Voi perse, ei meidän nuoruudessa tommoista ollu!


Pohjois-suomalainen nuorisokulttuuri tuki myös varhaista alkoholinkäyttöä ja näin ollen 12-vuotiaana oli jo kiljunteko hanskassa. Tai ainakin siitä meni sekaisin. Vaikka resepti oli mitä oli ja se viikko ei kyllä ollut kovin pitkä aika käymisprosessiin.

Myös Fixxgrape oli herkkua, sitä kun sai siwasta melkein kuka tahansa. 2.8% oli sen kokoiselle bisnesmiehelle tuhtia evästä.
Neljä pulloa ja diskossa sit uskalsi tanssia pöydällä ja puristella nyyhkytanssikaverin levispersettä. Kaverin, jonka kaulaa koristi illan päätteeksi komea mustelmarykelmä. Sit piti kulkea kotona poolopaitapäällä. Statussymbooli sekin kultaisella -90 luvulla ekan puoliskon aikana.

Keskenkäyneen kiljun juomisesta (juoman joka muuten sekoitti allekirjoittaneen nupin lopullisesti yskänlääkkeen kanssa nautittuna) ja fixxgrapen vaikutuksesta päästiin sit kovemmalle linjalle.

Joku oli muita hieman miehekkäämmän näköinen ja sai sit ostettua bisseä siwasta.
Litran pullot sitten haudattiin läheiseen metsään, eihän käry saanut käydä! Lämmin bisse maistui helvetin pahalle ja silloin tehtiin "radiotoimittajat" ensimmäisiä kertoja. Joskus jopa tyttöfrendin päälle :o

Tämä siis aikakaudella, jolloin ei ollut pissiksiä. Ne oli silloin Hasardeja, ja ennenkaikkea Ritsoja!


Muttamutta, vanhoista tavaroista oli puhe.

Kokisjojot on tuttua huttua minullekkin. Brasilialainen gigolo kävi neuvomassa niksit ja sit saatiin paikallisen Citymarketin kisasta Galaxy-jojo. Tai jos ei niin pelimies osti sellaisen voittajalta ja tytöt diggas. En myönnä tehneeni näin, mutta vaatimattomana miehenä kerron sen: MINULLA OLI 3 GALAXYJOJOA!


Räpätin oli pop, kuten myös pyörien "virittäminen". Pitempää etuhaarukkaa tai sit pienempää (tai suurempaa) eturengasta peliin ja pienempi takarengas ja hep, siinä oli Chopper :D

 

[Le Banner]

Voi luoja miten halusin IFKin 80-luvun alun takkia.Sininen Adidas vaakunalogolla.

Joskus 70-luvulla oli "Miljoonan dollarin mies"-purkka/kuva keräilyjuttu.Kun koko sarja oli kerätty,sai duunattua ison kuvan kyseisestä supersankarista.

 

[Senior]

- Mäkiautot a.k.a mäkkärit. Asuin lapsuudessani kerrostaloyheisössä, jossa oli yli 50 lapsiperhettä. Saatte olla varmoja, että rakentelimme toinen toistaan hienompia mäkkäreitä. Lastenrattaista nyysimme pyörät, rattikelkoista ratin ja muut osat olivat ruuvien ja naulojen lisäksi puuta. Luonnollisesti design vaihteli kovasti. Pelimiehet eivät luonnollisesti vaivanneet päätään miten sellaisella jarrutetaan. Silloin syntyi slogan: 'vain raukka jarruttaa!'. Napakimmat osumat alamäkeen kerrostalon seinään aiheutti aina mäkkäriin 'täysrempan'. Oliks ne aikoja!

Silloin keksittiin leikitkin ilman isompia välineitä ja varusteita. Muistan ''hassun'' yksityiskohdan: Yläkerrassamme asui vallattomat veljekset, jotka tapasivat kujeilla toisilleen joskus aika tukevasti. Kerran futispelissä pallo meni rappukäytävän päällä olevaan tasanteeseen, josta naapurini isoveli määräsi vuotta nuoremman pikkuveljensä sen hakemaan. Kiivetyään vittuuntuneena tasanteelle, jeppe huomasi siellä olevan pallon lisäksi pikkukundin nyrkin kokoisen kiven. Isoveljen huudettua pienemmälleen: 'heitä niin mä pukkaan!', niin ottiko tämä pikkuveli pallon sijaan sen stemun, jota isoveikka hyväuskoisena pukkasi ja taju kankaalle, reikä päähän ja pikkuveli karkuun. Ennen oli kallotkin kovempia, heh.

 

[Bast]

Viestin lähetti Predator

Entäs kuka muistaa 70-luvun alusta MERIAPINAT tai RÖNTGENLASIT?
Niillä röntgenrilleillä näki mukamas vatteiden läpi - ainakin meidän koulussa pian joka toinen kakara tiiraili välitunneilla himokkaana moiset lasit silmillään ylempien luokkien tyttöjä. Eihän niillä laseilla minkään läpi nähnyt - se hupi syntyikin siitä että kaikki tytöt eivät asiaa tajunneet!

Totta kai kuulun röntgenlasien omistajiin. Itse asiassa omistan kahdet. Kaverin kanssa tilattiin kimppaan mutta kun lasit tulivat ja kaveri huomasi niiden olevan kusetusta, hän jätti ne lunastamatta. Idea perustui siihen, että "linssi" vääristi kuvaa niin, että kohteessa näkyi kahdet ääriviivat. Kun katseli esimerkiksi kämmentään valoa vasten, voi kuvitella näkevänsä sormien luut.

Meriapinoita en koskaan rohjennut tilata. Ihmettelin kyllä mainoksia. Nämä olivat näitä entisaikojen vastineita tämän päivän tv-shop-tarjouksille. Suuria lupauksia, jotka paljastuvat hömpäksi.

 

[Bast]

Viestin lähetti Le Banner

Joskus 70-luvulla oli "Miljoonan dollarin mies"-purkka/kuva keräilyjuttu.Kun koko sarja oli kerätty,sai duunattua ison kuvan kyseisestä supersankarista.

Joo, tämä six million dollar man-korttikeräily oli ehkä hölmöin keräilujuttu 70-luvulla. Korteistahan sai kerättyä pelikorttipakan. Se vaan, että tuli pakalle aika paljon hintaa, kun laivalta sai viking- tai silja-kortit luokkaa parilla markalla.

Muita keräiltäviä olivat mm. autokeräilykortit. Täyteen kerätyllä kirjalla pääsi mukaan arvontaan, jossa palkintona oli oma mikroauto. Jäi saamatta. Onneksi on nyt vanhemmiten pääsyt ajamaan mikroautollakin :)

Yksi keräilykohde on nykyään kokonaan unohtunut. Nimittäin tikkuaskin kannet. Ennenvanhaan vähäpätöisimmällä kahvikioskillakin oli oma tikkuaskin etiketti.

Mahtaako kukaan enää kerätä autojen rekisterinumeroitakaan? En kyllä tänä päivänäkään tajua minkä ihmeen takia niitä piti kerätä.

 

[Paitselo]

Batman ja Robin

Kuka tunnustaa heiluneensa kapungilla Batman-vermeet yllään? Siis teräväkärkisillä korvilla varustettu naamari päässä ja iso musta viitta hulmuten... eikä nyt ole kyse mistään polttareista?

Silloin 70-luvulla kun tuli tämä Batman tv-sarja, niin meikäläiselle äiskä teki komean viitan jostakin mustasta, kiiltävästä kankaasta.
Samaan aikaan naapurissa asui samanikäinen koltiainen ja meillä oli aina kiivas sota keskenämme näistä supersankareista. Nimittäin naapurin pojan äiti oli kullannupulleen tehnyt hienon punaisen Teräsmiehen viitan ja niinpä me - Lepakkomies ja Teräsmies kävimme sitten kamalaa sotaa pihoilla ja porttikäytävissä.
Minulla oli sellainen Lepakkomiehen varustevyökin. Siinä oli monta säilytyslokeroa tarpeellisille tavaroille, kuten Lepakkolinkkarille, Lepakkoritsalle, Lepakkofikkarille, Lepakkopistoolille (ampui muovisia imukuppinuolia) ja tietenkin Lepakkomiehen nimikkopurukumin keräilykuville (vaihtareille). Se naapurin Teräsmies väitti aina poraavansa minuun reiän seinän läpi polttavalla superkatseellaan, mutta minä estin sen sanomalla hänelle että Lepakkkomies estää moisen toimen virittämällä seinälle Teräsmiehen superkatseen torjuvan Leppakomiehen Lepakkoverkon... tms. Väittely ja taistelu taukosi kyllä aina kummasti kun jommankumman äiti huusi ikkunasta niin että porttikongit kaikuivat: - SYÖMÄÄN!

 

[bisnesman]

Viestin lähetti Bast

Mahtaako kukaan enää kerätä autojen rekisterinumeroitakaan? En kyllä tänä päivänäkään tajua minkä ihmeen takia niitä piti kerätä.

Minä keräsin skidinä. Olin näet dekkari.

 

[Jakke Huuliparta]

Joopajoo, 6 million dollar man -kortteja tuli keräiltyä kuten myös Avaruusasema Alfan samanlaisia. Harvemmin sain sarjaa kyllä katsoa mutta korttien kuvat olivat älyttömän jänniä... Hieman myöhemmin tuli kuvaan erilaiset auto-, lentokone-, laiva- ym. pelikortit, joilla kilpailtiin kaverien kanssa niiden kortissa olevien menopelien ominaisuuksilla tai jotain sinnepäin... Siten että kaveri kysyi vaikka omassa kortissaan olevan lentokoneen huippunopeutta ja jos sinun kortissasi olevan lentskarin nopeus oli pienempi niin menetit kortin kaverille. Todella hämärästi muistan ko. pelin mutta jotenkin näin se meni.