Mainos

Menetettyjä lahjakkuuksia

  • 249 846
  • 392

The Hawks

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, FC Jazz, SBS Masku
Tepsin Miähen mainitsema Mika Karapuu kävi itselläkin mielessä. Kaveri pelasi muutaman ottelun Ässissäkin aikanaan, jos en ihan väärin muista. Taisi ensiksi harjoitella vähän aikaa ja sitten sai jonkun matsinkin. Lahjakkuutta oli, mutta ei vaan natsannut.

Jukka Tiilikainen oli myös Porissa Vellu Ketolan valmennuskaudella. Muistan että mies pelasi alun ihan mukiin menevästi, johti sisäistä pistepörssiäkin jonkin aikaa. Taisi kuitenkin loppujen lopuksi olla niin että monikaan ei Jukkaa Porissa kaipaamaan jäänyt. Toisaalta täydelliseksi flopiksi ei Tiilikaisen uraa kuitenkaan kai voi kutsua.
 
Viestin lähetti Polliisi
Jannella ei oikein natsannut Tamin kanssa, joten TuTo-kauden jälkeen Salpa siirtyi muutaman muun suomalaisen pelaajan kanssa New Orleansiin. Taisi päästä sinne Reksan kontakteilla, Reksa oli muistaakseni tuolloin siellä kakkosvalmentajana. Pelasi New Orleansissa ykkös- ja kakkosketjussa. Kausi meni ihan kohtuullisesti, jatkoakin ilmeisesti tarjottiin, mutta Salpa halusi päästä liigaan. Try-out HPK:n kanssa, pelasi muutaman harkkamatsin muistaakseni Jari Kestin ja jonkun toisen kokeella olleen kanssa. Pisteitä tuli kohtuullisesti, mutta valmennukselta ei herunut tarpeeksi luottoa ja sopimusta ei syntynyt. Tie vei Saksaan, ERC Selbiin, joka pelasi Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla (1. bundesliiga?). Siellä kausi meni, kuten tilastoistakin näkyy, hyvin. DEL-liigastakin tuli kuulemma sopimustarjous / try-out, mutta Salpa päätti jatkaa uraansa Ruotsissa. Muistan että Janne oli jossain harjoituskaudella pidetyssä Kärppä-turnauksessa (johon osallistui Luleå, Skellefteå ja joitain liigajoukkueita, taisi olla kausi 01/02 tai 02/03) Skellefteåssa try-outilla, mutta ei saanut sinne sopimusta, mutta päätyi kuitenkin Ruotsin divariin. Tähän loppuvatkin sitten mun tiedot kyseisestä kaverista, kaudet Ruotsissa meni tilastojen valossa ainakin ihan hyvin, mutta Salpa on ilmeisesti lopettanut.

Ruotsin kausien jälkeen Salpa sai hommia BAUER/NIKE hockeyltä ja päätti lopettaa kiekkoilun.
 

VT

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
IFK:n maalivahdeista

Viestin lähetti JanJ
Aram Karagöz, Mikael Granlund, Jyrki Katajamäki, Marc Moberg, Mikko Nurminen, Mikko Strömberg...

Et varmaan ihan tosiaan kirjoittanut. Joku mainitsi listan jatkoksi Pertti Packalenin ja samaan sarjaan kuuluu myös Janne Ohralahti ja Matti Lehmusmies. Kenenkään kohdalla ei käsittääkseni missään vaiheessa ollutkaan sen suurempia odotusarvoja.

Luulen ymmärtäväni pointtisi, eli IFK:ssa ei ole onnistuttu jalostamaan junnuveskoista liigatason ykkösveskoja, kun Bäckströmkin jalostui muualla.
 
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
Re: Nämä nyt tulivat äkkiseltään mieleen

Viestin lähetti Tepsin Miäs


Ja eikös espoossa vaikuttaneesta Jan Långbackasta pitänyt tulla melkoinen pelimies? Muisti voi toki pettää. Korjatkaa jos olen väärässä.


Joo. Espoossa hän pelasi loistavan divarikauden 1988-89, minkä jälkeen lähti SM-liigaan Jokereihin. Siinä vaiheessa, kun Jokerit ei siis ollut vielä huipulla. Kahden vuoden päästä hän palasi Espooseen, missä nousuun päättyneellä kaudella teki 50 pistettä. Liigassa hän teki Espoossa 112 ottelussa 72 pistettä ennen kuin ura päättyi pahaan polvivammaan syksyllä 1995. Aikaisemmin kaksi kolmannesta kaudesta 1993-94 meni niinikään polvivammaa parannellessa.

Ei hänestä aivan maajoukkuetason pelaajaa tullut, mutta hyvää liigatasoa kylläkin. Ikää uran loppuessa oli 27 vuotta, eli pelivuosia olisi ollut vielä jäljellä ainakin sellaiset puoli tusinaa.

Tilastot:
http://www.eurohockey.net/players/frameset.cgi?page=show_player.cgi?serial=8643
 

Master Chief

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Manchester United, Denny Crane
Viestin lähetti Supersonic
Nyt kyllä pätkii muisti, mutta mikäli muistan oikein niin ainakin Jokereiden -92 mestaruusvuonna meilläkin pelasi joku Välilä? Onko tämä sama? Silloin ainakin hehkutettiin kaverin olevan vielä Selännettäkin kovempi peluri... Vai sekotanko johonkin toiseen?

Just sama kaveri. Suurimmaksi maineteoksi taitaa jäädä aikanaan maailman parhaan naiskiekkoilijan Riikka Niemisen rengastus ja paksuksi laittaminen.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Re: Re: Menetettyjä lahjakkuuksia

Viestin lähetti Gleb
Vaikka Teemusta ei nyt NHL-tähteä tullutkaan, niin en nyt kuitenkaan Ruotsin Elitserieniä ihan minään alasarjana pitäisi.

Teemu Riihijärvi on NHL:n ensimmäisen kierroksen varaus numerolla 12. Mies on tehnyt SM-Liigassa parhaalla kaudellaan 18 pistettä hyökkääjän tontilta. Yksi kaikkien aikojen flopeista odotuksiin nähden mielestäni.
 

Biski

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, The Hammers
Mikko Hyytiää ei vissiin vielä ole kukaan maininnut. Meriittejä miehen junnu-uralta kuitenkin löytyy, mm. alle 18-v MM All Star pelaaja sekä Montrealin NHL varaus. Hyvin alkaneen uran jälkeen JYP:in kasvatti kuitenkin vaihtoi kiekon pulloon ja onkin tietojeni mukaan pärjännyt varsin hyvin uudellakin urallaan. Korjatkaa toki jos väärässä olen.

edit: no prkl olihan se Hyytiä jo mainittu...
 
Viimeksi muokattu:
Re: Nämä nyt tulivat äkkiseltään mieleen

Viestin lähetti Tepsin Miäs
Vanhemmista nimistä tulee mieleen Janne Kareilus, joka aikanaan pelasi junnumaajoukkueissa, mutta ura liigassa ei kummemmin urjennut. Satuin kerran osumaan miehen juttusille. Hän totesi lakonisesti, että ura tepsissä katkesi lähinnä Jortsuun.

Karelius pelasi mm. Joensuussa ja täällä Jyväskylässäkin. Ei ollut pelkästään Jortikan syy, että peliura katkesi. Ei ollut mikään tekijämies. Olin melko junnu Kareliuksen peliä JYP-paidassa nähdessäni, joten muistiin jäi vain kohtuulisen hyvä luistelu.

Ja eikös espoossa vaikuttaneesta Jan Långbackasta pitänyt tulla melkoinen pelimies? Muisti voi toki pettää. Korjatkaa jos olen väärässä.

Ensimmäinen Jokereiden liigaottelu sarjanousun jälkeen. Ykköskentässä Säilynoja, Långbacka ja muuan nuori lupaus Teemu Selänne. Vastassa Ilves. Ottelu päättyy 4-4 ja kenttä on ottelun parhaimmistoa. (Selänne joo tekee maalin heti ensimmäisessä liigapelissään).

Tulevaisuudessa Selänne tekee 76 maalia tulokaskaudellaan NHL:ssä, Säilynoja tekee MM-kisoissa rankkarikisassa maalin ja Suomi menee loppuotteluun sekä voittaa Jokereissa kultaa. Långbacka taas.. niin.
 

MC61

Jäsen
Suosikkijoukkue
rystylätty
Viestin lähetti Taze
Suhteellista tosiaan. Daigle iski viime kaudella 20 maalia ja 51 pistettä, supertähteä miehestä ei tullut, mutta ihan ok tehothan nuo on. Hypetys tosin oli valtava.

Mielestäni on Alexandre Daiglesta puhuttaessa muistettava sellainen outous, että kaverihan lopetti kiekon pariksi vuodeksi tässä välissä - yrittäessään Hollywood uraa!

On siis kunnioitettavaa, että kaveri pelaa tuollaisen jälkeen taas NHL:ssä. Käsittääkseni yksinkertaisesti kyllästyi jääkiekkoon, kun lopetti. Seurusteli vielä jonkun näyttelijänhempukan kanssa.

Taitokapasiteettia tälläkin jampalla on, mutta se jokin on aina puuttunut. Henkilökohtaisena anekdoottina voin sanoa, että Titan TPM 4020 Classicissani oli aikoinaan tämän herran lapa ja sillä lavalla oli kyllä mukava nikkaroida.
 

Miguel

Jäsen
Joudun myöntämään, että muistikuvani Mika Asikaisen uran alkutaipaleesta ovat hatarat. Oliko A-junnuikäisenä Jokereihin siirtyminen jonkinlainen "lupauksen kaappaus" rupuseurasta?

Ura ei ainakaan urjennut, mutta lahjakkaana pidetty mies palasi lopulta kotikaupunkiinsa ja pelasi kohtalaisesti liiganousuun päättyneellä kaudella. Vaikkeivat näytöt divarissakaan huimanneet päätä, Pelicansin taloudellisen syöksyn siemenet kylvänyt johtoporras iski sopivaliksaisen kolmen vuoden sopimuksen kouraan, samoin kuin liigapeluriksi liian köykäiselle Jarkko Ollikaiselle.

Asikainen ei saanut liiga-Pelicansissa aikaan yhtikäs mitään ja joutui valmentaja Elorannan epäsuosioon. Asikainen kituutteli pitkään pelaamatta, kunnes Jorma Kosonen viimein hankkiutui riippakivestä eroon ja osti epäedullisen sopimuksen ulos.

Ura jatkui Mestiksessä, jatkuuko enää?
 
Re: Re: Re: Menetettyjä lahjakkuuksia

Viestin lähetti sopuli
Teemu Riihijärvi on NHL:n ensimmäisen kierroksen varaus numerolla 12.

Vuotta myöhemmin Matthieu Descoteaux oli Edmontonin ensimmäisen kierroksen varaus numerolla 19. Saman vuoden ('96) ykköskierroksella meni nykyään HPK:ssä kiekkoleva Josh Holden.

Ja tavallaan Riihijärveä soimataan ihan turhaan. En myöskään hehkuttaisi tuon vuoden kolmatta ykköskierroksen suomalaisnimeä- nimittäin Miika Elomoa. Kaikkien edellämainittujen jälkeen vuoden '95 varaus numero 87: Sami Kapanen.

Eli mitä tästä opimme? Varausnumero ei kerro oikeastaan yhtään mitään tulevan onnistumisen tai epäonnistumisen suhteen- eikä sen järjestystä voi käyttää mittarina pelaajaa arvioidessa.
 

Vesku

Jäsen
Viestin lähetti Miguel

Ura jatkui Mestiksessä, jatkuuko enää?

Mika Asikainen pelasi Haukkojen paidassa ainakin vielä pari viikkoa sitten Urheilukanavan pelissä.

Viestin lähetti Realisti

Joskus viime vuosikymmenen taitteessa Tampereella kohistiin ainakin jossain määrin Ilves-piireissä sen nimisestä pelimiehestä kuin Saku Oksanen (synt. muistaakseni -77). Lopetti kuitenkin jo juniori-ikäisenä. Viimeisen päälle tarkat Ilves-friikit varmasti muistanevatkin tapauksen?

http://www.eurohockey.net/players/frameset.cgi?page=show_player.cgi?serial=9327

Näiden tilastojen mukaan Oksanen lento loppui jo 1994-95, ja ykkösdivarin Ketterä Imatra jäi viimeiseksi osoitteeksi kuuden pelin muodossa.

Oksanen valittiin 77-syntyneiden Training Campilla (1992) tähdistöjoukkueeseen ja tähtipelaajaksi.
 
Viimeksi muokattu:

Teme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville Predators
Re: Re: Re: Re: Menetettyjä lahjakkuuksia

Viestin lähetti iiron_troikka Eli mitä tästä opimme? Varausnumero ei kerro oikeastaan yhtään mitään tulevan onnistumisen tai epäonnistumisen suhteen- eikä sen järjestystä voi käyttää mittarina pelaajaa arvioidessa. [/B]

Eihän se tietenkään kerro sitä miten pelaaja tulee onnistumaan urallaan. Sen se tosin kertoo, että miten pelaajan uskotaan menestyvän tulevaisuudessa. Jos Riihijärvi varattiin ensimmäisellä kierroksella, tarkoittaa se sitä, että miehestä uskottiin kehittyvän vähintään vakiomies NHL:ään. Sellaista Riihijärvestä tuskin koskaan tulee ja näin ollen mies on todellakin flopannut koviin odotuksiin nähden. Floppauksesta puhuttaessa täytyy aina rinnastaa odotukset ja se miten ne ovat toteutuneet. Jos joltain pelaajalta ei koskaan mitään edes odoteta, eikä tämä menesty, niin eihän silloin voida sanoa, että hän olisi flopannut. Jos taas Daiglesta odotettiin uutta Gretzkyä ja hänestä tulikin NHL:n rivimies, niin voidaan sanoa, että hän floppasi. Kaikki on niin suhteellista.
 
Suosikkijoukkue
Jokerit, HJK, Kontu ja West Ham
pitää junioriurheilijoista puhuttaessa aina muistaa, että joku pelaaja ei vain yksinkertaisesti - hyvistä lähdökohdista huolimatta- kehity enää tietyn pisteen yli. Joku on saavuttanut 16-vuotiaana tietyn taitotason, jonka joku muu saa 20-vuotiaana.

Ilveksessä oli 70-luvulla junnusarjoissa muistaakseni Juha-Pekka Aho -niminen kaveri. Nuorukainen oli täysin ylivoimainen b-ikään saakka. Sitten tapahtui jotain ja kaveri lopetti A-junnuissa. Ei pärjännyt.

Useinhan noissa on myös kyse motivaation puutteesta, kun on lahjoilla päästy liigatasolle, ei jakseta enää tehdä sitä viimeistä pyrähdystä vielä ylemmäksi. Ja usein on sitten "viina, laulu ja naiset" - paikallinen supertähti tuhlaa uraansa lähipubeissa.
 

Slite

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Re: Re: Re: Menetettyjä lahjakkuuksia

Viestin lähetti sopuli
Teemu Riihijärvi on NHL:n ensimmäisen kierroksen varaus numerolla 12. Mies on tehnyt SM-Liigassa parhaalla kaudellaan 18 pistettä hyökkääjän tontilta. Yksi kaikkien aikojen flopeista odotuksiin nähden mielestäni.

Itseäni vain ihmetyttää kovasti se, mistä ne odotukset oikein aikanaan syntyivät? Miten tällaiset junioristatsit omaava pelaaja voidaan draftata ekalla kierroksella? Mikä oli se ominaisuus, jonka vuoksi hänestä jotain odotettiin?
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Viestin lähetti Kontulan Ottawa
Ja usein on sitten "viina, laulu ja naiset" - paikallinen supertähti tuhlaa uraansa lähipubeissa.

Tuhlaa ja tuhlaa... Piparia ja viinaa sekä joukkueen mukana roikkumista muutama vuosi. Joukkueesta tippumisen jälkeen ehkä amikseen ja autoasentajaksi Wetterille.

Sitten taas se kaveri, joka kovalla tsemppaamisella pääsee 3-4 vitjaan ja pelaa 10 vuotta Liigaa, perustaa välissä perheen etc. lopettaa uran 32 vuotiaana ja ihmettelee, että pitäisköhän mennä amikseen.

Ympyrä on sulkeutunut ja molemmat on tyytyväisiä. Lunkimmin ottanut lahjakkuus vaan otti muutamassa vuodessa kiekkoilijan uran parhaista puolista kaiken irti mihin puurtajalla meni 10 vuotta.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Riihijärvi on liki kaksmetrinen hujoppi, siitä kai ne odotukset tulivat. Muistan, että kun jossain Riihijärvestä oli juttu, tätä koko-seikkaa ei ohitettu vaan pituus ja paino mainittiin ensimmäisessä kappaleessa tai jopa otsikossa.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Viestin lähetti Slite
Itseäni vain ihmetyttää kovasti se, mistä ne odotukset oikein aikanaan syntyivät? Miten tällaiset junioristatsit omaava pelaaja voidaan draftata ekalla kierroksella? Mikä oli se ominaisuus, jonka vuoksi hänestä jotain odotettiin?

Aika usein katsotaan pelkästään kaverin kokoa. Kun on väh 190 / 90 ja taitoo edes pikkasen niin kaverissa on heti potenttiaalia...
Jos ei muuta niin jos 'löydöstä' olis maskimieheks seisomaan maalin eteen tai tappelemaan.

Toivon että NHL uudistuu myös sääntöjen osalta tän sopan jälkeen että taitokiekko sais vähän enemmän tilaa, näitä juttujahan sieltä on viimeaikoina kuultu yhä enemmän. (offtopic)
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Ei taitokiekko ole mihinkään NHL:stä kadonnut ja aina se on sinne kuulunutkin. Jossain 90-luvun alussahan tämä Eric Lindros -buumi tuli koko NHL:ään. Eli yhä isompia ja yhä nopeampia - mieluiten molemmat samassa paketissa - pelaajia. Minusta se jäi varsin lyhytaikaiseksi kuitenkin. Ehkä ajateltiin, että trapista pääsee parhaiten läpi voimalla ja isot äijät on vahvempia kulmissa.

Kuitenkin ko. liigan historia on pullollaan pienikokoisia taitureitakin kuten Rocket Richard etc. Nykypäivänä tätä pieni ja taitava kategoriaa edustaa mm. St. Louis, Sakic ja S. Koivu - eikä T. Ruutukaan mikään jättiläinen ole. Eli kyllähän tämä isokokoisten suosiminen on vain kateellisten panettelua. Draftissa ehkä toisin, mutta kuten sanottua "liian pienet" Kapanen ja St. Louis pärjäävät loistavasti isojen ukkojen seassa ja osoittavat sen, että suuremmillakin draft-numeroilla valitut pelaajat voivat tehdä läpimurron, jos ovat tarpeeksi hyviä.
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
Viestin lähetti Black Adder
Ei taitokiekko ole mihinkään NHL:stä kadonnut...
jep en väittänyt että se on kadonnut, siellä on sitä mutta vois antaa tilaa sille vielä enemmän.

Puhe oli pienistä draft-numeroista..
useimmat junnuista jotka sinne varataan pienellä numerolla ovat isokokoisia, mutta kuten todettiin aikaisemmin niin floppeja on tullut ja monia.


Viestin lähetti Black Adder
Kuitenkin ko. liigan historia on pullollaan pienikokoisia taitureitakin kuten Rocket Richard etc. Nykypäivänä tätä pieni ja taitava kategoriaa edustaa mm. St. Louis, Sakic ja S. Koivu - eikä T. Ruutukaan mikään jättiläinen ole. Eli kyllähän tämä isokokoisten suosiminen on vain kateellisten panettelua. Draftissa ehkä toisin, mutta kuten sanottua "liian pienet" Kapanen ja St. Louis pärjäävät loistavasti isojen ukkojen seassa ja osoittavat sen, että suuremmillakin draft-numeroilla valitut pelaajat voivat tehdä läpimurron, jos ovat tarpeeksi hyviä. [/B]

Sidetrack. En väittänyt ettei pienikokoiset pärjää, kyse oli draftatuista joilla on pieni numero.
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Viestin lähetti oka
Sidetrack. En väittänyt ettei pienikokoiset pärjää, kyse oli draftatuista joilla on pieni numero.

What's the point? Draftinumerolla ei loppujen lopuksi ole suurtakaan merkitystä pelaajan kannalta, kun suuremmiltakin numeroilta on mahdollisuus nousta tähdeksi.

Eric Lindros on jumala!
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Viestin lähetti Kontulan Ottawa
pitää junioriurheilijoista puhuttaessa aina muistaa, että joku pelaaja ei vain yksinkertaisesti - hyvistä lähdökohdista huolimatta- kehity enää tietyn pisteen yli. Joku on saavuttanut 16-vuotiaana tietyn taitotason, jonka joku muu saa 20-vuotiaana.

Hauska tapaus on mielestäni Juha Ikonen, joka oli todellinen junioritähti. Jos en ihan väärin muista, niin mies rankattiin n. 16-vuotiaana Suomen parhaaksi ikäisissään ennen Teemu Selännettä. Ikonen lähti tämän jälkeen vuodeksi vaihtoon jenkkeihin, ja tämän jälkeen oli vaikeaa mahtua enää oman junnujoukkueen kokoonpanoon. Paikallinen harjoittelu ei ollut ihan täkäläisellä tasolla. Tästä takaiskusta huolimatta ihan hyvän uran mies teki, vaikka loukkaantumiset lopettivatkin kiekkoilun liian aikaisin.
 

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viestin lähetti sopuli
Hauska tapaus on mielestäni Juha Ikonen, joka oli todellinen junioritähti.

Onkohan kenelläkään tietoa onko Ikosen väitöskirja jo valmistunut? Muistelin, että hän valmisteli väikkäriä "Laatujohtamisesta metalliteollisuudessa" tjsp?

Niin, ja mitenkäs tämä liittyy tähän ketjuun? No, tietenkin siten, että kaveri joka väittelee tohtoriksi, ei ole ainakaan kokonaan "menetetty lahjakkuus" vaikkakin suuntautunut hieman väärälle alalle näin kiekkoilun näkökulmasta...
 
Suosikkijoukkue
Espoo Blues
Re: Esa Palosaari, Oulun Kärpät

Viestin lähetti Uleåborgir
Tämä karpaasi varattiin Winnipeg Jetsiin kesällä 1986 kolmannella kierroksella ja oli draftin 50:s varaus. Meni sitten GrIFK:hon ja sitä kautta Bracknell Bees-joukkueeseen ja Billingham Bombersiin BHL:ään, teki siellä viidessä pelissä kolme tehopistettä.
Itseäni ainakin kiinnostaisi kuulla Palosaaresta lisää, jos jollain kärppä-fanilla olisi miehestä lisätietoja. Lähinnä ihmettelen lupaavan uran noinkin nopeaa loppumista (loukkaantuminen?).

Eurohockeyn mukaan Palosaari pelasi jo 15-vuotiaana Ruotsin 1. divisioonassa Huddingenin joukkueessa ja vieläpä suhteellisen kovin tehoin (30. 7+10). Kausi taisi olla jonkinlainen vaihto-oppilasvuosi tai vanhempien työn mukana muuttaminen, sillä ura näytti jatkuvan tämän jälkeen jälleen Kärpissä. Tosin, sivuston statsit ovat puutteelliset ja vuodet 84-87 puuttuvat kokonaan.

Päälle parikymppisenä Palosaari pelasi kaksi kautta GrIFK/HJK:ssa ykkösdivaria ja varsinkin ensimmäinen kausi on laskettava ilmeisestikin tulokaskauttaan pelanneelle lupaukselle onnistuneeksi (44. 13+21). Olen myös kuullut, että mies olisi jossain vaiheessa ollut ainakin IFK:n harjoitusringissä, mutta nämä ovat siis vain kuulopuheita. Joku korjatkoon, jos tietää tarkemmin pääkaupunkiseudun reissusta.

Kahden divarikauden jälkeen Palosaari pelasi viiden ottelun ja kahden joukkueen kauden briteissä, jonka jälkeen vielä yhden kauden Tuusulassa kakkosdivisioonaa. Eli näiden pohjalta haluaisin kuulla, mitä tapahtui varatulle Palosaarelle, kun joukkuevalinnat olivat vähintäänkin yllättäviä?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös