2silmäinen kyklooppi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät
Jaahas. H-hetki on koittanut. Kohta kohti synnäriä. :)
Huisin jännää.
Huisin jännää.
Onnea matkaan. Meillä on laskettu aika sunnuntaina, joten varmaan lähtö synnärille itselläkin aika lähellä.Jaahas. H-hetki on koittanut. Kohta kohti synnäriä. :)
Huisin jännää.
Onnea matkaan. Meillä on laskettu aika sunnuntaina, joten varmaan lähtö synnärille itselläkin aika lähellä.
Hieman kesti, mutta isänsä tavoin tuore jälkeläinen syntyi tänään lähes pari viikkoa lasketun ajan jälkeen. Toinen tyttö sieltä maailmaan putkahti, joten ei tule tästä perheestä vielä ainakaan miesten SM-liigaan pelaajia :)
jaahas kai on sitä sitten on "avauduttava" tänne....
Eli meille tulee vauva, on tosin ihan alkutekijöissään äitinsä mahassa, mutta kuitenkin...
Lapsettomuusjuttuja piti käydä läpi että päästiin tähän pisteeseen mutta onneksi ei ihan mahdottoman paljoa ja suhteellisen nopeasti kuitenkin tapahtui asioita ja tärppäsi....
Aikast hyvä fiilis tässä vaiheessa, mutta silti ollaan vielä riskiviikoilla menossa joten on yritettävä pitää jalat maassa....
Nyt täytyy myöntää että fiilis on aikast korkealla, kun eilen illalla tunsin ekan kerran pieniä potkuja itse.... Vaimo tunsi jo niitä itse parin viikon verran mutta eilen tunsin pinnalta.....
Viime viikolla ohitettiin puoliväli ja hyvin on asiat rullannut ainakin toistaiseksi...
Ekaa kertaa pääsee tännekkin kirjoittamaan jo, kun esikoinen on tulossa. Elokuun alussa pitäisi ensi parkaisu kuulua. Viime viikolla alkoi maha-asukki potkimaan jo reilummin. Isukkia se tosin kiusaa, kun ehdin pään laittamaan mahalle, niin johan potkut loppuvat. Nyt on vissiin sellainen aika jo menossa, että maha-asukki kuulee jo paremmin, pitää siis alkaa juttelemaan sille kaikkea!
..Isukkia se tosin kiusaa, kun ehdin pään laittamaan mahalle, niin johan potkut loppuvat. Nyt on vissiin sellainen aika jo menossa, että maha-asukki kuulee jo paremmin, pitää siis alkaa juttelemaan sille kaikkea!
Tein pojan ensimmäisestä vuodesta pienen videon taannoin: http://www.youtube.com/watch?v=TbsIPoN3nEY&list=UUVAolwPVfDL--KSXUt1uNkw&index=6&feature=plcp
Linkki vie Youtubeen.
Hyvä Konsta - hieno poika, hieno video!
Ennenkuin huomaammekaan ovat he jo isoja miehiä.
Ekaa kertaa pääsee tännekkin kirjoittamaan jo, kun esikoinen on tulossa. Elokuun alussa pitäisi ensi parkaisu kuulua. Viime viikolla alkoi maha-asukki potkimaan jo reilummin. Isukkia se tosin kiusaa, kun ehdin pään laittamaan mahalle, niin johan potkut loppuvat. Nyt on vissiin sellainen aika jo menossa, että maha-asukki kuulee jo paremmin, pitää siis alkaa juttelemaan sille kaikkea!
Alkaa olemaan niitä aikoja kun ei uskalla jättää puhelinta hetkeksikään pois näkyvistä, jos on eri paikassa kun vaimo. Laskettu aika on 3.5. Nyt jos päättää syntyä, niin olisi jo täysiaikainen.
Lapsi numero 2 sieltä on tulossa. Ekan lapsen synnytys käynnistettiin, joten siihen osasi varautua ja tää äkkilähdön odotus on ihan uusi juttu. Jännittää niin sattanasti.
Ei näy vieläkään mitään merkkejä, että muksu haluis maailmaan. Hiukan alkaa jo odottamaan. Muutaman päivän on mennyt jo yli. Kai täs kärvistellään vielä viikon verran ennen kuin aletaan käynnistelemään.
Tuskaa odottaa sitä synnytykseen lähtöä.
Ei tässä muuten mitään, mutta oltiin jo "luovutettu", että ikinä ei omaa muksua tulisi ja sen takia nyt "pelottaa" ihan kaikki mahdollinen. Reilu viisi vuotta sitten aloitettiin yritys ja muutamat hoidotkin kerettiin käymään läpi jne. ja nyt sitten pamahti. En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa.
En nyt halua mitenkään tuomita tai syytellä, enhän tunne koiraasi, mutta tuon tekstin perusteella suosittelisin opiskelemaan hieman lisää koirien käyttäytymisestä, ja sen jälkeen arvioimaan uudelleen kannattaako lapsen antaa jakaa ruokansa koiran kanssa....PS. On ollut muuten hauska yksityiskohta kuinka poika on ottanut näinkin varhaisessa vaiheessa tuon meidän koiran ystäväkseen, vähän väliä käy omatoimisesti halaileen, silitteleen ja pussailemaan koiraa. Huvittavinta kuitenkin on kun pojalle antaa ruokaa tai vaikka maissinaksuja, niin AINA puolet annetaan koiralle, ensin maistetaan itse jonka jälkeen etsitään koira (jos ei ole lähettyvillä) ja viedään loput lusikallisesta/maissinaksusta koiralle :)
Yksi ystäväpariskuntani yritti saada lasta muutamia vuosia ja saivat ilmeisesti tuomion jo, ettei koskaan omaa tule. Myöhemmin sain kuulla ihan heiltä itseltään, että heidän oli pakko vähentää käyntejä ystäviensä luona, joilla muksuja oli, kun tuntui niin pahalta. Nyt heillä on kaksi lasta, joten jos nyt ei kannata liikaa elätellä toiveita niin turha niitä on haudatakaan.No vittu sentään!
Täällä ollaan todella alussa ja asiasta ei saisi vielä edes haaveilla, mutta tällä hetkellä pää on aika sekaisin. Lauantaina vaimo toi testin kädet täristen näytille ja positiivinenhan se. Tänään sitten verikoe joka varmisti asian.
Ei tässä muuten mitään, mutta oltiin jo "luovutettu", että ikinä ei omaa muksua tulisi ja sen takia nyt "pelottaa" ihan kaikki mahdollinen. Reilu viisi vuotta sitten aloitettiin yritys ja muutamat hoidotkin kerettiin käymään läpi jne. ja nyt sitten pamahti. En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa.
Nyt lyö kyllä tyhjää...