Meille tuli vauva 1,5v. sitten, eikä seuraavaa taida enää tulla. En nyt ala vannomaan, mutta kyllä reilut 4v. kotona ja todella rankasti univelkaisena saa tähän hätään riittää. Ja kun tästä on selvitty kutakuinkin hengissä, kuka hullu tähän enää uudelleen ryhtyy ;).
Vauvan nukkumisesta sen verran, että esikoinen oli enemmänkin päivätorkkuja. Yleensä toki nukkui yhdet parin tunnin päikkärit päivällä, mutta nukahtamiseen meni varmaan toinen mokoma. Se on aika rankkaa, kun nukkumisesta tulee "ongelma". Vaikka lapsi hyväntuulinen olisikin, fakta on kuitenkin se, että pienet lapset ihan oikeasti tarvitsevat paljon unta, jotta aivot kehittyisivät. Ja kyllä, minä tiedän omakohtaisesti, että kaikki lapset eivät suinkaan nuku sitä 20h vuorokaudessa. Näiden lasten kanssa olisikin hyvä, että muutaman kerran päivässä tulisi jonkinlainen stoppi, vaikka ei nukuttaisikaan. Telkkarit, radiot ja muut toosat kiinni ja nautitaan ihan silkasta hiljaisuudesta. Kokemukseni mukaan nämä vähäuniset lapset ovat aika usein muutenkin aika aktiivisia, joten tällainen stoppi on hyvää harjoitusta myös rahoittumisen opettelemiseen.
Noin vuoden ikäisenä esikoinen siirtyi yksiin päikkäreihin ja alkoi nukkua 3h:n päikkäreitä. Se vasta oli upea tunne, koska sai itsekin ihan oikeasti nukuttua päikkärit. Vaikka rutiineista pidettiin kiinni, jälkikäteen on helppo sanoa, että olimme ehkäpä sittenkin hieman liian suurpiirteisiä. Esikoinen on muutenkin ollut aika huono nukkuja, ja edelleenkin 4-vuotiaana kömpii öisin viereen ja on ihan kunnolla hereillä. Nukahtaa toki uudelleen, mutta mistään himonukkujasta ei ole kysymys. Voisi sanoa, että vasta pikkukakkosen tullessa taloon 2,5v:na alkoi nukkua yönsä suhteellisen kunnolla.
Kuopukselle on ollut alusta saakka erittäin tiukat "säännöt" nukkumisen suhteen. Aina on nukutettu omaan sänkyynsä ja imetysaikana jätin hänet viereeni yleensä ekan syötön jälkeen. Kun imetys loppui ja söi yöllä pullosta, en enää nostanut ollenkaan pois sängystä, vaan tarjoilu kyllä pelasi, muut palvelut ei. Siis yöllä. Rutiineista on toki ollut helppo ja melkeinpä pakkokin pitää kiinni, koska isosisko on myös sen verran pieni, että nukkumaan on menty samaan aikaan. Tai ainakin pyritty siihen. Tämä kuopus onkin sisartaan huomattavasti parempi nukkuja ja on alusta saakka nukkunut öisin, vaikka toki syönyt onkin. Mutta mitään kikkailuja ei juuri ole harrastettu. Suurena miinuksena kuopuksella on se, että juo edelleenkin kerran yössä pullollisen maitoa. Ja se on kamala oravanpyörä, josta saan tavallaan syyttää vain itseäni. Mutta itse katson, että koska vain ja ainoastaan juo sen pullonsa, en jaksa alkaa huudattaa ja pitämään unikoulua. Mitkään lempeät unikoulut eivät häneen tehoa, koska on erittäin temperamenttinen tapaus, eikä esim. saa ollenkaan lohduttaa paijaamalla tms. Ja koska itselläni on neljän vuoden univelat, olen täysin sukka. Luotan sokeasti siihen, että vuoden sisään hän nukkuu yönsä kunnolla. Kesän jälkeen, kun palaan töihin, olen pakotettu pistämään bistron kiinni ja onpa tuo silloin jo parivuotias ja voi pitää vähän "kovempaakin" koulua.
Tällä halusin kertoa sitä, että ymmärrän, mitä väsyneisyys ihmiselle tekee. Rutiineista ja tietyistä säännöistä nukkumisen suhteen kannattaa pitää todella tiukasti kiinni. Esim. meillä kuopus ei edes osaa nukkua vieressämme, mikä on minusta aivan mahtavaa. Hän nukahtaa yksin omaan sänkyynsä ja esim. minun läsnäoloni hän kokee villiinnyttävänä nukahtamisaikaan. Enpä siis jää huoneeseen, mikä sopii mulle todella hyvin. Jos hänet joskus ottaa yöllä viereen, alkaa kauhea kikkailu ja on lopulta pakko viedä omaan sänkyyns', minne sitten nukahtaakin. Isosiskonsa osaa ja itseasiassa haluaakin nukkua kanssamme, mutta meidän perheessä on sellaiset säännöt, että jokainen nyt vähintäänkin nukahtaa omiin sänkyihinsä. Mutta kuopuksen kanssa tätä toimintaa on tietoisesti harjoitettu lähes vastasyntyneestä lähtien, enkä usko, että on sattumaa, että se toimii.
Minä jos kuka ymmärrän nukkumisen arvon, enkä ole valmis tinkimään siitä, jos se vain suinkin on mahdollista. Lapset ovat ovelia ja yhtäkkiä huomaakin olevansa liisterissä jonkin asian suhteen. Jos yöpullon antaminen 1,5 vuotiaalle on se hinta, mikä minun pitää maksaa siitä, että saan nukkua muuten yöni hänen osaltaan rauhassa, olen sen valmis maksamaan. Vielä, kun esikoinen ymmärtäisi olla kömpimättä viereen ja potkimatta, niin voisin sanoa, että meillä nukutaan kohtuullisen hyvin.
Tsemppiä kaikille ja onnea tuoreille vanhuksille!