Meille tulee vauva!

[Kimmo_Ahteri]

Aluksi onnea vaan kaikille tuoreille isille! Olettaen että täällä nyt isit vaan kirjoittelevat...

Meillä on noin 1kk ikäinen poika. En nyt tiedä onko kiirettä pitänyt mutta öisin ei ole tarvinnut itseään vaivata turhilla unilla. Muksu syntyi aika pienenä joten ruoka on maistunut niin tissistä kuin tuttipullosta korvikkeena. Aluksi 3h välein mutta nykyään mennään vauvan tahdissa, joka voi olla tiuhempikin. Se vaatii voimia ja äiti kovasti haluaisi täysi-imettää mutta isiäkin on tarvittu tuttipullon pitelijänä.

Ollaan tuossa mietitty että ollaanko ihan onnesta sekaisin niin ei tämä mitään ruusuilla tanssimista ole ollut. Vähäinen uni ja siihen liittyvät sekoilut (esim. puuron hiutaleet löytyvät aika ajoin jääkaapista!) rassaavat ja väsyneenä tulee annettua palautetta herkemmin. Duunissa unen puute aiheuttaa enemmän työtä kun sählää koko ajan. Duunikaverit ovat tosin ymmärtäväisiä ja kyselee kovasti miten kotona menee.

On kai tässä jotain hyvääkin ollut. Ehkä parasta on muksun niin ihmeelliset ilmeet! Kaveri ei kaiketi vielä hallitse naamansa lihaksia niin ihan missä tahansa tilanteessa saattaa tulla vaikka mitä naaman vääntelyä. Ja onhan se söpö olio! Ei muiden muksut ole aikaisemmin näyttänyt niin söpöiltä kuin meidän pikku muksu. Ja sit piereskely, se vaan jaksaa naurattaa! Tosin kun on yksinkertainen ja väsynyt isä...

 

[JiVe]

Pannaas pientä päivitystä kehiin. Tulin juuri Jorvista. emäntä sanoi tuossa kymmenen jälkeen, että nyt taidetaan mennä käymään Jorvissa. Sen verran oli vuotanut verta, että pikkasen säikähti itsekin. Noh sinne mentiin sitten ja lekuri pääsi tutkimaan saman tien. Vauva näytti olevan ihan kunnossa ja liikkuvan ihan nätisti.

Ottivat kuitenkin emännän sisään sinne ja laittoivat tarkkailuun. Jos vuoto jatkuu tai tulehdusarvot on koholla, niin saattavat tempaista vauvan väkipakolla maailmaan huomenna. No johan tuo on jo reilu 35 viikkoa vanha, että valmishan se jo on...

Hieman sitä itsekin huolestui, mutta kyllä tuo väki tuolla pelipaikalls tuntuu olevan sen verran ammattitaitoista, että ihan hyvillä mielin pystyi lähtemään kotiin. Tai no hyvillä mielin on ehkä vähän väärä versio... Sanoisin, että kohtalaisen sekavin mielin, mutta kuitenkin melkolailla luottavaisen siihen, että kaikki menee hyvin.

EDIT: kuulemma ei ole tulehdusta ja vuotokin jo lakannut miltei kokonaan.

 

[JiVe]

Pannaas pientä päivitystä kehiin... jne

Ja taas mentiin. Lauantai-iltana päästiin kotiin ja nyt taas alkoi vuotelemaan. Joskaan ei ihan niin vahvasti kuin viimeksi, mutta kuitenkin. Aamulla oltaisiin joka tapauksessa menty tarkistukseen, mutta nyt sitten mentiinkin taas keskellä yötä.

Edelleen oli vauvalla kaikki hyvin, joten sen suhteen ei suurta hätää ole. Vuodon aiheuttajakin on mitä todennköisimmin paikannettu. Nooh, joka tapauksessa lekurin puheista saattoi päätellä sen, että yhtenä kappaleena ei siitä rakennuksesta enää poistuta, joten jäädään odottelemaan mitä tuleman pitää. Edelleen täytyy ihailla sitä ammattitaitoa, joka henkilökunnalla siellä on. Turvallisin mielin tulin itse kotiin nukkumaan.

 

[mikse]

Nononono! Nyt MEITÄ supistelee jo siihen malliin, että lähtö Naitenklinikalle salettiin kohta edessä. Pikkukundin valvojien hälytysvalmiutta nostettu. Saas nähdä, miten isäpappa selviää numero kakkosen synnytyksestä.

 

[JiVe]

Ja taas mentiin.
...

Jepjep ja siltä reissulta ei tosiaan taideta tulla yhtenä kappaleena takaisin. Illalla kun läksin kotiin oli kaikki vielä aikalailla normaalisti ja tänään piti päästä kotiin. Jahka olin kotiovella, niin emäntä soitti, että lapsivedet meni justiinsta. Mutta muutoin ei ollut vielä hoppua. Käski ottaa unta kuulaan ja nyt aamulla soiteltiin, niin ei vieläkänä mitään hoppua ole. Nyt meikku lähtee tuonne Jorviin ihmettelemään tilannetta. Ymmärsin niin, että huomisaamuun mennessä olis tultava ulos keinolla tai toisella.

 

[sampio]

Jätkillä on tilanteet päällä. Tsemppiä koitokseen itse kullekin, eikä vähiten naaraspuolille.

 

[JiVe]

Jätkillä on tilanteet päällä. Tsemppiä koitokseen itse kullekin, eikä vähiten naaraspuolille.

Vähän oli sekavat fiilikset kun aamulla läksin sairaalalle. Emännältä tuli viestiä, että ei ollut lääkäri vielä käyny. Kun pääsin paikalle, niin silloin oli jo käynyt ja viesti oli ollut, että sektio tehdään sen jälkeen, kun ensimmäinen päivän sektio on saatu tehtyä, eli aikaa tuohon oli vajaa pari tuntia. Koko prosessi, mitä tässä nyt on viime vuosien aikan käyty, oli saanut ainakin oman mieleni sille tolalle, että ei missään vaiheessa oikein antanut sen suurimman ilon tulla pintaan, mutta tuossa aamulla se pikkuhiljaa alkoi tulla. Joskin enemmän siinä varmaan mietti, että kaikki menisi hyvin.

Koska kyseessä oli semisuunniteltu sektio, niin pääsin mukaan sinne leikkaukseen. Jesus sentään, kun teki välillä pahaa. Sen verran emäntääni kuitenkin tunnen, että väitän tuon operaation tehneen ajoittain aivan helvetin kipeää. Ei meinaan meinannut puudutukset tehota ja mömmöjä lyötiin useampaan kertaan lisää.

Lopulta sieltä putkahti esiin tyttövauva, jolla pituutta oli 47cm ja painoa aikalailla tasan 3 kg. Ihan hyvän kokoinen vaikka päättikin tulla maailmaan kuukautta aiemmin, kun oli laskettu.

Pakko myöntää, että tuli siinä iltapäivän aikana vietettyä elämäni hienoimmat hetket, kun sain olla monta tuntia ihan kahden tämän upean pikkuneidin kanssa. Kun silmät aukesi ekan kerran, niin piru vie, että isokin mies herkistyy. Aika huikea fiilis.

Aamulla taas takaisin oppimaan ja tutustumaan tuohon pieneen ihmiseen.

 

[Pekkis]

.

Pakko myöntää, että tuli siinä iltapäivän aikana vietettyä elämäni hienoimmat hetket, kun sain olla monta tuntia ihan kahden tämän upean pikkuneidin kanssa. Kun silmät aukesi ekan kerran, niin piru vie, että isokin mies herkistyy. Aika huikea fiilis.

Aamulla taas takaisin oppimaan ja tutustumaan tuohon pieneen ihmiseen.

Paljon onnea! Muistan itsekin kun esikoisen syntymän jälkeen soitin appiukolle sairaalasta , niin oli siinä alahuulessa pitelemistä...

 

[sampio]

Pakko myöntää, että tuli siinä iltapäivän aikana vietettyä elämäni hienoimmat hetket, kun sain olla monta tuntia ihan kahden tämän upean pikkuneidin kanssa. Kun silmät aukesi ekan kerran, niin piru vie, että isokin mies herkistyy. Aika huikea fiilis.

Ei muuta kuin tajuttomasti onnea! Hienoja hetkiä nuo.

 

[mikse]

Meille tuli vauva! Kundi syntyi viiden aikoihin yöllä. Kaikki meni oikeastaan niin hyvin kuin vain voi mennä. Sinne se jäi syömään kun faijansa lähti lunastamaan isobroidia hoidosta. Saas nähdä miten vanhempi suhtautuu uuteen kundiin.

 

[haunted shores]

Niinhän siinä sitten kävi, että pelikiellon aikana perheeseeni syntyi odotettu täydennys

Isot onnittelut.

Saadaan tulevia faneja katsomoon :)

 

[sampio]

Meille tuli vauva! Kundi syntyi viiden aikoihin yöllä. Kaikki meni oikeastaan niin hyvin kuin vain voi mennä. Sinne se jäi syömään kun faijansa lähti lunastamaan isobroidia hoidosta. Saas nähdä miten vanhempi suhtautuu uuteen kundiin.

Onnittelut sinnekin päin! Meillä isosisko oli oikein otettu ja innoissaan pikkuveljestä, tosin ikäeroa ehti kertyä pikkuisen vaille neljä vuotta. Kovasti tuo halusi alussa hoitaa junnua, mutta nyt ei enää seura tunnu kaipaavan, kun nuori mies lähti liikkeelle ja tykkää puskea leikkeihin mukaan.

 

[TykkiJutila]

Onnea tuoreille isille =)

Täällä poika on 6vk vanha ja pientä hymyilyä on nyt reilun viikon verran nähty, sekin on jotain niin ihanaa katseltavaa. Ja poika on myös oppinut heiluttelemaan yläpuolella roikkuvia leluja. Kovasti kasvaa ja kehittyy...

 

[True Blue]

Noniin, täällä odotellaan öisin töissä puhelua että koska lähettäis synnärille. Jatkoajalla ollaan jo muutaman päivän. Toivottavasti ei kuitenkaan rankkareille mennä..

 

[Kimmo_Ahteri]

Täällä poika on 6vk vanha ja pientä hymyilyä on nyt reilun viikon verran nähty, sekin on jotain niin ihanaa katseltavaa. Ja poika on myös oppinut heiluttelemaan yläpuolella roikkuvia leluja. Kovasti kasvaa ja kehittyy...

Siis nyt jo?! Meillä reilu 2kk poika eikä vieläkään ole kiinnostunut niistä roikkuvista leluista, mutta kovasti heiluttelee käsiään. Joskus kun kunnolla provosoi niin saattaa saada hymyn aikaiseksi. Tosin poika syntyi 2vko etuajassa ja muutenkin pienen puoleinen että ehkä kehitys laahaa jäljessä.

Muuten, millaiset unirytmit teillä tuoreilla iseillä on perheessänne? Meillä pojalle alkaa yöuni maistumaan siinä puolen yön tietämissä ja parilla syömisherätyksellä saattaa nukkua ysiin saakka. Päivällä parit päiväunet ja koko unimäärä vuorokaudessa on n. 10-12h. Toiset saattavat goisailla yli 16h/vrk, joka on kadehdittavaa.

 

[Czescku]

Muuten, millaiset unirytmit teillä tuoreilla iseillä on perheessänne? Meillä pojalle alkaa yöuni maistumaan siinä puolen yön tietämissä ja parilla syömisherätyksellä saattaa nukkua ysiin saakka. Päivällä parit päiväunet ja koko unimäärä vuorokaudessa on n. 10-12h. Toiset saattavat goisailla yli 16h/vrk, joka on kadehdittavaa.

3,5kk on nyt kerääntynyt univelkaa eikä tässä enää muistakaan millaista olisi nukkua kunnolla putkeen vähintään 8h.

Noin 1,5 kuukautiseksi vai olikohan parikuukautiseksi tyttäremme nukahti useimmiten vasta kolmen kieppeillä yöllä riippumatta siitä miten aikaisin yritettiin nukkumaan mennä. Nyttemmin onneksi jo nukahtaa siinä klo 22-23, heräilee siinä kahden kolmen maissa syömään ja seuraavan kerran 6-7 välillä eikä sen jälkeen nukukaan enää. Päikkäreitä nukkuu satunnaisesti (tunnin vaunuissa kävelylenkin ajan ja päivästä riippuen jatkaa unia tunnin pari tai herää heti kun tullaan kotiin). Eli tuo 10-12h on meilläkin unimäärä vuorokaudessa ja todellakin kateeksi käy enemmän nukkuvien vanhempia.

Saapa nähdä milloin neitokaisemme oppisi nukahtamaan muutenkin kuin tissille (+vaunut kävelylenkillä ja turvakaukalo autoajelulla). Vanhempien kahdenkeskinen aika on meillä ollut aika kortilla kun ainoa aikuisten aika on jos vauva jatkaa uniaan ulkoilun jälkeen eikä sitä tosiaankaan joka päivä tapahdu. Yöthän vauvamme nukkuu äitin tissille nukahtaen välissämme.

Kuten lainaamani nimimerkki kirjoitti jo aiemmin, ei tämä vauvaperheen arki mitään ruusuilla tanssimissa todellakaan ole. Onneksi hyvät hetket ovatkin todella palkitsevia. Varsinkin tyttömme opetellessa parhaillaan nauramaan ääneen, nuo naurahdukset ilahduttavat vanhempia uskomattoman paljon.

 

[jamppa1919]

Siis nyt jo?! Meillä reilu 2kk poika eikä vieläkään ole kiinnostunut niistä roikkuvista leluista, mutta kovasti heiluttelee käsiään. Joskus kun kunnolla provosoi niin saattaa saada hymyn aikaiseksi. Tosin poika syntyi 2vko etuajassa ja muutenkin pienen puoleinen että ehkä kehitys laahaa jäljessä.

Meillä leikkimatto on myös aika hyvin toiminut. Tyttö on nyt reilu 6 viikkoa vanha ja noin viikko sitten alkoi viihtymään leikkimatolla ja kaikista tärkein siinä on peili, kun neitiä näyttää oma pärstä hymyilyttävän. Kovasti tulee myös juttua leikkiessä ja aika höntti ilme :)

Hymyily alkoi meillä jo 4 viikon ikäisenä. Tämä tapahtuu erityisesti aamuisin kun otetaan ekan kerran syliin ja aletaan juttelemaan. Muutenkin tuo syli näyttää olevan mukava paikka kun siellä helposti hymyillään äitille, isälle, mummulle ja tädille. Muille ei vielä hymy irtoa, mutta tosiaan niille joiden kanssa pikku neiti on viettänyt eniten aikaa.

Muuten, millaiset unirytmit teillä tuoreilla iseillä on perheessänne? Meillä pojalle alkaa yöuni maistumaan siinä puolen yön tietämissä ja parilla syömisherätyksellä saattaa nukkua ysiin saakka. Päivällä parit päiväunet ja koko unimäärä vuorokaudessa on n. 10-12h. Toiset saattavat goisailla yli 16h/vrk, joka on kadehdittavaa.

No huh huh. Teillä aika rankkaa. Meillä mennään kello 22-23 nukkumaan ja nukutaan noin 12-14 tuntia yö-unia. Noin 3-4 kertaa herätään syömään. Joka yö on yksi pidempi pätkä heti alkuunsa, noin 4-5 tuntia unta putkeen. Päivä unissa ei ole vielä mitään rytmiä mutta noin 3 kertaa 30min-2h tulee nukuttua. Hereillä neiti on päivästä riippuen 6-10 tuntia yleensä kuitenkin noin 8-9 tuntia. Onko teillä mitään rutiinitoimenpiteitä? Meillä ainakin ollaan tähän pyritty. Yöpuku laitetaan noin kello 20.30-21.00 ja samalla pestään pemppu ja perään otetaan tipat (d-vitamiinit ja relatipat) tämän jälkeen pidetään sylissä noin 30 minuuttia ja lauleskellaan (yleensä äiti) sitten tissille ja sen jälkeen nukutetaan. Nykyään käy jo helpommin nukkumaan meno, mutta kyllä se neiti kovasti unta vastaan taistelee. Me kiedotaan tyttö aina peittoon, tutti suuhun ja harso kasvoille. Sitten sylissä kanneskellaan noin 5min ja nukahtaa. Joka ilta herää noin 30 min kuluttua ja nukutetaan uudestaan, sitten yleensä nukahtaa yöunille.

Kaiken kaikkiaan meillä on ollut todella helppoa, koska tyttö nukkuu hyvin eikä itke juurikaan koskaan. Todella iloinen ja pirteä tyttö joka on kova puhelemaan. Varmasti isona melkoinen papupata.

Onnea muuten uusille isille!

 

[BOL]

Meille tuli vauva 1,5v. sitten, eikä seuraavaa taida enää tulla. En nyt ala vannomaan, mutta kyllä reilut 4v. kotona ja todella rankasti univelkaisena saa tähän hätään riittää. Ja kun tästä on selvitty kutakuinkin hengissä, kuka hullu tähän enää uudelleen ryhtyy ;).

Vauvan nukkumisesta sen verran, että esikoinen oli enemmänkin päivätorkkuja. Yleensä toki nukkui yhdet parin tunnin päikkärit päivällä, mutta nukahtamiseen meni varmaan toinen mokoma. Se on aika rankkaa, kun nukkumisesta tulee "ongelma". Vaikka lapsi hyväntuulinen olisikin, fakta on kuitenkin se, että pienet lapset ihan oikeasti tarvitsevat paljon unta, jotta aivot kehittyisivät. Ja kyllä, minä tiedän omakohtaisesti, että kaikki lapset eivät suinkaan nuku sitä 20h vuorokaudessa. Näiden lasten kanssa olisikin hyvä, että muutaman kerran päivässä tulisi jonkinlainen stoppi, vaikka ei nukuttaisikaan. Telkkarit, radiot ja muut toosat kiinni ja nautitaan ihan silkasta hiljaisuudesta. Kokemukseni mukaan nämä vähäuniset lapset ovat aika usein muutenkin aika aktiivisia, joten tällainen stoppi on hyvää harjoitusta myös rahoittumisen opettelemiseen.

Noin vuoden ikäisenä esikoinen siirtyi yksiin päikkäreihin ja alkoi nukkua 3h:n päikkäreitä. Se vasta oli upea tunne, koska sai itsekin ihan oikeasti nukuttua päikkärit. Vaikka rutiineista pidettiin kiinni, jälkikäteen on helppo sanoa, että olimme ehkäpä sittenkin hieman liian suurpiirteisiä. Esikoinen on muutenkin ollut aika huono nukkuja, ja edelleenkin 4-vuotiaana kömpii öisin viereen ja on ihan kunnolla hereillä. Nukahtaa toki uudelleen, mutta mistään himonukkujasta ei ole kysymys. Voisi sanoa, että vasta pikkukakkosen tullessa taloon 2,5v:na alkoi nukkua yönsä suhteellisen kunnolla.

Kuopukselle on ollut alusta saakka erittäin tiukat "säännöt" nukkumisen suhteen. Aina on nukutettu omaan sänkyynsä ja imetysaikana jätin hänet viereeni yleensä ekan syötön jälkeen. Kun imetys loppui ja söi yöllä pullosta, en enää nostanut ollenkaan pois sängystä, vaan tarjoilu kyllä pelasi, muut palvelut ei. Siis yöllä. Rutiineista on toki ollut helppo ja melkeinpä pakkokin pitää kiinni, koska isosisko on myös sen verran pieni, että nukkumaan on menty samaan aikaan. Tai ainakin pyritty siihen. Tämä kuopus onkin sisartaan huomattavasti parempi nukkuja ja on alusta saakka nukkunut öisin, vaikka toki syönyt onkin. Mutta mitään kikkailuja ei juuri ole harrastettu. Suurena miinuksena kuopuksella on se, että juo edelleenkin kerran yössä pullollisen maitoa. Ja se on kamala oravanpyörä, josta saan tavallaan syyttää vain itseäni. Mutta itse katson, että koska vain ja ainoastaan juo sen pullonsa, en jaksa alkaa huudattaa ja pitämään unikoulua. Mitkään lempeät unikoulut eivät häneen tehoa, koska on erittäin temperamenttinen tapaus, eikä esim. saa ollenkaan lohduttaa paijaamalla tms. Ja koska itselläni on neljän vuoden univelat, olen täysin sukka. Luotan sokeasti siihen, että vuoden sisään hän nukkuu yönsä kunnolla. Kesän jälkeen, kun palaan töihin, olen pakotettu pistämään bistron kiinni ja onpa tuo silloin jo parivuotias ja voi pitää vähän "kovempaakin" koulua.

Tällä halusin kertoa sitä, että ymmärrän, mitä väsyneisyys ihmiselle tekee. Rutiineista ja tietyistä säännöistä nukkumisen suhteen kannattaa pitää todella tiukasti kiinni. Esim. meillä kuopus ei edes osaa nukkua vieressämme, mikä on minusta aivan mahtavaa. Hän nukahtaa yksin omaan sänkyynsä ja esim. minun läsnäoloni hän kokee villiinnyttävänä nukahtamisaikaan. Enpä siis jää huoneeseen, mikä sopii mulle todella hyvin. Jos hänet joskus ottaa yöllä viereen, alkaa kauhea kikkailu ja on lopulta pakko viedä omaan sänkyyns', minne sitten nukahtaakin. Isosiskonsa osaa ja itseasiassa haluaakin nukkua kanssamme, mutta meidän perheessä on sellaiset säännöt, että jokainen nyt vähintäänkin nukahtaa omiin sänkyihinsä. Mutta kuopuksen kanssa tätä toimintaa on tietoisesti harjoitettu lähes vastasyntyneestä lähtien, enkä usko, että on sattumaa, että se toimii.

Minä jos kuka ymmärrän nukkumisen arvon, enkä ole valmis tinkimään siitä, jos se vain suinkin on mahdollista. Lapset ovat ovelia ja yhtäkkiä huomaakin olevansa liisterissä jonkin asian suhteen. Jos yöpullon antaminen 1,5 vuotiaalle on se hinta, mikä minun pitää maksaa siitä, että saan nukkua muuten yöni hänen osaltaan rauhassa, olen sen valmis maksamaan. Vielä, kun esikoinen ymmärtäisi olla kömpimättä viereen ja potkimatta, niin voisin sanoa, että meillä nukutaan kohtuullisen hyvin.

Tsemppiä kaikille ja onnea tuoreille vanhuksille!

 

[TykkiJutila]

Siis nyt jo?! Meillä reilu 2kk poika eikä vieläkään ole kiinnostunut niistä roikkuvista leluista, mutta kovasti heiluttelee käsiään. Joskus kun kunnolla provosoi niin saattaa saada hymyn aikaiseksi. Tosin poika syntyi 2vko etuajassa ja muutenkin pienen puoleinen että ehkä kehitys laahaa jäljessä.

Muuten, millaiset unirytmit teillä tuoreilla iseillä on perheessänne? Meillä pojalle alkaa yöuni maistumaan siinä puolen yön tietämissä ja parilla syömisherätyksellä saattaa nukkua ysiin saakka. Päivällä parit päiväunet ja koko unimäärä vuorokaudessa on n. 10-12h. Toiset saattavat goisailla yli 16h/vrk, joka on kadehdittavaa.

No meidän poikahan syntyi 2 viikkoa lasketun jälkeen, ja on ollut alusta lähtien "2 viikkoa vanhempi". Se näkyy pojan pituudessa/painossa ja tekemisissä ja olemisissa. Tullut isoveljiinsä täysin. Luvassa siis 8kk ikäisenä kävelemistä =) Ei pienellä kiire ole, kehittyy just siihen tahtiin kuin haluaa.

Meillä pieni herra aloittaa yöunet 20-24 välillä, täysin satunnaisesti. Päivällä voi nukkua 3-4h tai vaan puoli tuntia. Paremmin poika nukkuu, kun käyttää vähän ulkona kävelemässä. Itse olen tyytyväinen, että saan yöllä nukkua rauhassa, kun herään jo 5.30 joka toinen viikko. Äitinsä poika herättää 1-2 kertaa yössä tissiä antamaan. Suurimmaksi osaksi kaikki on mennyt hyvin. Viime perjantaina oli pisin 3 tuntia kestänyt itku/huuto konsertti. Se jos mikä raastaa sydäntä ja hermoja.

 

[sampio]

Muuten, millaiset unirytmit teillä tuoreilla iseillä on perheessänne? Meillä pojalle alkaa yöuni maistumaan siinä puolen yön tietämissä ja parilla syömisherätyksellä saattaa nukkua ysiin saakka. Päivällä parit päiväunet ja koko unimäärä vuorokaudessa on n. 10-12h. Toiset saattavat goisailla yli 16h/vrk, joka on kadehdittavaa.

En nyt enää kovin tuore isukki ole, mutta vastaanpa silti. Molemmat muksut olivat aivan junnuina hyviä nukkujia. En nyt osaa kovin tarkkaan sanoa, mutta kyllä tuo 16 tuntia aika liki voisi olla, koska jatkuvasti ne nukkui ja välillä söivät. Poitsu on reilu 9 kk ja nyt se vetää yleensä 22-07 yöunet ja 2-3 tunnin päikkärit kahdesti päivässä. Yöunista on vain tullut aika repaleiset sen jälkeen, kun äijä lähti liikkeelle. 3-4 kertaa se nousee pinnasängyn laitaa vasten pomppimaan, mutta nukahtaa kyllä samantien, kun laskee sen takaisin. Rasittavaahan tuo silti on, kun siihen hihkumiseen yleensä herää molemmat vanhemmat, vaikka yleensä vaimo päivystää työviikot. Ja päälle vielä esikoisen könyäminen aamuyöstä meidän väliimme. Onneksi n. kerran kuukaudessaan on jompikumpi tai jopa molemmat junnut yökylässä mummilassa, jotta saa edes luulla nukkuvansa kuten normaalit ihmiset.

 

[sampio]

Isosiskonsa osaa ja itseasiassa haluaakin nukkua kanssamme, mutta meidän perheessä on sellaiset säännöt, että jokainen nyt vähintäänkin nukahtaa omiin sänkyihinsä.

Meillä taitaa olla sama tilanne nelivuotiaan kanssa, paitsi että tuo likka on aivan tajuton pyörijä. Vaimoni on minua herkkäunisempi eikä siedä läheisyyttä nukkuessaan, joten kovin toimiva yhtälö ei ole kyseessä. Itseänikin välillä hiukan ahdistaa, kun tyttö tarjoilee kantapäätään leukaperiin, mutta pystyn kuitenkin nukkumaan. Juniorin mekin olemme määrätietoisesti nukuttaneet omaan sänkyynsä, jostain syystä tunne oli vahva sekä minulla että vaimollani.

 

[BOL]

Juniorin mekin olemme määrätietoisesti nukuttaneet omaan sänkyynsä, jostain syystä tunne oli vahva sekä minulla että vaimollani.

Se on katsos se Siperia, mikä opettaa :).

Esikoisen kanssa sitä kai kuvitteli, että vauvalla on jotenkin turvaton olo, kun ei "saa" olla vanhempiensa läheisyydessä 24/7. Mutta eihän perusturvalliset olosuhteet omaava lapsi tarvitse (minun näkemykseni mukaan) ihan kokoaikaista fyysistä läsnäoloa. Ja kun vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, sen on helpompi oppia myös, että yöt ovat nukkumista varten.

Mutta ymmärrän myös niitä ihmisiä, jotka haluavat pitää lapsen perhepedissä vieressään. Tai ymmärrän, jos se on kaikkien yhteinen tahto. Jos esim. isä ei tätä pohjimmiltaan halua, pitää keksiä joku muu ratkaisu. Kaikkien on saatava nukkua yönsä niin hyvin kuin mahdollista ja kuulun siihen "koulukuntaan", joiden mielestä vanhempien sänky on tietyssä mielessä pyhä paikka. Myös vanhemmat tarvitsevat paikan, missä voivat olla täysin omia itsejään mahdollisimman vapaasti ja sänky on minusta tähän oiva paikka. Tottakai lasten pitää saada tulla viereen nukkumaan, jos näkee pahaa unta tai on muuten turvaton olo. Mutta lähtökohtaisesti vanhempien sängyn tulisi olla paikka, jonka käytöstä vanhemmat itse määräävät.

Meillä ainakin tähän viereen tulemiseen nelivuotiaan kanssa liittyy aivan selkeä valtataistelu. Ja mitä enemmän neiti näpsäkkä pyrkii meitä manipuloimaan, sitä vähemmän hän on sänkyymme tervetullut. Illalla mennään nätisti nukkumaan ja yöllä nukutaan. Teoriassa helppoa, käytännössä usein mahdotonta.

 

[Mogly]

Meille tuli vauva! Kundi syntyi viiden aikoihin yöllä. Kaikki meni oikeastaan niin hyvin kuin vain voi mennä. Sinne se jäi syömään kun faijansa lähti lunastamaan isobroidia hoidosta. Saas nähdä miten vanhempi suhtautuu uuteen kundiin.

Onneksi olkoon! Mahtaa olla hieno tunne, onnea myös muille uusille vanhemmille:)

 

[kissankarva]

On tuo jääkiekon seuraaminen jäänyt viimeisten kuukausien aikana vähän vähemmälle (poika syntyi syyskuun puolivälissä), niin jutellaan vauvoista sitten.

Meidän poika, ikää siis vähän yli 5 kk, on nukkunut nyt viikon verran yöt omassa pinnasängyssään, vasta aikaisin aamulla otan viereen tissille. Meillä perhepeti-ratkaisu lähti alkuaan puhtaasta väsymyksestä ja laiskuudesta, en vaan jaksanut nousta hakemaan pikkujantteria kehdostaan tai laittamaan hänelle tuttia suuhun. Nyt saatiin pinnasänky ja se mahtuu mukavasti meidän sängyn viereen. Unipätkät ovat pidentyneet koko ajan, sen huomaa omassa olossa ja jaksamisessa aika hyvin. Alkuun söi yöllä useamman kerran, nyt kun tankkaa illalla kunnolla niin menee aamuyöhön tai varhaiseen aamuun. Huippua. Meillä ei ainakaan tullut mitään ongelmaa siitä että pikkuäijä meni omaan sänkyynsä, eipä tuo ollut moksiskaan, samalla tavalla tuhisee ja piereskelee sielläkin. Vanhempien uni tosin on parantunut, kun ei tule tämän tästä tukkapöllyä tai pienestä nyrkistä silmään.

Tuolla aiemmin joku pohti että ollaanko tässä nyt onnen kukkuloilla... niinhän sitä väitetään että pitäisi olla, mutta voin ihan rehellisesti sanoa että mä en ollut. Ensimmäiset viikot olivat todella kamalia, olin niin sekaisin hormonimyräkästä, väsymyksestä, olin toipilas sektion jäljiltä... onnittelukortit tuntuivat lähinnä v*ttuilulta ja mietinkin useampaan otteeseen että mikä mättää, eikö tämän pitäisi olla elämäni onnellisinta aikaa? Onni tuli sitten myöhemmin, kun tutustuimme vauvan kanssa toisiimme, sain voimani takaisin ja pää selvisi "baby bluesista". Iso kiitos siitä kuuluu myös miehelleni joka jaksoi ymmärtää ja olla tukena. Oma lapsi on maailman upein ja rakkain asia, mutta jos homma ei heti kolahda niin ei hätää, kyllä meistä hitaammin syttyvistäkin tulee oikein hyviä ja rakastavia vanhempia. Pitää antaa itselleen aikaa, ja niistä negatiivisistakin tunteista pitää voida jollekin puhua.

Onnittelut, jaksamista ja hienoja hetkiä kaikille uusille ja ei-niin-uusille vanhemmille!

 

[Surprise Me]

Taas sykkii yksi patasydän enemmän! :) Saimme esikoisen, suloisen pikku prinsessan! Ei voi mies olla enää onnellisempi!