choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Mutta nyt puhutaankin U20 joukkueesta ja Raipen pelitavasta. Todistetusti U20 joukkueelta voi ja saa odottaa pääpiirteittäin samankaltaista "Meidän Peliä" kuin A-maajoukkueelta. Itse asiassa olen sitä mieltä, että U20 kuuluisi pelata samalla lailla kuin Jalosen joukkue. Ei niillä nuoremmilla välttämättä niin väliä, sillä tuskin A-maajoukkueeseen koskaan tullaan nostamaan alle 18v pelaajaa.
Kiitos täsmennyksestä, tähän mennessä tätä rajausta ei ole näkynyt keskustelussa.
Toki 20-vuotiaiden maajoukkue on ihan eri asia kuin esim. HIFK:n tai Peräseinäjoen D-junnujoukkue (vaikka tämäkin asia hämärtyi muutama vuosi sitten aika monelta) - mutta se on silti nuorten, monella tapaa keskenkasvuisten (löytynee muuten niitä alle 18-vuotiaitakin) ja hyvin vähän aikaa yhdessä olleiden pelaajien turnausjoukkue. Ei Jalosen A-maajoukkue (joka sekin on aika tuore, oman aikansa ja tämän hetken luomus, ei mikään aina ollut ja muuttumaton jumalansana), joten sitä ei myöskään voi eikä kuulu peluuttaa identtisesti. Eikä moinen edes onnistuisi. Samat suuntaviivat/raamit ovat sitten erikseen ja sinänsä kannatettavia.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, NHL:n ja KHL:n suomalaiset, Jokerit
Kiitos täsmennyksestä, tähän mennessä tätä rajausta ei ole näkynyt keskustelussa.
Toki 20-vuotiaiden maajoukkue on ihan eri asia kuin esim. HIFK:n tai Peräseinäjoen D-junnujoukkue (vaikka tämäkin asia hämärtyi muutama vuosi sitten aika monelta) - mutta se on silti nuorten, monella tapaa keskenkasvuisten (löytynee muuten niitä alle 18-vuotiaitakin) ja hyvin vähän aikaa yhdessä olleiden pelaajien turnausjoukkue. Ei Jalosen A-maajoukkue (joka sekin on aika tuore, oman aikansa ja tämän hetken luomus, ei mikään aina ollut ja muuttumaton jumalansana), joten sitä ei myöskään voi eikä kuulu peluuttaa identtisesti. Eikä moinen edes onnistuisi. Samat suuntaviivat/raamit ovat sitten erikseen ja sinänsä kannatettavia.
Käsittääkseni tuo Ville Pokan blogi juurikin viittasi Raipeen ja U20-joukkueeseen.

Tietenkään ei identtisesti Jalosen "Meidän Peliä", vaan, kuten edellä sanoin, "pääpiirteittäin samankaltaista", kuten Marjamäki ennen Raipea.

Ja tuo Peräseinäjoen D-junnujen aliarvioiminen todella sattui.
 
Grunge, Alice In Chains, Led Zeppelin, Guns n Roses ja Chris Cornell forever!

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Käsittääkseni tuo Ville Pokan blogi juurikin viittasi Raipeen ja U20-joukkueeseen.

Tietenkään ei identtisesti Jalosen "Meidän Peliä", vaan, kuten edellä sanoin, "pääpiirteittäin samankaltaista", kuten Marjamäki ennen Raipea.

Ja tuo Peräseinäjoen D-junnujen aliarvioiminen todella sattui.
No sitten, my bad. Molempiin;) vakavammin, aliarvioi oikeesti yhtään ketään. Jatkakaa.
 

Jay Low

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, SHL
Noniin, nostetaas tätä vanhaa ketjua hieman...

Näyttää siltä, että Westerlund on lähtenyt peluuttamaan melkoisen puhdasta pystysuunnan kiekkoa maajoukkueessa. Mediassa on puhuttu eri suilla "pelaajien pelistä", "nopeutetusta Suomesta" ja "60 minuutin paineesta". Itse käyttäisin ehkä termiä "selkäydinkiekko", joskin fiksua sellaista. Tarkoituksellisesti nopeaa peliä olematta kuitenkaan primitiivista kohkaamista.

Mitä ajatuksia tämä herättää palstaveljissä ja -sisarissa? Westerlundin Leijonien alku oli erittäin lupaava, mutta onko tämä enemminkin yllätysmomenttia, kun vastustajat odottivatkin viivelähtöleijonia?

Voiko maailman viidenneksi/kuudenneksi paras materiaali haastaa parhaat Sotshissa tällä pelillä? Meidän peliähän perusteltiin monesti altavastaaja-asemalla ja parempien pitämisellä pois kiekosta.

Miten Leijona-peli tulevaisuudessa? Onko tämä harkittu suunnanmuutos tulevaisuutta ajatellen vai epäjatkumokohta pitkän matkan kehityksessä?

Sihvosen analyysia (murskaamista) odotellessa... :-)

Jatkakaa.
 
“Success is neither magical nor mysterious. Success is the natural consequence of consistently applying basic fundamentals.”
- J. Rohn -​

Nume

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, FC Bayern München, SoJy
Noniin, nostetaas tätä vanhaa ketjua hieman...

Näyttää siltä, että Westerlund on lähtenyt peluuttamaan melkoisen puhdasta pystysuunnan kiekkoa maajoukkueessa. Mediassa on puhuttu eri suilla "pelaajien pelistä", "nopeutetusta Suomesta" ja "60 minuutin paineesta". Itse käyttäisin ehkä termiä "selkäydinkiekko", joskin fiksua sellaista. Tarkoituksellisesti nopeaa peliä olematta kuitenkaan primitiivista kohkaamista.
Selänne lyttäsi viime talvena "Meidän pelin" ja sen viivelähdöt, ja hän sanoi että NHL:ssä pelaaminen perustuu reagointiin. Sitähän Erkan peluuttama peli oli ja todella hyvä maku jäi peleistä suuhun, eikä pelkästään voittojen takia. Peli oli viihdyttävää, jossa ali- ja ylivoima toimi mukavasti ja kiekoista taisteltiin kynsin ja hampain. Lähdöt tulivat omista nopeasti ja kiekko vietiin usein vastustamattomasti alueelle.

Tämä pelityyli tulee varmasti sopimaan NHL-pelaajille, mutta olisiko "oma" pelityyli kuitenkin parempi, koska materiaalissa tulemme häviämään useille maille. Tässä on kysymys, jota varmasti miettii niin Erkka kuin jääkiekkovalmentajat ylipäätään. Kenties nyt opetetaan EHT-peleissä pelaajat uuteen pelitapaan, jotta Euroopasta Sotshin kisakoneeseen hyppäävät ovat valmiita muutokseen ja NHL:ssä pelanneet starat pääsevät jatkamaan omaa pelityyliään, mihin he ovat tottuneet näiden useiden vuosien aikana.

Täytyy ottaa huomioon myös kaukalon koko. Reagointipeli on varmasti ainoa mahdollinen tapa pelata NHL:ssä pienen kaukalonkin takia (toki useine variaatioineen), mutta kun kaukalon koko kasvaa niin aikaa tulee lisää ja peliä tulee rauhoittaa jonkin verran. Erkka kuitenkin näytti meille, että reaktiopeliä voi pelata myös isossa kaukalossa menestyksekkäästi.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendell Clark
Sitä Sihvosen syväluotaavaa analyysia odotellessa ;-) olen kiinnittänyt huomiota ihan samaan asiaan. Westerlundin peluuttama tapa ei paikoitellen ole nähnytkään Jalosen "total hockeya" tai "meidän peliä". Mutta väliäkö tuolla kun tulosta tulee: Kolmen ottelun saldona kolme voittoa ja maali ero 10-1. Hulppeeta. Ja "kolmen metrin Koskinen" maalin suulla on myös ollut itse varmuus. Ei edes A.Raanta olisi pystynyt parempaan suoritukseen. Sotshin koneeseen ei tosin Koskisella taida mahkuja olla kun pitäisi syrjäyttää niin Lehtonen, Bäks, Rinne ja vielä Raskikin.
 
"What would Nickerson do?"

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lounais-Suomen luotsilaitos
Selänne lyttäsi viime talvena "Meidän pelin" ja sen viivelähdöt, ja hän sanoi että NHL:ssä pelaaminen perustuu reagointiin.
"Meidän Peli" perustuu nimenomaan reagointiin.

Se ei tarkoita, etteikö mikään toisenlaisiin painotuksiin keskittyvä pelitapa sisältäisi reagointia, mutta tämä perusasia "Meidän Pelistä" kannattaa pitää mielessä.
 
Viikkojen kuluessa syömme hehtaarin alalta petäjänlatvat paljaaksi.
Suosikkijoukkue
Hihasta vedetyt Ässät, Dallasin Tähdet & Sport
Noniin, nostetaas tätä vanhaa ketjua hieman...

Näyttää siltä, että Westerlund on lähtenyt peluuttamaan melkoisen puhdasta pystysuunnan kiekkoa maajoukkueessa. Mediassa on puhuttu eri suilla "pelaajien pelistä", "nopeutetusta Suomesta" ja "60 minuutin paineesta". Itse käyttäisin ehkä termiä "selkäydinkiekko", joskin fiksua sellaista. Tarkoituksellisesti nopeaa peliä olematta kuitenkaan primitiivista kohkaamista.
Näin juurikin Erkka on tehnyt. Kaikki ylimääräinen hierominen omassa päässä on jätetty lähes kokonaan ja peli perustuu aktiiviseen karvauspeliin ja nopeisiin suunnanmuutoksiin hyökkäyksiin lähdöissä.

Mitä ajatuksia tämä herättää palstaveljissä ja -sisarissa? Westerlundin Leijonien alku oli erittäin lupaava, mutta onko tämä enemminkin yllätysmomenttia, kun vastustajat odottivatkin viivelähtöleijonia?
Tämähän on suorastaan fantastinen asia, Leijonat on palannut eräällä tapaa juurilleen pelitavassa. Yllätysmomentti tässä oli vain ja ainoastaan tässä Tshekin -turnauksessa, mutta Erkka tulee jatkossakin peluuttamaan tällä pelisysteemillä Leijonissa.

Voiko maailman viidenneksi/kuudenneksi paras materiaali haastaa parhaat Sotshissa tällä pelillä? Meidän peliähän perusteltiin monesti altavastaaja-asemalla ja parempien pitämisellä pois kiekosta.
Kyllä voi täysin haastaa isot maat. Ovathan tämän näyttäneet mm. 2006 olympialaiset ja esim. jo 2004 World-Cupin menestys, jossa sielläkin Westerlund oli pelin aivot ja Rami psyykkasi pelitavan läpi sitten pelaajille. Lopulta sitten vähän turhankin kyseenalaisin keinoin.. Jokatapauksessa pidän parivaljakkoa Summanen-Westerlund edelleen kovimpana valmennnuskaksikkona Suomen jääkiekkohistoriassa.

Miten Leijona-peli tulevaisuudessa? Onko tämä harkittu suunnanmuutos tulevaisuutta ajatellen vai epäjatkumokohta pitkän matkan kehityksessä?
Tämä on täysin harkittu suunnanmuutos. Westerlund näytti ja näyttää myös tällä muutoksella kokeneille NHL-pelaajille, että pelitapa on muutettu vanhaan tuttuun Westerlundilais-jääkiekkoon, jotka arvostelivat rajusti Jalosen pelisysteemiä hitaine viivelähtöineen. Kaikki NHL-pelaajamme Selänteen johdolla eivät olisi läheskään ilmaisseet haluaan pelata Sotshin olympiajääkiekossa jos Jalonen ja varsinkin hänen pelikirjansa olisivat olleet edelleen maajoukkueen puikoissa. Jopa O.J. ilmaisi monen vuoden maajoukkueessa pelaamattomuuden jälkeen halunsa pelata olympialaisissa, kun poistui ne tekijät, miksi hänelläkin meni sukset maajoukkueen kanssa ristiin. Kokeneet NHL-pelaajamme eivät kertakaikkiaan hyväksyneet Jalosen pelitapaa, eivätkä hänen vähätteliviä puheitaan NHL-pelaajien suhteen maajoukkueessa. Itse odotan kuitenkin Westerlundin antavan reilun näyttöpaikan myös nuoremmille pelaajille olympiajoukkueeseen ja vaativan tiettyjä pelillisiä näyttöjä kunnostaan myös kokeneilta NHL-pelaajilta. Sotshiin onkin odotettavissa joukkue, jossa on sopivassa suhteessa vuosien kokemusta ja johtajuutta, mutta myöskin nuoruuden intoa ja halua näyttää osaamisensa.

Sihvosen analyysia (murskaamista) odotellessa... :-)

Jatkakaa.
Itse odotan myös mielenkiinnolla "Johtavan" kommentteja Leijonien nykyisestä pelitavasta. Maasta taivaaseen J.J:n pelitaktiikan viimevuosina kehuneena lätkäjätkänä hänhän kirjoitti täällä Jatkoajassa myös soittelevansa aikaajoin Jalosen kanssa Venäjälle ja keskustelevansa pelitaktillisista asioista hänen kanssaan. Tällä palstalla ei mies voi tunnetusta syystä hetkeen näkemyksiään tuoda esile, mutta eipä hän ole näyttänyt tuoneen esille yleensä niin kärkkäitä mielipiteitään Leijonien pelitavasta myöskään Urheilulehden verkkolehdessä. Viimeiset juttunsa käsittelevät kohua Gilliesistä ja Karalahdesta, jotka ovat jo niin so last season aiheena.
 
Viimeksi muokattu:
Ei niin pientä tulta, ettei savu nousisi.

Jay Low

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, SHL
Itse odotan myös mielenkiinnolla "Johtavan" kommentteja Leijonien nykyisestä pelitavasta.
Uusi UL, sivu 7, otsikko:
"VÄÄRIN VOITETTU - Erkka Westerlund käänsi Leijonat tuhon tielle Tsekin EHT-turnauksessa."

Väliotsikot:
- Takinkääntäjä
- Juonittelija
- Tuho

Päätöslause:
"Uus-westerlundilainen pystysuunnan kiskominen on Suomelle heikko pelitapa kovia kisoja silmällä pitäen."

Aika odotettua, eller hur..?
 
“Success is neither magical nor mysterious. Success is the natural consequence of consistently applying basic fundamentals.”
- J. Rohn -​
Suosikkijoukkue
Hihasta vedetyt Ässät, Dallasin Tähdet & Sport
Uusi UL, sivu 7, otsikko:
"VÄÄRIN VOITETTU - Erkka Westerlund käänsi Leijonat tuhon tielle Tsekin EHT-turnauksessa."

Väliotsikot:
- Takinkääntäjä
- Juonittelija
- Tuho

Päätöslause:
"Uus-westerlundilainen pystysuunnan kiskominen on Suomelle heikko pelitapa kovia kisoja silmällä pitäen."

Aika odotettua, eller hur..?
Vai oikein tuhon tielle...? Kolmesta jääkiekon kärkimaasta yhtä monta suvereenia voittoa, maalieron ollessa murskaava 10-1. Leijonat ei ole missään muutamaan vuoteen pelaamassaan EHT-turnauksessa Jalosen aikakaudella ollut yhtä suvereeni.

Kova on näköjään paikka "Johtavalle" myöntää, että jääkiekkoa voi pelata menestyksellisesti muullakin tapaa, kuin omassa päädyssä hieromalla ja syöttelemällä. Mutta voihan Sihvonen käydä edelleen välillä jopa naurettavuuksiin asti menevää ylistyspuhettaan ja debattiaan hänen ihannoimastaan, Jalosen luomasta pelitavasta itsensä J.J:n kanssa Pietarin SKA:n peleihin liittyen & muutaman uskollisen opetuslapsen kanssa tällä palstalla.

Monen muun huippu-valmentajan pelikirjat haukutaankin odotetusti sitten lyttyyn tällä provosoivalla ja sensaation hakuisella "TUHO"-kirjoittelulla, kuten seuraavasta kirjoituksesta voi UL:n verkkolehdestäkin päätellä. SM-liigalle yllätysmestari - "Summanen viemässä HIFK:n tuhon tielle"

Olemme monena edellisenä kautena saaneet todeta, että "Johtavan" etukäteisarviot joukkueista ovat olleet yleensä yhtä tyhjän kanssa. Silti mies näitä vuodesta toiseen "näkee kristallinkirkkaasta pallostaan", vaikka hänen mottonsa kuuluukin "antaa pelin näytää".. Mies nuolee kirjoituksessaan tavoilleen uskollisena jälleen kerran paperilla etukäteen kovat rosterit omaavien seurojen pelitapaa ja valmennusta kuin ajokoira jänisjahdin jälkeen hikisiä muniaan ja verisiä tassujaan, jotka teräväreunainen, upottava hankikanto on rikkonut vereslihalle.. Kuten sanottua, peli ja tulokset näyttäköön mitkä joukkueet ovat oikeasti kovaa valuuttaa tulevan kauden Liigassa.
 
Ei niin pientä tulta, ettei savu nousisi.

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Pitkässä juoksussa suomalaiset jääkiekkofanit ja tietäjät saavat kuitenkin tottua siihen, että Suomi tarpoo sijoilla 4-6 isoissa kisoissa ja suonenvedon kohdatessa, oli se pelitapa mikä vain, ollaan mitaleilla. Turnausmuotoisessa sarjassa kun sillä yhdellä pelillä on turhan suuri painoarvo ja kuten Tami sen joskus laittamattomasti sanoi: "Win the right games..."
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Pitkässä juoksussa suomalaiset jääkiekkofanit ja tietäjät saavat kuitenkin tottua siihen, että Suomi tarpoo sijoilla 4-6 isoissa kisoissa ja suonenvedon kohdatessa, oli se pelitapa mikä vain, ollaan mitaleilla. Turnausmuotoisessa sarjassa kun sillä yhdellä pelillä on turhan suuri painoarvo ja kuten Tami sen joskus laittamattomasti sanoi: "Win the right games..."
No jaa, Suomen suhteenhan ollaan pelitavasta riippumatta saatu tottua siihen, että menestys on ollut parempi kuin nimilista. En oikein usko, että tähän jatkossakaan on tulossa suurta muutosta. Nykyiset turnaus-formaatit suosivat Suomen kaltaista tiivisti pelaavaa motivoitunutta joukkuetta, jolla on hyvät maalivahdit - paras yhdestä pelissä meillä on mahdollisuus jokaista vastaantulevaa joukkuetta vastaan.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Lostedt, Ben-Amor
Mitä ajatuksia tämä herättää palstaveljissä ja -sisarissa?
Positiivisia. Tuo olympiaturnaus tulee melkoisen nopeasti ja rungolle ei saada samaan tapaan ajettua pelitapaa selkäytimeen kuin MM-kisoissa. MM-kisoissa voidaan vääntää useamman viikon leiritystä ennen kisoja monen pelaajan kanssa ja Euroopassa pelaavia ajaa sisälle pelitapaan eri MJ-turnausten kautta. Kun lähtökohdat ovat nuo, näen perustelluksi mennä enemmän "selkäydinkiekon" kautta kuin MP:n.

Voiko maailman viidenneksi/kuudenneksi paras materiaali haastaa parhaat Sotshissa tällä pelillä? Meidän peliähän perusteltiin monesti altavastaaja-asemalla ja parempien pitämisellä pois kiekosta.
Turnausmuotoisessa tapahtumassa kyllä. Kun yksi ottelu on ratkaiseva tekijä karsiutumisen ja mitalipelien välillä, voi ratkaiseva tekijä olla vaikka railo jäässä. Jos mitaleista halutaan pelata tällä turnausmuodolla, täytyy voittaa vain ne oikeat ottelut. Turnauksen paras kiekko ei vielä oikeuta mihinkään, jäimmehän mekin Lillehammerissa vain pronssille häviämällä tasan yhden erän samaan aikaan kun mestaruuden vienyt Ruotsi hävisi kertaalleen ja jäi kerran tasuriin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy