On jo pidemmän aikaa ollut mielessä avata ketju, jossa tarkasteltaisiin median toimintaa nykyajan Suomessa. Ajatuksena on pohtia sellaisia asioita kuten miten ja miksi asioita uutisoidaan niin kuin tehdään, mikä on uutinen ja mikä mielipide, mitä lukee rivien välissä ja mitä jätetään sanomatta tarkoituksella tai tarkoituksetta, ja mitä kuvat kertovat. Ynnä muuta.
Yleisesti ottaen oma luottamukseni mediaan rajoittuu pitkälti tiedeuutisten tyyppisiin juttuihin. Toisin sanoen, uskon että mediat uutisoivat tiedemaailman uutisia vilpittömästi parhaan tietonsa mukaan. Virheitä voi toki niissäkin olla, ja joskus näkee jopa artikkeleita joista oikein huokuu että kirjoittajalla ei ole ollut aavistustakaan siitä mitä kirjoittaa. Mutta sellaista sattuu varmasti parhaillekin.
Vähänkin poliittiset jutut taas lyövät epäluuloisuuden varoituskellot kilkattamaan korkealta ja kovaa. Yksi asia voidaan saada näyttämään ihan miltä vaan käyttämällä eri sanakäänteitä, lauseyhteydestä erotettuja lainauksia ja puolitotuuksia. Eikä tarvitse edes valehdella.
Ja sitten ovat nämä kohut, joista kerrotaan kansalle isoilla otsikoilla jotta kaikille varmasti selviää että nyt on kohu päällä. Valitettavasti nyt taitaa olla niin, että mediat taitavat nousta ja kaatua ihan sen mukaan, kuinka paljon ne pystyvät nostattamaan kohuja ja sitten pitkittämään niitä. Tämä on ymmärrettävää, mutta mielestäni moraalisesti hyvinkin arveluttavaa.
Kaiken kaikkiaan ainakin itseäni närkästyttää eniten median objektiivisuuden puute. Tuntuu, että asioita puidaan yksisilmäisesti yhdestä näkökulmasta. Ei edes yritetä nähdä asiaa toiselta kantilta. En esimerkiksi voi millään ymmärtää, että useimmissa kohujutuissa lainatut asiantuntijalausunnot ovat lähes kauttaaltaan lehden ottaman kannan mukaisia. Mielestäni asia kuin asia on sellainen, että yleisen mielipiteen vastaisia asiantuntijalausuntoja löytyisi jos niitä vähän kyseltäisiin tai haluttaisiin julkaista. Mieleeni tulee esimerkiksi taannoinen Ilkka Kanervan tekstiviestikohu, jossa median artikkelit olivat lähes liikuttavan yksimielisen tuomitsevia. Yksi vastavirtainen iso-otsikkoinen artikkeli osui tuolloin silmiini. Siinä Pohjanmaan raikulipoika Vesa Keskinen puolusti Kanervaa. Ei liene kaukaa haettu arvelu, että senkin jutun varsinainen tarkoitusperä oli Kanervan vastainen.
Ja jottei tämä jäisi vain ylimalkaiseksi kitinäksi, otetaanpa käsittelyyn yksi tämänpäiväinen uutinen:
Taloussanomat: Suomi tyri itse rokotehankintansa.
Lähdetään liikkeelle otsikosta: Se antaa ymmärtää, että Suomen sikainfluenssa-rokotteen hankinnassa on kämmätty oikein viimeisen päälle. Otsikointi ottaa melko jyrkän kannan suhteessa itse tekstiin.
Heti aloituskappaleessa otetaan selvästi lievempi kanta asiaan:
Itse tekstissä otetaan heti kättelyssä mukaan se tunnettu lähdesuoja. Hankinnan arvostelijat ovat nimettömiä, mutta jutun mukaan he ovat asiantuntijoita. Ei kuitenkaan kerrota, onko kyse yhden tai kahden asiantuntijan mielipide vai onko kyseessä enemmistön mielipide.
Sitten tuodaan jälleen esille väite, että rokotetoimittajan valinta tehtiin hinnan perusteella kun toimitusvarmuus oli toissijainen tekijä. Ihmettelen vaan, miksi suuren ja tunnetun lääketehtaan toimitusvarmuutta olisi ylipäätään pitänyt epäillä. Ja toisekseen, onko nyt valitun toimittajan varmuus jotenkin huonompi kuin kilpailevilla toimittajilla? Tämä ei käy tässä kohdin ilmi.
Sitten päästään jutun mukaan ensimmäiseen faktaan. Rokotetoimitukset ovat yli kuukauden alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Asia selvä, mutta edelleenkään ei mainita miten muut toimittajat ovat aikatauluissa pärjänneet. Ja jos rokotetoimittaja ei pysty tuottamaan rokotteita niin nopeasti kuin oli alkujaan tarkoitus, niin mitä Suomi sille voi?
Sitten tuomitaan valtion toiminta selkeästi, nimettömien lääkeammattilaisten toimesta. Oli virhe tilata rokote-erä vain yhdeltä toimittajalta. Kysymys: Ovatko nämä 'lääkeammattilaiset' puolueettomia? Onko mahdollista, että heillä on jotain sidoksia niihin rokotetoimittajiin, jotka Suomen tilauksessa jäivät rannalle?
Sitten tuodaan esille käytäntö, että kriisituotteet tilataan yleensä kahdelta toimittajalta ja että tilaus tehtiin vaikka tiedettiin että rokote ei sovi kananmuna-allergikoille. No siis, kahden toimittajan käytäntöä ei ole sovellettu 100 %:sti ennenkään, eli tämä ei ole ainutlaatuinen tapaus. Missä tyriminen? Ja kananmuna-allergiasta: Kananmunalle pitää olla todella voimakkaasti allerginen ennen kuin sen takia kannattaa jättää rokote ottamatta. Oman selvitykseni mukaan suurimmalle osalle riittää, kun ottaa allergialääkityksen ennen rokotetta, vrt. allergian siedätyshoito. Paniikin lietsomisen välttämiseksi tämä olisi ollut hyvä mainita.
Juttu jatkuu. Mainitaan, että peruspalveluministeri Paula Risikko teki ratkaisun THL:sta kuultuaan, mutta että päätös tehtiin 'omin päin' ilman virallisen esityksen odotusta. Tässä annetaan ymmärtää, että päätös oli hätiköity ja siten huonosti tehty. No hei, tuona aikana käytiin kiivas kilpailu siitä, missä järjestyksessä rokotetta kansoille ylipäätään toimitetaan. Minun mielestäni Risikko teki ihan oikein. Tuossa tilanteessa päätös pitääkin tehdä nopeasti ja vallankin, jos virallinen esitys olisi ollut kuitenkin sama. Jos Risikko olisi odotellut, meillä ei ehkä vieläkään olisi rokotteita. Ei tyrimistä tässäkään.
Sitten annetaan vihdoin puolustukselle puheenvuoro. Sanotaan, että THL myöntää rahan olleen yksi tekijä. Miten niin myöntää? Mitä myöntämistä siinä on? Ikään kuin se olisi huono juttu. Sanoiko Ölander tosiaan, että 'Myönnetään...", vai oli se toimittajan oma sanavalinta? Kuvastaako se tapahtuneen luonnetta siten kuin se oikeasti on? Lisäksi Ölander kertoo, että laatua ja toimitusvarmuutta arvioitiin, mutta ilmeisesti hänen sanaansa ei voi luottaa niin kuin edellä mainittuihin nimettömiin lääkeammattilaisiin.
Sitten seuraa puolustuksen perustelut: Kustannus- ja logistiikkaedut, sekä seikka että riskiryhmäläisiä ei voi rokottaa kahdella annoksella kahden eri toimittajan rokotteilla. Lisäksi kyseisestä toimittajasta oli hyviä kokemuksia. Minun mielestäni ihan hyvän kuuloisia perusteluja. Tässä kohdassa huomatetaan, että useamman toimittajan mallin kustannuksia ei ole edes laskettu. Kuinkahan kauan se laskeminen ja niiden tulosten analysointi sitten olisi kestänyt? Olisiko se maksanut Suomelle toimitusjonossa taaksepäin valumisen? Ja mille kunnille ensimmäiset rokotteet olisi annettu, jos toisen valmistajan tuotetta saataisiin odottaa vaikka kuukauden kauemmin? Ölanderin mukaan toimitusvaikeuksia on kaikilla toimittajilla, joten mitä tässä nyt sitten on tyritty?
Paras kohta tulee jutun lopulla:
Ja ihan viimeiseksi annetaan ymmärtää, että Risikko piileskelee kun ei halunnut kommentoida hankinna yksityiskohtia Taloussanomille. Selvästi jutussa on kohun ainesta!
Kaiken kaikkiaan onneton artikkeli. Otsikon julistus Suomen tyrimisestä jää hyvin hataran ja epämääräisn todistelun varaan. En voi välttyä ajatukselta, että tässä on nyt väkisin haettu jotain, josta voisi kohista edes pikkuisen. Aivan varmasti samansävyisen artikkelin olisi voinut kirjoittaa, jos hankinta olisi hajautettu niinkuin arvostelijat esittävät. Silloin olisi kuultu vain toisia asiantuntijoita.
Yleisesti ottaen oma luottamukseni mediaan rajoittuu pitkälti tiedeuutisten tyyppisiin juttuihin. Toisin sanoen, uskon että mediat uutisoivat tiedemaailman uutisia vilpittömästi parhaan tietonsa mukaan. Virheitä voi toki niissäkin olla, ja joskus näkee jopa artikkeleita joista oikein huokuu että kirjoittajalla ei ole ollut aavistustakaan siitä mitä kirjoittaa. Mutta sellaista sattuu varmasti parhaillekin.
Vähänkin poliittiset jutut taas lyövät epäluuloisuuden varoituskellot kilkattamaan korkealta ja kovaa. Yksi asia voidaan saada näyttämään ihan miltä vaan käyttämällä eri sanakäänteitä, lauseyhteydestä erotettuja lainauksia ja puolitotuuksia. Eikä tarvitse edes valehdella.
Ja sitten ovat nämä kohut, joista kerrotaan kansalle isoilla otsikoilla jotta kaikille varmasti selviää että nyt on kohu päällä. Valitettavasti nyt taitaa olla niin, että mediat taitavat nousta ja kaatua ihan sen mukaan, kuinka paljon ne pystyvät nostattamaan kohuja ja sitten pitkittämään niitä. Tämä on ymmärrettävää, mutta mielestäni moraalisesti hyvinkin arveluttavaa.
Kaiken kaikkiaan ainakin itseäni närkästyttää eniten median objektiivisuuden puute. Tuntuu, että asioita puidaan yksisilmäisesti yhdestä näkökulmasta. Ei edes yritetä nähdä asiaa toiselta kantilta. En esimerkiksi voi millään ymmärtää, että useimmissa kohujutuissa lainatut asiantuntijalausunnot ovat lähes kauttaaltaan lehden ottaman kannan mukaisia. Mielestäni asia kuin asia on sellainen, että yleisen mielipiteen vastaisia asiantuntijalausuntoja löytyisi jos niitä vähän kyseltäisiin tai haluttaisiin julkaista. Mieleeni tulee esimerkiksi taannoinen Ilkka Kanervan tekstiviestikohu, jossa median artikkelit olivat lähes liikuttavan yksimielisen tuomitsevia. Yksi vastavirtainen iso-otsikkoinen artikkeli osui tuolloin silmiini. Siinä Pohjanmaan raikulipoika Vesa Keskinen puolusti Kanervaa. Ei liene kaukaa haettu arvelu, että senkin jutun varsinainen tarkoitusperä oli Kanervan vastainen.
Ja jottei tämä jäisi vain ylimalkaiseksi kitinäksi, otetaanpa käsittelyyn yksi tämänpäiväinen uutinen:
Taloussanomat: Suomi tyri itse rokotehankintansa.
Lähdetään liikkeelle otsikosta: Se antaa ymmärtää, että Suomen sikainfluenssa-rokotteen hankinnassa on kämmätty oikein viimeisen päälle. Otsikointi ottaa melko jyrkän kannan suhteessa itse tekstiin.
Heti aloituskappaleessa otetaan selvästi lievempi kanta asiaan:
Siis voi olla, mutta ei välttämättä ole....viivästyminen voi olla osin Suomen omaa syytä.
Riskin kokoa yritetään todistaa jäljempänä. Tämä sisältää myös vahvan väitteen siitä, että hinta oli ainoa peruste miksi rokote hankittiin sieltä kuin hankittiin.Valtio otti ison riskin päättämällä rokotteen tilaamisesta pelkästään hinnan perusteella.
Itse tekstissä otetaan heti kättelyssä mukaan se tunnettu lähdesuoja. Hankinnan arvostelijat ovat nimettömiä, mutta jutun mukaan he ovat asiantuntijoita. Ei kuitenkaan kerrota, onko kyse yhden tai kahden asiantuntijan mielipide vai onko kyseessä enemmistön mielipide.
Sitten tuodaan jälleen esille väite, että rokotetoimittajan valinta tehtiin hinnan perusteella kun toimitusvarmuus oli toissijainen tekijä. Ihmettelen vaan, miksi suuren ja tunnetun lääketehtaan toimitusvarmuutta olisi ylipäätään pitänyt epäillä. Ja toisekseen, onko nyt valitun toimittajan varmuus jotenkin huonompi kuin kilpailevilla toimittajilla? Tämä ei käy tässä kohdin ilmi.
Sitten päästään jutun mukaan ensimmäiseen faktaan. Rokotetoimitukset ovat yli kuukauden alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Asia selvä, mutta edelleenkään ei mainita miten muut toimittajat ovat aikatauluissa pärjänneet. Ja jos rokotetoimittaja ei pysty tuottamaan rokotteita niin nopeasti kuin oli alkujaan tarkoitus, niin mitä Suomi sille voi?
Sitten tuomitaan valtion toiminta selkeästi, nimettömien lääkeammattilaisten toimesta. Oli virhe tilata rokote-erä vain yhdeltä toimittajalta. Kysymys: Ovatko nämä 'lääkeammattilaiset' puolueettomia? Onko mahdollista, että heillä on jotain sidoksia niihin rokotetoimittajiin, jotka Suomen tilauksessa jäivät rannalle?
Sitten tuodaan esille käytäntö, että kriisituotteet tilataan yleensä kahdelta toimittajalta ja että tilaus tehtiin vaikka tiedettiin että rokote ei sovi kananmuna-allergikoille. No siis, kahden toimittajan käytäntöä ei ole sovellettu 100 %:sti ennenkään, eli tämä ei ole ainutlaatuinen tapaus. Missä tyriminen? Ja kananmuna-allergiasta: Kananmunalle pitää olla todella voimakkaasti allerginen ennen kuin sen takia kannattaa jättää rokote ottamatta. Oman selvitykseni mukaan suurimmalle osalle riittää, kun ottaa allergialääkityksen ennen rokotetta, vrt. allergian siedätyshoito. Paniikin lietsomisen välttämiseksi tämä olisi ollut hyvä mainita.
Juttu jatkuu. Mainitaan, että peruspalveluministeri Paula Risikko teki ratkaisun THL:sta kuultuaan, mutta että päätös tehtiin 'omin päin' ilman virallisen esityksen odotusta. Tässä annetaan ymmärtää, että päätös oli hätiköity ja siten huonosti tehty. No hei, tuona aikana käytiin kiivas kilpailu siitä, missä järjestyksessä rokotetta kansoille ylipäätään toimitetaan. Minun mielestäni Risikko teki ihan oikein. Tuossa tilanteessa päätös pitääkin tehdä nopeasti ja vallankin, jos virallinen esitys olisi ollut kuitenkin sama. Jos Risikko olisi odotellut, meillä ei ehkä vieläkään olisi rokotteita. Ei tyrimistä tässäkään.
Sitten annetaan vihdoin puolustukselle puheenvuoro. Sanotaan, että THL myöntää rahan olleen yksi tekijä. Miten niin myöntää? Mitä myöntämistä siinä on? Ikään kuin se olisi huono juttu. Sanoiko Ölander tosiaan, että 'Myönnetään...", vai oli se toimittajan oma sanavalinta? Kuvastaako se tapahtuneen luonnetta siten kuin se oikeasti on? Lisäksi Ölander kertoo, että laatua ja toimitusvarmuutta arvioitiin, mutta ilmeisesti hänen sanaansa ei voi luottaa niin kuin edellä mainittuihin nimettömiin lääkeammattilaisiin.
Sitten seuraa puolustuksen perustelut: Kustannus- ja logistiikkaedut, sekä seikka että riskiryhmäläisiä ei voi rokottaa kahdella annoksella kahden eri toimittajan rokotteilla. Lisäksi kyseisestä toimittajasta oli hyviä kokemuksia. Minun mielestäni ihan hyvän kuuloisia perusteluja. Tässä kohdassa huomatetaan, että useamman toimittajan mallin kustannuksia ei ole edes laskettu. Kuinkahan kauan se laskeminen ja niiden tulosten analysointi sitten olisi kestänyt? Olisiko se maksanut Suomelle toimitusjonossa taaksepäin valumisen? Ja mille kunnille ensimmäiset rokotteet olisi annettu, jos toisen valmistajan tuotetta saataisiin odottaa vaikka kuukauden kauemmin? Ölanderin mukaan toimitusvaikeuksia on kaikilla toimittajilla, joten mitä tässä nyt sitten on tyritty?
Paras kohta tulee jutun lopulla:
Vai että oikein kokonaan ilman ja hetkeksi? Eikö tuo ole suomeksi, että rokotetoimitukset olisiva voineet hetken viivästyä tästäkin jos tuotatolinjoille olisi tapahtunut jotakin? Jutussa käytetty sanamuoto on tietysti dramaattisempi.Mikäli Glaxon tuotantokoneisto olisi kaatunut onnettomuuden, tehdasturman tai muun vastaavan takia, Suomi olisi voinut jäädä hetkeksi kokonaan ilman rokotetta.
Ja ihan viimeiseksi annetaan ymmärtää, että Risikko piileskelee kun ei halunnut kommentoida hankinna yksityiskohtia Taloussanomille. Selvästi jutussa on kohun ainesta!
Kaiken kaikkiaan onneton artikkeli. Otsikon julistus Suomen tyrimisestä jää hyvin hataran ja epämääräisn todistelun varaan. En voi välttyä ajatukselta, että tässä on nyt väkisin haettu jotain, josta voisi kohista edes pikkuisen. Aivan varmasti samansävyisen artikkelin olisi voinut kirjoittaa, jos hankinta olisi hajautettu niinkuin arvostelijat esittävät. Silloin olisi kuultu vain toisia asiantuntijoita.