Kohti vaaleja
Ensi vuonna on sitten vuorossa vaalien kuningas, eli eduskuntavaalit. Meikäläinen uumoilee, että tulevissa vaaleissa perinteisten suurten puolueiden valta-asemaa koetellaan toden teolla.
Kolmen suuren puolueen on uudistuttava väkisinkin, sillä aika on ajanut niistä ohi monella tavalla. Samoin puolueiden edustajien arvot eivät enää noudattele puolueiden perinteistä ideologioita. Keskenään puolueet ovat tällä hetkellä hyvin tasavahvoja, tai yhtäläisesti heikkoja. Tämä riippuu ihan siitä, miltä kannalta asiaa katsoo.
Uskoisin, että Vihreät ovat seuraavissa vaaleissa menestyjiä. Puolueen arvot koskettavat monia, ja puolueesta löytyy monia varteenotettavia poliitikkoja, joilla on sanottavaa muuhunkin kuin luonnonsuojeluun. Kuten edellä on todettu, puolue ei ole tietoisesti kallellaan oikealle tai vasemmalle, vaan hyvin moniarvoinen. Mielestäni Vihreät on tietyllä tavalla puolue, joka vastaa parhaiten varsinkin kaupunkilaisten arvoja. Toisaalta puoluetta voidaan (ihan perustellustikin) arvostella myös tietynlaisesta linjattomuudesta, kun sen ajatukset on avoinna vähän joka suuntaan.
Mitä sitten odotan tulevan eduskunnan ottavan käsittelyyn? Tärkein asia on mielestäni koulutuspolitiikka ja nuorten työllistäminen.
Mielestäni kaikilla pitää olla, tuloihin katsomatta, mahdollisuus opiskella yliopistossa tms. korkeakoulussa. Kaikkia ei tietenkään pidä ottaa korkeakouluun. Samalla pitäisi miettiä ammatillinen koulutus uusiksi. Ihan ensimmäinen kysymys on, mitä helvettiä Suomi tekee kaikilla näillä tuhansilla datanomeilla, medianomeilla, media-assistenteilla, lähihoitajilla ja fysioterapeuteilla, kun tarvetta olisi erityisesti perinteisillä LVI- ja sähköalalla, ja monella muulla kädentaitoja vaativalla alalla.
Toinen pullonkaula on työllistyminen opiskelun jälkeen. Mielestäni nuorten (ja vanhempien) työllistäminen pitää tehdä mahdollisimman helpoksi. Tätä ei kuitenkaan pidä toteuttaa Yhdysvaltain malliin palkanalennuksilla, vaan kulujen karsimisella. Tässä pitää myös elinkeinoelämän ja julkisen sektorin työnantajien tulla vastaan. Moni työnantaja suorastaan pilaa oman maineensa sillä, että (puoli-ilmaisena) työvoimana käytetään lähinnä harjoittelijoita tai väliaikaisia työntekijöitä. Lähipiirissäni on tällaisia esimerkkejä ihan riittämiin, joissa on sanottu, että olet täysin korvattavissa, jos ilmaisen työn tekeminen ei kiinnosta.
Puolueilta toivoisin aitoa keskustelua asioista. Pressanvaalien kaltainen SAK- ja EK-korttien heiluttelu ja vastapuolen leimaaminen ei edistä yhtään mitään. Toiveeni on tietysti osaltaan turha, etujärjestöjen ääni painaa liikaa polittiisessa päätöksenteossa ja keskustelussa. Mutta pois turha pessimismi, ennen kuin on sen aika. Tässä on vielä vuosi aikaa elätellä toivoa, ettei keskustelu mene keskinäiseksi nokitteluksi.
PS. Toivottavasti ihmiset menevät ek-vaaleissa uurnille. Niissä päätetään, ketkä todella tekevät päätöksiä, jotka koskettavat meidän jokaisen arkeamme.