Tehtiin vaimon kanssa 17 päivää kestänyt tournee Yhdysvalloissa. Tässä pieni
Do's and don't's tuolta reissulta.
Florida (Melbourne, Orlando, Tampa)
Lennettiin Miamiin, mikä oli sekä hyvä että huono asia suhteessa vaihtoehtoon, että olisi jatkanut vielä Orlandoon. Toisaalta jatkolento olisi kenties ollut hieman nopeampi ja tavallaan kivuttomampi, mutta toisaalta bussiyhteys Miamista Orlandoon on todella hyvä (ilmastoitu, edullinen, tilava bussi, WiFi toimii moitteettomasti). Käytimme Red Coach -bussifirmaa ja olimme varsin tyytyväisiä. Miamin lentokenttä on myös Orlandon vastinettaan
huomattavasti toimivampi. Tämän huomasimme poistuessamme Floridasta. Miamissa käytävät ovat leveitä, ESTA-automaatteja paljon samoin kuin virkailijoita ja opastekyltit ovat hyviä. Samoin erilaisia liikkeitä on riittävästi, joskin niin on Orlandossakin.
Jatkoimme Orlandosta Melbourneen, joka on pienehkö kaupunki Atlantin rannalla noin tunnin ajomatkan päässä. Keskusta on hyvin pieni, siellä on muutamia ravintoloita ja ravitsemusliikkeitä, mutta eurooppalaisittain Melbourne ei ole edes kaupunki. Tekeminen perustuu auton käyttöön oikeastaan 100-prosenttisesti. Aluetta voi silti suositella; lähistöllä on paljon puistoja sekä ajanviettomahdollisuuksia suoajeluista frisbeegolfiin ja surffaukseen. Auringonottajalle ja Atlantissa viihtyjälle Melbourne on paratiisi! Kaupungin edustalla on pitkä saari, joka on suorastaan beach-idylli. Rannat ovat todella isoja, hyväkuntoisia ja niiden läheisyydestä löytyvät kaikki tarpeelliset palvelut.
Orlando on aika turha paikka itsessään, mutta lapsiperheille Disney Worldia voi suositella muutamin varauksin. Ensinnäkin jokainen Disney World-huvipuisto on järkyttävän kallis. Sisäänpääsymaksut huitelevat sadan dollarin yläpuolella puistosta ja sesongista riippuen. Kliseiset kahvilat ja ravintolat ovat myös tyyriitä. Olimme mestoilla uuden vuoden aattona ja -päivänä, ja onneksi broidin vaimo on paikallinen, joten tiesi huvipuistojen keskellä olevasta minigolf-radasta, josta kaikki ilotulitukset näkyivät lähes estoitta. Vuoden ensimmäisen päivän alennusmyynnit olivat todella suosittuja - kuten olettaa saattaa. Se outlet-myymäläalue, jolla me kävimme toimi kuitenkin oikein hyvin väenpaljoudesta huolimatta, kunhan auton oli saanut ensin parkkeerattua. Niinpä halpojen hintojen mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä siksi että pelkää joka paikan olevan tukossa ihmisiä.
Tampa näyttäytyi omaan silmääni oikein miellyttävältä paikalta. Floridan monelle paikkakunnalle tyypillinen lavastemaisuus oli hyvin vähäistä. Myös ravintolat ja kahvilat tuntuivat paljon Orlandoa ja sen lähiseutuja miellyttävämmiltä. Söimme kreikkalaisessa ravintolassa Ybor Cityssä varsin mainion kisaillallisen ennen Jets - Bolts -matsia joka päättyi vittumaisesti. Ilta oli silti hyvä, vaikka myös aikataulut olivat kireät.
Kansas ja Missouri (Kansas City ja St. Louis)
Lensimme Orlandosta ja Kansas Cityyn, ja voi veljet, kuinka huonosti Orlandon lentokenttä on suunniteltu selviytymään suurista väkimääristä. Jonoja on kaikkialla aivan jäätävän paljon. Tätä ei auta lainkaan se, että kotimaanlentojen terminaaleja on vain yksi (Disney World on kohtuullisen suosittu kohde USA:ssa...). Tilanne ei kuulemma ole kansainvälisilläkään lennoilla yhtään helpompi. Niinpä aikaa kannattaa varata reilusti yli kolme tuntia, meillä bag drop-jonon päästä boarding-alueelle kesti 3h10min. Kansas Cityn lentokenttä on sen sijaan hyvin pieni ja helppo.
Kansas City on urheiluhullu kaupunki, jossa kasvissyöjille ei ole juuri olutta enempää tarjolla. Ei, vaikka söisi kalaa, sillä lähin meren ranta taitaa olla Texasissa. Liharuoka on sen sijaan aivan saatanan taivaallista! Joe's BBQ on päässyt Anthony Bourdainin maailman 13 parhaimman ruokapaikan listalle. Kyseessä on vanhaan huoltoasemaan perustettu BBQ-diner, orkkismesta par excellence, jossa annokset ovat suuria ja aivan käsittämättömän herkullisia. Vastaavia paikkoja on paljon, ja valikoima vaihtelee pizzoista ja hampurilaisista keittoihin, tacoihin, pihveihin ja hodareihin. Tuntuu että kaikkialla panostetaan kekseliäisyyteen ja omaleimaisuuteen. Kansas City onkin aika hipsterimäinen paikka, mutta hyvällä, ei Suomesta tutulla vittumaisella tavalla. Myös finedining-mahdollisuuksia on jonkin verran.
Oluet ja cocktailit ovatkin sitten asia erikseen. Niitä saa juoda riittävästi ja sen jälkeen riittävästi lisää, eikä uudet tuttavuudet lopu edes yrittämällä. Pieniä ja keskisuuria panimoita tuntuu olevan jokaiselle sormelle ja varpaalle. Näistä Boulevard lienee tunnetuin. Sen Tank 7 -farmers alea kannattaa jokaisen olutdiggarin maistaa, se on helposti paras olut jota olen koskaan maistanut. Boulevardin ohella selkeä suositus on käydä sour-oluisiin keskittyvässä Crane-panimossa. Viiden oluen flightit ovat hyvä tapa nauttia kerralla monta eri makua ja latomaisen rakennuksen edessä sijaitsevan snägärikotteron hodarit ovat taivaallisia. Lisäksi KC:ssa kannattaa vierailla Farmers' marketilla bisneskeskustan toisella puolella sekä Plazassa ostoksilla ja ruokailemassa (Plaza-keskustan ja normikeskustan välillä kulkee bussi, jonka hinta on 1,5 dollaria henkilöltä ja reitti kestää kymmenisen minuuttia. Juna-asemalta keskustan toiselle puolelle kulkee ilmainen spora).
Junamatka Missourin poikki St. Louisiin on aika helppo, n. 4-5 tuntia mukavilla istuimilla. Wifi toimi hienosti. Sen sijaan St. Louis on vähän niin ja näin. Budweiserin panimolla kannattaa vierailla, siellä on oikeasti hyvä ravintola ja ilmainen kierros, johon kuuluu kaksi ilmaista olutta. Niistä ensimmäinen on joko Budweiser, the King of Beers tai Bud Light, the feudal peasant covered in donkey shit of Beers, ja jälkimmäinen mikä tahansa lafkan hanaoluista. Niitä on todella paljon. Matka keskustasta panimolle maksaa Uberilla viisi dollaria. Eero Saarisen suunnittelema Gateway Arch on hieno ja näkemisen arvoinen, samoin futisstadika, mutta muuten kaupunki on aika ikävystyttävä ja tietysti varsin vaarallinen.
Chicago
Junamatkasta en sano mitään, sillä meillä meni kaikki pieleen Wifistä ja aikatauluista alkaen. Varmaan ns. normaalisti ihan jees.
Sen sijaan Chicagosta sanon että aivan fantastinen kaupunki! Käveltävät metropolit ovat lähellä sydäntäni ja Windy - tai meidän tapauksessa Foggy City oli juuri sitä. Nähtävää ja koettavaa on todella paljon enemmän kuin mihin meillä oli aikaa. Olimme mestoilla reilut kaksi vuorokautta, koska ensisijainen syy tulla Chicagoon olivat järkevät lentoreitit verrattuna edellisiin sijainteihimme.
Zoota suosittelen lämpimästi. Se on ilmainen ja hieno, mutta ennen kaikkea sieltä näkee keskustan upeasti. Samalla voi kävellä takaisin järven rantaa pitkin, mikä on hieno kokemus sekin. Zoosta palattuamme kävimme drinkeillä Hancock-centerin 96. kerroksessa sijaitsevassa Signature Loungessa. Cocktaileilla on paljon hintaa, mutta puitteet ja näköalat ovat enemmän kuin kunnossa. Jonoa ei ollut lainkaan.
Ravintoloista: Kuten
@#_6 neuvoi, deep dish pizza kannattaa syödä Lou Malnati's pizzeriassa. Todella jykevä suositus tälle paikalle: pizza oli helvetin hyvä ja ravintola viihtyisä. Testattiin myös Pizzeria Uno, joka oli sekin kiva ja hyvä, mutta ei kilpailijansa veroinen. Sen sijaan vastakkainen kokemus saatiin Al's Italian beef-ravintolasta. Sanon suoraan ja rehellisesti, että olipahan aivan saatanan pahaa ruokaa. Siis hyi helvetti! Otimme paikan suosituimman annoksen eli subin naudanlihalla ja kastikkeella. Sana "vetinen" ei kuvaa tätä tuotetta kovinkaan hyvin, ennemminkin kyse on märästä leivästä jonka sisällä on mautonta ja kuivaa lihaa. Sitä saatanan lientä oli aivan joka paikassa ja se leipä oli kyllästetty nesteellä. Ei ole mitään inhottavampaa kuin märkä leipä -
Nothing worse than a soggy bread! Kyseessä oli heittämällä elämäni heikoin ravintola-annos, mutta ei haittaa, sillä Chicago on niin hieno että menen sinne varmasti uudelleen!
