Mut joo, reppu selkään, juomaa mukaan, juna alle ja ihastelemaan rujonkauniin kaupungin ihmeitä ja vilinää. Ruoka on hyvää ja budjettipaikkoja löytyy varmasti monia. Berliini on hieno kaupunki!
Mikäs muuten Berliinissä on näin yleisesti tilanne ihmisten kielitaidon, lähinnä englannin, suhteen? Pärjääkö ilman jatkuvaa saksan puhumista?
Osaan yksittäisiä termejä ja sanoja saksaksi, ja esim. Wienissä sen verran pärjäsin, että sain grillikioskilta itselleni currywurstit saksaksi ja ymmärrän joitain lukemiani termejä/fraaseja/asioita (amazon.de:stä saan tilattua tarvittaessa jne), mutta pidempi puhuttu kommunikaatio saksaksi ei oikein luonnistu. Wienissä iso osa ihmisistä puhui tarvittaessa englantia, ja metron lippuautomaatit toimivat englanniksi, joten ongelmia ei ollut, mutta tosiaan saksaksi en "oikeasti" pärjää kuin alkeellisesti. Niin sanottua Korkeajännitys-saksaa ja pornoleffojen ärinää osaan paremmin, mutta pornomurahtelu sekä "Jawohl, herr Oberst!"-huudahtelu tuskin auttaa matkalla.
Saksan pääkaupunki tekisi kyllä vahvasti mieli korkata, ja muutkin Saksan isommat kaupungit sekä nähtävyydet. Hiukan harmittaa, että en saksaa paremmin, vaikka sitä aikoinaan pari vuotta luin yläasteella ja korkeakoulussa vedin yhden lukuvuoden mittaisen kertauskurssin. Kuten niin monella muullakin suomalaisella, niin pakkoruotsi vei niin paljon aikaa ja kielellisiä resursseja, että oikeasti tärkeään kieleen ei jäänyt enää aikoinaan aikaa paneutua ja osaaminen jäi hyvin hajanaiseksi. Täyttä hevonpaskaahan se on, että ruotsin kielen opettelu auttaisi esim. saksan kielen opettelussa. Ehkä se auttaa, jos on lingvistinen nero ja pystyy omaksumaan 6-9 kieltä, mutta muuten väkisin pakotetusta ruotsinopiskelusta ei ole ollut kuin haittaa. Lisäongelmana on vielä osittain alentunut kuuloni, jonka takia nimenomaan puhutun vieraan kielen ymmärtäminen tuottaa toisinaan hieman mutkia matkaan, kun ei erota painotuksia ja samankaltaisia sanoja aina kunnolla.
Mitä kieliä puhuen muut jatkoaikalaiset ylipäätään maailmalla matkustavat? Paikallisella kielellä puhuen (Saksassa saksaa jne), englannilla vaiko sepporätymäisesti suomella? Oma metodini on ollut matkustellessa se, että olen yrittänyt opetella tai pistää paperilapulle kyseisen kohdemaan kielen avainsanoja (kiitos, ole hyvä, näkemiin jne jne), joita yritän välillä heittää mukaan, mutta muuten olen kommunikoinut englanniksi. Yksin reissatessa tämä on toistaiseksi toiminut.
Checkpoint Charlie kiinnostaa Berliinissä. Mitenkäs muuten toisen maailmansodan aikaiset nähtävyydet, museot ja muistomerkit? Suosituksia? Aatun bunkkerin paikallahan on tiettävästi pitkään ollut joku parkkipaikka, mutta WWII-aiheet ovat muissakin maissa minua kiinnostaneet. Gdanskissakin kävin Westerplattessa, josta toinen maailmansota alkoi sakemannien hyökätessä puolalaisen aseman kimppuun, ja miehitys/kuulustelumuseot ovat olleet käyntikohteitteni listalla, samoin kuin Auschwitz Krakovassa. Yökerhoissa ja baareissa en ulkomailla oikeastaan koskaan käy, ryypätä voi Suomessakin jos haluaa. Yleensä en halua, en ainakaan ihmisten ilmoilla.
