Vielä Madrid-vinkeistä kiitos @Kopari ja @MegaForce
Reissu oli kaikin tavoin onnistunut ja meininki kohdillaan. Katuja tuli flaneerattua pääosin Malasañan, Chuecan, La Latinan, Lavapiésin ja tietysti ihan ydinkeskustankin alueilla. Barrio de las Letrasissa tuli pyörähdettyä ja yhden paikkakunnalla asuvan tutun kautta päädyimme vähän keskustan ulkopuolelle Tetuániin erään kulttuurikeskuksen lauantain päiväjameihin, joissa olikin hauska meininki ja asiallista vaihtoehtojengiä koolla. Baarikin pyöri. Myös El Retiron puistossa tuli käytyä notkumassa. Myös kattoterassivinkki tuli hyödynnettyä ja yksi päivällinen nautittua Plaza Españan kupeessa Rui Hotellin 360 ° Sky Barissa. Hyvät näkymät! Reina Sofia oli museoista ainoa ja siellä ei nyt tuntia pidempään jaksettu pyöriä (tai minä olisin kyllä jaksanut).
Futista tuli suunnitelman mukaisesti tsiigailtua Atleticon kotipeli Bilbaota vastaan sekä segundaa Leganésin kotipeli Las Palmasia vastaan. Metropolitano oli hieno, toimiva ja tunnelmallinen, mutta vähän kyllä häiritsi se sijainti jossain jättömailla kaukana keskustassa. Ei ollut oikein fiilistä siinä ympäristössä stadikan ulkopuolella. Leganésin stadion veti 12 000 ja tupa oli täynnä. Mesta sinänsä muistutti lähinnä Pähkinärinnetta tai jotain Hakunilaa, mutta sehän oli ihan hauska kokemus mennä lähijunalla lähiöön peliin ja meininki oli kohdillaan siinäkin pelissä.
Ruoka oli odotetun hyvää, mutta aavistuksen petyin siihen, että ihan samanlaista tapas-meininkiä ei baareista löytynyt kuin vaikka San Sebastianista tai joistain Andalucian kaupunkeista. Yöelämään ei nyt juuri tullut tutustuttua, mitä nyt Malasañan kaduilla tuli vähän käytyä pyörähtämässä vielä puolen yön tienoilla ja olisihan siellä ollut monenlaista menoa tarjolla innokkaammalle juhlijalle.
Metrolla liikkuminen oli helppoa ja nopeaa ja piti vielä sellainenkin kiemura tehdä, että käytiin huviksemme ajamassa Esperanzan metro-aseman ohi ihan vain kuullaksemme sen Manu Chaon saman nimisellä levyllä useasti kuultavan sämplätyn kuulutuksen, jossa sanotaan, että "Proxima estación, esparanza!" Samalla linjalla on myös toinen levyllä kuuluva aseman nimi Avenida de La Paz. Hyvältä kuulostivat kuulutukset.
Vaikka diggailin kovasti kaupungista, niin Espanjan kuudesta suurimmasta kaupungista viidessä vierailtuani (Madrid, Barcelona, Valencia, Sevilla ja Malaga) päädyn kuitenkin siihen, että näistä suosikkini on edelleen Sevilla.
Turismista ja kaupungeista noin yleisesti se, että diggaan kyllä kaupungeista, joissa ei ole mitenkään ylenpalttisesti sellaisia pakko-nähdä-osaston nähtävyyksiä, vaan voi hyvällä omalla tunnolla keskittyä fiilistelemään yleistä ilmapiiriä ja katuelämää. Tässä mielessä Madrid, kuten melkeinpä kaikki muutkin Espanjan kaupungit, ovat kyllä oikein omiaan.
Reissu oli kaikin tavoin onnistunut ja meininki kohdillaan. Katuja tuli flaneerattua pääosin Malasañan, Chuecan, La Latinan, Lavapiésin ja tietysti ihan ydinkeskustankin alueilla. Barrio de las Letrasissa tuli pyörähdettyä ja yhden paikkakunnalla asuvan tutun kautta päädyimme vähän keskustan ulkopuolelle Tetuániin erään kulttuurikeskuksen lauantain päiväjameihin, joissa olikin hauska meininki ja asiallista vaihtoehtojengiä koolla. Baarikin pyöri. Myös El Retiron puistossa tuli käytyä notkumassa. Myös kattoterassivinkki tuli hyödynnettyä ja yksi päivällinen nautittua Plaza Españan kupeessa Rui Hotellin 360 ° Sky Barissa. Hyvät näkymät! Reina Sofia oli museoista ainoa ja siellä ei nyt tuntia pidempään jaksettu pyöriä (tai minä olisin kyllä jaksanut).
Futista tuli suunnitelman mukaisesti tsiigailtua Atleticon kotipeli Bilbaota vastaan sekä segundaa Leganésin kotipeli Las Palmasia vastaan. Metropolitano oli hieno, toimiva ja tunnelmallinen, mutta vähän kyllä häiritsi se sijainti jossain jättömailla kaukana keskustassa. Ei ollut oikein fiilistä siinä ympäristössä stadikan ulkopuolella. Leganésin stadion veti 12 000 ja tupa oli täynnä. Mesta sinänsä muistutti lähinnä Pähkinärinnetta tai jotain Hakunilaa, mutta sehän oli ihan hauska kokemus mennä lähijunalla lähiöön peliin ja meininki oli kohdillaan siinäkin pelissä.
Ruoka oli odotetun hyvää, mutta aavistuksen petyin siihen, että ihan samanlaista tapas-meininkiä ei baareista löytynyt kuin vaikka San Sebastianista tai joistain Andalucian kaupunkeista. Yöelämään ei nyt juuri tullut tutustuttua, mitä nyt Malasañan kaduilla tuli vähän käytyä pyörähtämässä vielä puolen yön tienoilla ja olisihan siellä ollut monenlaista menoa tarjolla innokkaammalle juhlijalle.
Metrolla liikkuminen oli helppoa ja nopeaa ja piti vielä sellainenkin kiemura tehdä, että käytiin huviksemme ajamassa Esperanzan metro-aseman ohi ihan vain kuullaksemme sen Manu Chaon saman nimisellä levyllä useasti kuultavan sämplätyn kuulutuksen, jossa sanotaan, että "Proxima estación, esparanza!" Samalla linjalla on myös toinen levyllä kuuluva aseman nimi Avenida de La Paz. Hyvältä kuulostivat kuulutukset.
Vaikka diggailin kovasti kaupungista, niin Espanjan kuudesta suurimmasta kaupungista viidessä vierailtuani (Madrid, Barcelona, Valencia, Sevilla ja Malaga) päädyn kuitenkin siihen, että näistä suosikkini on edelleen Sevilla.
Turismista ja kaupungeista noin yleisesti se, että diggaan kyllä kaupungeista, joissa ei ole mitenkään ylenpalttisesti sellaisia pakko-nähdä-osaston nähtävyyksiä, vaan voi hyvällä omalla tunnolla keskittyä fiilistelemään yleistä ilmapiiriä ja katuelämää. Tässä mielessä Madrid, kuten melkeinpä kaikki muutkin Espanjan kaupungit, ovat kyllä oikein omiaan.