...tykkäsin kyllä tästäkin reissusta niin paljon, että ensi kesänä ajattelimme tehdä vastaavanlaisen, mutta tällä kertaa idästä aloittaen. Jos viimein pääsisi sinne Punkaharjullekin.
Näinikkäästi. Tällä kertaa tuli reissu heitettyä viimevuotista suppeampana, mutta lähdimme kuitenkin idästä liikenteeseen, kuten uhkailin. Reittimme oli Lohja-Lappeenranta-Imatra-Punkaharju-Savonlinna-Pieksämäki-Mikkeli-Lohja, kilometrejä Nissaniin paukahti tuhatkunta. Puuskutimme eteenpäin siis omalla kaaralla, koska minä istun kuskin paikalla ja minä halusin ajaa omalla autolla. Matka-auto olisi tuonut tiettyjä helpotuksia matkan varrelle ja laskenut ruokailukuluja, mutta toisaalta välillä olisi kyllä kasvanut tarpeeton kyrsä otsaan.
Mutta joo. Oli taas ihan kiva reissu. Suuremmilta matkaväsymisiltä vältyttiin sekä aikuisten että lasten osalta, vaikkei meillä värityskirjoja ja sarjakuvia kummempia viihdekeskuksia autossamme ole. Kuskilla ei tällä kertaa ollut edes äänikirjaa, mutta meni nuo kilsat noinkin. Tyhjä katse ja oma kupoliteatteri pyörimään, skarppausta taajamien kohdalla.
Lappeenranta meni tällä kertaa parin tunnin keikauksella. Satamassa nykäisimme sapuskaa huiviin, itse päädyin vetyyn. Hiekkalinnassa hetki ja eteenpäin, kun sääkään ei mikään hyvä ollut.
Imatralla olin ensimmäistä kertaa, mutta vaikkei kaupunki mitenkään erityisen kaunis ollutkaan, jäi sellainen fiilis, että pitää palata joskus. Koski ja valtionhotelli olivat tietysti näkemisen arvoisia, juoksutuskin tuli tsekattua. Kannattaa käydä vilkaisemassa, jos hoodeilla ajalette kello 18 aikoihin. Onhan se voimallista. Lisäksi Imatran kävelykeskusta oli ihan kiva. Yön vietimme Imatran kylpylässä itänaapureita väistellen. Kyllä sinne sekaan mahtui ja lapset toki tykkäsivät uida. Hinta jonkin Finlandia-kortin ansiosta naurettava - nelihenkinen perhe 2+2 huoneeseen aamupaloineen, kuntosaleineen ja kylpylöineen 81 euroa. Vanjojen kalanhimo on aikamoinen, sen huomasi katukuvassa noissa idän kaupungeissa ja koki aamupalabuffalla, kun savulohi hävisi igoreiden suihin alta aikayksikön. Onko nuo lohet sun muut särjet sitten hinnoissaan idässä vai mikä lie, kun kai sielläkin lohta elelee.
Seuraavana päivänä tuuttasimme Parikkalaa kohti. Pysähdyimme ennen Parikkalaa kahvilassa, jonka naapurissa toimi kirpputori. Kahvilassa oli biisoninlihatuotteita myynnissä, joten päätin maistaa biisoniburgeria ihan tuosta noin vaan. Olin mä sentään aamusalit hotellilla vetäissyt. Ihan hyvää oli biisoni, vaikka itse hamburger vähän kuivakka olikin. Kirpparin myyjä kehotti meitä katsastamaan läheisen
patsaspuiston, josta emme alunperin mitään tienneet, joten sinne siis. Ihan hauska paikka. Erikoinen mutta mieleenpainuva, myös lapsille.
Punkaharjulle tiemme vei sen jälkeen. Ajelimme rauhassa harjutien ja pysähdyimme kesäkioskin kohdalle, jossa kävimme katsastamassa
salpalinjan paikalliset edustajat. Teimme maastoon myös pienimuotoisen about tunnin kävelyreissun. Oikein hauskaa aikaa muksujen kanssa tuollainen ja varsin tarpeen myös höyryjen päästämiseksi varsinkin tuolle nelivuotiaalle turboahdetulle juniorillemme.
Alunperin oli ajatuksemme ajella Savonlinnaan, syödä lörtsyt torilla ja tehdä pieni risteily höyrylaivalla, mutta nälkä iski kävelylenkin jälkeen, ja koska sää ei ollut edelleenkään kovin kummoinen, päätimme turauttaa
Punkaharjun valtionhotellin buffettiin, kun sopivasti eteen sattui. Koko perheen buffetti kustansi 66 euroa, mutta oli tuon sortin ruokailuksi varsin laadukas ja ehkä koko reissun onnistunein sapuskointi. Kalaa oli monta eri sortimentia, esim. haukitartaria maistoin ekaa kertaa. Savulohimoussea, graavilohta, frittimuikkuja, katkarapusalaattia, varhaishernesalaattia ja kasvishöystöä tuli mätettyä koko rahan edestä.
Savonlinna jäi tällä kertaa jäätelöpysähdyksen varaan. Hieno kesäkaupunkihan tuo on, joten pitää palata joskus paremmalla ajalla. Kolme yötä vietimme porukoillani. Paluumatkalla pysähdyimme Mikkelissä, jossa lounaaksi nautimme onnistuneesti 15 eurolla koko porukka hernekeittoa
jalkaväkimuseon museokahvilassa. Jalkaväkimuseon katsoimme lävitse ja menimme sitten torille ihmettelemään. Itse olisin tykännyt käydä Päämajassa tarkistamassa paikalliset oluet, mutta koska vaimo oli jo museokierroksen ajan juossut nelivuotiaamme perässä, en uskaltanut ehdottaa moista, vaan annoin hälle mahdollisuuden kierrellä torilla rauhassa. Myös Mikkeli on oikein kiva paikka kesäaikaan.
Maatilajäätelöt nasautimme naamariin Stellan kahviossa ja sitten kohti kotia. Kyytselän jäätelöt kannattaa muuten ottaa Valion sijaan, samaan hintaan lähtee, ja vaikka plaatuja ei niin montaa olekaan, hakkaa Kyytselkä ja muut maatilan jäätelöt maussa Valion helposti.
Niin, ja ennen kotisohvaa poikkesimme Heinolassa tankkaamassa ja syömässä. En oikein tykkää S-mafian ABC-jutuista, joten tunkeuduin ihastelemaan Heinolan keskustaa. Siinä sitten ihmettelimme ympäri pitäjää ruokapaikkaa, kunnes hokasin yhden aika täyden ravintelin, ja koska asiakkaiden paljous kertoo yleensä joko halvoista hinnoista tai laadusta, päätin käydä kokeilemassa josko sekaan mahtuisi. Ei mahduttu. Paikka oli Kettu ja Kana, josta joskus olen tainnut palstalla jotain hyvää lukea. No, koska kebab&pizza ei kiinnostanut, menimme ravintola Heinolan Heiliin hakemaan lihapullat. Vaan olipa aika mitättömät annokset. En kovin paljon odottanutkaan kympillä saavani, mutta rehellisesti sanottuna olisin itse vastaavalla budjetilla paremmat väsännyt.
Näin se on reissu takana. Pari pientä pujausta on vielä tarkoitus tehdä kesän aikana. Tänään kävimme
Raaseporin keskiaikamarkkinoilla, kun tuossa kulmilla järjestetään. Kuun vaihteessa ajattelimme suunnata
Minkiön höyryfestareille junia ihmettelemään ja ehkä piipahdamme samalla Jokioisten pitäjäpäivillä, kun puksuttimella sinne ihan pääseepi. Kotikulmilta ajattelin tutustua vielä ennen duunin alkua paikallisen rakettiyrittäjän tontilleen rakentamaan yksityiseen
sota-ajan museoon, jonne kesän aikana näyttäisi vielä pari opastusta olevan. Myös
Paikkarin Torppa on häpeäkseni vielä tsekkaamatta, samoin
Karkalin luontopolku. Nuo kaksi museota tullee tsekattua yksin tai kavereiden kanssa, junia mennään koko porukalla katsomaan ja Karkaliin tehdään kivalla säällä reissu. Aika paljon on tässä lähistöllä ja ylipäätään Suomessa kesällä nähtävää ja koettavaa, kun vain silmänsä pitää auki.
Ja sitten ennen koulujen alkua vielä Linnanmäki.