Koska Bluesin peli on käytännössä ollut koko kauden (ja myös viimekaudenkin) aivan kamalaa katsottavaa uskalsin jossakin vaiheessa syksyä ehdottaa Matikaiselle potkuja, minut leimatiin lähinnä opportuniksi ja itkijäksi. Kävi niin, että pian kirjoitukseni jälkeen Blues pelasi vahvemman kauden ja voittikin useampia otteluita putkeen.
Tässä vaiheessa soraäänet plastalla luonnollisesti vaikenivat (niin myös minä), vaikka peli viihdearvollisesti ja taktisesti oli aivan sitä samaa roskaa, kuin niillä hetkillä, jolloin Blues pelasi tappioputkessa (kokonaisuus ei silti muuttunut mihinkään)
Tiedän loukkaavani nyt eräitä palstaveljiäni ja astuvani ampiaispesään, mutta minun yksinkertaisesti aivan pakko kyseenalaistaa melko monen täälläkin kirjoittavan ymmärrys lajista nimeltä jääkiekko. Perustuuko enemmistön ajattelu lajista pelkästään tunnepohjaisiin asioihin ja "sinisilmäiseen positiivisuuteen"? Onko mahdotonta katsoa peliä ja rakastamaansa seuraa joskus ikäänkuin "ulkopuolelta"? Onko mahdotonta arvioida jääkiekkoa puhtaasti pelillisesti ilman värilaseja? Ilmeisesti on.
Tiedän olevani monen mielestä peruspessimisti ja ikuinen soraääni-itkijä, tämä varmaan pitää aivan paikkansa.
Jo ihan ammatinikin takia osaan kuitenkin melko usein katoa asioissa suurempaa kokonaisuutta ja asettua ns. "tilanteen ulkopuolelle" ja jättää omat intohimoni tai ennakkoluuloni syrjään.
Tämän pitkän pohjustuksen perusteella oma näkemykseni on, että Matikainen on "pelikirjallisesti" ollut aivan metsässä jo useamman kauden ajan, asia konkretisoituu nyt kun resursseja on rajoitettu ja toisaalta Petri on saanut itse kasata näköisensä joukkueen. kausilla jolloin Blues voitti otteluita ja pärjäsi oli meillä selkeät syömähampaat ratkaisemassa yksittäisiä pelejä.
Hyvänä asiana näen puolustuksen organisoimisen ja ilmeisen vahvan kyvyn pitää joukkeen henkeä ja työmoraalia korkealla: hirveällä raastamisella, taistelulla voidaan toki nykyjääkiekossakin raapia pisteitä, mutta ilman toimivaa hyökkäyspelikirjaa ja oikeanlaisia hyökkäyspään pelaajia ei luonnolllisesti voi olla edellytyksiä menestyä pitkässä jouksussa.
Bluesin peli on viihdearvollisesti yksi liigan surkeimpia tuotteita, eikä pelkällä "jätkäasenteella" ja karmealla raastamisella voida näinkin tasaisessa sarjassa pitkässä jouksussa pärjätä: tämä ei ole pelkästään ak:n henkilökohtainen mielipide, vaan kylmä fakta. Mikään joukkue ei voi valittatavasti jaksaa lähes kuuttakymmentä peliä putkeen noudattaa tämmöistä pelisysteemiä: korttatolo romahtaa enemmin tai myöhemmin.
Kuten olen jo sanonut arvostan suuresti Matikaisen tekemää työtä Bluesin eteen, kehitystä pelikirjarintamalla ei valitettavasti ole tapahtunut, eikä Matikainen ole pystynyt kasaamaan voittavaa joukkuetta. Vaikka taloudelliset resurssit ovat mitä ovat, olisi käytettävissä olleilla rahoilla pystynyt tekemään helposti luovemman ja taitavamman porukan kuin Blues nyt on: uskon, että moni palstaveljistänikin olisi osannut tehdä "paremman joukkueen" kuin Blues nyt on, ainakin mitä tulee hyökkäystehoihin. Toisaalta on vaikea sanoa, olisiko todellisista maaliruiskuistakaan ollut suureksi avuksi, kun hyökkäyksiin lähdöt ovat noin mielikuvituksettomia.
Olen sitä mieltä, että tässä vaiheessa ei Matikaista kannata enää uskottavuussyitäkään erottaa, joukkue on niin totaalisesti hänen näköisensä ja valjastettu hänen pelitavallensa, ettei Marjamäen nostamisessa nyt ykköseksi saataisi aikaan kuin haittaa.
Mennään, rouhitaan ja kärsitään loppukausi, itse seuraan pelit jatkossa lähinnä Urholta. ensiakudella täydellinen hyökkäyspään tuuletus ja luovempia kavereita kehiin.