Mathis Olimb Jokereihin

[faro]

Ei jatkoon...

No mitä helvettiä?

Olimb oli ehdottomasti tänään yksi parhaista jokereista. Riisti monta kertaa kiekon hyökkäysalueella takaisin Jokereille ja sen lisäksi loi myös monta maalipaikkaa.

Ehdottomasti jatkoon.

 

[Hande75]

Olimb oli näkyvimpiä hyökkääjiä tänään yhdessä Peter Reginin kanssa. Pitää kiekkoa rauhallisesti. Minä ainakin pidän hänestä tuon puolustusasenteen ja sitä kautta hyökkäyksiin lähtöihin vuoksi. Tehojakin pitää löytyvän, mutta se ei ole yksin Mathisin syy, vaikka hän voisi sitä edesauttaa ampumalla ja syöttämällä tarkemmin.

Jatkoon, mahdollisesti.

 

[Gemondo]

Ei jatkoon...

Minuakin kiinnostaisi tietää että miksei?

 

[V-G-]

Ei Olimb tänään huonosti pelannut, mutta ei kyllä erityiskehujakaan ansaitse. Ongelma on, että hän on Jokereiden ainoa, siis alleviivaan ainoa pelaaja, joka ei pelaa pelitavan mukaisesti. Olimb hidastaa aivan liian usein ja myös usein väärissä paikoissa, kuten kesken tasavahvuisen hyökkäyksen keskialueella tai oman maalin takana. Hyökkäyspään pelaamisesta annan Olimbin kehitykselle hyvän arvosanan, sillä kehitystä on tapahtunut mielestäni tasaisesti. Ongelma on pelinrakentajan roolissa.

Muutoin on sanottava, että lopputuloksesta huolimatta Jokereilta, Olimbiltakin, hyvä peli tänään. Joukkue oli pitkiä aikoja kuskin paikalla, mutta käsittämätön jäähylinja pätki Jokereiden flown toisessa erässä.

 

[Bremberg#19]

Ongelma on, että hän on Jokereiden ainoa, siis alleviivaan ainoa pelaaja, joka ei pelaa pelitavan mukaisesti.

Vai, että pelaa Juhis pelitavanmukaisesti? Suoraviivaista ja nälkäistä peliä, yhteistyökiekkoa. Jep, jep.

Ennen kautta olin itse laittamassa Olimbin laitaan, olen samaa mieltä edelleen. Vieressä Kapanen oli tänään priljantilla tasolla, mutta kyllä Olimb teki tänään monenmonta loistavaa kirkonriistoa ja maalipaikan luontia. Se viimeinen silaus jäi puuttumaan sitten syötössä tai tilanteissa, mutta kyllä paljon positiivista jäi Olimbin pelaamisesta mieleen.

Ja petraa 100 varmasti jatkossakin.

 

[Trenchtown]

Olimb hidastaa aivan liian usein ja myös usein väärissä paikoissa, kuten kesken tasavahvuisen hyökkäyksen keskialueella tai oman maalin takana.

Huomasin saman. Olimb näytti vetävän välillä ihan omia kuvioitaan. Toisaalta en kyllä tiedä kuinka vapaa rooli hänelle on annettu, saattoihan hän toteuttaa pelisuunnitelmaa esimerkillisesti. Suoraviivaisuutta hänen pelinsä mielestäni kaipaisi ja sitä, että kiekko lähtisi lavasta kaverille nopeammin. Mielestäni tänään useampaan kertaan Olimbilla olisi ollut paikka syöttää ainakin puoliavoimeen paikkaan, mutta hän hautoi kiekkoa juuri vähän liian pitkään, vaikka nopeammin kiekkoa jakamalla Jokerit olisi varmasti päässyt paremmin paikoille.

Keskivertoa parempi pelimies kuitenkin tämä Olimb. Kädet riittävät ja luistin liikkuu. Vähän vaan suoraviivaisuutta lisää ja kiekko nopeammin paikkoihin, niin hyvä tulee.

Jokereilta tänään hyvä peli, vaikka pisteitä ei tullutkaan. Oma veto (TsSKA-1) osui, vaikka tiukoille menikin. Ei ollut kovinkaan tehokas TsSKA tänään, mutta varsin kurinalainen ainakin puolustustyöskentelyssään kyllä. Tuomareilla olivat kakkoset kyllä Jokerien suuntaan herkillä. Tai olihan niissä välillä selviä rikkeitä joo, mutta vierailijoiden rikkoessa aivan samalla lailla pysyi pilli taskussa ja käsi housunsaumassa. Varmasti kotijoukkueen miehistöltä energiaa kului av-minuutteja tappaessa, vaikka TsSKA:n ylivoima olikin varsin sekavaa. Näin lähes neutraalina katsojana toivoisin vähän lisää tasapuolisuutta tuomarien toimintaan.

 

[seeseeäm]

Mielestäni Olimb oli hyvä tänään, teki maalipaikkoja muille ja itselleen. Pitää kiekkoa vieläkin ehkä hieman liikaa, mutta on mielestäni jo parantanut sen suhteen ekoihin peleihin verrattuna, liekkö sitten sanottu siitä vai onko päässyt paremmin vain pelitaktiikkaan sisälle. Ja laidassa ehdottomasti ollut paremmat otteet, Kapasen kanssa pelaa myös hyvin yhteen(kuka vaan taitaa toisaalta pelata). Toivottavasti peli paranee vielä, mutta tässä vaiheessa jatkoon kyllä!

 

[V-G-]

Vai, että pelaa Juhis pelitavanmukaisesti? Suoraviivaista ja nälkäistä peliä, yhteistyökiekkoa. Jep, jep.

Juhis vaeltaa tällä hetkellä vähän varjojen mailla, ja pelaa alle oman tasonsa yhdessä ketjukavereidensa kanssa jotka tekevät samaa. Mutta JMA kyllä hyökkää ja puolustaa Erkan suunnitelman mukaista peliä, ja esimerkiksi hyökkäysrytmit ovat pääsääntöisesti samanlaisia kuin vaikkapa Reginin ketjulla (joka toki pelaa paljon paremmin).

Olimb ei tunnu vielä sisäistäneen sitä, miten ja ennen kaikkea milloin / hyökkäyksen missä vaiheessa kiekkoa jaetaan, palautetaan, heitetään päätyyn jnejne.

Tämä ei ole varsinainen haukku, sillä olen alusta saakka sanonut, että Olimb tulee pääsemään Erkan kanssa pelikirjan samalle sivulle, mutta että siinä menee aikaa, sillä mies on ollut samassa joukkueessa toteuttamassa suunnilleen samanlaista pelikirjaa edelliset seitsemän (?) vuotta.

Ja vielä: kuten edellisessä viestissäni sanoin: Olimb on hyökkäysalueella hyvä, eli kritiikkini ei varsinaisesti koske HAHP:ia vaan hyökkäyksen vaiheita ennen sitä. Toki suoraviivaisuutta on tultava lisää (vähemmän koukeroita vapaassa tilassa, tämä ei ole SHL) kun lähestytään pleijareita.

 

[Sako]

Olimb oli tänään kiekon kanssa paljon nopeampi, eikä hautonut entiseen malliin. Tykkäsin. Toinen juttu on laitaväännöt. Jäbä on -non- jäbän kokoinen ja silti pärjää hyvin laitakahinassa.

Jatkoon!

 

[Metro4ever]

Minuakin kiinnostaisi tietää että miksei?

"Olimbin kohdalla ongelma on, ettei mies yksinkertaisesti täytä Westerlundin suunnitelmissa sitä roolia, johon Jari Kurri hänet on hankkinut: kärkisijoista taistelevan KHL-joukkueen kahden ensimmäisen ketjun keskushyökkääjän paikkaa. Viime peleissä norjalainen onkin löytänyt itsensä laidasta. On vaikea nähdä, että tosipeleissä Westerlund yhtäkkiä luottaisi Olimbiin ja laittaisi hänet takaisin keskelle."

Tätä olen tarkoittanut, hyvä kirjoitus Sami Salmiselta kokonaisuudessaan.

 

[McMulligan]

Täyttä bullshittiä. Olimbin ongelma tuntuu olevan, ettei Erkalle ja osalle faneista riitä, että on ollut jo 10 pelin jakson Jokereitten selkeästi paras ja hyödyllisin sentteri. Suoritusten puolesta ei ainakaan ole mitenkään perusteltavissa kolmossentterin rooli Reginin ja Kapasen takana. Toisaalta jos ykkösketjussa on viime aikojen onnistujat Kapanen ja Aaltonen, niin ainakaan peliesityksien perusteella ei Jokereissa tällä hetkellä pelipaikkoja jaeta. Pelaa huonosti -> ykköseen, tee pisteitä -> kolmoseen. Onhan se hyvä saada lämpimämmätkin pelaajat jäädytettyä siihen samaan syväjäähän kuin suurin osa muustakin joukkueesta.

 

[Metro4ever]

"Jokereiden pelitavassa sentterin tehtävä on määrittää ja rytmittää muiden pelaajien liikkeitä ja kiekollista pelaamista, joten kyseinen pelipaikka on joukkueen kenttäpelaajista kaikista tärkein."

Tätä ei Olimb valitettavasti osaa riittävän hyvin.

Henkilökohtaisesti ei mitään turskaa vastaan, mutta kiertely ja kaartelu ei vie peliä eteenpäin (ainakaan poffeissa, vielä runkkareissa saa ehkä joitakin pisteitä tehtyä). Pysyy kiekossa hienosti (liikaakin), syötöt edelleen viipyvät ja niiden osoite sekä voima puutteelliset. Mutta toivotaan, että norski muuttaa peliään suoraviivaisemmaksi, jotta saadaan se neljäs sena joukkueeseen.

On myös todettava, että on parantanut peliään jo nyt.

 

[V-G-]

10 pelin jakson Jokereitten selkeästi paras ja hyödyllisin sentteri.

Luin sun perustelut tuolta toisesta ketjusta, etkä sä väärässäkään ole. Ns. nopeiden tilastojen perusteella Olimb on tosiaan paitsi parantanut peliään, myös pelannut joukkueesta parhaiten. On kuitenkin kolme seikkaa, jotka tällaisessa keskustelussa tulee huomioida:
1. Syvemmät, ns. pelitapatilastot
2. Pelitapateot, joita ei voi tilastoida
3. Kenttätapahtumat isossa kokonaisuudessa

1. Esimerkiksi pelin virtausta voidaan tilastoida vaikkapa kiekon hallinnan näkökulmasta kullakin kentän alueella, tai suorien hyökkäysten päättymisestä maalipaikkaan suhteessa toisenlaisiin hyökkäyksiin. Myös harhasyötöistä johtuvat kiekonmenetykset tilastoidaan Jokereissa. Jnejnejnejnejne. En hae tällä, etteikö Olimb olisi pelannut paremmin ja paremmin, vaan sitä, että nopeat tilastot eivät välttämättä kerro koko totuutta varsinkaan siitä kuka on loppujen lopuksi ollut se kaikkein paras pelaaja joukkueessa.

2. Näitä tapahtuu kentällä jatkuvasti. Esimerkiksi Jaakolan esimmäinen maali Magnia vastaan toi Olimbille syöttöpisteen, mutta tilastoista ei näe sitä, että kyseinen maali olisi jääny tapahtumatta, jollei Kapanen olisi tehnyt aivan täydellistä "loittonevaa" liikkuvaa maskia maalivahdin eteen. Tälläkään en hae Olimbin vastaista näkemystä, vaan laajempaa ymmärrystä siitä, minkälaisia asioita tulee aina ottaa huomioon pelaajien otteita arvioitaessa. Viisikko toimii vain silloin kun viisi pelaajaa tekee oikeita asioita samaan aikaan, ja niinpä mm. kiekoton ja ns. pisteetönkin teko voi olla äärimmäisen arvokas.

3. Kun sentteri luuppaa omalta siniseltä takaisin aloituspisteelle, ja laiturit karkaavat punaviivalle, joudutaan hakemaan uusi lähtö, usein organisoitua keskialueen puolustusta vastaan. Miten ohitetaan kärkikarvaajan paine? Minne syntyy tila, jos vastustaja paineistaa syvältä kahdella pelaajalla? Miten kiekko toimitetaan tyhjään tilaan ja miten kiekoton pelaaja voi edesauttaa tyhjän tilan hyödyntämisessä? Tätä rataa...

Lopuksi väitän, että Olimbin heittäminen kolmosen keskelle saattaa auttaa sekä Olimbia itseään että Hagmania. Rita nyt on pelannut aika hyvin jo muutenkin vaikka rooli ja kyvyt ovatkin varsin erit kuin vuonna 2007.

 

[McMulligan]

Tässä tullaankin siihen yhteen suomalaisen kiekkoilun perusongelmista. Onko tärkeämpää, että jokainen pelaaja noudattaa orjallisesti pelitaktiikkaa ja tekee pelissä taktiset hienoudet loistavasti, mutta ei saa tulosta aikaan? Vai olisiko tuloksen kannalta kuitenkin tärkeämpää, että katsotaan myös taktisten hienouksien taakse joidenkin pelaajien kohdalla, jos saavat aikaiseksi tulosta? Senttereistä Olimb on ainoa, joka on viimeisen 10 pelin aikana saanut yhtään mitään tulosta aikaiseksi (7 pistettä), niin en lähtisi kyllä sitä väheksymään ja korostamaan taktisesti vääriä pyörähdyksiä kiekon kanssa. Ja jos taktisesti heikolla pelillä saa jo kohtuullisen hyvää tulosta aikaan ja parasta nykysenttereistä, niin kannattaisiko kuitenkin antaa sitä aikaa keskellä ja kehittää taktista peliä vielä eteenpäin, jolloin tulos voisi vielä nykyisestäkin parantua? Suomalaisella mentaliteetilla olisi kuvitellut Karlssonin olevan pahinta myrkkyä ja syöpää ikinä, kun ei edes tiennyt joukkueen taktiikkaa, vaan antoi mennä omalla intuitiolla.

Sitten rupean taas hyväksymään ja ymmärtämään Olimbin väheksymistä, kun 2 muuta sentteriä menee tuloksen tekemisessä edelle. Jos tonne uutta sentteriä tarvitaan, niin sitä ei todellakaan tällä hetkellä tarvita siksi, että Olimb ei hoida omaa ruutuaan. Se tarvittaisiin siksi, että siellä 2 muuta hyökkäyspeliin kykenevää sentteriä (Regin, Kapanen) eivät saa tällä hetkellä mitään aikaiseksi siellä missä pitäisi eli hyökkäyspäässä.

 

[V-G-]

Me ollaan @McMulligan vähän eri sivuilla. Yritin tuossa avata sitä, mitä tapahtuu tuloksen aikaan saamiseksi. Mm. tuo Jaakolan maali -esimerkki.

 

[McMulligan]

Luin sun perustelut tuolta toisesta ketjusta, etkä sä väärässäkään ole. Ns. nopeiden tilastojen perusteella Olimb on tosiaan paitsi parantanut peliään, myös pelannut joukkueesta parhaiten. On kuitenkin kolme seikkaa, jotka tällaisessa keskustelussa tulee huomioida:
1. Syvemmät, ns. pelitapatilastot
2. Pelitapateot, joita ei voi tilastoida
3. Kenttätapahtumat isossa kokonaisuudessa

1. Esimerkiksi pelin virtausta voidaan tilastoida vaikkapa kiekon hallinnan näkökulmasta kullakin kentän alueella, tai suorien hyökkäysten päättymisestä maalipaikkaan suhteessa toisenlaisiin hyökkäyksiin. Myös harhasyötöistä johtuvat kiekonmenetykset tilastoidaan Jokereissa. Jnejnejnejnejne. En hae tällä, etteikö Olimb olisi pelannut paremmin ja paremmin, vaan sitä, että nopeat tilastot eivät välttämättä kerro koko totuutta varsinkaan siitä kuka on loppujen lopuksi ollut se kaikkein paras pelaaja joukkueessa.

2. Näitä tapahtuu kentällä jatkuvasti. Esimerkiksi Jaakolan esimmäinen maali Magnia vastaan toi Olimbille syöttöpisteen, mutta tilastoista ei näe sitä, että kyseinen maali olisi jääny tapahtumatta, jollei Kapanen olisi tehnyt aivan täydellistä "loittonevaa" liikkuvaa maskia maalivahdin eteen. Tälläkään en hae Olimbin vastaista näkemystä, vaan laajempaa ymmärrystä siitä, minkälaisia asioita tulee aina ottaa huomioon pelaajien otteita arvioitaessa. Viisikko toimii vain silloin kun viisi pelaajaa tekee oikeita asioita samaan aikaan, ja niinpä mm. kiekoton ja ns. pisteetönkin teko voi olla äärimmäisen arvokas.

3. Kun sentteri luuppaa omalta siniseltä takaisin aloituspisteelle, ja laiturit karkaavat punaviivalle, joudutaan hakemaan uusi lähtö, usein organisoitua keskialueen puolustusta vastaan. Miten ohitetaan kärkikarvaajan paine? Minne syntyy tila, jos vastustaja paineistaa syvältä kahdella pelaajalla? Miten kiekko toimitetaan tyhjään tilaan ja miten kiekoton pelaaja voi edesauttaa tyhjän tilan hyödyntämisessä? Tätä rataa...

Lopuksi väitän, että Olimbin heittäminen kolmosen keskelle saattaa auttaa sekä Olimbia itseään että Hagmania. Rita nyt on pelannut aika hyvin jo muutenkin vaikka rooli ja kyvyt ovatkin varsin erit kuin vuonna 2007.

Ylläolevista ollaan kaikista samaa mieltä. Mutta samalla jokaisen ylläolevan asian ultimaattinen tavoite on edesauttaa oleellisessa eli maalien tekemisessä ja vastavasti päästettyjen maalien estämisessä. Tehopisteitä tulee oikeita ja "vääriä" ja siinä missä Olimbin syöttöpiste Jaakolan maaliin voidaan nähdä "vääränä", ei Olimb myöskään saanut pistettä Jensenin maaliin, johon teki jotakuinkin täydellisen liikkuvan maskin ja oli suurin yksittäinen tekijä, että kiekko meni verkkoon. Noi teot myös jossain määrin tasoittuu pitkässä juoksussa ja väärin tehtyjä tehopisteitä ei mun kirjoissa ole.

Ja toisaalta, aivan rehellisesti sanottuna, mulle on aivan se ja sama kuka on joukkueesta se pelikirjauskovaisten mukaan "paras pelaaja", joka on tehnyt eniten taktisesti oikeita asioita pelin aikana, jos se ei rupea näkymään myös joukkueen tehdyissä maaleissa ja voittosarakkeissa. Arvostan Reginin panosta ja pidän hyvänä pelaajana, mutta kyllä ihan oikeasti kärkiketjun sentterin pitäisi pystyä 10 peliin tekemään enemmän pisteitä, kuin mitä on nyt tehnyt. Ja vaikka olisi tehnyt kuinka paljon taktisesti oikeita ja peliäedistäviä päätöksiä, niin loppupeleissä niillä ei ole kuitenkaan tuloksen kannalta ollut mitään merkitystä, kun ketju ei ole tehnyt maaleja ja johtanut joukkuetta niinkuin kärkiketjun pitäisi.

Olimb tekee paljon virheitä, sitä ei käy kieltäminen. Huomattavasti enemmän ja isompia virheitä pelitaktisessa mielessä kuin Kapanen ja Regin. Mutta kun ne pelit kuitenkin ratkaistaan maalien tekemisen ja päästämisen suhteessa, niin itselläni tehty tulos menee kuitenkin noiden virheiden yläpuolelle. Sen lisäksi taktista osaamista on mahdollista kehittää huomattavasti nopeammin ja helpommin kuin teknisiä taitoja, pelisilmää ja maalintekemistä. Mä en vaan pysty millään sitä väheksymään, että on tehnyt viimeiseen 10 peliin yksin yhtä paljon pisteitä kuin kaksi muuta kärkisentteriä (Regin, Kapanen) yhteensä.


EDIT: Tähän voisi ottaa vielä hyväksi verrokiksi Aaltosen, jonka tarpeellisuutta on täällä kehuttu myös sinun toimesta jatkuvasti viime kaudenkin aikana. Viime kauden Aaltonen oli vielä huomattavasti pahempi versio tämän kauden Olimbista. Oli taktisesti pelkkä mörkö joukkueelle, mutta pisteiden tekemisen kautta pystyi perustelemaan kuulumisen joukkueeseen. Kun niitä ei tullut, niin täällä sai lukea perusteluja hienoista jalkakikoista ja "vaarallisuudesta". Mä en nyt ihan ymmärrä, miksei samoilla teeseillä ja kriteereillä pelata Olimbin ja Aaltosen kohdalla. Siitä mistä Olimbia haukutaan, niin vastaavasti Aaltosta kehutaan. Vaikka taas kerran, tulos on selvästi heikompaa Aaltosellakin.

 

[Mike]

Tässä tullaankin siihen yhteen suomalaisen kiekkoilun perusongelmista. Onko tärkeämpää, että jokainen pelaaja noudattaa orjallisesti pelitaktiikkaa ja tekee pelissä taktiset hienoudet loistavasti, mutta ei saa tulosta aikaan? .

Ei, mutta tässä tullaankin laajemmin koko suomalaisen joukkueurheiluvalmennuksen perusongelmaan. Meillä ei osata rakentaa pelaamista siten, että yksilöt, ja etenkin ne taitavimmat sellaiset, saisivat mahdollisimman paljon pelata peliä vahvuuksiensa kautta. Meillä jääkiekosta on tullut pelaajien pelin sijaan valmentajien peli, jossa kaikki joukkueen pelaajat puskevat sitä samaa juttua riippumatta siitä onko se sitä peliä joka sopii heidän ominaisuuksilleen vai ei. Olisi paljon oppimista parhaista venäläisistä tai pohjois-amerikkalaisista valmentajista, tai esim. eurooppalaisesta huippufudiksesta, jossa osataan rakentaa ja roolittaa se paketti siten, että joukkueen ratkaisupelaajat saavat tuikkia ja pelata peliä parhaiden vahvuuksiensa kautta.

Erkka ei ole edes lähellekään pahin kontrollifriikki mitä ns. yksilönvapauksiin sen sapluunan sisällä tulee, mutta siltikin esim. Linus Omark kertoi viime viikolla jossain haastattelussa sen minkä kaikki näkevät katsomoonkin. UFA:ssa vrt. Jokerit hänen ja ketjunsa homma on auttaa jengiä niiden omien vahvuuksiensa kautta. Jokereissa kaikki tapahtui orjallisesti systeemin kautta. Eikä kyse ole siitä etteikö UFA:ssa olisi systeemiä (veikkaan, että Bykovin vanhalla aisaparilla on hyvinkin tarkat sävelet joukkueen pelaamisen suhteen yleisellä tasolla), vaan siitä, että ns. kulttuurimaissa on ymmärretty paremmin, että se että annetaan kirkkaimpien kukkien kukkia ei tarkoita sitä etteikö voitaisi samaan aikaan pelata voittavaa ja kurinalaista jääkiekkoa. Suomalaisen valmennuksen isoin kompastuskivi on se, että pelaajien ja heidän vahvuuksiensa tukemisen sijaan sijasta keskiössä on kompromisseihin pakottava ja varioitumaton pelikirja.

 

[McMulligan]

@Mike hyvä kirjoitus kaikkinensa, enkä voisi juuri enempää olla samaa mieltä.

Suomessa on osittain ymmärrettävästikin menty taktisen osaamisen ja kurinalaisuuden kautta, kun pelaajamateriaalissa on totuttu antamaan tasoitusta eteen isoille maille. Jollain se ero on pitänyt kaventaa kuntoon. Mutta yhden oven avaamisen ei pitäisi aina tarkoittaa toisen ja kolmannen oven sulkemista, mikä valitettavasti on se usein käytetty reitti Suomessa. Se vaatii paljon osaamista ja taitoa käsitellä luontaisia taitureita (esim nyt Olimb, Aaltonen ja esiin tullut Omark) joukkuetta parhaiten palvelevalla tavalla. En vain ole ihan täysin vakuuttunut, onko Jokereissa sellaista osaamista.

 

[Mike]

@Mike hyvä kirjoitus kaikkinensa, enkä voisi juuri enempää olla samaa mieltä.

Suomessa on osittain ymmärrettävästikin menty taktisen osaamisen ja kurinalaisuuden kautta, kun pelaajamateriaalissa on totuttu antamaan tasoitusta eteen isoille maille. Jollain se ero on pitänyt kaventaa kuntoon..

Toisaalta pelaajamateriaalissa, tai pikemminkin siinä että sieltä usein puuttuu se kärki, annetaan tasoitusta myös juurikin samasta syystä (yhtenä osana). Sama joukkuekeskeinen ajattelu pesii jo junnupuolella lajista riippumatta ja kun niiden yksilön huippuominaisuuksien kehittämisen ja vaalimisen sijaan keskitytään liikaa heikkouksien parantamiseen ja systeemiin, niin tuloksena on tasapaksua massaa ja kuolleita kukkia.

 

[Cobol]

Suomalaisen valmennuksen isoin kompastuskivi on se, että pelaajien ja heidän vahvuuksiensa tukemisen sijaan sijasta keskiössä on kompromisseihin pakottava ja varioitumaton pelikirja.

Hyvää pohdintaa, mutta tämä on kyllä aika kaukana todellisuudesta. En ole nähnyt vaikkapa tällä kaudella yhtään liigapeliä (siis Liiga), jossa valmentajien pelikirja ei olisi varioitunut ja varsinkin Törmäsen pelikirja on pyrkinyt tukemaan pelaajien vahvuuksia joukkuepelaamisen vahvuuksien tukemisen sijasta. Saman olen huomannut CHL:ssä ja KHL:ssä. Tästä voi helposti johtaa sen, että jääkiekossa yleensäkin - ei siis yksin Suomessa - suurin ongelma ei ole pelaajien vahvuuksien huomioimattomuus tai varioitumaton pelikirja. Pikemminkin asia on niin, että joukkueiden pelaaminen varioituu liikaa josta ne kompromissit juuri tulevat ja pelaajat pelaavat mukavuusalueellaan liikaa.

e: Liigassa pelataan kyllä osalla ketjuilla tavoitteena vain 0-0 ja lähes ainoa tehtävä on purkaa kiekko mielellään syvään ilman pitkää, mutta tämä johtuu pikemminkin siitä, että Liiga on liian laaja niin pelaajiston kuin valmentajien osalta kuin siitä että kyseessä olisi systemaattinen suomalaisen valmennuksen virhe. Meillä Liigassa heikoin aines (valmentajat ja pelaajat) lähtevät käytännössä vain puolustamisen kautta koska vain sen avulla voi raapia pisteitä. Tämä ei kehitä sen paremmin pelaajia kuin valmentajia ja lisää välimatkaa kansainväliseen kiekkoon taidollisesti ja taktisesti, mutta eihän ongelma Liigan johtoa kiinnosta.

 

[blue line]

Sama joukkuekeskeinen ajattelu pesii jo junnupuolella lajista riippumatta ja kun niiden yksilön huippuominaisuuksien kehittämisen ja vaalimisen sijaan keskitytään liikaa heikkouksien parantamiseen ja systeemiin, niin tuloksena on tasapaksua massaa ja kuolleita kukkia.

Se on juuri näin ja etenkin junnupuolella. Toiseksi Suomessa on yllättävän paljon valmentajia, jotka eivät ole itse osanneet pelata lätkää kovinkaan korkealla tasolla, mites siinä sitten jakelet tipsejä nuorille lupauksille, kun et itsekään osaa? Sinänsä ei ole yllättävää, että niin monesta valmentajasta tulee todellinen pelikirja-petteri, sillä saralla kun voi näyttää hyvältä.

 

[sporttipappa]

Se on juuri näin ja etenkin junnupuolella. Toiseksi Suomessa on yllättävän paljon valmentajia, jotka eivät ole itse osanneet pelata lätkää kovinkaan korkealla tasolla, mites siinä sitten jakelet tipsejä nuorille lupauksille, kun et itsekään osaa? Sinänsä ei ole yllättävää, että niin monesta valmentajasta tulee todellinen pelikirja-petteri, sillä saralla kun voi näyttää hyvältä.

Elämässä ei ole ollut aikaa kuin seurata sivusta jatkoajan keskustelua, mutta tälläisen kohdalla on kyllä todettava että tämä ja useampi kirjoittaja sortuvat yleistyksen yleistyksiin. Höpöhöpöä että joukkueet huipputasolla eivät pelaisi esimerkiksi liigassa hyödyntäen yksilöiden vahvuuksia.

Mitä tulee tähän "paljon valmentajia jotka eivät osanneet pelata lätkää korkealla tasolla", niin kyllähän se näin voi olla jos otetaan mukaan kaikkien suomalaisten jääkiekkoseurojen kaikki juniorijoukkueet; vain suurimmissa asutuskeskittymissä ja parhaimmissa organisaatioissa on pikkujunnuista lähtien ammattimiehet tekemässä ammattimiehen työtä. Mutta esimerkiksi kaikki tällä kaudella näkemäni 10 a-junnujen joukkuetta pelaavat (tai pelasivat silmieni edessä) kaikki sen mukaisesti pelaajalähtöistä peliä, ettei voi puhua mistään joukkueen pelikirja yksilöiden edellä -pelitavasta, vaikka niin olisi todennäköisesti kannattanut huomioiden pelaajien taitotaso. Tunnettuja kiekkomiehiä joka aitiossa ollut, ja se kokemus mikä mulla on esimerkiksi B1-sm sarjan joukkueiden valmentajista, niin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta nämä on todellisia ammattimiehiä joilla ajatus on kirkas ja polte lajiin on pelaajalähtöinen prosessivalmennuksen ote. Paljon suurempi kysymysmerkki pelaajien kehittämisen näkökulmasta ovat nämä huipulla lopettaneet tunne-/projektivalmentajat. Heillä se tähtäin on useammin kausien sijasta kuukausissa. Ei tämä mikään kavereiden puolustuspuhe ole, vaan ihan reality-check muutamalle kirjoittajalle. Menkää halleille katsomaan niitä pelejä ennen kuin lauotte näitä "totuuksia".

Mitä tulee tähän yksittäisen pelaajan vapaudet vs. pelitapa -vääntöön, niin arvokkaimpia pelaajia ovat ne, jotka pystyvät toteuttamaan pelitavan raameissa ja oikeassa tilanteessa pelitavan ulkopuolisia ratkaisuja. Näiden tilanteiden tunnistaminen ja oikea tapa pelata ovat sitten niitä ammattimiehen merkkejä, joista paras tässä mielessä Jokereissa (koskaan) pelannut pelaaja on Erik Karlsson. Olimb vielä opettelee pelaamaan, ja on ollut viime peleissä parempi myös tässä pelin ulottuvuudessa. Tekemistä on vielä koko viisikon pelaamisessa jokaisella sentterillä pelillisten suvantovaiheiden keskellä.

Mukavaa kirjoittelua kuitenkin eri kirjoittajilta, hyvä että keskustelua käydään. Turhauttavaa seurattavaa ollut viime viikot ja se näkyy v-käyrän nousuna varmasti itse kullakin. Jatketaan taistelua.

 

[Mike]

No mä en ole nähnyt kahteen kauteen yhtään liigapeliä enkä CHL -peliä, joten esim. Törmäsen edesottamuksista ei ole mitään hajua, mutta parisataa KHL -peliä + maajoukkueen MM-peliä kylläkin, joissa vertailla muiden huippujoukkueiden tekemistä vs. Jokereiden ja maajoukkueen suomisapluunaan. Lisäksi istuskellut erilaisissa alan seminaareissa ja koulutuksissa niin monta tuntia viime vuosien varrella + nähnyt suomalaisia junnutouhuja, että jonkinlainen näppituntuma on siihen mitä me täällä suomessa tehdään.

Esim. Jokereiden ja maajoukkueen pelaaminen on monin tavoin selvästi ns. pakotetumpaa, kun vaikkapa Bykovin SKA:n, Venäjän, Kanadan, Ruotsin jne., eikä kyseessä ole pelkästään materiaalikysymys. Hyvä esimerkki on verrata vaikka 2013-2014 Jalosen SKA:ta 14-15 Bykovin vastaavaan. Jalosen SKA otti hyvällä kurinalaisella peruspelaamisellaan runkosarjan haltuun, mutta ei saanut kaivettua yksilöistään sitä potentiaalia esiin mikä joukkueessa oli ja tuloksena pettymys. Bykovin SKA pelasi kurinalaisesti myös, mutta vähän vähemmän pakottaen. Isoegoiset tähdet alkoivat tuikkimaan ja tuloksena mestaruus.

Jokereissa oikeastaan viimeinen valmentaja, joka ymmärsi yksilöiden päälle, oli Shedden. Hänen ajastaan voi muuten olla montaa mieltä, mutta ihailin aina miten hän heitti SSL:n kanssa kaikki taktiikkaopuksensa hevon helvettiin, ja antoi heidän tehdä jäällä ihan juuri sitä mitä lystäsivät, vaikka se oli aivan eri kiekkoa mitä muu joukkue pelasi. Bowman teki samaa 90-luvulla Detroitissa, Kvartalnov ruokkii muuten ääriajokoiramaisessa ZSKA:ssaan Radulovia ja muutamaa muuta pelaajaa loputtomalla vastuulla, Keenan teki samaa Magnissa jne. Ei meillä panna samalla tavalla jätkiä paremmuusjonoon ja näytetä selkeästi niille kirkkaimmille munille , että Areena on teidän - hoitakaa homma.

 

[Cobol]

Se mitä olen SKA:n pelaamisesta kuullut on että Jalonen oli liian softi eikä laittanut straroja ojennukseen pelissä. Että Jalosen ego ei rittänyt laittamaan mm. Kovalchukia ruotuun ja kun Jalonen ei venäjää osannut, ei ole tatsia osaan joukkueesta lainkaan. Bykov pisti kovemman kurin harjoitteluun, osasi tietenkin venäjää ja tunsi sikäläisen sielun: milloin lahjotaan, milloin kiristetään ja milloin uhkaillaan. En oikein tuon perusteella lähtisi sanomaan että vika oli Jalosen pelitavassa, mutta kyllä siinä on voinut hyvin olla vikaakin. Vaikka Jukka Jalonen hallitsee hyökkäysalueen pelaamisen valmentamisen (HAHP ja HAPP) ehkä parhaiten suomalaisista.

Väite että Jokerien ja Suomen pelaaminen on jotenkin pakotetumpaa kuin Kanada menee täysin ohi. Kanadan pelaaminen perustui kolmeen päävariaatioon tai kuvioon hyökkäysalueella viime MM-kisoissa. Ja tuloshan oli loistava. Suomen pelaaminen perustui viiteen erilaiseen variaatioon. Tulos ei ollut loistava. Avasin näitä MM-kisojen aikana pelitapakeskustelussa ja voin toki tarvittaessa selittää jokaisen kuvion per joukkue. Mutta en tässä ketjussa enkä nyt kun Jokerien matsi alkaa kohta.

Suomen ongelma on se että hyökkäyspelisosaamista meillä ei valmennuksessa ole ja täten sitä ei osata valmentaakaan. Tehdyt ratkaisut mm. Liigan osalta eivät tue hyökkäysosaamisen valmentamista ja opettelua. Junnupuolella valmennus on liikaa ei-ammattilaisten varassa, joiden osaaminen asteikolla 1-100 on luokkaa 10 kun puhutaan hyökkäysalueen pelaamisesta.

e: esimerkiksi kulmapelin merkitys on aivan erilainen pohjois-amerikkalaisessa pelikulttuurissa riippumatta kaukalon koosta. Samoin Erkka on tälläkin kaudella painottanut viisikkkopelin ongelmien johtuneen siitä, että hyökkäysalueen puolustusvalmius HAPP petti kun kiekko menetettiin. Hän katsoo siis puhtaasti puolustuspelaamisen kautta hyökkäystä edelleen kun taas kanukit toteaisivat että hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen HAHP petti.

Näiden johtopäätösten pohjalta tehtävät muutokset ovat tietysti aivan erilaisia kun näkemys poikkeaa toisistaan oleellisesti.

 

[blue line]

Mitä tulee tähän "paljon valmentajia jotka eivät osanneet pelata lätkää korkealla tasolla", niin kyllähän se näin voi olla jos otetaan mukaan kaikkien suomalaisten jääkiekkoseurojen kaikki juniorijoukkueet; vain suurimmissa asutuskeskittymissä ja parhaimmissa organisaatioissa on pikkujunnuista lähtien ammattimiehet tekemässä ammattimiehen työtä. Mutta esimerkiksi kaikki tällä kaudella näkemäni 10 a-junnujen joukkuetta pelaavat (tai pelasivat silmieni edessä) kaikki sen mukaisesti pelaajalähtöistä peliä, ettei voi puhua mistään joukkueen pelikirja yksilöiden edellä -pelitavasta, vaikka niin olisi todennäköisesti kannattanut huomioiden pelaajien taitotaso.

Ei minua sinällään kiinnosta junnujoukkueiden pelitavat. Lähinnä minua kiinnostaa junnupelaajien yleinen taito- ja voimataso sekä pelinlukutaito verrattuna muiden maiden, lähinnä Ruotsin junnuihin 2000-luvulla. Voi olla, että käännettä parempaan on tapahtumassa, mutta se ei vielä näy kovin hyvin esim. NHL-draft tilastoissa. Jos sinulla on jokin järkevä mittari tiedossa, joka osoittaa suomalaisten lätkävalmentajien hyvät yksiötaitojen kehittämiskyvyt kansainvälisessä vertailussa, niin katsastaisin sen mielelläni.