Lainasin toisesta ketjusta, enkä tiedä, Quo Vadis vai tämä, mutta mennään valkkuvetoisesti. Ja se on nyt niin, että potkut, on välttämättömät, BitterX:n alla olevien perusteluiden myötä valitettavan tarvittava toimenpide, kuten myös isomman kuvan, mikä on mielestäni se, että meidän tulee pyrkiä olemaan se joukkue, joka voi voittaa kenet tahansa, joskus ja useastikin. Ei voida alistua ja tehdä koko ajan itsestämme pienempää ja pienempää, kunnes kutistutaan kokonaan...
Ongelma on enemmänkin siinä, että lukuunottamatta aivan pelin alkua, Kerho ei pysynyt luomaan pienintäkään häiriötekijää vastustajan pelaamiseen, vaan Ipa pystyi tekemään asiat käytännössä siten, kun se tekee ne laadukkaasti toteutetuissa viisikkoharjoituksissa. Kun homma on hyvin selkäytimessä ja tiedetään mitä muut neljä tyyppiä kentällä tekee, sitä ei tuolla hajanaisella sekametelisopalla pysty horjuttamaan edes vähää alusta.
Vaikka Kerho periaatteessa ajoittain ihan ok taisteli - esimerkiksi pyrkimällä kamppailemaan ja voittamallakin joitakin kamppailutilanteita - oli homma aika lailla isät vastaan pojat. Kerhon maalipaikat sen ainokaisen ylivoiman jälkihöyryjen jälkeen - eli viimeiset kaksi erää - olivat täysin nollassa. Vetoja saatiin yllättävän hyvin, mutta ne olivat lähes kaikki puhtaita roiskaisuja vaarattomalta alueelta. Mitään uhkaa ei ollut. Maaliodottama oli se jotakin 1,4 ja se varmaankin muodostui kokonaisuudessaan siitä ylivoimasta ja sitä edeltävistä sekä seuraavista minuuteista.
Toki meidän materiaalikin on suoraan sanottuna huono. Ei se kuitenkaan niin ylivoimaisesti muita bottom-jengejä huonompi ole, etteikö meidänkin pitäisi pystyä haastamaan myös Ilveksen tasoista erittäin laadukasta joukkuetta edes ajoittain. On luonnollista, että eroa kärkijengeihin tulee kauden edetessä, koska kärkijengit pystyvät tasaisesti nakuttamaan pisteitä plakkariin, kun taas häntäpään ja keskikastin jengit kompastelevat useasti toisiaan vastan ja yleensä häviävät kärkijengeille. Sen sijaan ero kärkijengeihin ei saa näkyä jatkuvasti noin perkeleen rumasti yksittäisissä otteluissa, kuin se taas eilen näkyi. Joskus kärkijengin ja häntäpään jengin väleillä tietenkin tulee isät vs. pojat -matseja, mutta meidän osalta tuo on ollut nyt jo pitkään ihan jatkuvaa. Säännöllisesti niiltä tulee tukkaan oikealta ja vasemmalta. Välillä selityksenä on ollut vastustajan pöljä päivä ylivoimapelissä, välillä pakottamattomat omat virheet ja välillä se, että vastustaja sattui pelaamaan vain erinomaisen hyvän pelin. Pointti on siinä, että aina perkele on jotakin ja tulos siten aina sama. Eli selkeä tappio ilman mahdollisuuksia.
En odota, että Kerho voisi tällä kaudella taistella playoffpaikasta (vaikka ainahan semmoisesta unelmoi niin kauan, kuin matemaattisia mahdollisuuksia on), mutta playoutiin ja karsintaan meillä ei yksinkertaisesti ole varaa joutua. Sillä vaikka ne jotenkin hoituisivatkin (mikä ei lainkaan ole tietenkään varmaa), rypeminen sarjajumbona syö yleisömäärät ennen pitkää aivan liian alhaiseksi ja se on taloudellisesti tuhoisa yhtälö. Lähtökohtaisestikin, mutta erityisesti nyt, kun Atun, Myllärin ja Brodeckin hommaamisen myötä riskitasoa on merkittävästi nostettu.
Riskin ottaminen on täysin oikea ratkaisu, mutta muutoksen positiiviseen on tapahduttava NYT. Sillä vaikka peli aavistuksen kehittyisikin jo pelkästään uusien hankintojen pelikunnon parantumisen myötä, se ei riitä, koska peli kehittyy myös kilpailijoilla. Suhteellisesti se on nyt pitkän aikaa kehittynyt vain huonompaan suuntaan ja takamatka pääkilpailijoihinkaan ei pienene, vaan kasvaa.
Sen lisäksi, että materiaali on heikko meillä on runsaasti a) alisuorittajia ja b) kehityskelpoisia raakileita. Ensin mainittu kategoria pitää saada hereille, jotta jälkeen mainitusta voidaan saada potentiaali irti. Ikävä kyllä, jo pitään on näyttänyt siltä, että a-kategoria ei ole heräämässä, jolloin ympäristö ei mahdollista b-kategorialle mahdollisuuttakaan kehittyä. Tämä huutaa pikaista muutosta, joka lienee mahdollinen vain valmentajaa vaihtamalla. Sekään ei takaisi mitään, koska materiaali on edelleen hyvin köykäinen. Mutta mitä hiton muutakaan vaihtoehtoa tässä voisi enää olla? Toivoa, että a) tapahtuisi joku ihme tai b) kaksi muutakin jengiä romahtaa pelillisesti jopa meitäkin pahemmin?
Masoa vastaan minulla ei ole todellakaan mitään.
... ja tosiaan, minullakaan ei ole Masoa vastaan mitään. Ajatuksella, että annetaan aikaa, on menty täällä. Viime kauden alku oli vaikea, keskellä hyvää jaksoa, kun olisi pitänyt voittaa vuoden vaihteen jälkeen, tuli musta jakso. Tyhjennysmyyntien jälkeen ei laiva kääntynyt, vaikka jotain hyvää kai oli jäljellä. Tämän kauden harkkapelit oli pelillistä tuskaa ja tuska vaan pahentunut liigassa.
Ei se ole pelkästään Maso, mutta Kerho tekee itsestään pientä, kuten Maso haastatteluissa joukkueesta. Ilves-matsin ympärillä huomasi taas, kuinka ei ole meillä enää mitään palaa, jos laadukas vastustaja pelaa tosissaan. Se on kauheaa ja periaatteessa uutta vs koko liigapätkä 1988-2023. Maalivahdiksi on laitettu Tampereen isoja joukkueita vastaa järjestäen kakkosvahti, eli ei ole odotettu, että normaalilla pelillä voitaisiin pärjätä, vaan on ilmeisesti haettu parempaa puolustusta ja sitä kautta jotain kania hatusta. Ei ne kauhean hyvin ole mennyt, tällä taktiikallakaan. Vai eikö ole edes oletettu, että voitaisiin pärjätä, vaan otetaan säällinen tappio ja ykkösmaalivahdille lepoa ja ei anneta kiekkosateen + varman tappion masentaa häntä?
Tästä intouduin miettimään, että mitä tilastot kertovat. Karmeaa! Miten on pärjätty TOP6 joukkueita vastaan?
Jaossa olleista pisteistä saatu runkosarjan TOP6-joukkueita vastaan, prosenttiosuus (runkosarjasijoitus):
Viime kausi 23-24: 13% (14)
Mestaruuskausi 18-19, Antti Pennanen: 46% (7)
Mestaruuskausi 05-06, Jukka Jalonen: 58% (3)
Ensimmäinen kausi tällä stintillä 88-89, Ape Suhonen: 46% (7)
Toinen kausi tällä stintillä 80-90, Molla Hietanen & Hanski Savolainen: 46% (7)
Ensimmäinen mitalikausi 90-91, Hanski: 48% (4)
Liiton mies Samu Kuitunen ruorissa 91-92: 23% (8)
Finaaleihin: Hannu Jortikka & Marko Palo 92-93: 45% (4)
Teisa Räsäsen epäonnistunut kausi 00-01: 33% (11)
Jukka Jalosen runkosarjapisteennätys 02-03: 66% (1)
Matti I Alatalon kausi 07-08: 28% (12)
Kiva-Harri Rindellin jälkimmäinen kausi 11-12: 21% (14)
Pantse "rautakauppias" Arvosen viimonen kausi 15-16: 33% (13)
Pendo Pennasen "talonrakentamista ja poronsarvimetodeja"-kausi 17-18: 29% (12)
Matti II Tiilikainen & Pendon rääppeillä 20-21: 36% (11)
Pike Pikkarainen & kallein rosteri evö & Michael Joly 22-23: 42% (12)