Siviilipuolen ongelmat eivät tosiaan enää taida kelvata Martin vaisuuden syyksi, sillä miehen vaimo oli jo viime lauantaina pelissä pikkunyytti mukanaan. Ja siitäkin huolimatta mr Bergeronin käyrä osoittaa edelleen alaspäin. Tai ainakin minun mielestäni herra pelasi SaiPaa vastaan ehkä huonoimman liigaottelunsa. Eikä Jokerit-pelin raportit viittaa siihen suuntaan, että vire olisi ollut yhtään sen parempi.
Ainakin SaiPaa vastaan minun silmiini näytti siltä, että vanha herra on menettänyt ennen kaikkea itseluottamuksensa. Pelissä oli selvästi väkisinyrittämisen makua. Harjoituspeleissä mies jo oppi muutaman kokeilun jälkeen, ettei hän liigatason puolustajia pysty kiertämään, eikä moisia kikkoja sitten ensimmäisissä sarjapeleissä yrittänytkään. Mutta SaiPaa vastaan nähtiin muutama jarkkogladmainen vastustajan haasto, ja kuten olettaa saattoi, kovin epätoivoisia olivat. Niillä yrityksillä ei olisi kierretty edes Jarkko Gladia miehen synkimpinä päivinä.
Vaikka Bergeron ei mikään pelintekijän prototyyppi olekaan, on hän jo ehtinyt osoittaa omaavansa pelisilmää ja pystyvänsä tarjoilemaan hyviä ja oivaltaviakin syöttöjä. Mutta viime lauantaina ei yhtä lukuunottamatta nähty niitäkään, vaan päinvastoin, syötöt eivät juuri omia tavoittaneet. Muutenkin papparainen hoiperteli läpi pelin ties missä, useimmiten väärässä paikassa väärään aikaan. Eipä homma niinkään asenteesta ollut kiinni, kyllähän mies yritti, mutta kun mikään ei vain onnistunut. Oma yksinkertainen ja ainakin muissa sarjoissa onnistunut tyyli oli hukassa ja mies yritti pelata juuri niin kuin hän ei osaa pelata. Yksinkertaisesti Bergeronilta oli pasmat täysin hukassa. Miehen ulkoinen habituskaan ei uhkunut lainkaan samaa itseluottamusta kuin vielä muutamaa viikkoa aiemmin.
Voiko Martti sitten vielä löytää itsensä ja osaamisensa SM-liigassa? Vai loppuuko usko täysin, ilmentyen turhautumisena ja entistä pahempana surffailuna? Kun on lähes koko uransa tahkonnut mutasarjoja ja päässyt ajoittain varmasti aika helpollakin, niin voihan se olla, ettei häneltä löydy keinoja tasonsa nostamiseksi. Ehkä päähän vain iskeytyy ajatus, että helvetti sentään, oli tämä sittenkin liian kovatasoinen sarja minulle.
Vaikka kyseessä onkin kokenut kaveri, niin liekö hänellä silti kokemusta vaikeista ajoista ja niistä selviytymisestä? No, huikeista pistemääristä huolimatta, todennäköisesti joskus jossain muuallakin on tullut tehollisesti hiljaisempia ajanjaksoja. Muuallakin kuin Oulussa karsintojen aikaan. Joten ehkäpä hän osaa suhtautua tähän oikein ja uskoo edelleen itseensä ja tekemiseensä ja siihen, että tehotkin löytyvät. Siinä tapauksessa ne todennäköisesti löytyvätkin. Ainakin jossain mittasuhteissa.
Mutta on se toinenkin vaihtoehto hyvin mahdollinen. Tilanne voi sittenkin olla hänelle melkoisen vieras. Peli ei oikein kulje, ei löydy oikeita ketjukavereita, tehoja ei tule, yleisö ei tykkää, eikä hän olekaan se ykkösviulun vinguttaja. Ja peli menee entistä enemmän yliyrittämiseksi tai mikä ehkä vielä pahempaa, luovuttamiseksi. Tosin siinä vaiheessa voisi melkein luulla, että hänen tapansa luovuttaa on Ässien kannalta sopiva tapa, eli siirron pyytäminen takaisin Sveitsin B-liigaan.
Vaikea uskoa, että 35-vuotias, Keski-Euroopassa tähtistatuksen omaava miljonääri jaksaa kovin montaa kuukautta takoa päätään seinään yleisön hampaissa olevana rivimiehenä. Houkutus sinne, missä peli kulkee ja palkkakin on parempi, voi käydä yllättävänkin pian yllättävänkin suureksi. Ässien kannalta on tietysti huojentavaa, että noilla uratilastoille hänelle varmaankin löytyisi ottaja ja palkanmaksaja samana päivänä, kun mies vapaaksi ilmoitettaisiin. Todennäköisesti juuri sieltä Sveitsin B-liigasta. Tuskinpa yksi epäonnistunut Porin keikka hänen kysyntäänsä kummemmin vaikuttaa. Luultavasti aika moni ottaisi hänet riemuiten vastaan.
Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle. Kun kausi on kuitenkin alkanut tuloksellisesti näinkin hyvin, on tässä vielä aikaa odotella yhden alisuorittajan mahdollista piristymistä. Eri asia olisi jos Ässät majailisi tukevasti peräpäässä, silloin olisi jo paniikki valloillaan ja uusi pelastaja haussa. Vaikka toisaalta, juuri nyt lähiviikkojen aikana voisi sikäli olla paras aika vaihtaa ykkössentteriä, että NHL-leirien päättymisten vuoksi saatavilla saattaisi olla paljon enemmän mielenkiintoisia ja potentiaalisia nimiä kuin vaikka joulukuussa. Vaikka eipä Ässien resursseilla sitä staraa kovin helposti löydy, vaikka tarjontaakin olisi. Pahimmillaan löydettäisiin vain entistä suurempi floppi.
Mutta tuskinpa Ässät lähtee osto- ja myyntiliikkeeseen vielä tässä vaiheessa. Kyllä Martti saa vielä aikaa näyttää, ainakin jos hän sitä haluaa. Sehän ollaan jo nähty, että mitään pelillistä liideriä ja dominoijaa hänestä ei saada, mutta sen eteen voidaan vielä tehdä töitä, että ne riittävät tehot löytyisivät. Niiden kautta pellinen kokonaispanoskin nousisi varmasti hieman paremmalle tasolle. Nähtäsiin Martti, joka pelaa viisaasti ja virheettömästi.
Oikean ketjukoostumuksen löytyminen olisi varmasti se ensimmäinen askel, jonka avulla hänestä pystyttäisiin irrottamaan se hänen erikoisosaamisensa. Salonen ja Wesslin ei, Korpisalo ehdottomasti ei. Mutta sen sijaan Marko Kivenmäki ehkä, ellei jopa ehdoton kyllä. Mielestäni Kivenmäki on toistaiseksi ainoa laituri, jonka kanssa Bergeron on löytänyt edes vähän yhteistä säveltä. Harjoituspeleissähän miehet väläyttivät muutamaan otteeseen ja löysivät jokseenkin mukavasti toisensa. Taisivatpa jonkun maalinkin värkätä. Riippakivenä ketjussa roikkui silloin Korpisalo, mutta jostain syystä Toivola näki ilmeisesti Kivenmäen riippakivenä ja siirsi hänet syrjään. Siitäkin huolimatta, että harjoituspelissä, josta nimenomaan Korpisalo oli sivussa, Ässien ykkösketju naputteli pari maalia. Naputtelihan tuo ketju muutaman maalin Korpisalon läsnäollessakin, mutta yhtä lukuunottamatta Korppi ei noissakaan maaleissa mukana ollut kuin vip-katsojana.
Eli Kivenmäki ja Bergeron takaisin yhteen ja toiseen laitaan joku puolustavaan peliin kykenävä vahva vääntäjä. Käytännössä siis Tuominen. Tuominen tekee työt, Kivenmäki rakentaa ja Bergeron iskee ratkaisut. Vai ratkaiseeko? Eihän Martti ole toistaiseksi juurikaan osoittanut ratkaisijankaan elkeitä, vaan lähinnä hakenut syöttöjä vielä selvissä maalipaikoissakin. Mutta joka tapauksessa tuossa ketjussa olisi se hyvä puoli, että roolijako olisi aika selkeä. Ehkä se auttaisi Martinkin löytämään itsensä paremmin kuin näissä toistaiseksi nähdyissä viritelmissä, joissa hän ei ole oikein näyttänyt tietävän mitä pitäisi tehdä, mihin pitäisi mennä ja missä ovat muut.
Huonoin puoli tuossa oli se, että kaikki ketjut jatkaisivat edelleen elämistään. Eritysesti mietityttää kannattaako lupaavasti aloittanutta Fandulin ketjua lähteä rikkomaan. Mutta jos toisessa vaakakupissa olisi sen oikean ykkösketjun löytäminen, niin ehkä se hinta kannattaa maksaa. Ässien jannut ovat kuitenkin toisilleen jo sen verran tuttuja ja pelisysteemi on selkeä sekä pelaajien hallussa, joten ketjujen eläminen edelleen tuskin sen suuremmin näkyisi kaukalossa tai tuloksissa. Kun kausi on tosiaan alkanut kelvollisesti ja Ässät on mukavasti kuvioissa mukana, on tässä kuitenkin vielä reilusti aika löytää se lopullinen harmonia.
Toinen askel Bergeronin panoksen parantamisessa olisi se, että mies valjastettaisiin yksinomaan hyökkäyspään käyttöön. Yksinomaan lähinnä siinä mielessä, että alivoimapelaaminen nollaan ja Bergeron penkille tilanteissa, joissa on pakko keskittyä yksinomaan oman maalin varjelemiseen. Toki tasakentällisin hänenkin on kannettava oma kortensa puolustuksen kekoon. Mutta koko kenttää ei tarvitse yrittääkään hallita, kun eväät eivät siihen yksinkertaisesti riitä. Maalinteosta miehelle selkeä ja yksiselitteinen rooli. Siihen päälle vastuuta ja joukkueen johtamista ehkä vielä aloitusvoittojen muodossa. Muuta ei tarvita. Muut hoitakoot loput, kun sen kuitenkin paremmin osaavat.
Tuon suuntaisilla muutoksilla Bergeronin panosta voisi lähteä nostamaan. Juuri tällä hetkellä ruutu on hänelle liian suuri, mutta sitä pienentämällä hänellä saattaisi olla vielä paljonkin annettavaa patapakalle. Juuri tällä hetkellä minusta kyllä tuntuu, että kellot todella soivat Martille, kunhan nyt vielä hetken raksuttavat eteenpäin. Eri asia sitten on tuleeko aloite Bergeronilta, Toivolalta vai heiluuko itse Aurinkokunigas tuuliviirin tavoin. Ja jos heiluu, millä tavoin hän selittää kaappauksen floppauksen itsensä kannalta parhain päin.
Syvällä sisimmässäni kuitenkin edelleen toivon Martin Bergeronin näpäyttävän niin minua kuin muitakin epälijöitä. Siksi minäkin äänestän vielä tässä vaiheessa jatkoaikaa. Pääasia, että joukkue menestyy ja jos se menestyy Bergeronin pelillisesti vaatimattomasta panoksesta huolimatta, niin kyllä minä tuskailen hänen huonouttaan ilomielin vaikka kauden loppuun saakka.
