Ja vielä - on jotenkin kuvaavaa, että HIFK:ssa koetaan niin vaativaksi tehtäväksi tuo, että toimitusjohtajaksi pitää kasvattaa joku Bluesin entinen pikkupomo, eli varmistaa, että mitään isompaa kehitystä ei tapahdu silläkään suunnalla jatkossa.
Uskoisin, että 10-15 miljoonan euron liikevaihdolla oproivaan, hyvin pitkälle rönsyvapaaseen kompleksittomaan yritykseen löytyisi jonossa päteviä tai erittäin päteviä toimitusjohtajia, joita ei tarvii kasvattaa monen vuoden prosessilla kiinni häviävään toimintatapaan.
Valtanen saatiin palkattua megalomaanisesti isommasta positiosta nakkikioskin toimitusjohtajaksi, ja homma hoitui tyylikkäästi - ei tarvittu sopeutumisvuosia klubilla.
Valtanen ei pelännyt positiotaan. Ilmeisesti osasi myös sumplia diplomaattisesti dinojengin suuntaan, kun isompia konfrontaatioita ei tullut. Negatiivisena puolena oli sitten loppuaikoja vaivannut ylivarovaisuus, kun olisi pitänyt kasvattaa ydinliiketoimintaa sen ulkopuolelle.