Mainos

Marko Jantunen

  • 249 230
  • 421

Marleau

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kirja oli hyvä mutta elokuvaa en voi suositella. Ei kertonut oikeen yhtään mitään.


Joo sain leffan tässä jokin aika sitten katsottua. Oli mielestäni ihan ok, ehkä jopa odotuksia ja ennakkoarvioita parempi, kun ei ollut näköjään kovin hyviä arvosanoja saanut missään arvosteluissa.

Olisin oikeastaan toivonut leffaan enempi näitä lätkäajan tapahtumia, joita tossa leffassa oli mielestäni varsin vähän.
 

Raúl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Olihan tuo leffa todella vaisu, varsinkin kirjan jälkeen. Keskittyi paljon tuohon huumemaailman kurjuuteen, mutta siinäkin jäi vajaaksi. Jääkiekkopuoli pomppi vuodesta toiseen takaumien mukana, muttei oikein käsitellyt asiaa kuitenkaan.

Severiltä ihan hyvä suoritus Jarnan roolissa, mutta leffa itsessään ei paljoa tarjonnut.

Kirjaa voi kyllä suositella.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
No kyllä tosiaan oli kokolailla heikko esitys tuo leffa eilen. Aivan poikkeuksellisen paljon ihan silppua ja aikatasoilla hyppimistä, yhtäkkiä vain oltiin selittämättömällä tavalla jossain paikassa X ja sitten heti perään jossain muualla. Asiat sivuutettiin ihan joissakin minuuteissa. Eli suurin ongelma oli se sama mikä käytännössä on aina kotimaisissa elämänkertaelokuvissa, eli oletetaan että katsoja tietää ihan helvetisti asioita etukäteen kyseisen henkilön elämästä. Tämä ongelma vielä oikein korostui kun kyseessä on kuitenkin selkeästi vähemmän tunnettu henkilö mitä jokin Irwin, Kari Tapio tai Matti Nykänen.. itse asiassa yllättävää miten Aleksi Mäkelä onkin tekaissut leffan näin vasurilla, koska hänellä on kuitenkin kova rekordi onnistuneita elokuvia. Nyt jopa leffan velkojakonnat olivat jotenkin.. no suoraan sanoen tahattoman koomisia. Tämä mainio nevöhöörd pääosan esittäjä pelasti osaltaan paljon, on aina hienoa kun leffoissa on tuntemattomia näyttelijöitä

@Marleau @Raúl kyllähän se oli etukäteen kerrottukin, että käytännössä leffa keskittyy sinne 2010-luvun ja siitä eteenpäin tapahtumiin, kun Jarnan ura oli jo ohi. Päähenkilö taisi olla luistimet jalassa maksimissaan kolmessa kohtauksessa.. mutta olivat ilmeisesti päässeet kuvaamaan ihan autenttisiin pukukoppeihin, myös se yksi lyhyt kohtaus missä oltiin Jokerien pukukopissa
 
Viimeksi muokattu:

liskomies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Aivan poikkeuksellisen paljon ihan silppua ja aikatasoilla hyppimistä
Tuli kanssa eilen katsottua leffa, pidin, mutta henkilökuva ja lahjat pelaajana (muutakin kaipasi kuin 2+3 tehot super kännissä lihapiirakan jälkeen) jäi todella vaisuksi. Ja jopa ärsytti tämä jatkuva hyppeli ajasta toiseen ilman, että mitään aikaleimoja oli laitettu.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Tuli kanssa eilen katsottua leffa, pidin, mutta henkilökuva ja lahjat pelaajana (muutakin kaipasi kuin 2+3 tehot super kännissä lihapiirakan jälkeen) jäi todella vaisuksi
Vaikka asia sivuutettiin parissa minuutissa, niin tuo oli sentään otettu mukaan leffaan, koska kyseessä on kuitenkin varsin kulttimaineeseen jäänyt suoritus (vaikkakaan ei kovin ihailtava sellainen). Mutta moniko muuten muistaa sen, että tuossa ottelussa oli vastassa sellainen joukkue kuin Porin Ässät, ja harmillisesti sitä ei leffassa ei mainittu.. vähän olisi voitu sivaltaa, koska kyllähän nyt tunnetusti Ässät pystyy voittamaan vaikka kännissä :D
 
Viimeksi muokattu:

egar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, AC Milan, FC Lahti
Urheiluelokuvathan ovat hiton vaikeita toteuttaa, tai lähinnä niiden urheilukohtaukset nimenomaan.
Uskon että siksi tässä Jarna-elokuvassakin on keskitytty tähän muuhun draamaan siinä ympärillä ja etenkin siihen Jantusen muutokseen siitä harmittomasta nuoresta sählääjästä narkkariksi.
Uskon että nykyään Jantusella olisi todettu ainakin ADHD jota ei tuohon aikaan oikein tunnettu ja koska Jarna ei osannut sitä käsitellä lainkaan niin lääkitsi mieltään epäonnistumisten hetkillä väärien selkääntaputtelijoiden kanssa alkoholilla ja muilla päihteillä koska Jarna tarvitsi onnistumisen tunteita ja he sitä nostetta tarjosivat.

Olen usein miettinyt olisiko Jarnan tarina ollut erilainen jos olisi kauden 1993-94 jälkeen valittu MM-joukkueeseen ja olisi saanut siitä pelata siellä erittäin tervepäisten ja henkisesti vahvojen Koivun ja Lehtisen kanssa Suomen kansan edessä. Olisiko Tupu-Hupu-Lupussa ollut Jantunen mukana..

No, palatakseni tähän elokuvaan ja siihen miten vaikeaa on saada tehtyä näyttelijöillä uskottavaa pelikuvaa elokuvaan, samalla tavalla kun Lahti 2001 hiihdoista kertovassa sarjassa haukuttiin näyttelijöiden tasatyöntöä. Jumalauta, ne on näyttelijöitä, eivät edes kansallisen tason hiihtäjiä ja silti niiden tekniikka pilkattiin ihan lehdissä asti.
Samahan tässä elokuvassa on eli mitä enemmän näyteltyä pelikuvaa olisi tehty, sitä huonompi immersio elokuvaan olisi ollut kun näyttelijä-Saarinen luistelee varmasti huonommin kuin kiekkoilija-Jantunen ja huomio olisi kiinnittynyt tuollaisiin asioihin.
Myöskin tarinankerronnallisesti aikajanat ja tapahtumat pitää elokuvaa varten saada loogisiksi ja joitakin aikakausia ja sitä myötä pelejä jättää kokonaan pois jotta ei vie huomiota hahmon kehitystarinalta.

Kyllä mä mielummin katson Jantus-elokuvan kuin vaikkapa 95 -rainan.
Karalahden elämästä olisi hienoa nähdä elokuva, siinä ei paljoa tarvitse olla kiekkoa kun sen ulkopuolella ne suurimmat asiat on tapahtuneet kuitenkin.
 

Waqu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Dallas Stars
Jantusen elokuvan suurin ongelma omalla kohdalla oli siinä, että kirja luettu ja tarina tuttu. 1,5h leffa tuntui sen jälkeen ihan liian pintaraapaisulta aiheeseen ja tarinasta liikaa kertomatta.
 

Wenzel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahden Pelikanat
Kyllähän tässä täytyy myös muistaa se, että kyseessä ei ole urheiluelokuva, eikä elokuva urheilusta tai urheilijasta. Kyseessä on elokuva päihderiippuvuudesta, päihdehelvetistä ja päihdeongelmaisen henkilön elämästä, joka vain sattuu olemaan entinen jääkiekkoilija.

Tavoitteenahan elokuvassa ei siis ole kerrata Jantusen urotekoja kiekkokaukalossa, vaan tavoitteena on tuoda esiin hänen kokemuksensa ja tarinansa kautta se karu esimerkki siitä, miten tällainenkin kaveri voi langeta kuningas alkoholin ja muiden päihteiden edessä sekä miten se vaikuttaa läheisiin ihmisiin ja niihin dynamiikkoihin. Ja jos tällaisella statuksella vetävälle kaverille se lankeaminen on noin helppoa, niin miten helppoa se sitten on jollekin ihan tavalliselle duunarille tai vaikka yrittäjälle. Moni elokuvaa katsova henkilö voikin varmasti omalla kohdallaan samaistua noihin Jantusen keloihin "voi vittu sä et voi tietää näitä paineita mitä mulla on, mun on pakko onnistua!" sekä siihen, miten noita paineita sitten käsitellään "rentoutumalla" viinien ja muiden ei niin hyvien tapojen parissa.

Jantusella kun oli ihan kaikki, mitä ihminen vaan voi elämältään toivoa: unelmatyö, missä hän oli äärimmäisen hyvä ja arvostettu, palkintojen ja mitalien lisäksi palkkiona työstä oli hienot uudet autot, isot komeat talot, paljon painetta pankkitilillä, mainetta ja kunniaa, ulkomaanreissuja sekä huviloita lämpimissä etelän maissa auringon alla. Tämän lisäksi oli rakastava vaimo ja lapset, se perhe-elämä mistä niin moni ihminen haaveilee sekä paljon ystäviä. Kaikesta tuosta huolimatta onnistut kuitenkin vetämään itsesi tuohon jamaan, että olet menettänyt tuon kaiken ihan hetkessä, satuttanut eniten maailmassa rakastamiasi henkilöitä, ja yhtäkkiä jotkut alamaailman hörhöt vetääkin sinua sirkkelillä ohimoon, pahoinpitelee muilla keinoin ja uhkaa tappaa, vain koska olet satoja tuhansia euroja velkaa oman päihdeongelmasi takia.

Elokuvassahan liikutaan kronologisesti pelaajauran "flashbackien" myötä sitä mukaa, mitä Jantusen päihderiippuvuus miehen elämässä kehittyi. Ja tämä päihdehelvetti osuus taas keskittyy yhteen päivään miehen elämässä, joka ihan varmasti oli tuollaista aika sekavaa poukkoilemista paikasta ja tilanteesta toiseen niissä oloissa ja etenkin aivan tuossa kujanjuoksun loppuvaiheessa, kuten se tuossa elokuvassakin on niin raa'asti esitetty.

Se missä elokuva mielestäni hieman epäonnistuu on erittäin tärkeän teeman esille nostaminen paljon selkeämmin kuin mitä se nyt tuodaan esiin, mikä on siis mahdollistaminen. Jantunen sai niin paljon anteeksi omia päihderiippuvuudesta johtuvia mokiaan ja töppäilyjään ihan vain koska hän oli Marko Jantunen, aivan helvetin hyvä jääkiekkoilija. Tuon ansiosta hänelle mahdollistettiin päihderiippuvuuden ruokkiminen erilaisella suojelulla, mokien sormien läpi katselemisella ja töppäilyjen paikkailuilla sen sijaan, että Jantunen olisi joutunut maksamaan niistä hintaa ennen kuin kaikki romahti.

Erinomainen esimerkki tästä on tuo "koutsikin tietää" kohtaus, koska Lahdessa Pelicans-vuosina tosiaan koutsi (Pasi Nurminen) suojeli Jantusta ikään kuin elämäntehtävänään, koska tiesi tämän hyvyyden pelaajana ja sitä myötä hänen arvonsa Pelicansin joukkueelle. Tavallisella rivipelaajalla se ura olisi päättynyt viimeistään niihin Jokereista tulleisiin potkuihin, tai hihna olisi ainakin ollut aivan helvetin tiukalla uudessa seurassa mikäli vielä olisi saanut uuden mahdollisuuden. Mutta ei Jantusella. Tai miten roistot väkisin pitävät Jantusta hengissä, koska "onhan sulla miljonäärikavereita lätkäporukoissa", samalla mahdollistaen Jantusen päihdekierteen jatkuvuuden, kun tavoittelevat itse vielä lihavampaa pottia itselleen. Tai miten nuo selkääntaputtelijat ja "kaverit" yökerhossa ruokkivat Jantusen egoa ja kemiallista persoonaa, samalla mahdollistaen tämän päihderiippuvuuden etenemisen rajujen bileiltojen myötä. Kuten myös tämä kaveri joka suojelee Jantusta kärräten tämän pelipäivän aamuna asunnolleen nukkumaan päätään selväksi ennen tuota kuuluisaa 2+3 tehoihin päättynyttä peliä, jottei Jantunen vain jäisi kiinni. Ainoa, kuka ei ollut osallisena mahdollistamassa Jantusen päihderiippuvuutta ja sen kehittymistä, oli hänen vaimonsa, kuten elokuvastakin se käy hyvin ilmi. Nämä esimerkit on vaan toteutettu mielestäni nyt hieman liian monimutkaisesti, minkä takia ne saattavat mennä todella helposti katsojilta ohi, joten suoraviivaisempaa lähestymistapaa tähän teemaan olisi kyllä kaivattu.

Siinä missä Matti Nykäsestä ei uskallettu tai voitu tehdä raakaa ja päätä silittelemätöntä elokuvaa (koska Matti ei tähän olisi suostunut ja olisi kännissä hakannut jokaisen tuotantotiimin jäsenen ja Mattia rakastaneet olisivat kapinoineet "miten Mattia kehdataan noin mollata!"), Jantusen kohdalla se voitiin tehdä. Nykänen oli "koko kansan Matti", olympiavoittaja ja maailmanmestari, kenen naisdraamalle ja kännitoilailuille oli vain hauska vuosien ajan nauraa Seiskan sivuilla koska "Matti nyt on vaan Matti!". "Ehkä otin ehkä en" Nykänen oli jo tehnyt itsestään eräänlaisen pellen ihmisten silmissä, joten elokuvaankin voitiin ottaa enemmän humoristinen ja huumorilla höystetty lähestymistapa sen sijaan, että oltaisiin tehty jokin todella vakavamielinen elokuva Nykäsen päihdeongelmista, vaikka se traaginen puoli Nykäsestä ja miehen elämästä onkin silti kaikille tuostakin elokuvasta nähtävissä, jos sen siis vain haluaa nähdä.

Jantunen taas on henkilö, kuka tunnetaan lähinnä vain lajia seuraavien sekä reilut 20 vuotta sitten lajia seuranneiden toimesta, joten kohdeyleisö jääkiekossakin on pienempi. Jantunen on rakentanut päihdeongelman selättämisen jälkeen itselleen vakavasti otettavaa imagoa päihdeongelmien ja päihderiippuvuuden kokemusasiantuntijana ja päihteitä vastaan puhuvana henkilönä, kuka haluaa auttaa ja ennaltaehkäistä ihmisiä kokemasta samaa kohtaloa kuin minkä hän on käynyt läpi kertomalla omia kokemuksiaan ja omaa tarinaansa. Tottakai Jantusestakin olisi voitu tehdä rokkitähtileffa missä olisi pelattu lätkää ympäri maailmaa, ryypätty ja vedetty huumeita, mutta siihen ei ollut mitään syytä, koska Jantunen itse tietää sen ettei tuossa ollut kyse mistään rokkitähteydestä. Se on yksi isoimmista syistä, minkä takia Jere Karalahdestakaan ei tällaista elokuvaa tulla tekemään, koska Jerehän on omasta mielestään vain väärinymmärretty ja kaltoinkohdeltu rokkitähti. Pelkästään Jeren podcastit ja oma dokumentti on riittävää materiaalia tämän toteamiseksi.

Eihän tuo Laitapuolen hyökkääjä -elokuva nyt mikään Rööperi, Häjyt, Pahat Pojat tai Vares ole kuten Aleksi Mäkelältä on aiemmin nähty, mutta eipä Veljeni vartija elokuvakaan ollut lähelläkään Ganesia, mistä JP Siili hyvin muistettiin. Laitapuolen hyökkääjä on silti oikein kelvollinen pätkä ajamaan asiaansa, eli kertomaan tarinaa päihderiippuvuudesta, päihdehelvetistä ja siitä, miten "mahtavinkin" voi myös menettää ihan kaiken kokonaan jos antaa edes pikkurillin sille paholaiselle.

--------------------
Ja jos nyt sitten jostain ihan pienistä elokuvan yksityiskohdista haluan tässä nipottaa, niin se on näin pitkän linjan Pelicans-kannattajana tuo kohtaus Pelicansin pukukopista: Jantusen vieressä olevassa loosissa on ihan selkeästi nimikyltti "Jesse Saarinen 10", mutta tuolla paikalla istuvan kaverin selkämyksessä on kuitenkin nimi "Mäkelä" ja numero 10 kun hän kääntyy selin kameraan. Pienen pieni yksityiskohta, mutta jäi häiritsemään todella paljon ja hieman harmittamaankin.
 

play_on

Jäsen
Suosikkijoukkue
dirty dozen
Lempisen mainion kirjan jälkeen ei lähtökohdat elokuvalle ole aivan ihanteelliset. Jos kaiken kirjassa olevan olisi halunnut mukaan ruudulle ja yhtä kattavasti avautuvana, olisi tuosta leffasta kasvanut Das Boot kaltainen spektaakkeli. Tässäkin olisi ongelma löydettävissä olemattomasta kiekko-osuudesta tai huonosti toteutuneesta sellaisesta.

Takaumien kautta etenevä leffa oli mielestäni ihan nyrkki silmään, jolla pituus saatiin pidettyä normaalin puitteissa. Hankaluus takaumien kanssa etenemisessä saattaa tulla siinä että Jarnan seikkailut ei välttämättä ulko-lahtelaisille tai kirjaa lukemattomille aukea kovin vaivattomasti.

Lopulta elokuvan etu on se että se ei edes lähtenyt kilpailemaan kirjan kanssa vaan keskittyi lähinnä yhteen aikakauteen ja sen se teki eritavalla kuin kirja ja juuri siksi varsin hyvin.

Hyvä leffa ja Severin suoritus loistava.
 

Myste

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Hurricanes // FC Lahti // MMA
No juu, kirjahan on AINA parempi ja kokonaisvaltaisempi kuin elokuva pystyy koskaan olemaan.
Elokuva tosiaan keskittyy enemmän siihen huumehelvetin nurjaan puoleen ja muu jää taka-alalle. Itse luin kirjan ensin ja sitten katsoin leffan. Pohjatietoakin toki lahtelaisena lätkäfanina oli, joten siten tuo leffakin toimi kohdallani ehkä paremmin kuin semmoisella jolla ei aiheesta tietoa. Itsenäisenä leffana tuo ei juuri häävi ole.
 

npc

Jäsen
Eli suurin ongelma oli se sama mikä käytännössä on aina kotimaisissa elämänkertaelokuvissa, eli oletetaan että katsoja tietää ihan helvetisti asioita etukäteen kyseisen henkilön elämästä. Tämä ongelma vielä oikein korostui kun kyseessä on kuitenkin selkeästi vähemmän tunnettu henkilö mitä jokin Irwin, Kari Tapio tai Matti Nykänen.. itse asiassa yllättävää miten Aleksi Mäkelä onkin tekaissut leffan näin vasurilla, koska hänellä on kuitenkin kova rekordi onnistuneita elokuvia.
Sieltä hyvä lausunto.

Yllättävän vähän kritisoidaan henkilökuvaleffoissa tätä ettei kaikki voi tietää kaikkien jokaista steppiä. Tätä Jarnaa en ole nähnyt - katson toki heti kun tulee minun kanavilleni mahdollisesti joskus - mutta kun lukee näitä kommentteja niin tuntuu, että A. Mäkelä menee vain sieltä mistä jne. Ja kun anteeksi vain, Jarna ei kumminkaan ole mikään mattinykänen tunnettavuudeltaan.

Joku sanoi sitä karalahtipaskadokkaria paskaksi. Se on todellakin sellanen - satuin kattomaan sen tässä jostain syytä uudestaan valitettavasti kun en muistanut olinko sen jo nähnyt. Yhdyn siihen johonkin jossain ketjussa jonkun sanomaan, että ihan hirveä päihteiden ylistysdokkari se. Eli kai tämä fiktiivinen Jarna-juttu on parempi, onhan?
 

Arsi Haakana

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans
Olihan se jo ennakkoon tiedossa, ettei tuo elokuva pohjaudu suoraan kirjan tapahtumiin vaan käsittelee tuota yhtä ajankohtaa takaumakohtauksineen.

Erityismaininta pakko antaa Severi Saariselle ihan älyttömän hyvin vedetystä roolisuorituksesta.

Ja maskin tekijöille.
Kun noita Isku Areenan kohtauksia oltiin kuvaamassa, muistan kun näin vähän matkan päästä ensi kertaa paikalle saapuvan ”Jantusen” totesin itekseni että ei hemmetti, se on kun täysin yks yhteen mitä Jarna oli pahimmillaan.
 
Suosikkijoukkue
Pelsu
Kirjan jatkumon, elokuvan nähneenä ja kirjan lukeneena; ihmisen addiktion kokeneena, niin, ehkäpä, varsinaisena kokemusasiantuntijana, sanoisin, että aivan sama mitä kirjoitetaan, pääasia on että kirjoitetaan.

Ei tää pojat elämä helppoa ole

Tekopyhyyttä tarkoittaa, jos emme kestä kirjallisuutta emmekä valkokangas-teosta. Kaikki ei käy kaikille. Toisille tämä on helppoa, tuomitse muut. älä siedä mitään. Kasvetaan henkisesti, kunnes kuollaan.
Olen Reipas-fani jostain -68, -69 vuosista lähtien, kun faija vei mut Lahes tekojäälamppujen alle "monttuun" katsomaan Reippaan peliä, olin kansakoulussa ehkä. Areena oli sama, missä nyt on halli.

Sankarit vaihtuu, surullinen ja aiheellinen tarina Jarnasta.
Jos joku mielensä pahoittaa tekstistäni, ota yhteyttä, niin oiotaan virheet, ennen bänneriä palstalle. Vastaan tekstistäni kokonaan.
 
Viimeksi muokattu:

Raúl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Ehkä kirjoitin epäselvästi aiemmin. Suurin ongelma ei ollut se, ettei koko elämää (kirjan sisältöä) käsitelty. Ongelma oli siinä, että tuo huumemaailman aikakin jäi puolitiehen.

Jarnan henkilön ja persoonan rakentaminen jäi täysin puolitiehen. Se ei riitä, että lavasteet ja ympäristö saadaan ankean näköiseksi, jos katsoja ei pääse todella sisään henkilöhahmon tarinaan. Sen sijaan käytettiin kiusaannuttavan paljon aikaa mm. kohtaukseen, jossa velkoja yrittää siirtää auton etupenkkiä raivoissaan. Hei, vitsi meni jo parin sekunnin jälkeen.

Sen lisäksi huumemaailman kovuus jäi jotenkin puolitiehen, jos vertaa kirjaan. Saarinen teki näyttelijänä minkä pystyi, mutta ei hänkään voinut pelastaa käsikirjoituksen ongelmia.

En edelleenkään voi elokuvaa suositella. Heikko esitys.
 

D.Santon

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga.
Pettymyshän elokuva oli, ei epäselvyyksiä siinä. Etenkin peilaten siihen, miten väkevää ja pysäyttävää luettavaa elämäkerta oli. Satunnaiskatsojalla olisi varmaan syytä olla kirja luettuna ennen elokuvan katsomista, muuten ei varmaan avaudu sitäkään vähää. Jotenkin huitaisten tehdyltä vaikutti. Saarinen teki kyllä hienon roolityön, kuten edelläkin mainittu. Ymmärrän kyllä, ettei kaikkea kirjan sisältöä voi pariin tuntiin mahduttaa, mutta aika puolitiehen jäi toteutus. Ennemmin kyllä kirja on suositeltavampi perehtymisen kohde.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös