Pari ihan hajahuomiota keskusteluun: ensinnäkin "Meidän peli" on sangen tyhmä termi, josta saa hyvin staattisen ja muuttumattoman kuvan. Se ei ole myöskään kauhean informatiivinen. Kiekkokontrollipeli on ihan hyvä termi. Toiseksi kiekkokontrollin samaistaminen hitaisiin lähtöihin on myöskin omalaatuinen näkökulma. Ilmeisesti saamme kummastakin harhaanjohtavasta yksinkertaistuksesta kiittää harhaanjohtavien yksinkertaistusten Tonavaa, sketsihahmo Johtavaa Analyytikkoa (registered trademark). Olettaisin myös että sellainen konsensus edes vallitsee, ettei Suomen kannata lähteä pohjoisamerikkalaisia joukkueita vastaan luistelu- ja maalintekokilpailuihin (koska häviämme ne noin 7-3)? Ja jos näin on niin silloinhan ollaan kaiketi otettu askel kohti jonkin tyyppistä kiekkokontrollipeliä.
Olen kanssasi aika lailla samaa mieltä tästä sinänsä. Ehkä on turhaa loppujen lopuksi puhuakaan meidän pelistä. Itse näen nimittäin, että moni meidän peliä korostava haluaa ainakin täällä kommenteillaan kovasti omia kaikkea hyvin jääkiekossa toimivaa meidän peliin, niiden iänikuisten viivelähtöjen ja pelin jäädyttämisen ja hidastamisen seuraksi.
Todellisuudessa monipuolista reagointia, erityistä aktiivisuutta, rohkeutta ja hyvää kiekkokontrollia sisältävää pelaamista on mielestäni sinänsä turha yrittää määritellä joksikin pelitavaksi, vaan silloin puhutaan tilannetajun ja luovuuden käytöstä eri systeemien ja reagointitapojen välillä.
Voisin melkeinpä todeta, että eniten minua loppujen lopuksi harmittaakin tämä äärimmäisen pitkälle mennyt pelikirja-vouhotus. Siinä Sihvonen on pahin mahdollinen henkilö, joten nykyään en kyllä edes hänen komenttejaan jaksa enää lukea.
Valitettavasti näille meidän peli-hurskastelijoille on tyypillistä se, mikä myös Sihvosessa on äärimmilleen korostunut. Eli korostetaan omaa älyllisyyttä ja ylivertaisuutta toisiin ja toisin jääkiekosta ajatteleviin nähden. Valtava ylimielisyys ja ainoan oikean ajatusmaailman korostaminen ja myöskin todellisuudessa jo pitkään jääkiekossa hyvin toimineiden lainalaisuuksien omiminen osaksi meidän peliä on myös mielestäni tympeä asia, jota täällä saa kovinkin paljon lukea.
Minusta hyvässä jääkiekossa annetaan pelaajille mahdollisuus myös luovuuteen, eikä ylikorosteta pelikirjoja. Marjamäen kohdalla katson todellakin pelikirja-ajattelun kahlitsevan aivan liikaa hänen alaisuudessaan pelaavia pelaajia. Samaa tapahtui aluksi myös Jukka Jalosen kohdalla. Jalonen oppi kuitenkin virheistään, ja jätti kahlitsevan korostuneen pelikirja-ajattelun, jonka jälkeen alkoikin menestystäkin jo tulla.
Viimeksi muokattu: