Otan vähän takaisin sanojani. Ei kukaan ennustanut tätä, mutta jonkin verran oli puhetta siitä edustaako Marjamäen träppi 2020 luvun jääkiekon suuntausta. Itse muistan että hyväksyin träppäämisen väliaikaisena hätäapuna, kun pudotuspelit olivat jo niin lähellä. Samalla pelkäsin sitä, miltä tämä uusi kausi näyttää.. Ja eihän Marjamäen pelikirja pelkkää träppiä ole, mutta passiivista se on ollut. Ja se taas vaikuttaa kaikkeen tekemiseen.
Vaikka joukkueen kasauksessa on ehkä tehty myös virheitä ja onkin, niin ei se selitä miksi tähtipelaajat ja kyvykkäät junnut(T.Niemelä, Koivunen) ovat kaikki taantuneet pelillisesti Marjamäen alaisuudessa. Poislukien Hyry, Anttila, ja muita joilta ei oikeastaan odoteta mitään muuta kuin tasaista 0-0 suorittamista.
Aktiivisempi peli pitää olla lähtökohta jokaisen valmentajan pelikirjassa. Varmaan Marjamäki haluaisi pelata aktiivisemmin, mutta nyt ei vaan lähde. Ja toki voisi harjoitella puolustamaan sieltä päädystä asti, eikä vajota niin monesti träppiin.
@Imagined @Derksen Otetaanpa tähän hiukan kiinni. Ja heti kärkeen en voi sanoa, että itse olisin kristallipallosta nähnyt tämän "epäonnistumisen". Lainausmerkeissä siksi, että kausi on kesken ja jonkinlainen mahdollisuus edelleen on, että Marja mestaruutta juhlii.
Ymmärtääkseni tilanne, jossa Marja saapui, oli huono. Arvaisin kärppäjohdon ajatelleen, että "ei se voi huonommin mennä kuin Mikkolalla" ja pudotuspelien tiivis pelaaminen oli sinetti jatkolle.
Mutta sitten niihin merkkeihin, jotka nyt Kärppien pelissä näkyy(ja ei näy) ovat lähes identtiset niihin asioihin joita Marja on edelliset 250-300 peliä valmentanut. Marjan ajatusmalli karkeasti KHL:ssä = kiekolla puolustetaan. Mitä enemmän kiekko on itsellä sitä vähemmän pyöritään omissa. Myös joukkueet rakennettiin pakistojen osalta isossa kuvassa niin. Hybridi mikkihiiriä täyteen. Tällä yritettiin tasata materiaalieroa aivan KHL:n top4-6 jengeihin, jotka olivat todella todella kovia.
Tämä ajatusmalli taas huonosti toteutettuna johti/johtaa pelin liialliseen kontrollointiin, hidastumiseen ja erityisesti hyökkäyspäässä päämäärättömään pyörimiseen. Kuolematon lause, joka jäi elämään oli Marjan valmennustiimiltä vapaasti käännettynä "ei meidän ole aina edes tarkoitus tehdä maalia kun hyökätään". Tuttua tämän kauden Kärpistä.
Tästä päästään hyökkäyspeliin ja sen keskiössä on viisikkona hyökkääminen. Pakki-pakki levitys, laiturille kiekko, ristiin poikkisyöttö omalta siniseltä vastustajan siniselle, laituri alueelle sisään ja kiekko joko ristiin poikittaispudotuksella viivaan tai painottoman puolen ränniin. Pakin kyvykkyydestä riippuen kiekkoa maalille tai uudestaan rännitys ja taas viivaan ja uusi yritys laukaukseen. Ja sama toistaen alusta. Tässä oli käytännössä Marjan hyökkäyspelikirja KHLssä. Tuttua tämän kauden Kärpistä.
Suorahyökkäyspeli oli järjestäen heikkoa. Samoin maalia kohti pelaaminen tukitoimineen. Ongelmia oli joko kiekon toimituksessa maalille asti, maskipelissä ja/tai näiden samanaikaisuudessa. Toki nämä ytimeen pääsemisen ongelmat koski myös tuota pidempää hyökkäyspeli rallia. Tämäkin ilmeisen tuttua huttua.
Ylivoima vedettiin aina yhdellä pakilla, ja laukaisu-uhka oli käytännössä vain ja ainoastaan se pakki tai toinen vaihtoehto oli ohjurin pelaaminen neliön keskelle. Ylivoiman tuonti oli aina jätön jätön jättö. Ratkaisupeleissä oli kroonisia ongelmia ylivoimapelissä kaikin puolin. Tuttua tuttua..
Puolustuspelin osalta Marjamäki oli onneton kolme kautta. Osaltaan syynä jonkinlainen ajatusharha "me voitetaan hyökkäämällä", joka ei KHLssä toimi. Perusajatuksena se, että pystyisit pitämään kiekkoa 60min niin, ettet joudu pesukoneeseen omissa ei vain ole realistinen. Ja PAPPin organisoinnissa Marjalla oli pelillisesti isoimmat ongelmat KHLaikana. Toki tähän listaan myös joukkueen henkinen lataaminen iso heikkous.
Parhaimmillaan, kun Marjalla oli offensiiviset huiput peräpäässä, peli oli tosi makeeta ja isojakin vastaan dominoitiin koviakin lukemia (SKA:ta vastaan 6-0 jne.) Ilman näitä huipun veljeksiä jäi jäljelle kädenlämpöinen kokonaisuus.
Mikä sitten on nyt mennyt pieleen Liigassa vai onko sittenkään mikään? KHLssä valmentamisen taso 2010-luvun alkupuolella ei kaikissa joukkueissa ollut kovin korkea. Huippupelaajia siellä oli, erityisesti kovissa jengeissä, jotka kärjistäen tekivät eron oli penkin takana sitten Lämsä, Marjamäki tai Keenan ja peli oli keväisin ultradefensiivistä, mutta paljon oli myös erittäin heikosti valmennettuja jengejä, joista sanoisinko suomalaisittain hyvällä liigavalmentamisella saatiin runkosarjassa etua Jokereille.
Mitä tässä koitan sanoa, että merkithän on sinällään olleet olemassa miksi Marjalla ei odotusarvoihin nähden ole lähtenyt. Yksi syy on myös siinä, että KHLssä joukkueet rokottivat virheistä kovemmalla prosentilla kuin Liigassa ja siksi arvaisin, että Marjan hyökkäyspeliä osaltaan ajaa tietty riskittömyys. Menetä kiekko sinisellä ja 9/10 kerrasta verkko soi omissa.
Nyt tilanne on kuitenkin eri, Marjalla on top3 materiaali(oli toki hyvä KHLssäkin, mutta ei top5) ja ennakkosuosikin viitta. Sitä, onko Kärppien materiaali optimaalinen aktiivisempaan hyökkäyspeliin ja rohkeampaan luistelulätkään on toinen asia. Mielenkiintoinen kevät tulossa.
