Ei tuo Kärppä-sopimus oikeasti voi mitään vaikuttaa, täysin sattumaa että tuli julki samaan aikaan kun pelillinen alakulo oli alkamassa. Blues sai kauteen lentävän lähdön Marjamäen ja Ramstedtin johdolla, mutta ei pystynyt reagoimaan enää siihen, että Bluesin pelaaminen scoutattiin muualla. Hyvinä esimerkkeinä on ne ensimmäisten tappioiden joukossa olleet Lukko- ja JYP-pelit, joissa näki aivan täysin sen, miten Bluesia vastaan silloin tuli pelata.
Marjamäen ongelma oli tällä kaudella nimen omaan henkisessä valmentamisessa - en oikein ymmärrä sitä, miten liigan sitkein, venyvin ja paukkuvin joukkue menettää henkisen kanttinsa ihan täysin. Kun heikkoja hetkiä tulee, ne pitäisi unohtaa heti ja keskittyä tulevaan. Nyt jokainen heikko suoritus tarttui muihinkin. Ensin paukutetaan päätä seinään peliä dominoiden - sitten veskari hörppää jonkun kiekon ja paletti sekoaa ihan täysin. Aikaisemmin Blues olisi todennut "tehdään me kaksi lisää, nou hätä!", nyt taas näytti siltä, että mielessä oli lähinnä "vittu me ollaan hävitty tää peli, kun tuo ei saa mitään kiinni".
Tämä joukkue ei ole huonompi kuin aikaisemmat. Henkisesti joukkue on tällä hetkellä kuitenkin ihan täysin lukossa. Joskus pienet asiat voivat muuttaa suunnan ihan totaalisesti. Blues oli oikeasti aika haavoittuvainen silloin, kun Kärpät kohdattiin sääleissä viimeksi. Mutta jotenkin ihmeessä silloin joukkue sai taisteltua sen jatkoaikavoiton molemmista Oulun otteluista - ja sen Lammassaaren maalin jälkeen koko joukkue kasvoi ihan käsittämättömän vahvaksi, käytännössä käveli finaaliin. Ja olisi vienyt finaalitkin, jos vastassa olisi ollut joku muu kuin henkistä yliotetta Bluesista silloinkin pitänyt todella hurmoksessa pelannut IFK. Finaaleissa näkyi heti alusta se, että Blues ei tule niitä mitenkään voittamaan, vaikkei sitä silloin halunnut uskoakaan.
Kuitenkin itselläni on edelleen hyvä kuva Marjamäestä ja toivon lämpimästi hänelle kaikkea hyvää jatkoon. Tämä on vain yksittäinen tapaus, josta toivottavasti oppii opikseen.
