Kauden ensimmäiseen harjoituspeliin on aikaa jäljellä enää alle viikko, joten eiköhän ole jo aika pistää tulevalle kaudelle oma kausiketju pystyyn. Lähdetään ensin liikkeelle viime kauden tapahtumien kertauksesta, käydään sen jälkeen lyhyesti pelaaja pelaajalta läpi Unitedin nykyiset sopimuspelaajat, sen jälkeen siirtoikkunan mahdolliset tulevat liikkeet ja lopussa on vielä depth chart nykyisistä sopimuspelaajista. Seuran sekavaan omistajatilanteeseen en ottanut tässä viestissä kantaa, sillä se on sen verran sekava soppa. Ketjun otsikko kuvaa Unitedin paluuta UCL:ään ja se on suora lainaus joukkueen managerin haastattelusta.
Pre-season - vaikeista lähtökohdista positiivinen startti
Odotukset viime kesänä olivat korkealla kaikilla United-kannattajilla, kun Ajaxissa fantastista työtä tehnyt Erik ten Hag saapui Manchesteriin. Katastrofaalisen kauden jälkeen joukkue oli täynnä kysymysmerkkejä ja tilanne, josta ten Hag joutui aloittamaan ei ollut todellakaan helpoin. United oli Valioliigan puolella hävinnyt kuusi viimeisestä 11 ottelusta ja saavuttanut juuri ja juuri UEL-paikan jääden 35 pistettä mestaruuden voittaneen Manchester Cityn taakse. Joukkueen kapteenilla oli vaikeuksia mahtua kentälle, joukkueessa oli yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista jonka panos oli maaleista huolimatta negatiivinen joukkueelle, joukkueen suurin talentti oli edellisen kauden aikana pidätetty ja ulkona joukkueen toiminnasta, edellisen kauden jättihankinta Sancho oli flopannut ja myös seuran tähtipelaaja Rashford oli pelannut umpisurkean kauden.
Kesän ensimmäinen hankinta oli laitapuolustaja Tyrell Malacia, joka tuli Feyenoordista tuomaan kilpailua heikon kauden pelanneelle Luke Shaw'lle. Toisena hankintana tuli ilmaissiirrolla edellisellä kaudella Brentfordin paidassa vahvan kevätkauden pelannut Christian Eriksen, joka toi tarvittavaa pallollista taitoa keskikentälle Paul Pogban poistuttua seurasta. Näistä lähtökohdista lähdettiin pre-seasonille, joka alkoi hienosti 4-0 voitolla Liverpoolista ja jatkui lupauksia herättävästi loppuun asti. Hyökkäyksessä Rashford-Martial-Sancho vaihtelivat paikkoja ja väläyttelivät yhteispeliään siihen malliin, että United-kannattajien odotukset nousivat entisestään tulevaa kautta kohtaan.
Pre-seasonin lopussa sisään tuli vielä Ajaxista ten Hagin luottotoppari Lisandro Martinez ja monet kritisoivatkin hankintaa, kun Valioliigaan hankittiin 175cm pitkä toppari yli 50 miljoonalla eurolla. Ten Hag sai Martinezista kuitenkin puolustukseen joukkueen pallollisen pelin selkärangan, joka toi myös tarvittavaa energiaa ja aggressiivisuutta joukkueeseen, joka oli edellisellä kaudella näyttänyt hyvin aneemiselta. Tilanne kauteen lähdettäessä oli kuitenkin hyvin sekava, kun alkoi näyttää ettei Frenkie de Jong ole siirtymässä Manchesteriin, vaikka United oli ollut koko kesän miehen perässä. Huhuissa de Jong oli vaihtunut Rabiotiin eikä Ajax suostunut myymään ten Hagin haluamaa Antonya.
Alkukausi - ongelmasta toiseen
Kausi avattiin ensin kotitappiolla Brightonille, minkä jälkeen nähtiin todella ruma 4-0 vierastappio Brentfordille. Kesän aikana kasvanut hyvä pöhinä oli poissa ja jotkut kävivät jo miettimään, että ei kai United ole taas mennyt tekemään virhettä managerivalinnan suhteen. Kuuden pisteen sijaan kasassa oli nolla pistettä, joukkueesta puuttui edelleen keskikentän pohjapelaaja ja pelissä ei toiminut oikein mikään.
Sitten täysin puskista kuultiin, että viisi UCL-pokaalia urallaan voittanut aivan eliitti keskikentän pohjapelaaja oli kesän aikana pohtinut kaipaavansa uusia haasteita. Hän oli katsonut parin ottelun verran Unitedin vuotavaa keskikenttää ja soittanut sen jälkeen agentilleen ja ilmoittanut "Tell them I'll fix this". Yhtäkkiä taivaalta putosi aivan yllättäen täydellinen ratkaisu Unitedin keskikentän ongelmiin. Samaan aikaan neljän UCL-pokaalin Raphael Varane oli kuntoutunut pelikuntoon ja United kaatoi ilman Casemiroakin 2-1 Liverpoolin Old Traffordilla. Tämän jälkeen vielä vierasvoitto Southamptonista, minkä jälkeen koittikin transfer deadline.
Siirtoikkunan viimeisenä päivänä ten Hag sai vihdoin Antonyn Manchesteriin monien kauhistelemalla 95 miljoonan hintalapulla. Hinta oli toki kova, mutta ten Hag tarvitsi joukkueeseensa vasenjalkaisen oikean laiturin, joita ei markkinoilla ollut hirveästi. Tuo laadukas oikealta sisäänleikkaava vasenjalkainen laituri on yllättävän harvinainen pelaajatyyppi, mikä näkyy myös välittömästi hintalapussa. Ajaxin ei ollut mikään pakko myydä ja kun ten Hag selvästi halusi luottopelaajansa tuohon rooliin, niin United joutui maksamaan todella kovan hinnan potentiaalista.
Antony hyppäsikin välittömästi avauskokoonpanoon, kun hänelle pelitapa oli ennestään tuttu ja Unitedin laituriosaston tilanne ei ollut ihan parhaasta päästä. Casemiroa puolestaan ajettiin hitaasti sisään joukkueeseen, mitä osa kannattajista kritisoikin. Toisaalta ten Hagilla ei ollut mikään tarve kiirehtiä, kun Scott McTominay oli ottanut tuon Casemiron roolin itselleen ja pelasi erittäin hyvät ottelut muun muassa Liverpool- ja Arsenal-voitoissa. Lokakuun alussa tuli ruma 6-3 tappio paikallisvastustaja Citya vastaan ja sen jälkeen Casemiro ottikin paikan avauksesta.
Kun Casemiro oli tullut korjaamaan keskikentän ongelmat ja kaikki alkoi näyttämään paremmalta, niin ongelmat Ronaldon kanssa kärjistyivät. Jo ennen kauden alkua oli selvää, että Ronaldo tuskin tulee saamaan ten Hagin joukkueessa haluamaansa roolia, sillä joukkueen kärkipelaajalta tarvitaan muutakin kuin maaleja. Harjoituskaudella nähtiin jo ensimmäinen vaaran merkki, kun osa joukkueen pelaajista poistui Ronaldon johdolla stadionilta kesken ottelun. Kun Ronaldolta ei alkukaudesta saatu edes niitä maaleja, niin oli vain ajan kysymys, milloin tuo aikapommi tulee räjähtämään.
Asiat lähtivät menemään entistä huonompaan suuntaa tuon City-tappion jälkeen, kun Ronaldo ei päässyt kentälle ollenkaan. Hän alkoi löytymään entistä useammin vaihtopenkiltä ja lopulta hän kieltäytyi menemästä kentälle ottelun lopussa Spursia vastaan Unitedin johtaessa ottelua 2-0. Tämänkin ten Hag antoi vielä Ronaldolle anteeksi ja Ronaldo sai rangaistukseksi vain yhden ottelun katsomokomennuksen. Sen jälkeen Ronaldo pääsi vielä kaksi kertaa avaukseen huonoin tuloksin ja kun edessä olisi ollut seuraava penkkikomennus, niin mies päätti vetää itkupotkuraivarit ja mennä antamaan Piers Morganille haastattelun. Täydellinen esimerkkisuoritus siitä, kuinka seuralegendasta tulee persona non grata.
Loppukausi - pokaali ja UCL-paikka
Kausi lähtikin etenemään ongelmien selättämisen jälkeen hyvin Valioliigassa ja UEL:ssa United eteni viidellä voitolla ja yhdellä tappiolla lohkosta jatkoon. Helmikuussa vastaan UEL:n pudotuspeleissä tuli FC Barcelona, jonka United kaatoi yhteismaalin 4-3. Ensimmäinen mahdollisuus pokaalin tuli jo helmikuussa, kun United kohtasi Carabao Cupin finaalissa Newcastlen. Ottelu päättyikin Unitedin 2-0 voittoon ja ten Hag pääsi nostelemaan ensimmäistä pokaaliaan noin puoli vuotta sen jälkeen, kun hän oli valmentanut ensimmäisen kilpailullisen ottelun Unitedin peräsimessä. Juhlat eivät tosin jatkuneet pitkään, kun viikko pokaalin voittamisen jälkeen United kärsi Anfieldillä nöyryyttävän 7-0 tappion.
Liverpool-tappion jälkeen United jatkoi Valioliigassa top-4 sijan tavoittelua, europelejä sekä FA Cupia. UEL:ssa seinä tuli vastaan puolivälierissä Sevillaa vastaan, mutta FA Cupissa United eteni Carabao Cupin tavoin finaaliin asti, jossa vastaan tuli paikallisvastustaja City. Valioliigan puolella tuli loppukaudesta peräjälkeen vierastappiot Brightonille ja West Hamille, mikä aiheutti jo vähän paniikkia osassa kannattajia. Ongelmiin oli taas sama lääke kuin kauden alussa: Raphael Varane palasi loukkaantumisen jälkeen jälleen avauskokoonpanoon, minkä jälkeen United voitti kaikki neljä jäljellä ollutta ottelua. Lopulta United sijoittui Valioliigassa kolmanneksi ja piste-ero viidenneksi jääneeseen Liverpooliin oli peräti kahdeksan pistettä.
FA Cupin finaalissa Unitedilla oli mahdollisuus estää Cityn mahdollinen tripla ja pitää asemansa ainoana englantilaisena triplan voittaneena joukkueena. Siinä United ei kuitenkaan onnistunut, mistä voidaan syyttää joukkueen maalivahti David de Geaa, joka hävisi maalivahtien taiston Cityn kakkosmaalivahdille aivan 100-0. United esiintyi FA Cupin finaalissa joukkueen ongelmat huomioiden hyvin ja olisi xG:n perusteella ansainnut ottelusta voiton. United onnistui finaalissa luomaan enemmän xG:tä kuin viisi muuta Cityn FA Cupissa kohtaamaa joukkuetta yhteensä. Ja noihin viiteen joukkueeseen kuuluivat myös Arsenal ja Chelsea. Vaikka finaalin tulos oli pettymys, niin joukkueen peliesitykseen pystyi olemaan tyytyväinen.
Kauden yhteenveto - onnistunut debyyttikausi ten Hagille
Kokonaisuutena ten Hagin ensimmäiseen kauteen voi olla tyytyväinen. Molemmissa kotimaan cupeissa mentiin finaaliin asti ja toisesta saatiin pokaali sekä Valioliigassa saavutettiin kolmas sija, mitkä olivat lähtökohtiin nähden erinomaisia suorituksia. UEL:n puolella olisi odottanut parempaa suoritusta kuin tippumista puolivälierissä, mutta tippuminen tuli kuitenkin kyseisen kilpailun voittaneelle joukkueelle. Lisäksi Old Traffordista saatiin taas se takavuosien inhottava paikka vastustajille, kun United oli Valioliigan toiseksi paras kotijoukkue recordilla 15-3-1. Paras kotijoukkue City oli vain neljä pistettä parempi kotona. Se noin kymmenen pisteen ero Cityyn ja Arsenaliin tuli vieraspeleistä. Vaikka United oli myös vierasotteluissa sarjan viidenneksi paras joukkue, niin jos tavoitteena on taistella mestaruudesta, niin vieraista pitäisi onnistua saamaan enemmän pisteitä mukaan.
Ten Hag joutui ensimmäisellä kaudellaan kohtaamaan myös useita ongelmia, joista hän selvisi erinomaisesti. Unitedin hyvä menestys cup-kilpailuissa tarkotti myös sitä, että United joutui pelaamaan kauden aikana eniten otteluita eurooppalaisista joukkueista. Joukkueen materiaali ei todellakaan ollut mikään laajin mahdollinen ja kun viime kaudella hirveää rasitusta oli lisäämässä vielä kesken kauden pelattu täysin järjetön MM-turnaus, niin bensa oli melko loppu monelta pelaajalta kauden loppuvaiheilla. Siihen nähden joukkueen urheilullista menestystä voidaan pitää erittäin hyvänä.
Oman haasteensa toi myös case-Ronaldo, jonka ten Hag hoiti erinomaisesti. Hän antoi kauden alussa itse asiassa Ronaldolle aivan liikaa vastuuta ja minuutteja. Uskon, että hän myös tietoisesti peluutti Ronaldoa "liikaa", jotta portugalilainen ei tuhoaisi joukkuehenkeä. Siinä vaiheessa, kun Ronaldon penkittäminen oli pakollista joukkueen menestyksen kannalta, niin hän myös teki sen. Hän myös onnistui käsittelemään tuon Ronaldon ulostamisen joukkueesta sillä tavoin, että se ei rikkonut joukkuehenkeä, vaikka Ronaldo sitä selvästi kaikin mahdollisin keinoin yrittikin.
Pelillisesti haasteita oli paljon ja ten Hag joutui tekemään todella paljon kompromisseja, mitkä huomioiden tulos oli yllättävän hyvä. De Gea ei pystynyt täyttämään niitä vaatimuksia, joita vaadittaisiin ten Hagin joukkueen maalivahdilta. Toppariosastolla kapteeni Maguire ei soveltunut joukkueen pelitapaan ollenkaan ja ten Hag joutui käyttämään laitapuolustaja Shaw'ta paljon topparina. Keskikentältä puuttui paljon dynaamisuutta, minkä vuoksi ten Hag joutui muokkaamaan joukkueen pelitapaa passiivisemmaksi. Ja joukkue pelasi koko viime kauden ilman laadukasta hyökkääjää. Rashford toki pelasi toistakymmentä ottelua kärjessä, mutta ei sen pitäisi olla hänen pelipaikkansa. Unitedin kärkipelaajat Ronaldo, Martial ja Weghorst tekivät Valioliigassa yhteensä seitsemän maalia. Nuo seikat huomioiden kolmossija oli aivan fantastinen suoritus.
Pre-season - vaikeista lähtökohdista positiivinen startti
Odotukset viime kesänä olivat korkealla kaikilla United-kannattajilla, kun Ajaxissa fantastista työtä tehnyt Erik ten Hag saapui Manchesteriin. Katastrofaalisen kauden jälkeen joukkue oli täynnä kysymysmerkkejä ja tilanne, josta ten Hag joutui aloittamaan ei ollut todellakaan helpoin. United oli Valioliigan puolella hävinnyt kuusi viimeisestä 11 ottelusta ja saavuttanut juuri ja juuri UEL-paikan jääden 35 pistettä mestaruuden voittaneen Manchester Cityn taakse. Joukkueen kapteenilla oli vaikeuksia mahtua kentälle, joukkueessa oli yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista jonka panos oli maaleista huolimatta negatiivinen joukkueelle, joukkueen suurin talentti oli edellisen kauden aikana pidätetty ja ulkona joukkueen toiminnasta, edellisen kauden jättihankinta Sancho oli flopannut ja myös seuran tähtipelaaja Rashford oli pelannut umpisurkean kauden.
Kesän ensimmäinen hankinta oli laitapuolustaja Tyrell Malacia, joka tuli Feyenoordista tuomaan kilpailua heikon kauden pelanneelle Luke Shaw'lle. Toisena hankintana tuli ilmaissiirrolla edellisellä kaudella Brentfordin paidassa vahvan kevätkauden pelannut Christian Eriksen, joka toi tarvittavaa pallollista taitoa keskikentälle Paul Pogban poistuttua seurasta. Näistä lähtökohdista lähdettiin pre-seasonille, joka alkoi hienosti 4-0 voitolla Liverpoolista ja jatkui lupauksia herättävästi loppuun asti. Hyökkäyksessä Rashford-Martial-Sancho vaihtelivat paikkoja ja väläyttelivät yhteispeliään siihen malliin, että United-kannattajien odotukset nousivat entisestään tulevaa kautta kohtaan.
Pre-seasonin lopussa sisään tuli vielä Ajaxista ten Hagin luottotoppari Lisandro Martinez ja monet kritisoivatkin hankintaa, kun Valioliigaan hankittiin 175cm pitkä toppari yli 50 miljoonalla eurolla. Ten Hag sai Martinezista kuitenkin puolustukseen joukkueen pallollisen pelin selkärangan, joka toi myös tarvittavaa energiaa ja aggressiivisuutta joukkueeseen, joka oli edellisellä kaudella näyttänyt hyvin aneemiselta. Tilanne kauteen lähdettäessä oli kuitenkin hyvin sekava, kun alkoi näyttää ettei Frenkie de Jong ole siirtymässä Manchesteriin, vaikka United oli ollut koko kesän miehen perässä. Huhuissa de Jong oli vaihtunut Rabiotiin eikä Ajax suostunut myymään ten Hagin haluamaa Antonya.
Alkukausi - ongelmasta toiseen
Kausi avattiin ensin kotitappiolla Brightonille, minkä jälkeen nähtiin todella ruma 4-0 vierastappio Brentfordille. Kesän aikana kasvanut hyvä pöhinä oli poissa ja jotkut kävivät jo miettimään, että ei kai United ole taas mennyt tekemään virhettä managerivalinnan suhteen. Kuuden pisteen sijaan kasassa oli nolla pistettä, joukkueesta puuttui edelleen keskikentän pohjapelaaja ja pelissä ei toiminut oikein mikään.
Sitten täysin puskista kuultiin, että viisi UCL-pokaalia urallaan voittanut aivan eliitti keskikentän pohjapelaaja oli kesän aikana pohtinut kaipaavansa uusia haasteita. Hän oli katsonut parin ottelun verran Unitedin vuotavaa keskikenttää ja soittanut sen jälkeen agentilleen ja ilmoittanut "Tell them I'll fix this". Yhtäkkiä taivaalta putosi aivan yllättäen täydellinen ratkaisu Unitedin keskikentän ongelmiin. Samaan aikaan neljän UCL-pokaalin Raphael Varane oli kuntoutunut pelikuntoon ja United kaatoi ilman Casemiroakin 2-1 Liverpoolin Old Traffordilla. Tämän jälkeen vielä vierasvoitto Southamptonista, minkä jälkeen koittikin transfer deadline.
Siirtoikkunan viimeisenä päivänä ten Hag sai vihdoin Antonyn Manchesteriin monien kauhistelemalla 95 miljoonan hintalapulla. Hinta oli toki kova, mutta ten Hag tarvitsi joukkueeseensa vasenjalkaisen oikean laiturin, joita ei markkinoilla ollut hirveästi. Tuo laadukas oikealta sisäänleikkaava vasenjalkainen laituri on yllättävän harvinainen pelaajatyyppi, mikä näkyy myös välittömästi hintalapussa. Ajaxin ei ollut mikään pakko myydä ja kun ten Hag selvästi halusi luottopelaajansa tuohon rooliin, niin United joutui maksamaan todella kovan hinnan potentiaalista.
Antony hyppäsikin välittömästi avauskokoonpanoon, kun hänelle pelitapa oli ennestään tuttu ja Unitedin laituriosaston tilanne ei ollut ihan parhaasta päästä. Casemiroa puolestaan ajettiin hitaasti sisään joukkueeseen, mitä osa kannattajista kritisoikin. Toisaalta ten Hagilla ei ollut mikään tarve kiirehtiä, kun Scott McTominay oli ottanut tuon Casemiron roolin itselleen ja pelasi erittäin hyvät ottelut muun muassa Liverpool- ja Arsenal-voitoissa. Lokakuun alussa tuli ruma 6-3 tappio paikallisvastustaja Citya vastaan ja sen jälkeen Casemiro ottikin paikan avauksesta.
Kun Casemiro oli tullut korjaamaan keskikentän ongelmat ja kaikki alkoi näyttämään paremmalta, niin ongelmat Ronaldon kanssa kärjistyivät. Jo ennen kauden alkua oli selvää, että Ronaldo tuskin tulee saamaan ten Hagin joukkueessa haluamaansa roolia, sillä joukkueen kärkipelaajalta tarvitaan muutakin kuin maaleja. Harjoituskaudella nähtiin jo ensimmäinen vaaran merkki, kun osa joukkueen pelaajista poistui Ronaldon johdolla stadionilta kesken ottelun. Kun Ronaldolta ei alkukaudesta saatu edes niitä maaleja, niin oli vain ajan kysymys, milloin tuo aikapommi tulee räjähtämään.
Asiat lähtivät menemään entistä huonompaan suuntaa tuon City-tappion jälkeen, kun Ronaldo ei päässyt kentälle ollenkaan. Hän alkoi löytymään entistä useammin vaihtopenkiltä ja lopulta hän kieltäytyi menemästä kentälle ottelun lopussa Spursia vastaan Unitedin johtaessa ottelua 2-0. Tämänkin ten Hag antoi vielä Ronaldolle anteeksi ja Ronaldo sai rangaistukseksi vain yhden ottelun katsomokomennuksen. Sen jälkeen Ronaldo pääsi vielä kaksi kertaa avaukseen huonoin tuloksin ja kun edessä olisi ollut seuraava penkkikomennus, niin mies päätti vetää itkupotkuraivarit ja mennä antamaan Piers Morganille haastattelun. Täydellinen esimerkkisuoritus siitä, kuinka seuralegendasta tulee persona non grata.
Loppukausi - pokaali ja UCL-paikka
Kausi lähtikin etenemään ongelmien selättämisen jälkeen hyvin Valioliigassa ja UEL:ssa United eteni viidellä voitolla ja yhdellä tappiolla lohkosta jatkoon. Helmikuussa vastaan UEL:n pudotuspeleissä tuli FC Barcelona, jonka United kaatoi yhteismaalin 4-3. Ensimmäinen mahdollisuus pokaalin tuli jo helmikuussa, kun United kohtasi Carabao Cupin finaalissa Newcastlen. Ottelu päättyikin Unitedin 2-0 voittoon ja ten Hag pääsi nostelemaan ensimmäistä pokaaliaan noin puoli vuotta sen jälkeen, kun hän oli valmentanut ensimmäisen kilpailullisen ottelun Unitedin peräsimessä. Juhlat eivät tosin jatkuneet pitkään, kun viikko pokaalin voittamisen jälkeen United kärsi Anfieldillä nöyryyttävän 7-0 tappion.
Liverpool-tappion jälkeen United jatkoi Valioliigassa top-4 sijan tavoittelua, europelejä sekä FA Cupia. UEL:ssa seinä tuli vastaan puolivälierissä Sevillaa vastaan, mutta FA Cupissa United eteni Carabao Cupin tavoin finaaliin asti, jossa vastaan tuli paikallisvastustaja City. Valioliigan puolella tuli loppukaudesta peräjälkeen vierastappiot Brightonille ja West Hamille, mikä aiheutti jo vähän paniikkia osassa kannattajia. Ongelmiin oli taas sama lääke kuin kauden alussa: Raphael Varane palasi loukkaantumisen jälkeen jälleen avauskokoonpanoon, minkä jälkeen United voitti kaikki neljä jäljellä ollutta ottelua. Lopulta United sijoittui Valioliigassa kolmanneksi ja piste-ero viidenneksi jääneeseen Liverpooliin oli peräti kahdeksan pistettä.
FA Cupin finaalissa Unitedilla oli mahdollisuus estää Cityn mahdollinen tripla ja pitää asemansa ainoana englantilaisena triplan voittaneena joukkueena. Siinä United ei kuitenkaan onnistunut, mistä voidaan syyttää joukkueen maalivahti David de Geaa, joka hävisi maalivahtien taiston Cityn kakkosmaalivahdille aivan 100-0. United esiintyi FA Cupin finaalissa joukkueen ongelmat huomioiden hyvin ja olisi xG:n perusteella ansainnut ottelusta voiton. United onnistui finaalissa luomaan enemmän xG:tä kuin viisi muuta Cityn FA Cupissa kohtaamaa joukkuetta yhteensä. Ja noihin viiteen joukkueeseen kuuluivat myös Arsenal ja Chelsea. Vaikka finaalin tulos oli pettymys, niin joukkueen peliesitykseen pystyi olemaan tyytyväinen.
Kauden yhteenveto - onnistunut debyyttikausi ten Hagille
Kokonaisuutena ten Hagin ensimmäiseen kauteen voi olla tyytyväinen. Molemmissa kotimaan cupeissa mentiin finaaliin asti ja toisesta saatiin pokaali sekä Valioliigassa saavutettiin kolmas sija, mitkä olivat lähtökohtiin nähden erinomaisia suorituksia. UEL:n puolella olisi odottanut parempaa suoritusta kuin tippumista puolivälierissä, mutta tippuminen tuli kuitenkin kyseisen kilpailun voittaneelle joukkueelle. Lisäksi Old Traffordista saatiin taas se takavuosien inhottava paikka vastustajille, kun United oli Valioliigan toiseksi paras kotijoukkue recordilla 15-3-1. Paras kotijoukkue City oli vain neljä pistettä parempi kotona. Se noin kymmenen pisteen ero Cityyn ja Arsenaliin tuli vieraspeleistä. Vaikka United oli myös vierasotteluissa sarjan viidenneksi paras joukkue, niin jos tavoitteena on taistella mestaruudesta, niin vieraista pitäisi onnistua saamaan enemmän pisteitä mukaan.
Ten Hag joutui ensimmäisellä kaudellaan kohtaamaan myös useita ongelmia, joista hän selvisi erinomaisesti. Unitedin hyvä menestys cup-kilpailuissa tarkotti myös sitä, että United joutui pelaamaan kauden aikana eniten otteluita eurooppalaisista joukkueista. Joukkueen materiaali ei todellakaan ollut mikään laajin mahdollinen ja kun viime kaudella hirveää rasitusta oli lisäämässä vielä kesken kauden pelattu täysin järjetön MM-turnaus, niin bensa oli melko loppu monelta pelaajalta kauden loppuvaiheilla. Siihen nähden joukkueen urheilullista menestystä voidaan pitää erittäin hyvänä.
Oman haasteensa toi myös case-Ronaldo, jonka ten Hag hoiti erinomaisesti. Hän antoi kauden alussa itse asiassa Ronaldolle aivan liikaa vastuuta ja minuutteja. Uskon, että hän myös tietoisesti peluutti Ronaldoa "liikaa", jotta portugalilainen ei tuhoaisi joukkuehenkeä. Siinä vaiheessa, kun Ronaldon penkittäminen oli pakollista joukkueen menestyksen kannalta, niin hän myös teki sen. Hän myös onnistui käsittelemään tuon Ronaldon ulostamisen joukkueesta sillä tavoin, että se ei rikkonut joukkuehenkeä, vaikka Ronaldo sitä selvästi kaikin mahdollisin keinoin yrittikin.
Pelillisesti haasteita oli paljon ja ten Hag joutui tekemään todella paljon kompromisseja, mitkä huomioiden tulos oli yllättävän hyvä. De Gea ei pystynyt täyttämään niitä vaatimuksia, joita vaadittaisiin ten Hagin joukkueen maalivahdilta. Toppariosastolla kapteeni Maguire ei soveltunut joukkueen pelitapaan ollenkaan ja ten Hag joutui käyttämään laitapuolustaja Shaw'ta paljon topparina. Keskikentältä puuttui paljon dynaamisuutta, minkä vuoksi ten Hag joutui muokkaamaan joukkueen pelitapaa passiivisemmaksi. Ja joukkue pelasi koko viime kauden ilman laadukasta hyökkääjää. Rashford toki pelasi toistakymmentä ottelua kärjessä, mutta ei sen pitäisi olla hänen pelipaikkansa. Unitedin kärkipelaajat Ronaldo, Martial ja Weghorst tekivät Valioliigassa yhteensä seitsemän maalia. Nuo seikat huomioiden kolmossija oli aivan fantastinen suoritus.
Viimeksi muokattu:
