SaucerPass
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Leafs
Unitedin toiminta kesän siirtomarkkinoilla antaa kyllä aiheen miettiä joukkueen tulevaa pelitapaa sekä myös seuran toimintatapaa. Aloitetaan Unitedin uudesta siirtopolitiikasta. Vuoden aikana Ed Woodward muuttui pihistä TJ:stä, joka yritti alehintaan ostaa toisten joukkueiden avainpelaajat, jonkinlaiseksi Florentino Perezin kopioksi, joka haalii kaikki saatavilla olevat tähdet joukkueeseen siirtosummista ja palkoista piittaamatta. Real Madridissa on Florentinon ollessa puikoissa ollut aina vähintäänkin epäselvää, kuinka paljon päävalmentajalla on ollut sanavaltaa hankinnoissa. Van Gaal nyt ainakin maineen perusteella ei alentuisi edes Perezin sätkynukeksi, mutta kyllähän Falcaon saapuminen joukkueeseen hieman herättää kysymyksiä siirtopoliikasta. Nyt tehtiin luksushankinta vaikka tarvehankintoja olisi pitänyt tehdä.
Huomattavasti olennaisempi kysymys tulevaa syksyä ajatellen on, miten van Gaal aikoo Unitedia peluuttaa. Kolmessa ensimmäisessä pelissä Unitedin hyökkäyspelin suurin ongelma on ollut keskikentän kykenemättömyys toimia linkkinä hyökkäyksen ja puolustuksen välillä. Puolustuspelin suurin ongelma ovat olleet henkilökohtaiset virheet, jotka ovat johtuneet 3-4-1-2 -taktiikasta sekä ihan puhtaasti siitä, että LvG joutui turvautumaan kokemattomiin pelaajiin sekä toisaalta istuttamaan pelaajia uusille pelipaikoille.
On hyvin mahdollista, että van Gaal palaa 4-3-3 systeemiin tai ainakin palaa 2 topparin taktiikkaan, kun uudet pelaajat pääsevät tekemään debyyttinsä ja loukkaantumiset helpottavat. Edelleenkään United ei ole saanut tähän mennessä edes kahta (2!) kesän hankinnoista samaan aikaan kentälle tosipeleissä!
Hollannin maajoukkueessahan LvG siirtyi 3-4-1-2 taktiikkaan täysin pakon sanelemana. Kun Kevin Strootman loukkaantui, Hollanti menetti ainoan LvG:n mielestä tarvittavan laadukkaan box-to-box-pelaajansa, joka pystyi rakentamaan peliä, viimeistelemään, katkomaan, suojaamaan linjaa jne. Van Gaal sanoi itse haastattelussa, että ilman Strootmania Hollannin oli yksinkertaisesti rakennettava peli lujan puolustuksen ja vastaiskujen varaan. Hollannin puolustushan rupesi notkumaan heti, kun esim. Costa Rica -pelin jatkoajan toisella puolikkaalla LvG otti yhden toppareista pois.
Voi hyvin olla, että LvG katsoo uusien hankintojen myötä, että kenttätasapaino voi toimia myös jonkinlaisella 4-3-3 -taktiikalla. Keskikentän kolme pelaajaa voisivat hyvin olla Di Maria, Blind ja Herrera, jolloin Blind pelaisi alempana, suojaisi linjaa sekä pyrkisi ensisijaisesti toimittamaan pallot Di Marialle tai Herreralle.
Suurempi ongelma 4-3-3 taktiikassa on, miten kolme ylintä pelaajaa ryhmitetään. Falcao on puhdas kärki, Rooney nykyisin kärki tai vedetty kärki. Vaikka Rooneyn pudottamisesta keskikentälle on puhuttu paljon, se muutos ei tapahtuisi onnistuneesti hetkessä, vaan vaatisi pidemmän sopeutumisajan. RvP pelasi nuoruudessaan sekä Arsenalissa että maajoukkueessa laiturina, mutta 31-vuotias RvP ei ole enää laituri vaan ensisijaisesti kärki tai vedetty kärki. Mata on ylivoimaisesti parhaimmillaan 10-paikalla. Perinteisiksi laituriksi hän on aivan liian hidas ja tuolla tontilla hänen parhaat ominaisuutensa menevät muutenkin hukkaan. Jos suurimmat tähdet halutaan kentällä samaan aikaan, pitää muodostelman olla kolmen ylimmän pelaajan osalta 10-paikan pelaaja sekä kaksi puhdasta kärkeä. Se, miksi itse vierastan tuota muodostelmaan, on, että kenttätasapainon kannalta se ei ole paras mahdollinen. Toinen vaihtoehto on sitten kaksi kärjen takana pelaavaa pelaajaa sekä vain yksi puhdas kärki. Missään nimessä siis Falcao, RvP, Rooney ja Mata eivät mahdu samaan aikaan kentälle.
Kyllähän Unitedilla on edelleen pelaajia myös 4-3-3 -taktiikkaan perinteisillä laitureilla (Di Maria, Januzaj, Young ja Valencia), mutta silloin suurista tähdistä penkille jäisi vielä useampi. Lisäksi ainakaan Youngia ja Valencia tuskin moni haluaa nähdä enää laitureina.
Osittain hyökkäyspään roolitusongelmat ovat tietysti myös seuraus Woodwardin muuttumisesta Englannin Florentino Pereziksi: Huhujen mukaan se oli juuri Woodward, joka halusi hankkia Matan Unitediin, mihin Moyes lopulta suostui. Vähän yli puolta vuotta myöhemmin Mataa on vaikea sijoittaa enää unelma-avaukseen. Matasta eroon pääseminenkin olisi vaikeaa ilman merkittäviä tappioita. Siitä pitää huolen korkea palkka ja £37 millin ostohinta.
Korostaa vain sitä, että siirtopolitiikassa pitäisi olla myös punainen lanka sekä pitkän tähtäimen suunnitelma. Valioliigassa (kuten laajemminkin eurooppalaisessa futiksessa) tilanne on nykyään se, että suurin osa joukkueista osaa pelata taktisesti niin hyvin, ettei pelkällä tähtien juoksuttamisella kentällä suurta menestystä ole tiedossa.
Huomattavasti olennaisempi kysymys tulevaa syksyä ajatellen on, miten van Gaal aikoo Unitedia peluuttaa. Kolmessa ensimmäisessä pelissä Unitedin hyökkäyspelin suurin ongelma on ollut keskikentän kykenemättömyys toimia linkkinä hyökkäyksen ja puolustuksen välillä. Puolustuspelin suurin ongelma ovat olleet henkilökohtaiset virheet, jotka ovat johtuneet 3-4-1-2 -taktiikasta sekä ihan puhtaasti siitä, että LvG joutui turvautumaan kokemattomiin pelaajiin sekä toisaalta istuttamaan pelaajia uusille pelipaikoille.
On hyvin mahdollista, että van Gaal palaa 4-3-3 systeemiin tai ainakin palaa 2 topparin taktiikkaan, kun uudet pelaajat pääsevät tekemään debyyttinsä ja loukkaantumiset helpottavat. Edelleenkään United ei ole saanut tähän mennessä edes kahta (2!) kesän hankinnoista samaan aikaan kentälle tosipeleissä!
Hollannin maajoukkueessahan LvG siirtyi 3-4-1-2 taktiikkaan täysin pakon sanelemana. Kun Kevin Strootman loukkaantui, Hollanti menetti ainoan LvG:n mielestä tarvittavan laadukkaan box-to-box-pelaajansa, joka pystyi rakentamaan peliä, viimeistelemään, katkomaan, suojaamaan linjaa jne. Van Gaal sanoi itse haastattelussa, että ilman Strootmania Hollannin oli yksinkertaisesti rakennettava peli lujan puolustuksen ja vastaiskujen varaan. Hollannin puolustushan rupesi notkumaan heti, kun esim. Costa Rica -pelin jatkoajan toisella puolikkaalla LvG otti yhden toppareista pois.
Voi hyvin olla, että LvG katsoo uusien hankintojen myötä, että kenttätasapaino voi toimia myös jonkinlaisella 4-3-3 -taktiikalla. Keskikentän kolme pelaajaa voisivat hyvin olla Di Maria, Blind ja Herrera, jolloin Blind pelaisi alempana, suojaisi linjaa sekä pyrkisi ensisijaisesti toimittamaan pallot Di Marialle tai Herreralle.
Suurempi ongelma 4-3-3 taktiikassa on, miten kolme ylintä pelaajaa ryhmitetään. Falcao on puhdas kärki, Rooney nykyisin kärki tai vedetty kärki. Vaikka Rooneyn pudottamisesta keskikentälle on puhuttu paljon, se muutos ei tapahtuisi onnistuneesti hetkessä, vaan vaatisi pidemmän sopeutumisajan. RvP pelasi nuoruudessaan sekä Arsenalissa että maajoukkueessa laiturina, mutta 31-vuotias RvP ei ole enää laituri vaan ensisijaisesti kärki tai vedetty kärki. Mata on ylivoimaisesti parhaimmillaan 10-paikalla. Perinteisiksi laituriksi hän on aivan liian hidas ja tuolla tontilla hänen parhaat ominaisuutensa menevät muutenkin hukkaan. Jos suurimmat tähdet halutaan kentällä samaan aikaan, pitää muodostelman olla kolmen ylimmän pelaajan osalta 10-paikan pelaaja sekä kaksi puhdasta kärkeä. Se, miksi itse vierastan tuota muodostelmaan, on, että kenttätasapainon kannalta se ei ole paras mahdollinen. Toinen vaihtoehto on sitten kaksi kärjen takana pelaavaa pelaajaa sekä vain yksi puhdas kärki. Missään nimessä siis Falcao, RvP, Rooney ja Mata eivät mahdu samaan aikaan kentälle.
Kyllähän Unitedilla on edelleen pelaajia myös 4-3-3 -taktiikkaan perinteisillä laitureilla (Di Maria, Januzaj, Young ja Valencia), mutta silloin suurista tähdistä penkille jäisi vielä useampi. Lisäksi ainakaan Youngia ja Valencia tuskin moni haluaa nähdä enää laitureina.
Osittain hyökkäyspään roolitusongelmat ovat tietysti myös seuraus Woodwardin muuttumisesta Englannin Florentino Pereziksi: Huhujen mukaan se oli juuri Woodward, joka halusi hankkia Matan Unitediin, mihin Moyes lopulta suostui. Vähän yli puolta vuotta myöhemmin Mataa on vaikea sijoittaa enää unelma-avaukseen. Matasta eroon pääseminenkin olisi vaikeaa ilman merkittäviä tappioita. Siitä pitää huolen korkea palkka ja £37 millin ostohinta.
Korostaa vain sitä, että siirtopolitiikassa pitäisi olla myös punainen lanka sekä pitkän tähtäimen suunnitelma. Valioliigassa (kuten laajemminkin eurooppalaisessa futiksessa) tilanne on nykyään se, että suurin osa joukkueista osaa pelata taktisesti niin hyvin, ettei pelkällä tähtien juoksuttamisella kentällä suurta menestystä ole tiedossa.
Viimeksi muokattu: