Hyvinkin ristiriitaisat tunteet näin siirtoikkunan umpeuduttua. Rahaa poltettiin varsin suruttomasti, tosin pakkoraossa ja myyjän markkinoilla. Itsekin tämän perään huutelin ja toivoin rahaa käytettävän mieluummin hankintoihin kuin Glazereiden tilien paisuttamiseen. Samalla toinen ääni huutaa taustalla, että pojat pojat, ei tätä peliä näin pelata. Manchester United ei toimi näin. Tai ainakaan Fergusonin United ei toiminut, mutta sitä Unitedia ei enää ole. Nyt on uudet ajat ja uudet miehet puikoissa. Ja kuten sanottu, nyt oli pakko ostaa lähes hintaan kuin hintaan. Onneksi edes se helpottaa, että kaikki käytetyt rahat oli Unitedin omalla jalkapalloliiketoiminnalla ansaittuja. Ja samalla loppui muiden naureskelu sille, kuinka rahaa aina sanottiin olevan, mutta näyttöjä tästä ei saatu. Nyt saatiin, joten kyllä sitä rahaa ihan oikeasti oli lähes rajattomasti.
Ajat muuttuu, jalkapallo muuttuu, Valioliiga muuttuu. Unitedin on pakko muuttua sen mukana, jos haluaa pysyä kärjessä. Moni asia on toisin, kuin sillon menestyksen alkuvaiheessa. Silloin SAF sai heti alkuun hyvän rungon kasaan (Robson, Bruce, Pallister, Hughes, McClair, Ince, Irwin), sen jälkeen tuli Class of 1992 ja vielä muutama nappivahvistus tyyliin Cantona, Keane, Schmeichel, Cole. Kaikki sujui kuin unelma, mutta eipä vakavia kilpailijoitakaan juuri ollut Gunnersin lisäksi. 2000-luvulla homma kiristyi, mutta edelleen saatiin joukkueeseen timanttisia vahvistuksia kuten van Nistelrooy, Ronaldo, Rooney, Ferdinand, Vidic ja van der Sar. United pysyi edelleen kukkona tunkiolla ja vetovoimaa riitti. Oikeastaan vasta Chelsean ja sittemmin Cityn rahavirrat ja erilainen joukkueen rakennuspolitiikka pakotti Unitedin pikkuhiljaa mukaan uudenlaiseen toimintaan. Isoja rahoja käyttää Euroopassa nykyään myös mm. PSG, Real Madrid, Barcelona, Monaco ja Arsenal, joten tämä alkaa olla jo ihan normaalia toimintaa. Se on hyväksyttävä ja sen mukaan elettävä. Unitedilla tulopuoli kuitenkin kattaa menot, joten siinä mielessä homma on tervettä.
Fergusonilta on tosin saattanut muutama fuck lentää ilmaan, kun on siirtosaagaa seurannut. Tällaista tuhlausta ei olisi ikinä tapahtunut SAF:n ja Gillin aikana, ja siirtoennätykset onkin ehditty laittaa jo moneen kertaan uusiksi. Ferguson uskoi aidosti jättäneensä voittavan tulevaisuuden rungon jälkeensä. Omaelämäkerran perusteella voidaan sanoa, että SAF uskoi sokeasti De Gean, Evansin, Smallingin, Jonesin, Cleverleyn, Kagawan, Welbeckin ja Powellin olevan tulevaisuuden mestaruusjoukkueen runko. Nyt voidaan sanoa, että tuo perintö on revitty rikki (ja hyvä niin). Ainoastaan De Gea tulee olemaan jatkossa osa runkoa ja mahdollisesti yksi puolustajista. Muut ovat jo saaneet mennä tai ovat ajautumassa sivuraiteelle. Mahdotonta tosin sanoa, olisiko Ferguson saanut vielä revittyä tuostakin rungosta jotain ihmeitä aikaan (kuten kausi 2012-13 osoitti), vai onnistuuko van Gaal paremmin miljoonamiestensä kanssa.
Yksi asia tänä kesänä jäi kuitenkin edelleen ratkaisematta. Peräpää ei edelleenkään ole riittävän vahva. Uskosta Valioliigan mestaruuteen en silti vieläkään suostu luopumaan. Kaikki on edelleen mahdollista, pidemmältäkin takamatkalta ja lyhyemmässä ajassa on tultu ohi. Ja päävastustajien Eurorasitus on vasta edessäpäin, samoin kuin Manchester Unitedin loisto-otteet.