Asiallista pohdintaa tullut kaikilta kirjoittajilta tänään. Ja kyllähän Manchester United floppaa pahasti, jos (kun) se jää UCL-sijojen ulkopuolelle, ei sitä voi kukaan kiistää.
Onhan se ollut jo useamman vuoden ihan nähtävillä, että Unitedin pelaajarinki on lopulta taidollisesti aika kevyt. Se on ollut duunarijengi, jonka jatkeena on ollut pari liideriä. Ei sen rosterinsa puolesta olisi enää viime vuosina pitänyt pärjätä Valioliigassa, kuten se on pärjännyt. Mutta se on ollut kone, joka on jauhanut illasta toiseen voittoja. Valtavalla rutiinilla ja luotettavalla tasolla. Joukkue on menestynyt niin pitkään, että se on tottunut voittamaan. Ja koska se on voittanut, se ei ole pelännyt sitä tiukoissakaan paikoissa. Kun tuli tiukkaa, niin pelaajat olivat olleet ennen tiukemmissakin paikoissa. Ei hätäilty, vaan tiedettiin mitä tehdään ja luotettiin siihen. Ja SAF piti illasta toiseen huolen, että joukkueesta ulosmitattiin jokainen prosentti. Näin saatiin luotua mielikuva siitä, että jengi oli parempi kuin se oikeasti olikaan. Tai joukkue kyllä oli hyvä, paljon parempi kuin osiensa summa.
Kun SAF lähti, niin tuo kaikki romahti. Toki rinki oli myös vanhentunut ja se oli pumpattu tyhjiin. Kaiken voittaneita kavereita tuli koutsaamaan mies, joka ei itse ole voittanut koskaan mitään. Tuli hyvä hetki kerrankin suoristaa vähän selkää, ja tähyillä uusiin haasteisiin.
Näkeehän tuon, että tällä hetkellä kukaan ei tiedä mitä kentällä pitäisi tehdä ja entiset vastuunkantajatkin taantuvat höntsätasolle. Ei luoteta toisiin, eikä luoteta joukkueeseen/pelitapaan. Ennen kaikkea ei luoteta manageriin. Kokoonpano elää jatkuvasti, oli edellinen esitys hyvä tai huono. Harvalla on kunnon luottoa omaan asemaan. SAF:n aikana jokainen tiesi asemansa joukkueessa.
Itseäni ainakin pelottaa se ajatus, että Moyes saa vapaasti kasata itsensä näköisen jengin. Hyviä pelaajia mies ei osaa peluuttaa, oman näköisillä pelaajilla ja pelityylillä ei pärjätä 2000-luvulla.
