Taas saa kirjoittaa posia ottelun jälkeen, joka on nykyajan Unitedissa kaksi kertaa putkeen niin harvinaista, etten oikein muista koska viimeksi. Jos jätetään pilkut huomioimatta, niin itse peli oli Unitedin hallussa oikeastaan koko 90 minuuttia. Ihan alussa Real oli hiukan paremmin pelissä mukana, mutta todella nopeasti United otti kuskin paikan, eikä siitä luopunut oikein missään vaiheessa. Pelaajat tekivät todella paljon töitä, nopeita ratkaisuja, taistelivat palloista, olivat hereillä eivätkä sortuneet valittamiseen ja luovuttamiseen yksittäisissä pelitilanteissa. Ja pelihän soljui hienosti. Liikettä oli, pelaajat siirtyivät erikoisille pelipaikoille täyttämään tyhjiä tiloja ja oikeastaan jatkuvasti löydettiin se reikä josta lähdettiin koittamaan läpi. Puolustuspeli näytti pääosin aikalailla vaivattomalta.
Parit posit:
- Höjlund oli ensimmäistä kertaa oikeastaan koko United-urallaan pelin keskiössä. Ei tullut maalia, mutta sai hankittua yhden pilkun ja yhden syötön, oli alati vaarallinen ja pelattavissa. Olen monta kertaa sanonut, että United pelaa melkein yhden vajaalla hyökkäyspelissä, kun niin hyvin pystyy Höjlund piiloutumaan. Nyt sitä ei näkynyt.
- Garnacho syötteli monta kertaa järkevällä ajatuksella, jopa Brunomaisia läpipalloja muille. Onnistumisprosentti noissa ei kauhean korkea ollut, mutta tuntuu, että ihan eri Garna oli kentällä kuin se laput silmillä maaleja itselleen jahtaava Garna. Pysyi pelissä mukana ja oli vaarallinen ja osoitti sitä peliälyä, jonka perään olen ainakin itse täällä jo tuskastunut. Kaksi viimeistä maalia (eli molemmat pelitilannemaalit) lähti Garnachon juoksuista ja hyvistä syötöistä. Viimeisessä vielä katkaisi syötön itse.
- Heaven. Eleetön. Varma. Nopea. Pelaa kuin primessa oleva kokenut huippupakki.
- Dorgu aiheutti kerta toisensa jälkeen vaikeuksia Realin puolustukselle, on nopea ja löytää tiloja kuten wingbackin kuuluukin. Vähän raakile esim syöttötaidossa, eikä välttämättä ole vielä ihan täysin pelisysteemissä sisällä, mutta juuri tuo juoksuvoiman tuominen on sellaista, mitä Unitedissa ei ole oikein kenelläkään muulla wingbackilla tällä hetkellä.
Vielä hiukan tuomarilinjasta. Mielestäni oikeastaan yksikään rankkari ei olisi rankkari pitänyt olla. Ehkä selvin noista oli 1-1 maaliin johtanut, mutta siinäkin Höjlund kyllä sai sen laukauksen aikaiseksi ja enemmänkin siinä sitten vaan kompuroitiin. Ensimmäinen ei mielestäni rankkari ollut, De Ligt oli oikein sijoittuneena ja Oyarzabal laittoi takaa jalkansa väliin aiheuttaen sitten De Ligtin osumisen omaan jalkaansa ja molempien epäonnistumisen tilanteessa. Samoin kolmas rankkari oli mielestäni aikalailla helppo, en oikein tiedä miten enemmän voisi puolustaja tilanteessa liikettään lopettaa ilman että omat fanit ja valmentaja teurastaisivat seuraavana päivänä. Punainen taas oli mielestäni ihan selviö, siinä Dorgu oli selvästi nopeampi tilanteessa ja Realin pelaaja rikkoi takaapäin. Sai sen myytyä toki kömpelönä suorituksena, mutta eihän sen nyt mikään Casemiromainen pulkka tarvitse olla, kun tarkoituksena ei ollut mitään muuta kuin kaataa Dorgu.
Mutta siis se mikä tuossa lopussa oli, niin peli-ilo ja onnistumisen riemu, joka tuntui käsinkosketeltavana. Jonkunlainen joukkueen havahtuminen siihen, että on mahdollista nousta tappioasemasta seuraamalla pelisuunnitelmaa. Ja tosiaan se, että nyt niin moni pelaaja, jolla on ollut vaikeuksia monipuolistaa peliään pelasi aivan eri levelillä aiempaan kauteen nähden. Toivottavasti positiivinen trendi jatkuu, juuri nyt pitää olla onnellinen ihan jo siitäkin, että pelien katsominen on jälleen kivaa ja oikeasti saa jännittää matsin ääressä.