Major League Baseball

[cheli]

Edellisellä sivulla oli se field of dreams -peliasut twitterissä -linkki, niin siellä oli seuraavana twiittinä peliasuehdotus AntiVax yankeesiä vastaan WhiteSoxeille. Hekottelin sitä silloin, mutta näyttäisi nyt tuo antivax -asenne tekevän aika paljon hallaa myös red soxeille. J.D. Martinezhan julisti jo toukokuussa että se on henkilökohtainen valinta, jne. ym.
Red Sox on nyt yksi kuudesta joukkueesta, joka on alle 85% rokotettu. Nyt taitaa olla jotain 12 pelaaja ollut sivussa parin viime viikon aikana. Ilmeisesti kaikkia tartuntoja ei kuitenkaan voida katsoa johtuvan tästä, esim. Kike Hernandez on ”rokotettu”, ja silti sai tartunnan.
No oli miten oli, paska maku jää tästä. Onneksi tosin aikaisemmat 1-2kk näytti että kovilta joukkueilta tulee tauluun lähes jatkuvasti, eli ei tossa mitään saumoja olisi ollutkaan ;) Vaikka kieltämättä näytti alkukesästä aika hiton hyvältä. Pyyhe jo osittain kehässä vaikka pelejä jäljellä, mutta kyllä tuo antiVax potuttaa melkein enemmän . Onneksi ei mitään phillies -tyyppistä avointa vastarintaa jossa puolet joukkueesta ei ota piikkiä ;)

 

[Skruf]

MLB:tä livenä taas. Cardinals @ Brewers

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=B-fg2YzBLp4

 

[Histo]

Runkosarjan viimeistä viikonloppua lähdetään viemään. Pudotuspelipaikoista 8/10 on selvillä ja lohkovoittajista 5/6.

National Leaguen viisi pudotuspelijoukkuetta ovat Atlanta Braves (neljäs divisioonavoitto putkeen, alkukaudesta odotettu, mutta loukkaantumisten ym. vaikeuksien jälkeen olisi saattanut karata ilman muiden kompasteluja), Milwaukee Brewers (neljäs peräkkäinen pleijaripaikka ja hallitsi keskistä divisioonaa koko kauden), San Francisco Giants (kasassa nyt 105 voittoa, eniten liigassa mutta divisioonavoitto ei ole vielä varma), Los Angeles Dodgers (koska puolustava mestari hengittää niskaan 103 voitolla) ja St. Louis Cardinals (kolmas peräkkäinen pudotuspelipaikka, oli syyskuun alussa vielä jäämässä pihalle, mutta voitti seuraennätyksen 17 voittoa putkeen kolmen viimeisen viikon aikana).

Brewers (nyt 95-64) kohtaa divisioonasarjassa Bravesin (86-72) ja Giants (105-54)/Dodgers (103-56) kohtaa villi kortti joukkueen, joka on joko Giants/Dodgers/Cardinals (89-70). Viimeiset merkitykselliset sarjat ovat Giants-Padres ja Dodgers-Brewers ja Dodgersin pitää saada Giantsia kahdella voitolla kiinni kolmen ottelun aikana, että pääsisivät edes uusintaan lohkovoitosta.
Pihalle pleijareista jäivät tällä(kin) kaudella talvella vahvalta näyttänyt San Diego (78-81, viime vuonna mukana laajennetuissa pleijareissa), heikossa divisioonassa pelanneet Philadelphia (81-78, putosi vasta tällä viikolla hävittyään Bravesille kolmesti, nyt kymmenen vuotta putkeen poppareilla lokakuussa) ja NY Mets (76-83, oli lohkon kärjessä kauden aikana 103 päivää ja silti hävisi enemmän pelejä kuin voitti, uusi MLB-ennätys) sekä voitokkaan kauden pelannut Reds (82-77), joka jäi nielemään St. Louisin voittoputken pölyjä. Giants teki uuden oman länsirannikon voittoennätyksen, aikoinaan New Yorkissa vieläkin voitokkaampia kausia toki seurahistoriassa.

American Leaguessa on ainoastaan kolme varmaa pudotuspeleihin menijää, kun Houston Astros (93-66, viidettä vuotta putkeen pudotuspeleihin) varmisti läntisen divisioonan voiton viime yönä kaatamalla itäisen divisioonan voiton pari päivää sitten varmistaneen Tampa Bay Raysin (98-61, myös seuraennätys voitoissa, kolmatta vuotta putkeen pudotuspeleihin). Chicago White Soxin (91-68, toinen peräkkäinen pudotuspelivuosi) keskisen divisioonan voitto on ollut jo pitkään pässinlihaa.

Villi kortti-paikoista on vielä kisaamassa neljä joukkuetta. NY Yankees (91-68) on parhaimmissa asemissa, vaikka kauden viimeinen sarja on kotona Tampa Baytä vastaan. Boston Red Sox (89-70) ja Seattle Mariners (89-70) ovat tasoissa ja Toronto Blue Jays (88-71) kyttää voiton päässä. Red Sox pelaa viimeisen sarjan elokuussa tyhjennysmyynnin tehneen Washingtonin (65-94) vieraana, Seattle isännöi LA Angelsia (75-84) ja Toronto Baltimorea (52-107). Yhtä kaikkien aikojen surkeimmista kausista pelaava Baltimore hankaloitti Bostonin tilannetta voittamalla viikolla kauden viimeisen sarjan 2-1. Tampa Bay pystyi voittamaan 18 ottelua 19:stä Oriolesia vastaan, mutta muilla lohkon joukkueilla on ollut hankalampaa, kaikki hävisivät vähintään viidesti. Edellisessä neljän pelin sarjassa pari viikkoa takaperin Blue Jays tosin tykitti 47 juoksua ja voitti sarjan 3-1.

Kaksi jatkoon selviävää joukkuetta pelaavat siis yhden pelin, jossa ratkeaa, kuka pelaa divisioonasarjassa Tampaa vastaan. Tähän yhteen peliin pääsemiseksi pitää mahdollisesti pelata uusintoja maanantaina, jos useampi joukkue on tasapisteissä). Toisessa sarjassa pelaavat Astros ja White Sox, sen sarjan kotietu on vielä pelissä ainakin yhden kierroksen (Houstonilla on etu kauden keskinäisten voittojen mentyä heille 5-2).

Ensi yön panokselliset pelit:
2:05 Nationals - Red Sox (aloitussyöttäjät Rogers - Rodriguez)
2:05 NY Yankees - Rays (Cortes - McClanahan)
2:07 Blue Jays - Orioles (Matz - Eshelman)
3:10 White Sox - Tigers (Lynn - Peralta)
3:10 Astros - Athletics (Valdez - Manaea)
4:45 Giants - Padres (DeSclafani - ei vielä ilmoitettu)
5:10 LA Angels - Mariners (Gonzales - Suarez)
5:10 LA Dodgers - Brewers (Kershaw - Lauer) - MLB.tv:n ilmaispeli

 

[Mookie]

Mariners(90-71), Blue Jays(90-71) ja Red Sox(91-70) voitokkaita ja Yankees(91-70) hävisi yöllä. Yöllä kauden viimeinen peli ja Red Soxeille ja Yankeeseille molemmille riittää voitto varmaan Wild Card paikkaan. Jos tulee häviö ja Mariners tai Blue Jays voittaa, niin päästään ratkomaan solmua lisäpeleissä. Pahimmillaan tässä on vielä mahdollisuudet neljän joukkueen tasatilanteisiin!

Myös Giants ja Dodgers rintamalla saa jännittää päästäänkö jatkopeleihin.

Marinersin selostaja oli aivan liekeissä, kun kahdeksannessa vuoroparissa tulivat tappioasemasta johtoon ja pitivät toivon kipinän vielä voimassa huomista varten.

 

[Histo]

Kaikki illan pelit tosiaan starttaavat 22:05-22:10.

Boston laittaa kummulle Chris Salen (tämän kauden voitot 5-1 ja annettujen juoksujen keskiarvo 2,9) ja Washingtonilla Joan Adon uransa ensimmäisessä startissa. Tämä peli Washingtonissa, mutta muissa mainituissa panoksesta pelaava porukka on kotijoukkue.
Yankeesilla Jameson Tallion (8-6, 4,40) ja Tampan aloitussyöttäjänä Michael Wacha (3-5, 5,26).
Torontolla Hyun Jin Ryu (13-10, 4,39), Baltimorella Bruce Zimmermann (4-4, 4,66)
Seattlen syöttäjänä Tyler Anderson (7-10, 4,41), Angelsilla Reid Detmers (1-3, 7,11)

Lisäksi Giantsien ja Dodgersin panos on lohkovoitto + suora paikka divisioonasarjaan, jonka Giants varmistaa voittamalla ja Dodgers puolestaan tarvitsee voiton ja huomenna voiton lisäpelistä Giantsin vieraana.

San Franciscon syöttäjä Logan Webb (10-3, 2.93), San Diegon Reiss Khner (1-1, 4,85).
Dodgersilla Walker Buehler (15-4, 2,49), Milwaukeella Brett Anderson (4-9, 4,26).

Kaikilla panoksesta pelaavilla luonnollisesti vaihtosyöttäjät valmiudessa. Dodgers menetti ilmeisesti loukkaantumisen jälkeen paluuta tehneen Clayton Kershaw'n loppukaudeksi eilen, kun heittokäsi ei kestänyt 42 syöttöä enempää.

 

[Histo]

Toronto (9-1 neljännessä) ja San Francisco (7-1 viidennessä) poistaneet jännityksen omista peleistään ja Los Angelesin pelistä.
Seattlessa purraan kynsiä, kun Mariners kolmen vuoron jälkeen tappiolla 2-4. Boston viidennessä tappiolla 1-2 ja New Yorkissa ei ole kuudenteen vuoroon mennessä tullut juoksuja.

 

[Skruf]

Ei huono, ei huono, mutta riiittääkö.

Linkki: https://twitter.com/MLB/status/1444764748302725126

 

[Histo]

Yankees varmisti jatkopaikkansa Aaron Judgen maalyönnillä yhdeksännen tasoittavalla, pinnejuoksijana peliin tullut Tyler Wade kipitti kotiin eikä ykköspesän ollessa tyhjä (palo täytyy tehdä koskettamalla) ulkokentällä ollut mitään tehtävissä. 1-0.

Hetki sitten Rafael Devers löi Washingtonissa päivän toisen kunnarinsa ja siirsi Bostonin johtoon 7-5 yhdeksännen aloittavalla. Kaikkiaan Deversillä pelissä 2+2 lyötyä ja kuudennessa 1-5-tappiolla ollut Red Sox on vahvoilla isännöimään Yankeesia tiistain ja keskiviikon välisen yön villi kortti-pelissä.

Toronto murskasi Baltimoren 12-4. Vladimir Guerrero Jr. löi kauden 48:nnen kunnarinsa ja nousi Salvador Perezin rinnalle MLB:n ykkössijalle. George Springer kihautti kaksi kunnaria (2+3) ja Marcus Semien löi kauden 45:nnen, mutta yksi voitto jäi uupumaan jatkopeleistä. Seattle oli kotiyleisönsä edessä pettymys, tai ollut ainakin kahdeksan vuoroa. Angels johtaa 7-3.

Giants järjesti myös juoksujuhlat kotonaan ja vei MLB:n parhaan runkosarjasaldon voitettuaan 11-4. Dodgers kukisti Milwaukeen 10-3.
107 voittoa on Giantsin uusi seuraennätys ja Dodgersin 106 voittoa on kovin saalis koskaan, jolla ei ole irronnut liigan/lohkon voittoa. Mutta villi kortti-peliä Cardinalsia vastaan sillä pääsee isännöimään torstaina aamuyöstä.

 

[DTremens]

Tässä kun näitä runkosarjan päätöskarkeloita seuraa ja tuota Red Sox @ Nationals huipennusta niin pistää miettimään, että kylläpä nopeasti tuli seinä vastaan tuolle Nationalsin mestaruusjoukkueelle. Ja myös pitkään tulee maksamaan joukkue siitä yhdestä mestaruudesta. Vuosikausiksi tulee olemaan taloudellisena riippakivenä täysin rikkinäiset syöttäjät Corbin ja Strasburg, minkä lisäksi joukkueesta poistuneelle Scherzerille maksetaan vielä vuosia "deferred payments" 15 miljoonaa kaudessa. Soto on hieno nuori pelaaja joka korvasi kyllä aikanaan Bryce Harperin niin hyvin kuin kukaan hänet pystyi korvaamaan ja sen mestaruuden saivat vaikka Harper lähti. Jotenkin tuo joukkue vaan näyttää nyt siltä että Sotokin on laitettava jossain vaiheessa lihoiksi koska hän ehtii jo vapaaksi agentiksi siinä ajassa mitä tuo joukkue tulee hakemaan vauhtia sarjataulukoiden pohjalta.

edit. Toki Scherzer+Turner kaupasta saivat hyviä prospecteja Dodgersilta, mutta erittäin epätodennäköistä että niistä ainakaan useampaa tähtipelaajaa kehittyisi - varsinkaan nopeasti.

 

[Mookie]

Tässä kun näitä runkosarjan päätöskarkeloita seuraa ja tuota Red Sox @ Nationals huipennusta niin pistää miettimään, että kylläpä nopeasti tuli seinä vastaan tuolle Nationalsin mestaruusjoukkueelle. Ja myös pitkään tulee maksamaan joukkue siitä yhdestä mestaruudesta. Vuosikausiksi tulee olemaan taloudellisena riippakivenä täysin rikkinäiset syöttäjät Corbin ja Strasburg, minkä lisäksi joukkueesta poistuneelle Scherzerille maksetaan vielä vuosia "deferred payments" 15 miljoonaa kaudessa. Soto on hieno nuori pelaaja joka korvasi kyllä aikanaan Bryce Harperin niin hyvin kuin kukaan hänet pystyi korvaamaan ja sen mestaruuden saivat vaikka Harper lähti. Jotenkin tuo joukkue vaan näyttää nyt siltä että Sotokin on laitettava jossain vaiheessa lihoiksi koska hän ehtii jo vapaaksi agentiksi siinä ajassa mitä tuo joukkue tulee hakemaan vauhtia sarjataulukoiden pohjalta.

edit. Toki Scherzer+Turner kaupasta saivat hyviä prospecteja Dodgersilta, mutta erittäin epätodennäköistä että niistä ainakaan useampaa tähtipelaajaa kehittyisi - varsinkaan nopeasti.

Joo näin jälkiviisaana voi sanoa, että tekivät kyllä aivan älyttömän huonot sopimukset Corbinin ja Strasburgin kanssa. Nuo yksistään rampauttavat koko seuraa vuosiksi, eikä toki yhtään helpota, että trade deadlinen myyntienkin jälkeen ovat huonoimmasta päästä farminsa osalta. Toki ainahan sieltä voi nousta jotain yllättäviä nimiä esiin, varsinkin kun korona sotki niin paljon nuorten kehityspolkua farmissa.

Uskon myöskin, että supertähti Soto kaupataan Bettsin tapaan ennemmin kuin myöhemmin, että pysyy budjetti kasassa. Pelkästään, kun tätäkin kautta katsoo Sotolta, ei olisi ennenkuulumatonta ettei palkkaennätyksiä lyötäisi uusiksi hänen kanssaan ja siihen ei Washingtonilla ole ehkä varaa tai haluja. Baseballissa kuitenkaan ei yhdellä tähtipelaajalla joukkuetta kannatella, ei vaikka se olisi koko liigan paras. Vaikea siis nähdä, että tuolla pohjalla saadaan kasaan haastajaa vuosi kausiin ja Soton kauppaamisella saadaan hyvä potkustartti käyntiin.

Sinänsähän nämä huonot sopparit taidettiin leipoa palkintona vasta World Seriesin jälkeen, mutta kyllä muutaman vuoden totaalinen rämpiminen kannattaa ottaa pystin voitosta, niin harvinaista herkkua se on.

 

[DTremens]

Joo näin jälkiviisaana voi sanoa, että tekivät kyllä aivan älyttömän huonot sopimukset Corbinin ja Strasburgin kanssa. Nuo yksistään rampauttavat koko seuraa vuosiksi, eikä toki yhtään helpota, että trade deadlinen myyntienkin jälkeen ovat huonoimmasta päästä farminsa osalta. Toki ainahan sieltä voi nousta jotain yllättäviä nimiä esiin, varsinkin kun korona sotki niin paljon nuorten kehityspolkua farmissa.

Uskon myöskin, että supertähti Soto kaupataan Bettsin tapaan ennemmin kuin myöhemmin, että pysyy budjetti kasassa. Pelkästään, kun tätäkin kautta katsoo Sotolta, ei olisi ennenkuulumatonta ettei palkkaennätyksiä lyötäisi uusiksi hänen kanssaan ja siihen ei Washingtonilla ole ehkä varaa tai haluja. Baseballissa kuitenkaan ei yhdellä tähtipelaajalla joukkuetta kannatella, ei vaikka se olisi koko liigan paras. Vaikea siis nähdä, että tuolla pohjalla saadaan kasaan haastajaa vuosi kausiin ja Soton kauppaamisella saadaan hyvä potkustartti käyntiin.

Sinänsähän nämä huonot sopparit taidettiin leipoa palkintona vasta World Seriesin jälkeen, mutta kyllä muutaman vuoden totaalinen rämpiminen kannattaa ottaa pystin voitosta, niin harvinaista herkkua se on.

Kammottavintahan tuossa on se että Strasburgin sopimus tehtiin mestaruuden jälkeen. Corbinin ymmärrän hankintana koska sitä kauan kaivattua mestaruutta haettiin ja siksi vahvistusta vapailta. Mutta Strasburgille annettiin palkkiosopimus kun ei kehdanneet menettää vapaille tuoretta World Series MVP:tä. Joskus pitäisi vain osata päästää irti ja sanoa kiitokset vuosista kun se olemassaoleva 4 vuotta @ 25 miljoonaa ei kelvannut (käytti siis opt-out pykälänsä) eikä edes mikään järjen rajoissa oleva korotus siihen. Toki siis Strasburg oli tuossa hetkessä enemmän arvoinen kuin 100M mistä irtaantui, mutta tuo 7 vuotta @ $35M tuossa iässä ja Strasburgin jo silloisella loukkaantumishistorialla oli aivan kammottava sopimus joukkueelle. Mutta aplodeeraan Scott Borasta miten se osaakin saada joukkueiden johdon pumppaamaan palkkoja ja sopimusvuosia toisiaan ja joskus toisinaan ihan vaan itse itseään vastaan, siitä tämäkin sopimus on oiva esimerkki.

edit. Soton suhteen kaikki riippuu siitä miten laskevat a) kannattaako pitää "lippuja myymässä" vaikka palkka toki lienee kova jo välimiehen kautta ennen vapaa-agenttiutta sekä b) saako miehestä riittävästi enemmän vastinetta aiemmin vs. ennen viimeistä sopimusvuottaan.

 

[Histo]

Kaksi villi kortti-peliä pelattu ja kotijoukkueet voittivat ne. Boston päihitti Yankees-ässän Gerrit Colen, kun Xander Bogaerts rankaisi heti avausvuorossa kahden palon ykköstilanteessa keskeltä 1+1 moukarilla. Ensimmäisessä vuorossa jo kovan osuman saanut Kyle Schwarber lisäsi johtoa kunnarilla kolmannessa ja Aaron Boone joutui ottamaan Colen vaihtoon. Viimeisessä Tampa-sarjassa takkuilleelle Yankees-sisäpelille kolmekin juoksua oli jo liikaa, kun kuudennessa vuorossa Giancarlo Stantonin vasemmalle taakse eli green monsteriin lyömällä tuplalla Aaron Judgea yritettiin ykköseltä kotiin ja tuloksena oli selkeä palo. Toki Red Soxien ulkokentän piti suorittaa taitot kohdalleen, mutta kenties peli olisi mennyt eri tavalla mikäli Judge ja Stanton olisivat jääneet yhdellä palolla takapesille. Toisaalta Bostonin juoksut eivät jääneet kolmeen, vaan Alex Verdugo onnistui vielä kuudennessa ja seitsemännessä vuorossa lyömään yhteensä kolme tikkiä lisää eikä jatkoonmenijästä ollut epäselvyyttä.

St. Louisilla voitto ei jäänyt syöttäjäosastosta kiinni: Dodgers sai kahdeksan vuoron aikana kuusi hittiä ja kolme vapaata ja Justin Turnerin neljännessä vuorossa lyömän kunnarin lisäksi kärki oli kakkosella tai pidemmällä vain kahdesti. Cardinals sen sijaan sai miehen pesälle jokaisessa vuorossa, mutta ainoa juoksu tuli Max Scherzerin harhaan lentäneellä syötöllä ensimmäisessä vuorossa. 11 miestä jäi pesille ja yhdeksännen tasoittavalla kahdella palolla Dodgersin kaksi alavireisesti kauden sisällä pelannutta kopparia ratkaisivat pelin: Cody Bellingerille kuuden syötön vapaa T. J. McFarlandilta ja kun hänet vaihdettiin Alex Reyesiin, varasti Bellinger kakkoselle. Chris Taylor iski 2-1-syötön taakse katsomoon ja lähetti Dodgersit Giantseja vastaan "unelmien" divisioonasarjaan.

Tänä yönä kohtaavat Houston ja Chicago WS klo 23:07 ja Tampa Bay - Boston alkaa klo 3:07. Huomenna illalla neljän pelin kattaus alkaa Houston - Chicago toisella kohtaamisella klo 21:07 ja Milwaukee - Atlanta pelataan 23:37. Lauantain puolella 2:02 Tampa Bay - Boston ja 4:37 sitten San Francisco - LA Dodgers. Jatkoon sarjoissa kolmella voitolla.

 

[cheli]

Kyllähän toi yksi peli melkein käänsi kauden plussalle, sen verran kovaa aaltoliikettä oli. Nostan kyllä henk.koht isoimmaksi jutuksi voiton lisäksi että Jerry Remy kärrättiin syöttämään Eckille pelin avaussyöttö. Oli hienoin tilanne itselle, kun peliä katsoessa tiesi jo tuloksen. Voimia sinne.
Peliähän ei tarvinnut hirveästi jännittää kun aika pahasti suli yankees syöttäjät pariin otteeseen. Hieno fiilis kun täysi fenway huutaa pienen hetken gerrit, gerrit ja sitten X-man iskee 2-run homerin ja näin sulaa $36M vuosipalkan $324M sopimuksella kiinni oleva ykkössyöttäjä.
Kyllähän tuossa mahdollisuudet on vaikka mihin, mutta jotenkin tuntuu ettei riitä. Tietty jos reiskat kaatuu niin sitten varmaan on momentumia niin paljon että voisi onnistua

 

[Mookie]

Nostan kyllä henk.koht isoimmaksi jutuksi voiton lisäksi että Jerry Remy kärrättiin syöttämään Eckille pelin avaussyöttö. Oli hienoin tilanne itselle, kun peliä katsoessa tiesi jo tuloksen. Voimia sinne.

Tämä avaussyötön hetki oikeasti tuntui mahassa asti, kun mies oli sen verran sairaan näköinen. Todella koskettava hetki. Remyä kuitenkin suurella ilolla kuunnellut jo lukuisat vuodet, kausien ajan lähes päivittäin pari tuntia, niin tuntui kuin jo jotain sairasta tuttavaa katsoisi. Pahalta tuntuu, mutta mikään hyvä ei kestä ikuisesti. Uskomattoman miellyttävä ääni, aina mielenkiintoisia tarinoita vanhoilta ajoilta ja muutenkin hyvää kommentointia. Selostamossa oli herran jäätyä pois selvä aukko, jota ei saatu täytettyä loppu kauden aikana. Toivottavasti hakkaa todennäköisyydet jälleen ja toipuu vielä tuosta.

 

[Mookie]

Täälä nyt ei aivan huudoksi asti puhuta playoffeista, niin mukaan mahtuu varmaan myös yksi baseball aiheinen kirja-arvostelu.

Joe Posnanski - The Baseball 100

Juuri julkaistu Posnanskin The Baseball 100 on aivan uskomattoman hieno kurkistus kirjoittajan mielestä sataan parhaimpaan baseball-pelaajaan kautta historian ja liigojen. Listassa on mukana myös muutama japanilainen ja useita Negro Leaguen pelaajia, jotka eivät omana aikanaan valitettavasti päässeet valkoisten peleihin. Alunperin tämä juttusarja julkaistiin The Athletic -urheiluverkkolehdessä ja keräsi sieltä suuren suosion. Itsekin rakastuin siihen täysin ja olin valmis tulostamaan tuon vaikka hyllyyn. Suureksi ilokseni ja ihmeeksi tuosta pian tuli kuitenkin huhuja, että juttusarja tulee samaan kirjaversion, joten rahaa lenti ruutua kohti samantien, kun ennakkotilaus oli mahdollinen. Ilmeisesti laatu on huomattu muuallakin, kun Amazonin ja New York Best Sellerissäkin keikuttiin julkaisun aikana kärkisijojen tuntumassa.

No miten jostain top 100 -listauksesta saa mielenkiintoisen juttusarjan saati sitten kirjan? No eihän niistä usein saakkaan ja monesti nähdyt erilaiset top-listaukset, juuri vaikkapa The Athleticissakin, on harvinaisen tylsiä luetteloita ja tilastojen heittelyä ilmoille. Posnanski ottaa kuitenkin aivan erilaisen tyylin ja kirjoittaa jokaisesta valitsemastaan pelaajasta erillisen pitkän esseen, jossa pureudutaan pelaajaan syvemmin erilaisten tarinoiden kautta. Tilastoja ei tietenkään unohdeta, ja miten voisikaan, kun ne kertovat itsessään jo oman tarinansa, mutta Posnanski osaa esittää ne todella mielenkiintoisesti tarinoiden kautta tylsän listauksen sijaan. Lista ei myöskään yritä olla mitenkään ehdottoman tarkka, vaan Joe DiMaggio voi olla sijalla 56, koska löi historiallisen pitkän 56 pelin lyöntiputken.

Posnanski on yksinkertaisesti aivan ilmiömäinen tarinankertoja. En osaa mitenkään tarkasti määritellä herran kirjoitustyyliä, mutta jollain tapaa se on niin hyvin tuttavallinen, lempeä ja romantisoiva, ettei siitä voi olla pitämättä. Esseissähän lisäksi tarinoita riittää, kun top 100 -listasta saadaan pitkästi yli 800-sivuinen eepos. Jotain siis täytyy tehdä oikein tarinankerronnassa, että homma toimii. Samalla kun pelaajiin tutustuu tarkemmin tuntee saavansa myös suuren paketin lajin historiaansa kätösiinsä. Kirjaa lukemalla tuntee vain rakastuvansa lajiin taas uudelleen ja entistä palavammin.

Ennen vuosia sitten alkanutta The Athletic -tilaustani en uskonut urheilukirjoittamisen olevan kovin laadukasta, mutta Posnanski on kääntänyt pääni täysin ja hänestä tullut yksi suosikeistakin. Hänen sopimuksensa loppui juuri The Athleticilla ja minä seuraan perässä Joen omaan blogiin, jossa hän jatkaa kirjoitteluaan.

Spoileri: Muutamia satunnaisia otteita kirjasta, jotka sattui tulemaan mieleen:

The moment from the speech that endures came at the end, when Fisk began to talk about his father. He had made it through the part with his mother, Leona; he called her the “warmth,” and said that she made the best cinnamon rolls in Sullivan County, N.H. But that was the easy part. Cecil was harder.

“And the guy who contributed most to me being stubborn and me being determined,” Fisk began. “My Dad, Cecil.”

He looked at his father in the front row.

“He always said,” Fisk continued, “‘Keep your eye on the ball,’ and, ‘Cripes, if you can’t run around there for an hour or two, you shouldn’t even be out there.’ Well, Dad, I was out there for 30 years.”

And then Fisk began to shake a little bit. Five seconds passed, 10 seconds, 12 …

“You know,” he said, “sometimes good didn’t seem to be good enough.”

Fisk began to shake again. He nervously folded and unfolded the handkerchief that was in front of him. This time, 20 seconds of silence passed. The crowd cheered to bolster him, but the tears came just the same. Fathers and sons … it’s a complicated business, a swirl of love and longing and friction and admiration and regret.

---

For a time I lived in Cincinnati, and there was a supermarket in my neighborhood, and in that supermarket’s parking lot there was an X carved into the concrete. That X was supposedly where one of Ken Griffey Jr.’s high school home-run balls was found. Sometimes I would stand at that X and look around. You couldn’t even see a baseball field from there. It did not seem possible. But that was Ken Griffey Jr. He did not seem possible.

---

“My father was a coal miner in Eastern Ohio,” Niekro explained. “Three shifts. That thing I remember most was him coming back from the coal mine, and I wouldn’t even recognize him. I mean, he was just … black. All black. All I could see was his teeth.

“He would come home and the first thing he would do was come up to us on the front porch. Me and (my brother) Joe would be waiting for him. He’d have his lunch bucket with him, and he opened it up, and there was always something for us. There was a Twinkie in there or a banana. He would give me half. He’d give Joe half.

“And then, before anything else, we’d go into the backyard. We’d play catch, just me and my Dad. Joe would set up on the porch and watch us. We’d play catch until it got dark. Then, when it was dark, when it was over, we’d go and have dinner. Then he would go to the stove and heat some water, pour it into the tub, and he took a bath. I remember how black that water was after he was finished.

“Then my Dad would go lay down on the couch, and he’d fall asleep listening to the Cleveland Indians.”

 

[Histo]

Posnanski on yksinkertaisesti aivan ilmiömäinen tarinankertoja. En osaa mitenkään tarkasti määritellä herran kirjoitustyyliä, mutta jollain tapaa se on niin hyvin tuttavallinen, lempeä ja romantisoiva, ettei siitä voi olla pitämättä.

Tästä syystä kyseinen kirja löytyy myös meikäläisen hyllystä ja samaan tapaan The Athleticin kautta tutustuin Posnanskiin. Myös hänen aiemmat baseball-teoksensa vuoden 1975 Cincinnati Redsistä "The Machine" ja Buck O'Neilistä "The Soul of Baseball" ovat ostolistalla.

 

[Histo]

Divisioonasarjoissa piti olla tänä iltana / ensi yönä jälleen neljän pelin kattaus, kun kaikissa sarjoissa on venytty neljänsiin peleihin. Chicagossa kuitenkin ukkostaa ja White Sox-Astros-sarjan neljäs peli siirtyy huomiselle.

Atlantassa Braves-Brewers-sarjan kolmas peli on menossa kolmannessa vuorossa ja Braves hukkasi äsken juoksumahdollisuuden tavalla jota en ollut aiemmin nähnyt. Travis d'Arnaud löi yhden palon ykköskolmosessa pallon taakse kopiksi Christian Yelichille. Austin Rileyllä ei ollut mitään hätää edetä kopin jälkeen kolmoselta kotiin, mutta Adam Duvall lähti yrittämään ykköseltä kakkoselle ja Yelichin heitto Kolten Wongille joka kosketti Duvallista kolmannen palon ennen kuin Riley ehti kotiin! Ei juoksua. Duvallin ei missään nimessä pitänyt yrittää edetä tuossa tilanteessa.

Braves ja Brewers eivät ole sarjassa juoksuilla juhlineet: Milwaukee voitti ensimmäisen kohtaamisen 2-1 ja Atlanta toisen 3-0. Oletettavasti tämäkin peli on vähäjuoksuinen, joten tuo virhe tuntuu myös siksi varsin isolta.

Houston oli divisioonasarjan kotiedun saaneista ainoa joukkue, joka voitti molemmat kotipelinsä: 6-1 ja 9-4. Viime yönä Chicagossa White Sox sai kauteen pidennystä viemällä pelin 12-6, vaikka Houston oli tässäkin kohtaamisessa alussa 5-1-johdossa.

Tampa Bayn ja Bostonin sarjassa sisäpeli on ollut valttia. Tampa tosin nollasi Bostonin ensimmäisessä kohtaamisessa ja jo viime vuoden pudotuspeleissä loistanut Randy Arozarena teki historiaa lyömällä samaan peliin kunnarin ja varastamalla kolmoselta kotiin. Olkoonkin että Boston antoi tähän mahdollisuuden puolustamalla kolmospesää tilanteessa huonosti. Ensimmäinen peli 5-0. Toisessa Red Soxin lyöntipeli heräsi ja joukkue murjoi 20 hittiä ja 14 juoksua voittaen 14-6. Viime yönä Fenway Parkilla pelattu kolmas kohtaaminen meni jatkoille ja Boston voitti 13:nnessa vuoroparissa 6-4 Christian Vazquezin kunnarilla. Niinpä American Leaguen runkosarjan vienyt Tampa pelaa tänä yönä veitsi kurkulla.

Neljännessä parissa on sitten 107 voiton Giants ja 105 voiton Dodgers. Molemmilla yksi voitto, kun San Francisco voitti kotiavauksensa 4-0 ja Dodgers vei toisessa pelissä vierasvoiton 9-2. Sarja jatkuu aamuyöstä Los Angelesissa, aloittajista vastakkain Max Scherzer ja Alex Wood.

 

[Mookie]

Niin päättyi Red Soxien matka ALCS:ään, mutta olipahan jälleen kerran miellyttävä matka. Kaikki odotukset tämän vuoden joukkuetta kohtaan ylitettiin heittämällä, että vaikka matka nyt tyssäsi niin ei tässä edes pysty harmistumaan. Koko sarja oli kyllä hieno mikrokosmos tästä kaudesta, jossa alkuun ollaan kuumia kuin maailman paras joukkue ja heti perään tajuton tiputus jääkylmyyteen. Boom or bust, feast or famine oli kyllä tämän ryhmä rämän teemat ja Astros oli yksinkertaisesti parempi joukkue. Tästä on niin hyvä rakentaa eteenpäin, kun farmikin on nostettu top kymppiin.

Kauden alkuun pakkaa oli sekoitettu niin paljon ettei keskinkertaisuuden lisäksi oikein tiennyt mitä joukkueelta odottaa, mutta 158 katsotun pelin jälkeen (no kahdeksan tuli lisäksi katsottua vain noin puoliksi, kun piti tehdä muuta samalla kun peli pyöri auki taustalla) voi sanoa, että heistä kasvoi kyllä todella rakastettava vuosikerta, joka jää muistiin pitkäksi aikaa. Näin pitkän kauden aikana pelaajiin kiintyy ja suhteutuu vain niin eri tavalla, kun uusiinkin heppuihin pääsee oikeasti tutustumaan kentällä. Parasta oli joukkueesta huokuva chip on shoulder -asenne ja kaikkien kova tarve todistaa muiden olevan väärässä heistä. Vaikka Allstar tauon jälkeen tuli täydellinen mahalasku ja korona-aaltokin kaupan päälle, niin silloin kun piti venyä niin venyivät juuri riittävästi. Kauden aikana comeback voittojakin oli kaikkein eniten koko liigassa ja siltä se katsoessa todella monesti tuntuikin. 92 voittoa divisioonassa, jossa neljä vetää 90 voittoa on kyllä aikamoinen saavutus.

Nasty-Nate Eovaldi, Garrett Whitlock ja Tanner Houck tulee olemaan niin siistiä katsottavaa jatkossa, kolmikko on nousemassa hurjaa vauhtia omilla suosikkilistoillani. Oli todella siistiä oppia, että Whitlockin lempisyöttäjä ja esikuvakin on Rick Porcello, joka on myös oma suosikki. Eovaldin kasvu Red Soxien ässäksi on ollut myös todella hienoa seurattavaa. Mielenkiintoista nähdä miltä ensi vuoden pelaajaluettelo näyttää, kun nyt jo saatiin niin hyvä pohja kasaan. Duranin ja Casasin kaltaisia jännittäviä tulokkaitakin olisi valmiita nousemaan farmista. Deadline hankinta SchwarBAHkin tuntui sopivan joukkueeseen kuin nenä päähän.

Red Soxien kauden aikana sattui vaikka mitä ikimuistettavaa, mutta Raysien, ja erityisesti Yankeesin kukistus oli kyllä kauden huippuja. Siltikin oma mieleenpainuvin muisto koko kaudelta oli varmaan O'Brienin aivan huikea selostus Duranin lyöntiin: "HERE COMES THE KID! HE'S TRYING TO SCORE! PLAY AT THE PLATE! HE'S SAFE!!". Huhuh, kylmiä väreitä!



Hienonkin kauden voi aina haikein tunnelmin taputella pakettiin Red Soxien osalta Castiglionen lukemana Green Fields of the Mindia. Olispa jo kevät!

"The Green Fields of the Mind "

It breaks your heart. It is designed to break your heart. The game begins in the spring, when everything else begins again, and it blossoms in the summer, filling the afternoons and evenings, and then as soon as the chill rains come, it stops and leaves you to face the fall alone. You count on it, rely on it to buffer the passage of time, to keep the memory of sunshine and high skies alive, and then just when the days are all twilight, when you need it most, it stops and summer was gone.

Onneksi aina on seuraava vuosi.

 

[cheli]

Kyllähän se näin oli että astros oli sitten parempi. Mutta, vaikka jossittelu on turhaa, olisi mielenkiintoista tietää miten sarja olisi edennyt tämän tilanteen mennessä toisin päin:

Linkki: https://twitter.com/BlueprintGM/status/1450674395710636033?ref_src=twsrc%5Etfw%7Ctwcamp%5Etweetembed%7Ctwterm%5E1450674395710636033%7Ctwgr%5E%7Ctwcon%5Es1_c10&ref_url=https%3A%2F%2Fd-4714483323064681538.ampproject.net%2F2110011758000%2Fframe.html

Eovaldihan heitti tuossa 6 strikeä. Ja tuo kuva siis 2-2 pitch jonka olisi siis pitänyt olla strike 3. Kuudes syöttö toi 3-2 juoksun. Strikeoutilla Bostonin 9.tasoittava.
Pienet on erot ja nämä isot momentum swingit kyllä oli isossa roolissa sarjassa. Red Soxien grand slam -pelien jälkeen FOXin selostajatkin oli lähettämässä Bostonia world seriesiin..
Mutta kävi kuin kävi. Melkoista vuoristorataa oli kyllä ihan koko ajan.. Mieleenpainuva kausi oli kyllä.
Eovaldi on kyllä kova. Hienosti mennyt bullpenista startteriksi ja edelleen muistissa se 18vuoroparin world series pelin suoritus.

 

[Mookie]

Voi perseensuti, kylläpä veti mielen mustaksi. Nyt tuo playoffien aloitussyöttö tuntuu vielä niin paljon spesiaalimmalta.

 

[Amerikanihme]

Olipa heikko esitys Bravesilta. Grand Slam heti alkuun, ja sitten lopetettiin pelaaminen siihen. Syöttöpeli oli aika heikonnäköistä minun silmiini.

Sitten pari kysymystä tällaiselta satunnaisesti baseballia katsovalta. Miksei baseballissa yritetetä polttaa kärkietenijää aina, toisin kuin pesäpallossa, tai ainakin silloin kun pesäpalloa vielä seurasin. Sinne ykköspesälle vaan yritetään polttaa, kotipesälle saakka ei viitsitä tai jakseta heittää. Onko se pesien väli sitten niin lyhyt baseballissa, ettei takakentältä jaksa millään heittää tarpeeksi nopeasti kotipesään, että saisi siellä palon. Tai miksei polteta kolmospesälle tai kakkospesälle ykköspesän sijaan?

Ja toinen kysymys. Miksi yritetään saada "bases loaded" tilannetta, kun ollaan ulkovuorossa? Joo, enemmän polttomahdollisuuksia ja kaiken maailman double play:ta ja triple play:tä voidaan yrittää, mutta vastustaja saa osumalla myös helposti napsittua juoksuja, ja pahimmassa tapauksessa Grand Slamin. Kun kerran juoksut lopputuloksen ratkaisevat, eivätkä Out:it tai "palot", niin ei mene meikäläisen ymmärrykseen. Jostain verkon uumenista luin juuri jotain artikkelia, jossa myös haastettiin tämä perinteinen näkemys, että bases loaded vaan ja hyvin saadaan out:it ja voitto kotiin. Hmmm. Kiitos valaisusta jo etukäteen.

 

[cheli]

Voi perseensuti, kylläpä veti mielen mustaksi. Nyt tuo playoffien aloitussyöttö tuntuu vielä niin paljon spesiaalimmalta.

Tämä oli kyllä surullinen uutinen. Eihän tuosta ollut edes kuukautta tuosta WC -pelistä.. Kyllä Jerry Remy oli NESN:n Red Sox -lähetysten suola. Ja vielä Orsillon kanssa paras selostuspari koskaan. Vuodesta ’08 ollut toi mlb.tv.. Surullista tosiaan. Hienoa, että pystyi tuon first pitchin hoitamaan.

 

[Beltran]

Olipa heikko esitys Bravesilta. Grand Slam heti alkuun, ja sitten lopetettiin pelaaminen siihen. Syöttöpeli oli aika heikonnäköistä minun silmiini.

Sitten pari kysymystä tällaiselta satunnaisesti baseballia katsovalta. Miksei baseballissa yritetetä polttaa kärkietenijää aina, toisin kuin pesäpallossa, tai ainakin silloin kun pesäpalloa vielä seurasin. Sinne ykköspesälle vaan yritetään polttaa, kotipesälle saakka ei viitsitä tai jakseta heittää. Onko se pesien väli sitten niin lyhyt baseballissa, ettei takakentältä jaksa millään heittää tarpeeksi nopeasti kotipesään, että saisi siellä palon. Tai miksei polteta kolmospesälle tai kakkospesälle ykköspesän sijaan?

Ja toinen kysymys. Miksi yritetään saada "bases loaded" tilannetta, kun ollaan ulkovuorossa? Joo, enemmän polttomahdollisuuksia ja kaiken maailman double play:ta ja triple play:tä voidaan yrittää, mutta vastustaja saa osumalla myös helposti napsittua juoksuja, ja pahimmassa tapauksessa Grand Slamin. Kun kerran juoksut lopputuloksen ratkaisevat, eivätkä Out:it tai "palot", niin ei mene meikäläisen ymmärrykseen. Jostain verkon uumenista luin juuri jotain artikkelia, jossa myös haastettiin tämä perinteinen näkemys, että bases loaded vaan ja hyvin saadaan out:it ja voitto kotiin. Hmmm. Kiitos valaisusta jo etukäteen.

Ensimmäiseen kysymykseen: eikös baseballissa kaikki pesävälit ole samanmittaisia (muistaakseni 90 jalkaa joka on noin 27,5 metriä) josta seuraa se että ykköspesälle on helpoin saada palo koska lyöjä ei saa yhtä hyviä lähtöjä kuin pesillä olevat. Ei ole niin että nimenomaan ykköselle haluttaisiin palo: jos juoksija on pesällä 1 niin luultavammin ulkopelijoukkue yrittää polttaa ykköselle kuin kakkoselle. Mutta jos ulkopelijoukkue saisi valita niin toki polttaisivat mieluummin pesältä 2 kuin 1. Mutta kärkijuoksijan polttoyrityksestä voi seurata se että jäävät paloitta. Ja on eri asioita jotka vaikuttaa valintaan, vaikkapa bases loaded -tilanteessa jos paloja on kaksi, ykköspesälle polttaminen riittää kolmanteen paloon ja juoksua ei hyväksytä vaikka etenijä ehtisi kotipesään ennen kuin on tehty palo ykköselle. Mutta jos bases loaded -tilanteessa on paloton, ulkopelijoukkue yrittää tyypillisesti paloa kotipesään joka näkyy niin että etukenttäpelaajat tulevat hieman lähemmäs kotipesää kuin yleensä.

Toista kysymystä en täysin ymmärrä: ei kai ulkopelijoukkue sinänsä yritä "bases loaded" tilannetta mutta saattaa vaikkapa yhden palon tilanteessa kävelyttää lyöjän ykköselle jos juoksijat ovat pesillä 2 ja 3 jolloin lähdetään hakemaan tuplapaloa joka estää juoksun synnyn. Tilanteelle vaihtoehtona on se että kaksi peräkkäistä lyöjää pääsevät yrittämään kotiutusta, ensimmäisen lyöjän kohdalla juoksijoilla ei ole etenemispakkoa.

 

[Histo]

Mielenkiintoinen kohta viime yön pelissä oli Martin Maldonadon lyöntivuoro ajotilanteessa Atlantan johtaessa 5-4. Astros-siepparia pidetään sen verran heikkona lyöjänä, että hän ei välttämättä mahtuisi kokoonpanoon ollenkaan jos ei pelaisi ulkopeliä niin hyvin yhteen joukkueensa syöttäjien kanssa. Alex Bregman oli edellä numerolla seitsemän ja Braves olisi voinut valita toisin: takapesät olivat täynnä, mutta paloja kaksi. Brian Snitker olisi saattanut komentaa A. J. Minterin syöttämään Bregmanille, joka oli lyönyt sarjassa vasta kaksi hittiä. Sen sijaan hänelle annettiin tahallinen vapaa että pesät saatiin täyteen Maldonadolle.

Mitä teki Maldonado? Hän asettui lyöntipaikalle todella lähelle kotilautaa, uhmaten Minteriä varomaan lyöjän puolelle heitettäviä syöttöjään. Eikä Minter löytänyt keinoa saada syöttöjään kohdalleen ja Maldonado ei tehnyt elettäkään hyökätäkseen vääriin. Lopulta Minter kävelytti tasoitusjuoksun 5-5:een viidellä syötöllä ja heti perään Marvin Gonzales löi Houstonin johtoon.

 

[Txjokeri]

Miksi poltetaan joku muu kuin kärkietenijä?

Siksi, että pakkotilanteessa riittää, että pallo on pesälle ennen juoksijaa eikä kosketusta tarvita. Jos lyöjän ja juoksijan välillä on siis tyhjä pesä, ao. juoksijan ei ole pakko edetä lyönnillä, vaan häntä pitää koskettaa pallolla (tai räpylällä jossa on pallo). Tuossa yllä @Beltran jo totesi, että otetaan pesää täyteen. Näin saadaan pakkopolttotilanteita pesille. Joskus vaan ykköseltä lähteneellä juoksijalla on valmiiksi hyvä etumatka, niin etukenttäpelaaja toteaa ykköseltä saatavan palon olevan varmempi ja heittää pallon sinne.

Se on muuten ihan kotipesä, ei "lauta".