Kun pelejä taikka sarjaa ennakoi, huomiota kiinnittää jommankumman joukkueen vahvuuksiin taikka heikkouksiin olettaen homman ratkeavan tähän seikkaan mutta yleensä jälkikäteen huomataan että ratkaisutekijä olikin joku kokonaan muu, ennakoimaton seikka.
Kuten se urheilussa tuppaa yleensäkin menemään. Sattumalla, päivän vireellä, muiden muassa, on aina oma osansa. Pelin kääntyminen suuntaan tai toiseen voi olla senteistä kiinni, kun laittomaksi lyöty poskiosuma olisikin ollut katsomoon päätynyt täysosuma. Vastaavasti väärän ja oikean syötön ero voi olla aivan mitätön, mutta sen merkitys valtava ottelun ratkaisun kannalta. Tässä vielä lisätwistinä ihminen havainnoimassa ja tekemässä tuomiot siinä hetkessä.
Toisaalta, baseballia toisteisempaa pallopeliä on vaikea keksiä, joten ennakointikin voi jossain määrin olla järkevämpää, verrattuna vaikkapa jääkiekkoon, koripalloon tai jalkapalloon.
No mutta, game 1 pelattiin eilen ja se päättyi, kuten
@ipaz n linkittämässä videossa näkyy. Ainakin finaalien ensimmäinen näytös tarjosi arvoisensa lopun, kyseessä oli koko World Series historian ensimmäinen ottelun päättävä (walk off) grand slam. Sekä NLCS että ALCS olivat melkoisia juoksuralleja ja oikeastaan koko pudotuspelisyksy on ollut, tämä peli oli enemmän semmoista perinteistä "october ballia". Vähän juoksuja ja ratkaisu nähtiin ottelun lopussa. Tai olihan niitä juoksuja loppujen lopuksi yhdeksän mutta yhdeksän vuoroparin jälkeen vain neljä.
Sinällään tämä peli vastasi ennakoitakin, että Yankees vei starttereiden (Cole vs. Flaherty) kaksinkamppailun, Dodgers puolestaan vaihtosyöttäjien osalta. Molemmilla isot nimet vastasivat huutoon lyöntipuolella (Freeman, Ohtani, Soto, Stanton) mutta Dodgersilla oli enemmän tehokkuutta. Yankeesilla jäi pelin aikana kuusi etenijää 2-3 pesille sisävuoron päätteeksi, Dodgersilla vastaavasti neljä etenijää.
Freemanin Grand Slamia voisi kuvailla tuollaiseksi "statement" lyönniksi. Samaa vibaa oli myös tässä Stantonin 2 juoksun homerunissa:
Pitkään noiden kahden juoksun turvin Yankees olikin johdossa, ja sinällään onnistumisiakin tuli laajalla rintamalla lyöntipuolella. 11 base hitin muodossa. Esimerkiksi Chisholm, jonka perään edellisessä viestissäni huutein, onnistui lyömään itsensä kahdesti kentälle ja myös kolmesti ryöstämään pesävälin.
Vähän ihmetytti Yankeesin valinta laittaa kummulle 10. vuoropariin Nestor Cortes Jr. joka oli edellisen kerran syöttänyt yli kuukausi sitten. Kyseessähän on vielä aloitussyöttäjä. Ne satunnaiset kerrat kesän aikana kun katsoin Yankeesin peliä ja Cortes Jr. sattui syöttämään, niin aika usein tuntui olevan vaikeuksissa. Tosin kyllä hänen ERA tältä kaudelta ihan kohtalainen oli, 3.77. Tietysti tuossa vaiheessa taisi olla jo parhaat kädet Yankeesin bullpenistä käytetty ja toisaalta Cortes Jr. on vasuri, mikä on erityisesti Ohtania vastaan hyvä ase. Ohtanin lyönti 10. vuoroparissa meni muuten kopiksi aika näyttävään tyyliin Alex Verdugon toimesta, tästä tuli mieleen Derek Jeter jostain 20 vuoden takaa:
Tuosta sitten Betts vapaalla ykköselle, ettei pääse vasemmalta lyövänä lyömään Cortes jria vastaan. No, ei se riittänyt, kun Freeman päätti tehdä historiaa.
Mielenkiintoista nähdä, kumman vaihtosyöttäjiä ykköspeli rokotti enemmän. Kakkospelin luultavasti aloittavat (MLB.comin mukaan) Rodon (NYY) ja Yamamoto (LAD). Molemmat ovat postseasonilla pelanneet kolme ottelua. Rodon on syöttänyt yhteensä 14 ja 1/3 vuoroparia, Yamamoto puolestaan 12 ja 1/3 vuoroparia. Eli tuollaista 4-5 vuoroparia voisi molemmilta odotella ja sitten täytyy taas turvautua vaihtosyöttäjiin.
