Tässä on huomattava myös se että mikään MLB-joukkue ei menesty vain ostamalla kalliita pelaajia. Joukkueessa on oltava myös pelaajia jotka ovat osaamistasoonsa nähden halpoja eli käytännössä omia kasvatteja ja siksi laadukas juniorityö on tärkeää. Free agentien kanssa tehtävissä sopimuksissa on se hyvä puoli että tällöin joukkue menettää vain rahaa, treideissä myös pelaajia, tavallisesti omia lupaavia nuoria. Noin kymmenen vuotta sitten Philliesille kävi juuri niin, joukkue treidasi Cliff Leen, Roy Halladayn ja keitä olikaan menettäen samalla lupaavimmat juniorinsa. Kunnes Philliesin rosteri koostui ylipalkatuista ex-huippupelaajista joista kärkiesimerkki oli Ryan Howard ja lupaavat junnut oli annettu pois. Tällä offseasonilla Philliesin tavoitteena oli palkata sekä Machado että Harper. Machadoa eivät saaneet, jos saavat Harperin, tulevaisuuden menestys ei voi perustua siihen että ostetaanpas muitakin kalliita huippuja. Vaan omista junioreista on noustava kyvykkäitä pelaajia jotka merkitsevät joukkueelleen vähän samantyyppistä kuin Bryce Harper merkitsi Nationalsille viime kauteen saakka.
Melkenpä jokaisella MLB-joukkueella on kalliita mutta huonoiksi osoittautuneita sopimuksia. Philliesillä tällainen lienee lähinnä startteri Jake Arrieta joka saa ässäsyöttäjän palkkaa vuoteen 2022 saakka, kykenee kuitenkin rotaation kolmossyöttäjän tasoiseen peliin eli ei aivan toivoton tapaus hänkään, ainakaan toistaiseksi.
Ei tietystikkään voi, enkä ole sellaista väittänytkään. Ns. isot joukkueet kykenevät kuitenkin laittamaan eniten rahaa myös pelaajakehitykseen ja scouttaukseen. Siksi ne löytävät myös paremmin nuoria pelaajia ilman että "tankkaavat" liigan hännille vuosikausiksi saadakseen varmimpia eli ykköskierroksen alkuvarauksia. Baseballissa myös kehitystie huipulle on pidempi ja edes niistä alkupään varauksista suurin osa ole mitenkään varmoja tapauksia. Tälläkin hetkellä liigassa niin monta organisaatiota vetää jarru pohjassa että osa tulee pakostakin pettymään kun ei pääse silti varaamaan aivan kärjessä (Orioles, Blue Jays, Royals, Tigers, Mariners pelkästään AL puolelta nyt pelkästään). Aiemmin oli myös mahdollista ostaa rahalla ulkomaisia lupauksia, mutta nykyäänhän siihenkin on oma kulukattonsa. Philadelphia oli vielä viimeisen mestaruutensa jälkeiset vuodet "voita nyt" moodissa jossa tulevaisuuden lupauksia myydään seuran koosta riippumatta. Isojen kaupunkien isot joukkueet eivät kuitenkaan tankkaa liigan pohjalle vetäen palkkakulut minimiin niin pitkäksi aikaa kuin Phillies teki vaan ne käyttävät rahaa nopeuttaakseen prosessia. Kuten sanottua niin Dodgers on ottanut muiden huonoja sopimuksia kontolleen kun kylkiäisenä on tullut talenttia. Toki LA (ja NY ja CHI) on markkina-alueena niitä kaikkein suurimpia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että Phillies on käyttänyt enemmän pienten seurojen kuin isojen seurojen oppeja uudelleenrakentamisessaan, huolimatta siitä että kuuluu markkina-alueeltaan kakkoskategoriaan siinä mega-markkinoiden takana. Isoksi täytyy kasvaa eikä kasvua voi tapahtua ilman panostuksia. Isoilla on aina vähintään isoja nimiä kokoonpanossa vaikka menestystä ei tulisikaan, ne nimet jo tuovat väkeä katsomoihin vaikka kausi ei johtaisi mihinkään. Isot myöskään eivät peluuta negatiivisella WAR lukemalla operoivaa entistä tähteä vuodesta toiseen vaan antavat kenkää ja maksavat loppusopimuksen kotona istuskelusta. Toisin sanoen isot eivät häviä tahallaan kuten Phillies teki Ryan Howardin viimeisten sopimusvuosien kuluessa.
Todettakoon Philliesin puolustukseksi kuitenkin se, että NL East on koko liigan "kovin" siinä mielessä ettei sielä ole pienemmän markkinan joukkuetta olekaan. On markkina-alueen koossa mitattuna jokseenkin tasaväkiset Phillies, Nationals, Braves ja Marlins, joista Marlins on toki markkina-asemaltaan ylivoimaisesti heikoin, sekä mega-markkinastaan huolimatta keskikastiin jatkuvasti tyytyvä Mets. Eli mitään automaattista dominointia ei ole tiedossa vaikka panostus olisikin jatkuvaa. Ja juuri siitä syystä sielä tunnutaan taantuvan kukin vuorollaan pienten seurojen taktiikoihin kun lasketaan "tankkaaminen" taloudellisesti varmemmaksi tieksi.
Tähän koko liigaa vaivaavaan ongelmaan todennäköisesti tarvitaan jonkinlainen palkkalattia seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa. On pelaajille kestämätön tilanne että luxury-tax -säännöt on muuttuneet kovemmiksi, rajoittaen niiden kaikkein isoimpien kykyä jakaa megasopimuksia mutta samaan aikaan köyhäileviä seuroja ei mikään estä tiputtamasta palkkojaan minimiin. Toki näitä megasopimuksia edelleen nähdään, mutta yhä vähemmän seurat ovat valmiita sitomaan pelaajia pitkiin, uran laskuvuosia sisätäviin, sopimuksiin juurikin koska tiedetään käytännössä jo etukäteen että jossain vaiheessa painetaan taas jarru pohjaan ja painutaan pohjalle "säästämään". Mitä suurempi osa seuroista tyytyy vain "odottelemaan vuoroaan", sitä pienemmäksi tippuu pelaajille maksettava osuus liigan tuotoista.
Tänä talvenahan on ollutkin mukavasti orastavaa kilpavarustelua juuri NL East joukkueiden kesken (pl. Marlins) ja se on seuraajana herkullinen tilanne - vaikka itse enemmän AL seuraakin. Pari seuraavaa vuotta näyttää