Major League Baseball

  • 344 567
  • 2 330

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Mets voitti viime yönä Dodgersin 13-7 ja siirtyi sarjassa 2-1 johtoon. Matt Harveylla ei ollut kovin hyvä päivä, toisessa vuoroparissa Dodgers siirtyi 0-3 johtoon Harveyta vastaan, juoksuista kolmas ei ollut ansaittu vaan tuli Curtis Grandersonin virheen tuloksena. Tasoittavalla vuorollaan Mets meni 4-3 johtoon eikä enää menettänyt johtoasemaansa, kasvatti johtoa pelin edetessä. Ottelun edetessä tuli viimeistään varmaksi se että ensi yön ottelussa Dodgersin aloitussyöttäjä on Clayton Kershaw sillä Dodgers peluutti vaihtosyöttäjänä Alex Woodia, joka olisi ollut neljäs vaihtoehto aloittajaksi. Sekä Wood että Brett Anderson pelasivat todella huonosti joten vaikuttaa siltä että Dodgersilla on vain kaksi kelvollista aloitussyöttäjää, tämä kaksikko onkin sitten sitäkin vahvempi.

Yhdeksänteen vuoropariin tultaessa Metsin johto oli turvallisesti 13-4 ja Mets otti syöttäjäksi Eric Goeddelin. Goeddel antoi kahdelle ensimmäiselle kohtaamalleen lyöjälle singlen ja kolmas kavensi ottelun kunnarilla lukemiin 13-7. Ja kun Goeddel antoi vielä seuraavallekin lyöjälle singlen, Terry Collins oli nähnyt tarpeeksi ja marssitti kummulle parhaan miehensä, closer Jeurys Familian joka polttikin kolme seuraavaa lyöjää. Ihan ok mutta ehkä hieman ylireagointia, tuohon paikkaan olisi voinut laittaa vaikka Tyler Clippardin, johto oli kuitenkin suht turvallinen edelleen ja Familiaa voidaan tarvita paljon ensi yönä.

Citi Fieldin yleisö karjui We want Utley! ja vaikka Utley oli kieltäytynyt pelikiellosta ja mukana Dodgersin kokoonpanossa, Don Mattingly ei käskyttänyt Utleyta pinch hitteriksi, ikäänkuin karitsaa teuraalle. Mets pelasi siististi, keskittyi pelaamiseen ja ei yrittänyt vahingoittaa vastustajaansa. Kysymysmerkiksi jää, mitä Familia olisi tehnyt jos olisi kohdannut Utleyn. Ainakaan Familian, kuin myöskään yhdenkään aloitussyöttäjänsä pelikieltoon Metsillä ei ole varaa. Joten fokus kannattaa pitää pelaamisessa.

Ensi yönä kummulle Metsistä vasuri rookie Steven Matz, Dodgersilta siis Kershaw. Lähtökohtaisesti Matzin tulisi olla jotakuinkin samantasoinen startteri kuin ovat nuo muutkin sarjassa jo nähdyt Mets-startterit mutta kysymysmerkkinä on se onko Matz toipunut täysin loppukauden loukkaantumisestaan. Kershaw pelaa kolmen päivän levolla ja vaikka se ei lähtökohtia otteluun ainakaan paranna, Kershaw on kuitenkin kenties koko sarjan paras startteri ja kova kanto kaskessa. Sarjan avausottelussa Kershaw antoi seitsemännessä vuoroparissa kolme vapaataivalta joka kävi sitten kalliiksi. Saapa nähdä miten pitkälle Mattingly nyt uskaltaa pitää Kershawia kummulla. Metsin taktiikka lienee selvä, pelata mahdollisimman pitkiä lyöntivuoroja Kershawia vastaan. Dodgersin bullpenistä luotettavia ovat lähinnä Chris Hatcher sekä Kenley Jansen, eipä juuri muut. No, ennakkoarvelut ovat ennakkoarveluita, itse pelissä käy sitten kokonaan toisella tavalla kuin on ennakkoon arveltu.
 

Mont-Blanc

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mets
Mets voitti viime yönä Dodgersin 13-7 ja siirtyi sarjassa 2-1 johtoon. Matt Harveylla ei ollut kovin hyvä päivä, toisessa vuoroparissa Dodgers siirtyi 0-3 johtoon Harveyta vastaan, juoksuista kolmas ei ollut ansaittu vaan tuli Curtis Grandersonin virheen tuloksena.

Harvey ei tosiaan ollut omalla tasollaan, mutta hattua nostan silti. Hienosti Harvey taisteli nuo 5-innigiä vaikka mikään hänen syötöistä ei eilen toiminut. Kun/jos Harvey missasi syötöllään sen halutun kohteen, oli se kuitenkin onneksi pääasiassa zonen ulkopuolelle. Harvey oli riittävän hyvä. Harvey tosiaan otettiin vaihtoon viidennen jälkeen ja tilalle Colon joka oli pelipäällä. Reed oli myös hyvä. Reed on muuten siitä kummallinen tapaus, että jos pesät ovat tyhjät hänen tullessaan kummulle on hän hyvä-erinomainen, mutta jos hänet otetaan kummulle kun pesillä on juoksijoita Reed ei tunnu saavan lyöjiä millään ulos. Travis sai vihdoin vähän hittejä alle ja yksi näistä oli tuo komea Home Run. Cespedeskin näytti, että on herännyt tuon cold streakin jäljiltä ja löi yhden playoff-syksyn komeimmista kunnareista.

Kaiken kaikkiaan hieno voitto. Keskityttiin pelaamiseen eikä kostamiseen. Mitä Collinsin ja Harveyn pelinjälkeisiin kommentteihin tulee, niin kyllä niistä saa sellaisen käsityksen, että kyllä se kosto on vielä tulossa, mutta tuskin enää tämän kauden puolella. Ja tuo voittohan oli jo itsessään kostoista parhain, vaikka Utley kyllä se fastballin vieläkin ansaitsee.

Yritin eilen katsella viime hetken lippuja, mutta hinnat pysyivät oman kipurajan väärällä puolella. Saa nähdä olisiko tänään vähän halvempia lippuja tarjolla. Eilisen matsin kohdalla hinnat pyörivät siellä 250-300dollarin kohdilla ja nyt ollaan jo alle 150-200dollarissa.

Niin ja loppuun vielä Cespedesin bat flip. Kaunista! Linkki vie Vine-sivustolle.

EDIT: Mets fanit ottavat Utleyn vastaan Citi Fieldillä. Linkki vie Youtubeen.
 
Viimeksi muokattu:

Histo

Jäsen
Chicago Cubs selvisi viime yönä ensimmäisenä joukkueena liigansa mestaruussarjaan pudotettuaan runkosarjan ykkösen St. Louis Cardinalsin. Kieltämättä yllättävä tulos, mutta Cubs pelasi kolmessa viimeisessä ottelussa mainiosti ja ratkoi pelit nuorten pelaajiensa kuumilla mailoilla. Kolmannen pelin piti olla syöttäjä Arrietan dominointia. Noh, hänellä ei ollut superpäivä, mutta ottelu jäi MLB-historiaan, koska Cubs iski peräti kuusi kunnaria (kuuden eri pelaajan voimin) 8-6 -voitossa. Kun St. Louis pystyi kahteen, oli peli pudotuspelihistorian eniten homereita sisältänyt koitos.

Cubs nappasi sarjan voiton heti ensimmäisellä yrityksellä viime yönä. Stephen Piscotty iski sarjan kolmannen kunnarinsa heti avausvuorossa ja Carpenterin oltua pesällä St. Louis johti välittömästi kahdella. Toisen tasoittavalla kotijoukkueen aloitussyöttäjä Jason Hammel löi Cubsien ainoan juoksun näissä kahdessa pelissä, joka ei tullut kunnarilla ja perään Javier Baezin katsomopallolla Chicago johti 4-2. Kuudennessa Cardinals kavensi Tony Cruzin tuplalla ja Brandon Mossin välilyönti tasoitti pelin. Jälkimmäisellä Cruz yritti myös tuoda saman tien johtojuoksun, mutta oikea koppari Jorge Soler poltti hänet kotipesän kynnykselle. Mielestäni juoksun yritys kohti kopparia suuntautuneella välilyönnillä oli tuossa huono ratkaisu, mutta ilmeisesti kahdella palolla kolmosen yli juostaan herkemmin kun jäädään odottelemaan vielä yhtä hittiä. Tasoittavalla Anthony Rizzo moukaisi ottelun voittojuoksuksi jääneen kunnarin ja Kyle Schwarber sinetöi loppulukemat 6-4 mammuttimaisella pamautuksella tulostaulun ylärakenteisiin. Cardinals on selviytynyt vuoden 2011 mestaruuden jälkeen joka kausi pudotuspeleihin, mutta joka kausi se on myös joutunut kokemaan karvaan putoamisen. Joukkueen ikärakenne on edelleen sellainen, että tulevinakin kausina se jatkaa liigan kärkijoukkueiden joukossa.

Kaikissa muissa divisioonasarjoissa mentiin viidenteen otteluun; Houstonissa jopa uskomattoman nousun jälkeen, kun seitsemännen tasoittavalla tappiolle luvuin 2-6 jäänyt ja viimeistä iskua vaille valmiilta näyttänyt Kansas City nousi sillasta kahdeksannen aloittavalla tasoihin ennen kuin Astros sai tehtyä yhtään paloa! Jatkoista joukkue teki myös voittojuoksuksi jääneen pinnan ja voitti pelin 9-6. Viides ottelu tuossa sarjassa pelataan tänä yönä. Samoin Blue Jays-Rangers -sarjassa, jossa vierasjoukkue on voittanut kaikki neljä ottelua. Blue Jays hoiti neljännen pelin selkeästi 8-4 karattuaan kolmen sisävuoron jälkeen seitsemän juoksun etumatkalle. Viime yönä Dodgers onnistui voittamaan Queensissa Clayton Kershaw'n syötettyä seitsemän vuoroa kolmen hitin peliä ja vaihtosyöttäjien suljettua luukut. Tuon sarjan viides ottelu pelataan ensi yönä Los Angelesissa.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Viime yönä Dodgers onnistui voittamaan Queensissa Clayton Kershaw'n syötettyä seitsemän vuoroa kolmen hitin peliä ja vaihtosyöttäjien suljettua luukut. Tuon sarjan viides ottelu pelataan ensi yönä Los Angelesissa.
Joo näin kävi, Kershawin otteiden ansiosta Dodgers oli parempi ja voitti ottelun ansaitusti. Vaikka Kershaw on mikä on, etenkin ottaen huomioon lyhyellä levolla palaaminen, hänen esitykseensä liittyi jonkinlaisia kysymysmerkkejä. Joiden ansiosta Mets saattoi olla jopa hienoinen suosikki kyseisessä ottelussa tai vähintäänkin Metsillä oli ennakoidusti paremmat voitonmahdollisuudet tuossa pelissä kuin sarjan viidennessä ottelussa.
Siinä on sitten Zack Greinke vs. Jacob deGrom. Harmi kyllä, Greinke vaikuttaa paremmalta. Nyt tarvitaan huippupeliä deGromilta, vastaavanlaista kuin mikä nähtiin sarja-avauksessa. Olisihan tuo deGrom melkoinen tähti jos onnistuisi voittamaan samassa sarjassa sekä Kershawin että Greinken.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Olipahan taas matsi mutta Mets voitti Dodgersin 2-3 ja selvisi NLCS:ään jossa kohtaa Chicago Cubsin. Jes!

Metsin aloitussyöttäjä Jacob deGrom antoi kaksi juoksua Dodgersille, molemmat ensimmäisessä vuoroparissa ja kuittasi ottelusta voittomerkinnän itselleen. DeGrom oli vaikeuksissa läpi ottelun, hän pelasi kuusi vuoroparia ja päästi lyöjiä pesille kaikissa vuoropareissaan paitsi kuudennessa. Kuitenkin hän jollakin ihmeen kaupalla selvisi antamatta enempää juoksuja. Seitsemäteen vuoropariin Mets otti kummulle Noah Syndergaardin paiskomaan 100 MPH fastballia ja kuusi viimeistä paloa teki sitten varmin kaikista, Jeyrus Familia.

Mets siirtyi avausvuoroparissa 0-1 johtoon Daniel Murphyn lyödessä tuplan jonka turvin Curtis Granderson tuli kotipesään. Dodgers siis vastasi välittömästi siirtyen 2-1 johtoon Justin Turnerin ja Andre Ethierin singleillä. Metsin neljännessä sisävuorossa nähtiin jänniä hetkiä. Aluksi Daniel Murphy löi itsensä ykköselle mutta sitten Yoenis Cespedes löi koppilyönnin ja paloi. Dodgersin etukenttä siirtyi ykköspesän puolelle torjumaan Lucas Dudaa, mutta Duda ottikin vapaataipaleen. Näin Murphylla oli oikeus edetä kakkospesälle mutta huomatessaan Dodgersin etukenttäpelaajien jättäneen kolmospesän tyhjäksi, Murphy siirtyi suoraan sinne. Kaipa tämä lasketaan pesävarastukseksi. Seuraava lyöjä Travis d'Arnaud löi korkean lyönnin oikealle taakse ja pallo olisi pudonnut laittomaksi. En tiedä olisiko Dodgersin Andre Ethierin ollut pakko ottaa palloa kopiksi mutta kopin hän silti otti ja lyönti tuomittiin urhauskopiksi Murphyn tuodessa tasoitusjuoksun 2-2 tämän lyönnin turvin. Ja kun Murphy löi vielä kunnarin Greinkelle Metsin kuudennessa sisävuorossa, Mets siirtyi johtoon 3-2 ja Murphy oli ollut osallisena kaikissa Metsin kolmessa juoksussa.

Ottelun loppuvaihe menikin kynsiä pureskellessa. Dodgersin kahdeksannessa sisävuorossa Familia poltti kaikki kolme kohtaamaansa Dodgers-lyöjää: Ethierin, Crawfordin ja pinch hitter Jimmy Rollinsin. Metsin yhdeksännessä sisävuorossa Juan Lagares löi kahden palon tilanteessa tuplan. Tämän jälkeen Dodgersin closer Kenley Jansen antoi tahallisen vapaataipaleen Wilmer Floresille koska seuraava lyöntivuoro oli Familialla, siis joko saadakseen Familia lyömään tai että Mets olisi vaihtanut Familian pois. No, tossa kohdassa paras vaihtoehto oli laittaa Familia lyömään ja strikeout hänestä tulikin ja tästä vuoronvaihto. Yhdeksännen tasoittavalla Dodgers vaihtoi ensimmäiseksi lyöjäksi Metsin tappaja Chase Utleyn, jolta katsomo toivoi sankaritekoja. Niitä ei kuitenkaan saatu vaan Utley paloi lyötyään koppilyönnin Grandersonille. Tämän jälkeen Familia ei enää jättänyt mitään sattuman varaan vaan teki strikeoutin A.J. Ellisistä sekä Howie Kendrickistä. Kun Kendrick 0-2 tilanteessa löi ohi Familian sliderista, Familia tuuletti ja pääsi Travis d'Arnaudin syleilyyn. Upea hetki!
 

Histo

Jäsen
Tänä yönä alkaa ALCS, jossa Kansas City Royals saa vastaansa Toronto Blue Jaysin. Back to the Future-teemalla tämä on tietenkin uusintakohtaaminen vuoden 1985 vastaavasta sarjasta, jossa kohtasivat samat joukkueet.

Toronto raivasi tiensä Royalsin vastustajaksi pudottamalla Texasin todella huikean vuoroparin sisältäneessä viidennessä divisioonaottelussa. Tuo vuoropari oli seitsemäs, johon lähdettiin tasalukemista 2-2. Aloittavalla etenemistaidoillaan sarjassa esille noussut Rangersin Rougned Odor oli kolmosella, kun tuli hetki, joka jäi pudotuspelihistoriankirjoihin. Paloja oli kaksi ja lyöjä Shin-Soo Choo vetosi Aaron Sanchezin laakasyötön vääräksi. Sieppari Russell Martin lähti palauttamaan palloa syöttäjälle, kuten harjoitukset mukaanlaskettuna varmasti on tehnyt satoja tuhansia kertoja ammattilaisuransa aikana. Tällä kertaa tilanne ei mennyt normaalisti, sillä heitto osui lyöntipaikalla seisseen Choon eteenpäin ojennettuun mailaan ja kimposi etukentälle. Odor lähti välittömästi kolmoselta ja juoksi kotiin asti, vaikka pelituomari Dale Scott pisti pelin poikki. Texasin manageri Jeff Banister ja tv-kommentaattori Harold Reynolds totesivat kuitenkin heti tahoillaan, ettei pallo ole tuollaisessa tilanteessa kuollut, vaan pelin piti jatkua. Koska Odor kosketti kotipesää, oli ainoa mahdollinen tuomio juoksu, joka myös annettiin Banisterin käytyä tuomareiden juttusilla. Tämän jälkeen tuomaristo sai kuulla Blue Jays-koutsi John Gibbsonsin mietteitä ja vastaaottaa hänen tekemänsä virallisen protestin. Torontolaisyleisö ilmaisi mieltään viskelemällä tavaraa kentälle. Choo ei kuitenkaan ollut tarkoituksella ojentanut mailaansa heiton eteen, vaan hän seisoi lyöntialueen sisällä ja kyse oli Martinin huolimattomuudesta. Noin 20 minuutin tauon jälkeen -- jonka aikana tuomarit tarkistivat protestin takia, että olivat varmasti vedonneet oikeaan sääntökohtaan, vaihtopenkillä ollut aktiiviseen rosteriin kuulumaton Mark Buehrle ajettiin ulos ja joukkueet pitivät kentällä yhden torikokouksen -- peli jatkui ja Choo paloi strikeoutilla.

Tasoittavalla Texasin kummulla jatkoi aloittaja Cole Hamels, joka oli jo yli sadan syötön ja joutunut viilentymään pitkään penkillä. Hän kohtasi kotijoukkueen lyöjät 7-8-9 ja saikin kaksi ensimmäistä lyöjää lyömään palon arvoiset lyönnit. Mutta tässä vaiheessa Rangersin ulkokenttä rähmi legendaarisesti ensin kahdella virheellä etupesät täyteen. Perään Elvis Andrus pudotti räpylästään Ryan Goinsin uhrausnäpyä seuranneen varman palon paikan kolmoselta ja Blue Jaysillä oli pesät täynnä ilman paloja: Texas oli tehnyt kolme virhettä! Ensimmäisenä ajoon lyöneen Ben Reveren 1-rajalyönnistä Rangers poltti viimein kolme kertaa ehjin nahoin selvinneen kärkijuoksijan (Russell Martin ensin ja sitten hänet vaihdettiin pinnejuoksija Dalton Pompeyyn) kotiin. Pompey veti syöksyessään sieppari Chris Gimenezin jalat alta ja jälleen tuomaristo joutui puhelimeen tarkistamaan, oliko tilanteessa siepparin taklaaminen (jos näin, tilanteesta pitäisi tulla toinen palo, ilmeisesti lyöjästä) vai puhdas kotiinsyöksy. Päätös pysyi: paloja yksi. Tässä vaiheessa Hamels, joka oli antanut mahdollisuuden joukkueelleen päästä johdossa ulos vuorosta vaihdettiin pois ja kentälle jäi kolme hänen etenijäänsä. Seuraava lyöjä Josh Donaldson löi surriaisella kakkospesän taakse Toronton tasoihin (samalla toinen palo kakkoselle Reverestä). Seuraavana lyönyt Jose Bautista pamautti pallon vasempaan katsomoon ja yli 50 minuuttia vuoron aloittamisen jälkeen Blue Jays siirtyi johtoon 6-3. Ne jäivät myös loppuluvuiksi. On tämä huikea laji.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
On tämä huikea laji.
No olipas huikea ratkaisu tuo Blue Jaysin ja Rangersin finaali. En sitä katsonut kun en jaksa valvoa mahdottomia mutta Histon raportti oli mielenkiintoinen. Cole Hamels on pelaaja, jonka Rangers keskikesällä treidasi juuri tällaisia pelejä varten mutta nyt ei Hamelsinkaan otteet riittäneet. Rangersin ulkokenttä teki virheitä ja Blue Jays laittoi Rangersin maksamaan niistä, katkeralla tavalla. Pienenä lisähuomiona: Hamels on pelaaja jonka Dodgers treidasi Philliesistä, samoihin aikoihin Blue Jays treidasi Ben Reveren, myöskin Philliesistä. Joten on tässä Phillies-faneillakin ollut seurattavaa joskin pitkän uran joukkueessa pelanneiden Jimmy Rollinsin sekä Chase Utleyn kausi loppui Metsin pudottaessa Dodgersin. Joku irvileuka totesikin että Mets käsitteli Utleyn pelikielto-asian NLDS-sarjan ottelussa 5 ja tuomitsi hänen kautensa päättyneeksi.

Nyt jatkossa on enää joukkueita joiden kaikkien viimeisestä WS-voitosta on kulunut jo pitkä aika. Blue Jaysin viimeisin voitto on vuodelta 1993, Metsin 1986, Royalsin 1985 ja Cubsin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1908. ALCS-sarja siis alkoi jo viime yönä, yksi peli on pelattu ja tulos tiedossa mutta ei siitä sen enempää kun en sitäkään ottelua seurannut.

Ensi yön peli onkin tarkoitus katsoa kun NLCS käynnistyy Citi Fieldillä ottelulla Mets – Cubs. Kaikista neljästä vielä jatkavasta joukkueesta Chicago Cubs on sittenkin mielenkiintoisin. Cubs on onnistunut kokoamaan joukkueen – vähän Metsin tapaan – vielä edullisten nuorten ja laadukkaiden pelaajien ympärille. Cubs saa nauttia näiden pelaajien suorituksista vielä joitakin vuosia, kuten myös Mets omistaan, kunnes noista pelaajista tulee free agenteja ja he tekevät kalliin sopparin Dodgersin tai Yankeesin kaltaisten seurojen kanssa. Mutta Cubsin menestys ei pitänyt tulla vielä aivan tänä vuonna, kuten ei Metsinkään, mutta nyt Cubsilla näyttäisikin olevan kaikki palaset kohdallaan ja mikään ei periaatteessa estä Cubsia menevän vaikka ihan loppuun asti.

Cubsilla on kuitenkin merkittävä, eikä edes kovin kunniakas historia. Joukkue on pilkattu (CUBS = Completely Useless By September), kirottu, uskomattoman epäonninen. Näinä päivinä baseball-fanit ja aivan erityisesti Cubs-fanit käyvät mielessään läpi joukkueen historian surullisia merkkitapahtumia: Billy Sianisin vuohi vuonna 1945, Ron Santon takaa kävellyt musta kissa vuonna 1969, Steve Bartman vuonna 2003. Nämä tarinat löytyvät internetistä, voisi niistä joku kenties tähänkin ketjuun tarkemmin kertoa.

Jotenkin tuntuu siltä että taas tulee tapahtumaan jotakin traagista, joka tulee estämään Cubsin voiton tälläkin kertaa. Kenties Cubs voittaa edes NL:n Pennantin, joukkue uskoo itseensä mutta Mets on asiasta eriä mieltä. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tapahtumia.
 

Histo

Jäsen
Nyt jatkossa on enää joukkueita joiden kaikkien viimeisestä WS-voitosta on kulunut jo pitkä aika. Blue Jaysin viimeisin voitto on vuodelta 1993, Metsin 1986, Royalsin 1985 ja Cubsin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1908.
Jep, ja kaikki ovat harvemmin pudotuspeleissä nähtyjä porukoita viime aikoina 2000-luvulla tämän nelikon pudotuspelipaikat yhteensä ennen tätä kautta: 6 (Blue Jays 0, Cubs 3, Mets 2, Royals 1).

Cubs on näistä ainoa liigan alkuperäisjoukkue ja pelasi World Seriesissä 10 kertaa vuosina 1906-1945. Sen jälkeen seura on ollut pudotuspeleissä kuusi kertaa 69 vuoden aikana ennen tätä kautta, ja joka kerta putoaminen on tapahtunut ennen syysklassikkoon pääsyä. Liigan toiseksi vanhimmalla stadionilla Wrigley Fieldillä ei itse asiassa ole pelattu "kuin" 13 World Series-ottelua, koska 1918 Cubs pelasi suurempikokoisella Comiskey Parkilla. Näistä peleistä Cubs on voittanut kaksi. Toki tuo 13 on ykkönen kolmen muun mukana olevan joukkueen stadioneihin verrattaessa (Kauffman 11, Rogers Centre 6, Citi Field 0).

Kolmen muun organisaation tarinat alkavat vasta MLB:n laajennuksista: Mets liittyi liigaan kaudelle 1962, jolloin Cubsien viimeisestä WS-voitosta tuli kuluneeksi 53 vuotta ja viimeisestä Nationalin mestaruudesta 16. Royals liittyi liigaan kaudelle 1969 (60, 23) ja Blue Jays 1977 (68, 31).

Mets on selvinnyt pudotuspeleihin historiansa aikana kahdeksan kertaa tämä kausi mukaanluettuna, WS-voittoja on kaksi (1969 ja 1986), sarjoja neljä ja viimeisin kerta on vuodelta 2000, Kansas City on nähty pudotuspeleissä kahdeksan kertaa, WS-voittoja on yksi (1985) ja viimeisin kaikkiaan kolmesta seriesistä on tietysti viime vuodelta. Torontolla pudotuspelikausia on kuusi, sarjoja ja voittoja on kaksi, viimeisin vuodelta 1993.

Joten, Cubsin mestaruus olisi varmasti monen neutraalinkin toiveissa. "If they don't win it's a shame", mutta nähtäväksi jää mihin joukkue pystyy.
 

cheli

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Cubsin mestaruus olisi varmasti monen neutraalinkin toiveissa.
Joo, kyllä näin on. Ei kait kukaan sitä vastaan olisi jos oma joukkue olisi tippunut.
Blue Jays-Rangers 7. vuoropari kyllä kannattaisi kaikkien katsoa. Näkyy pelit perinteisesti mlb.tvstä kaikille regular season tilaajille vaikka on postseason. Kyllä samantien kun lukaisi tuloksia ja katsoi lyhyet highlightit tuli sellainen fiilis että nyt on katsottava lisää. On se vaan hienoa tuo baseball (ja mlb.tv). ESPN:llä oli joku kolumni että tuo oli kaikkien aikojen hienoin/erikoisin, tms. postseason inning ever.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Mets voitti NLCS:n avausottelussa Cubsin 4-2. Hyvä peli Matt Harveylta jolle Cubs teki molemmat juoksunsa. Harvey pelasi 7.2 vuoroparia ja voitti haastajansa, kokeneen ex-Red Sox syöttäjä Jon Lesterin. Lester on hyvä syöttäjä mutta hänen tilastonsa pesävarastuksien suhteen on surkea, tätä seikkaa Mets hyödynsikin menestyksellisesti pariin otteeseen.

Metsin juoksuista kaksi tuli soolokunnarilla, lyöjinä Daniel Murphy (kukas muukaan?) sekä Travis d'Arnaud, muut kaksi juoksua löi Curtis Granderson. Cubsin juoksuista ensimmäisen löi Starlin Castro tuplalla ja kahdeksannessa vuoroparissa kahden palon tilanteessa Kyle Schwarber löi soolokunnarin. Tähän päättyi Harveyn ilta, Terry Collins otti Jeurys Familian tekemään neljä viimeistä paloa. Dodgers-sarjassa Familia kohtasi 16 lyöjää ja poltti ne kaikki suoraan, nyt Familia antoi vapaataipaleen kahdeksannessa vuorossa sekä singlen kahden palon tilanteessa yhdeksännessä vuoroparissa Miguel Monterolle. Tämän jälkeen Tommy La Stellalla oli mahdollisuus tuoda Cubs tasoihin kunnarilla tai ainakin jatkaa peliä hitillä. La Stellan lyönti lähtikin kovan näköisenä maapallona kohti sentterin ja oikean takakenttäpelaajan välimaastoa mutta Daniel Murphy syöksyi pallon hienosti kiinni ja poltti La Stellan ykköselle ja peli päättyi tähän suoritukseen. Murphy on ollut todella hyvä tässä postseasonissa mutta kauden jälkeen hän on free agent ja kaiken kuullun perusteella Mets ei tule tarjoamaan jatkosopimusta Murphylle.

Tämä oli tärkeä voitto Metsille, olisi se ollut sitä kyllä Cubsillekin. Aloitussyöttäjä-vertailussa tilanne oli aika tasainen, toisessa pelissä ennakoitu etu on Cubsilla ja käytännössä heillä onkin tuossa pelissä lähes pakkovoiton paikka sillä otteluissa 3 ja 4 ennakoitu etu on taas Metsillä, kiitos Metsin tasaisen vahvan rotaation. Toisessa ottelussa Cubsin startteriksi tulee Jake Arrieta, joka on kolmas ehdokas NL:n Cy Young -palkinnolle, kaksi muuta ovat Cardinalsin Kershaw sekä Greinke. Runkosarjan toisen puoliskon ajan Arrieta oli ehdottomasti koko sarjan paras, oli loistava myös villi kortti -ottelussa mutta vastaavasti heikompi NLDS-sarjan ainoassa pelissään Cardsia vastaan. Metsiltä kummulle tulee Noah Syndergaard. Syndergaard pelasi yhden vuoroparin NLDS-sarjan viidennessä ottelussa (ja lämmitteli neljästi). Tuon ottelun jälkeen Syndergaard tunsi olonsa heikoksi joten Terry Collins oli valmis ottamaan ensi yön otteluun syöttäjäksi Steven Matzin mutta ilmeisesti Syndergaardin olo on muuttunut normaalimmaksi joten hän saa pelata.

Pari asiaa huolestuttaa Metsiltä hieman. Juuri loppuneessa ottelussa Harvey sai kerran, muistaakseni kuudennessa vuoroparissa, vastustajan lyömän pallon olkapähänsä, syöttökäden olkapäähän. Tuolloin Harvey poimi pallon maasta ja poltti lyöjän ykköselle ja jatkoi peliään ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut. Pieni pelko on siitä että jahka Harveyn kroppa viilenee, joitakin kipuja tai ongelmia saattaa olla. Lisäksi huolettaa Jeurys Familian pelikuorma, Terry Collinsin pitäisi vähitellen uskaltaa käyttää ratkaisuhetkillä muitakin syöttäjiä kuin Familiaa. Toisaalta taas, siinä kun Mets on loppukaudesta pohtinut nuorten aloitussyöttäjiensä syöttökuorman maksimia, Cubsin Arrieta on jo aikapäiviä sitten ohittanut tälle kaudelle ajatellun syöttökuormansa maksimin. No, eletään tilanteessa mukana ja katsotaan miten äijien käy.
 

Histo

Jäsen
Mets kaatoi Cubsin myös viime yönä, 4-1. Ratkaisijana oli jälleen Daniel Murphy, joka löi 1+1 tuoneen pitkän pallon jo avausvuorossa ja häntä ennen David Wright oli katkaissut divisioonasarjan ensimmäisestä pelistä alkaneen hitittömän putkensa tuplalla, joka kotiutti Curtis Grandersonin. Arrieta ei ollut antanut kolmea juoksua ensimmäisessä vuorossa sitten vuoden 2010. Ylipäänsä kahden viime ottelun näytöt (NLDS-peli Cardsia vastaan, jonka Cubs tosin voitti) kertosivat Arrietan (5,0vp, 4 hittiä, 4 juoksua, 8 K) pudonneen tavallisten kuolevaisten tasolle. Tai sitten Murphy on vain niin mahdoton: neljä kunnaria neljään viime otteluun ja kaikkiaan viisi pudotuspeleissä. Metsin tulokassyöttäjä Noah Syndergaard (5,2vp, 3 hittiä, 1 juoksu, 9 K) piti ohjat käsissään, kunnes Kris Bryantin tuplalla lyömän kavennusjuoksun jälkeen Metsin kippari Terry Collins siirtyi vaihtosyöttäjiinsä. Nämä rajoittivat Cubsien sisäpelin kahteen hittiin (kahdeksannessa ja yhdeksännessä) eikä kotijoukkueella ollut vaikeuksia kirjauttaa voittoa.

Kansas City voitti niin ikään kahdesti Toronton kotonaan. Ensimmäinen ottelu meni puhtaasti 5-0, eikä Toronto saanut kuin kolme hittiä. Toista peliä Blue Jays johti 3-0 David Pricen syötettyä one-hitteriä (ensimmäinen lyöjä Alcides Escobar löi singlen ensimmäisessä vuorossa ja sen jälkeen 18 paloa) kuusi vuoroparia. Seitsemännen tasoittavalla kaikki kääntyi jälleen dramaattisesti, kun Royals-mailat heräsivät eloon. Ben Zobristin epäonnistunut koholyönti putosi kenttään vasemman koppari Jose Bautistan ja 2-vahti Ryan Goinsin väliin ja sen jälkeen Price ei saanut myllyä pysäytettyä: seurasi kolme singleä ja juoksun tuottanut palo maalyönnillä ja peli oli tasan. Price otti vielä yhden K:n, mutta ei päässyt vuorosta ulos joutumatta häviölle: Alex Gordon löi keskivasemmalta tuplan, jolla tasoituksen lyönyt Mike Moustakas toi johtojuoksun. Aaron Sanchezin syötöstä Alex Rios löi vielä väliin ja Gordon toi viidennen juoksun, jonka jälkeen peli oli selvä. Moustakas löi seuraavassa vuorossa loppuluvuiksi 6-3.

Vuodesta 1985 lähtien pelatuissa paras seitsemästä liigamestaruussarjoissa vain kolme joukkuetta on noussut World Seriesiin hävittyään kaksi ensimmäistä ottelua: Royals vuonna 1985 (Torontoa vastaan), Cardinals vuonna 1985 (Dodgersia vastaan) ja tietenkin Red Sox vuonna 2004 (Yankeesiä vastaan). Kaikki nämä kolme pelasivat ottelut 3-5 kotikentällään. Lopuissa 22 sarjassa kaksi ensimmäistä ottelua voittaneet joukkueet veivät pennantin: 7 kertaa 4-0 (1988 A's, 1990 A's, 1995 Braves, 2006 Tigers, 2007 Rockies, 2012 Tigers, 2014 Royals), 7 kertaa 4-1 (1987 Twins, 1989 A's, 1999 Yankees, 2000 Mets, 2001 Yankees, 2002 Giants, 2008 Phillies), 6 kertaa 4-2 (1993 Blue Jays, 1998 Padres, 1999 Braves, 2009 Yankees, 2011 Rangers, 2013 Cardinals) ja kahdesti 4-3 (1992 Braves, 2004 Cardinals).
 

Boosteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bleg, Red Wings, Gunners, Kaner's Crew

Mont-Blanc

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mets
Oma kotikirous (0-4) meni tämän kauden osalta eilen rikki ja pääsin paikan päältä todistamaan Metsin voittoa. Hitto että siellä oli muuten kylmä!

Murphy on ilmiliekeissä. Kershaw (x2), Greinke, Lester ja nyt Arrieta. Siinä nimet kenen syötöistä Muprh on nuo Post Seasonin kunnarinsa lyönnyt. Ensimmäisen vuoroparin jälkeen sitä alkoi jo laskemaan jäljellä olevia outteja. Bullpen toimi hyvin ja iso kiitos Nieselle. Tuon Bryantin RBI tuplan jälkeen Niese sai strikeoutilla Rizzosta tuon vuoroparin viimeisen outin ja Mets johto säilyi 3-juoksussa. Tuosta jos Rizzo olisi onnistunut Bryantin kotiuttamaan olisi loppupelikin voinut olla hyvin erilainen.

Iso voitto ja huomenna kummulla DeGrom. Lähtökohdat otteluun ovat siis mitä parhaimmat, mutta mutta. Nyt peli pelataan Chicagossa, joten siltä osin huominen kyllä hiukan hermostuttaa sarjan kahta ensimmäistä ottelua enemmän.
 

Mont-Blanc

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mets
3-0! 3-0! 3-0! 3-0! 3-0! 3-0!

Mets voitti eilen ottelusarjan kolmannen ottelun 5-2 ja johtaa nyt sarjaa 3-0! Mets juoksuista mainittakoon sen verran Daniel Murphyn homerun jatkoi hänen postseason kunnari putkeaan viiden ottelun pituiseksi. Hän jakaa nyt All Time-tilastojen kärkipaikan Carlos Beltranin kanssa (Astros, 2004). Ottelussa nähtiin myös hiukan tunteita herättänyt tilanne (ainakin Mets fanien kannalta), kun Cubsin Jorge Soler missasi Floresin oikealle kenttä puolelle suuntautuneen lyönnin ja pallo valui aina Wrigley Fielden takaseinien kasvuston sekaan. Säännöt ovat sääntöjä, joten sen suhteen en valita, mutta kyllähän se hiukan kirpaisi kun ykköseltä lyönnin aikana edennyt Conforto oli muutaman askeleen päässä kotipesästä ja olisi 100% varmuudella ehtinyt kotiin, mutta nyt hänet palautettiin kolmospesälle Ground Rule Double-säännön perusteella. Tämä kaikki tapahtui siis kahden palon tilanteessa ja seuraavaksi lyömään tullut DeGrom löi kopin kentän vasemmalle puolelle, joten Metsin sisävuoro päättyi siihen.

DeGrom taisteli taas heikohkon alun jälkeen itsensä aina 7-inningin läpi ja loppua kohden myös hänen syöttönsä alkoivat löytää sen halutun kohteen ja Cubsin juoksusarake jäi kahteen. Clippard ja Familia hoitivat lopun aika kliinisesti ja Cubs ei saanut comebackia aikaiseksi.

Tänään kummulla siis Matz ja vastassa Hammels. Alkais jo!
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Ottelussa nähtiin myös hiukan tunteita herättänyt tilanne (ainakin Mets fanien kannalta), kun Cubsin Jorge Soler missasi Floresin oikealle kenttä puolelle suuntautuneen lyönnin ja pallo valui aina Wrigley Fielden takaseinien kasvuston sekaan. Säännöt ovat sääntöjä, joten sen suhteen en valita, mutta kyllähän se hiukan kirpaisi kun ykköseltä lyönnin aikana edennyt Conforto oli muutaman askeleen päässä kotipesästä ja olisi 100% varmuudella ehtinyt kotiin, mutta nyt hänet palautettiin kolmospesälle Ground Rule Double-säännön perusteella. Tämä kaikki tapahtui siis kahden palon tilanteessa ja seuraavaksi lyömään tullut DeGrom löi kopin kentän vasemmalle puolelle, joten Metsin sisävuoro päättyi siihen.
Tuohan on Wrigley Fieldin oman sääntönsä Ground Rule Doublen suhteen mutta sääntö on kiistaton ja tuomarille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin palauttaa Conforto kolmospesälle.

Tuota erikoista tilannetta edelsi toinen aika erikoinen tilanne. Conforto oli lyömässä, Cespedes ainoana etenijänä kolmosella. Cubsin vaihtosyöttäjä sai tehtyä Confortosta strikeoutin mutta Cubsin kannalta harmillisesti siepparinsa hukkasi pallon kauas kotipesän taa ja tämän harhan turvin Cespedes toi juoksun joka osoittautui ottelun voittojuoksuksi, jatkossa Mets teki vielä kaksi juoksua lisää. Samoin Conforto ehti ykköspesälle ennenkuin Cubs sai toimitettua pallon sinne, jos Cubs olisi saanut poltettua Conforton ykköselle niin myöskään Cespedesin tuomaa juoksua ei olisi hyväksytty koska paloja oli taululla kaksi.
 

Histo

Jäsen
Metsin lisäksi myös Kansas Cityllä on mahdollisuus edetä World Seriesiin tänään, Paluu tulevaisuuteen-päivänä. KC rökitti viime yönä Toronton peräti 14-2 ja johtaa ALC-sarjaa voitoin 3-1. Royals karkasi heti ensimmäisessä vuorossa neljän juoksun etumatkalle, eikä Blue Jays saanut minkäänlaista takaa-ajoa aikaan lukuunottamatta neljännen vuoron kahta kavennusjuoksua. Vieraat kaunistelivat lukuja iskemällä kolmeen viimeiseen vuoroon yhdeksän pinnaa. Toronto on siis parhaillaan menossa olevassa viidennessä pelissä selkä seinää vastaan, mutta niinhän he olivat myös Texasia vastaan...

Cubsien nousua on vieläkin hankalampi nähdä tulevaksi, siksi vakuuttavaa oli eilen Metsin puolustustyöskentely. Kumpikaan tämän illan startteri ei ole loistanut aiemmalla syöttökerrallaan, mutta Metsin vaihtopenkki hiljentää tarvittaessa Cubs-mailat ja Daniel Murphy lienee siihen mennessä iskenyt jo kunnarin, kenties tällä kertaa muuhun kuin nollatilanteeseen.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Mets voitti Cubsin 3-8 ja voitti NL:n pennantin. Jo avausvuoroparissaan Mets takoi neljä juoksua ja johti ottelua 0-4 ennenkuin Cubs pääsi ensimmäisen kerran sisävuoroon. Ottelu ratkesi viimeistään toisessa vuoroparissa Metsin siirryttyä 0-6 johtoasemaan. Kuten osattiin ennakoida, Cubsin ongelma tässä ottelussa oli aloitussyöttäjä Jason Hammel mutta parempiakaan ei ollut tarjolla.

Daniel Murphy löi taas kunnarin joka oli miehen kuudes peräkkäinen postseason-peleissä ja sarjan uusi ennätys. Murphylle tämä oli kauden seitsemäs postseason-kunnari, runkosarjassa Murphy löi verrattain vähän kunnareita, vain 12. Lucas Duda löi viisi juoksua, näistä kolme avausvuoroparin kunnarilla. Metsin startteri Steven Matz jäi ilman voittomerkintää, siihen olisi tarvittu yksi palo enemmän mutta Terry Collins vaihtoi hänet pois 4.2 vuoroparin jälkeen, Matzin tilille merkittiin yksi annettu juoksu. Lopun pelistä hoti bullben järjestyksessä Bartolo Colon, Addison Reed, Tyler Clippard sekä Jeurys Familia.

NLCS:n MVP-palkinnon sai luonnollisestikin Murphy. Hänen lisäkseen suurimpia syitä Metsin menestykseen on ollut erittäin vahva, nuori rotaatio Harvey, Syndergaard, deGrom, Matz sekä closer Familia. Cubsin joukkuesisäpeli taisi tilastojen mukaan olla NLCS-historian heikointa vaikka ennen ottelusarjaa Cubsia pidettiin vahvana sisäpelijoukkueena.

Vielä ei tiedetä tuleeko World Seriesissa Metsin vastaan Kansas City vaiko Toronto, ALCS on kesken, Kansas City jotaa sitä voitoin 3-2. Oma toiveeni olisi se että tästä parista jatkoon menisi Toronto Blue Jays. Unelmien huippu olisi Game 7 jossa kohtaisivat Syndergaard sekä R.A. Dickey.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Kansas City Royals selvisi World Seriesiin Metsin pariksi. Sarjan kaksi ensimmäistä peliä pelataan Kansas Cityssa, sitten siirrytään Citi Fieldille. Joko Mont-Blanc on hankkinut lipun? Niitä voi ostaa ainakin tuolta:
http://www.stubhub.com/new-york-mets-tickets-mets-vs-royals-10-30-2015/event/9373717/
Tuolla kalleimman istumapaikan hinta näyttäisi olevan miljoona dollaria, sitten seuraavat irtoaa hintaan 20.000$. Köyhille on tarjolla seisomapaikkoja viidelläsadalla. Nämä siis sarjan kolmanteen peliin joka on Metsin kotipeleistä ensimmäinen.
 

Mont-Blanc

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mets
Joko Mont-Blanc on hankkinut lipun? Niitä voi ostaa ainakin tuolta:
http://www.stubhub.com/new-york-mets-tickets-mets-vs-royals-10-30-2015/event/9373717/
Tuolla kalleimman istumapaikan hinta näyttäisi olevan miljoona dollaria, sitten seuraavat irtoaa hintaan 20.000$. Köyhille on tarjolla seisomapaikkoja viidelläsadalla. Nämä siis sarjan kolmanteen peliin joka on Metsin kotipeleistä ensimmäinen.

Haha! En noilla hinnoilla. Heti Cubs-sarjan jälkeen seisomapaikat olivat kuluineen sen 770$, mutta ovat aika odotetusti tulleet alaspäin. Jos ottelupäivän aamuna saa sen seisomapaikan alle 300$ niin voisin harkita, mutta olen henkisesti jo varautunut, että kotona televisiosta tulee nämä ottelut katsottua. TiqIQ.com sivuston mukaan lippujen keskiverto hinta yhdestä lipusta on (tai ainakin oli) 1667,82$ eli kyseessä on kaikkein kallein World Series koskaan. En usko, että tuohon on laskettu noita kieliposkessa heitettyjä miljonaanan hintapyyntöjä.

Ja jos joku tuollaisen World Series tiketin miljoonalla ostaisi niin StubHubin perimä ostajan maksama välityspalkkio olisi sen 100000$. Ihan kiva kate. Toisaalta jos joku tuon lipun miljoonalla ostaisi, niin tuo ylimääräinen satatuhatta nyt tuskin miksikään esteeksi muodostuisi.
 

Histo

Jäsen
Mets marssi tosiaan NL:n mestariksi voitoin 4-0 ja sai siinä ohessa runkosarjassa 96 peliä voittaneen Cubsin näyttämään ajoittain sarjan häntäpään ryhmältä. Cardinals-sarjassa laulaneet chicagolaismailat pysyivät Mets-syöttäjien kurissa ja nuhteessa eikä Cubs johtanut sarjaa missään vaiheessa. Mets voitti hitit 35-21 ja juoksut 21-8.

Royals hävisi Kanadassa pelatut kolme peliä 1-2, mutta voitti kotistadionillaan kaikki kolme peliä selviten näin toisena vuonna putkeen AL:n mestariksi. Ratkaisevaksi jäänessä kuudennessa ottelussa Kansas City otti johtopaikan heti alussa Ben Zobristin ja Mike Moustakasin kunnaroitua ensimmäisessä ja toisessa vuorossa. Toronton ässä Jose Bautista puolitti eron neljännessä vuorossa katsomopallolla, mutta seitsemännen tasoittavalla Moustakas toi kolmannen juoksun Alex Riosin vasemmalle väliin lyömällä singlellä. Royals-aloittaja Yordano Ventura ja häntä seurannut Kelvin Herrera olivat pitäneet Toronton neljässä hitissä, jonka jälkeen kahdeksannessa kahden juoksun johdosta tuli jatkamaan Ryan Madson. Blue Jaysin kärki Ben Revere löi itsensä kentälle ja sitten kotijoukkueen fanien kauhistukseksi Bautista pommitti pallon uudestaan katsomoon ja tilanne olikin 3-3. Encarnacionin katsottua vapaan Wade Davis syötti kaksi paloa ja Royals selvisi tasoittavalle. Sitä jouduttiin kuitenkin odottamaan 45 minuuttia sateen yllyttyä.

Tasoittavan aluksi Roberto Osuna syötti neljän syötön vapaan Lorenzo Cainille ja seuraavaksi nähtiin ottelun ratkaisu. Eric Hosmerin oikealle kulmaukseen iskemällä singlellä osumasta juossut Cain eteni kaksi pesänväliä. Koppari Bautista palautti pallon kakkospesälle estääkseen Hosmeria saamasta tuplaa, mutta samalla Cain kiersikin suoraan myös kolmospesän yli, eikä polttaja Tulowitzkillä ollut enää mahdollisuutta kääntää pelivälinettä ajoissa kotipesään. Royals otti uudelleen johtopaikan, jonka se myös säilytti, vaikka Blue Jays sai tasoitusmahdollisuudeen paloitta: Russell Martin löi singlen ja hänen tilalleen tullut pinnejuoksija Dalton Pompey varasti kaksi tyynyä Kevin Pillarin lyöntivuorolla. Pillarin kerättyä vielä vapaan ja varastettua kakkoselle Dioner Navarron strikeoutilla Torontolla oli mahdollisuus hitillä siirtyä johtoon. Davis poltti Ben Reveren kuitenkin laudalle ja ottelusta saldon 0/5 keränneestä Josh Donaldsonista tuli viimeinen palo ykköselle maalyönnillä 3-vahti Moustakasia kohti. Näin ollen Bautista ei päässyt on-deck-rinkulaa lähemmäksi lyöntipaikkaa viimeisessä vuorossa.

Kuudes ottelu oli sarjan ainoa juoksun erolla päättynyt peli, muissa ero voittajan eduksi oli selvä ja Royalsin ryöpytettyä Torontoa pahimmillaan 14-2 se voitti sarjan hitit 59-46 ja juoksut 38-26. Sarjan MVP:ksi valittiin 11 hittiä 47,8% teholla lyönyt Royals-polttaja Alcides Escobar (tehot sarjassa 0+5/6).

World Seriesissä Royals saa viime vuoden tapaan kotiedun, koska American League voitti All Stars-ottelun. Cardinalsin pelattua vuoden 2013 sarjassa tämä on kolmas vuosi peräjälkeen, kun syysklassikon pelejä nähdään Missourin osavaltiossa. Royals on vienyt kirkkaimman kruunun kerran kolmesta aiemmasta yrityksestään, vuonna 1985. Metsin viimeisin mestaruus on vuodelta 1986. Molemmat mestaruudet ratkesivat tuolloin dramaattisen kuudennen pelin jälkeen seitsemännessä ottelussa, joista tulee ensi yönä kuluneeksi päivälleen 30 ja 29 vuotta.

Mainittakoon vielä, että tämä sarja on MLB-historian ensimmäinen kahden laajennusjoukkueen välinen World Series. Kaikilla 110:llä aiemmalla kerralla vähintään toinen joukkueista on ollut yksi MLB:ssä vuodesta 1901 lähtien mukana olleista organisaatioista, vaikka toki nekin ovat saattaneet vaihdella paikkakuntaa ja nimeä. Royals ja Mets ovatkin olleet laajennusjoukkueista menestyneimmät; kumpikin voitti ensimmäisenä "uutena" joukkueena oman liigansa mestaruuden (Mets 1969 ja Royals 1980) ja myöskin ensimmäisenä oman liigansa edustajana World Seriesin (1969 ja 1985). Mets pelaa sarjassa viidettä kertaa ja Royals neljättä, luonnollisesti eniten laajennusjoukkueista (muilla maksimissaan kaksi pennantia).

111:s World Series (ajat Suomen aikaa)
28.10. klo 02:00 Royals - Mets; ilmoitetut aloittajat Edinson Volquez (KC) ja Matt Harvey (NYM)
29.10. klo 02:00 Royals - Mets; Johnny Cueto (KC) ja Jacob deGrom (NYM)
31.10. klo 02:00 Mets - Royals; Noah Syndergaard (NYM) ja Yordano Ventura (KC)
1.11. klo 02:00 Mets - Royals; Steven Matz (NYM) ja Chris Young (KC)
tarvittaessa
2.11. klo 03:00 Mets - Royals
4.11. klo 03:00 Royals - Mets
5.11. klo 03:00 Royals - Mets
 
Viimeksi muokattu:

Histo

Jäsen
Sarjan avaus oli heti viisituntinen ja 14 vuoroparia kestänyt vääntö, jonka voitti Kansas City juoksuin 5-4.

Mets ei ensimmäisen aloittavalla saanut ketään kentälle ja tasoittavan alkuun Matt Harveyn ensimmäisestä syötöstä ALCS:n MVP Alcides Escobar löi kohopallon keskelle taakse. Michael Conforto ja Yoenis Cespedes eivät saaneet lentorataa arvioitua oikein ja pallo putosi Cespedesin kengälle kimmoten vasemmalle kohti takaseinää. Tässä vaiheessa Escobar oli jo kakkospesän tienoilla ja kiersi helposti koko kentän: Royals aloitti inside-the-park-kunnarilla (ensimmäinen World Series-ottelussa sitten vuoden 1929). Matt Harvey päästi kentälle viiden ensimmäisen vuoron aikana kolme muuta juoksijaa, mutta Royalsilla ei ollut yhtä kakkostilannetta enempää. Kuudennen tasoittavaan mennessä Mets oli siirtynyt johtoon 3-1: neljännessä David Murphy löi joukkueensa ensimmäisen hitin (single) ja eteni Lukas Dudan singlellä kolmoselle. Travis d'Arnaudin singlellä vieraat tulivat tasoihin. Viidennessä Curtis Granderson löi kunnarin oikealle katsomoon ja kuudennen aloittavalla Cespedes ja Duda löivät peräkkäiset hitit, joista jälkimmäinen kimposi siten että Cespedes pääsi kolmoselle. Conforton uhrauskopilla Mets lisäsi johtoaan. Edinson Volquez, jonka isä oli kuollut aiemmin päivällä (hän ei tiennyt siitä syöttäessään) selvitti itsensä ulos kuudennesta. Harveyn syöttölukema oli n. 65 tasoittavan alkaessa, mutta Royals alkoi päästä häneen kiinni: Ben Zobrist löi tuplan ja eteni Lorenzo Cainin singlellä kolmoselle. Eric Hosmerin uhrauskopilla syntyi kavennus ja kahden palon tilanteessa Mike Moustakas löi keskisaumasta tasoituksen. Salvador Perezin koppi päätti vuoron.

Kumpikaan aloittajista ei palannut enää seitsemänteen vuoroon ja siirryttiin vaihtosyöttäjäosastoille. Mets sai pienen uhkan päälle Kelvin Herreraa vastaan David Wrightin ja Murphyn peräkkäisillä kahden palon singleillä, mutta ei tulosta. Addison Reed nollasi Royalsit. Kahdeksannessa jälleen kahdella palolla Juan Lagares löi singlen ja perään varasti kakkoselle. Wilmer Floresin lyönti tuli ykkösrajapomppuna Hosmerille, joka kauhoi rystyltä ohi. Royalseille erittäin harvinainen ulkopelivirhe (vasta toinen koko pudotuspeleissä) ja Lagares kipitti johtojuoksun. Tasoittavalla Kansas City sai etupesät täyteen kahdella palolla, jolloin Mets otti kummulle Jeurys Familian, joka ei ollut hukannut saamaansa johtoa heinäkuun lopun jälkeen. Kaksi syöttöä ja siirryttiin yhdeksänteen vuoroon. David Wright pääsi kentälle, mutta paloi yrittäessään varastaa kakkoselle eikä Metsin ykköskärki onnistunut varmistusjuoksussa. Familialla oli vastassa lyöntijärjestyksen numerot 7-8-9, joista keskimmäinen eli Alex Gordon löi kunnarin keskelle taakse ja tasoitti ottelun yhdellä palolla. Kaksi seuraavaa Familia sai poltettua ja tarvittiin jatkovuoroja.

Viidessä jatkovuorossa Mets sai vain yhden hitin Ryan Madsonilta 11:nnessä ja myös yhden vapaan, mutta hän poltti Murphyn strikeoutilla ja uhka jäi lunastamatta. Wade Davis ei päästänyt ketään kentälle ja kolme viimeistä vuoroa syöttänyt Chris Young antoi vain yhden vapaan neljää K:ta vastaan. Metsiltä kaksi ensimmäistä jatkovuoroa syöttänyt Jon Niese päästi kentälle yhden etenijän, mutta 12:nnessa vuorossa kummulle noussutta veteraani Bartolon Colonia vastaan Royals sai kolme kertaa kärkietenijän ykköselle paloitta ja Colon ajautuikin kahdessa vuorossa ajolähtötilanteeseen. Ensimmäinen tuli uhrausnäpyn ja maalyönnillä syntyneen palon jälkeen enemmänkin juoksutaidoistaan tunnetulle Jarrod Dysonille. Dyson löi kopiksi, mutta 14:nnessä vuorossa Colon joutui kohtaamaan Hosmerin palottomassa ajossa. Jälleen uhrauskoppi takakentälle, eikä Grandersonilla erinomaisesta heitosta huolimatta ollut mitään mahdollisuutta polttaa Escobaria. Royals otti ensimmäisen kiinnityksen.

E: Tosiaan Young siis oli merkitty Royalseille neljännen ottelun aloittajaksi, mutta nyt hän oli kummulla (timanttiset) kolme vuoroa ja 53 syöttöä, eli KC:n manageri Ned Yost joutuu miettimään kuinka pyörittää sarjan edetessä rotaationsa.
 
Viimeksi muokattu:

Histo

Jäsen
Viides ottelu päättyi juuri ja samalla koko sarja. Royals voitti World Seriesin voitoin 4 - 1.

Kaikki kolme ottelua Citi Fieldillä olivat Metsin käsissä mentäessä kahdeksanteen vuoroon, mutta niin vain Kansas City voitti kaksi niistä. Metsin tallettaja Jeyrus Familia epäonnistui sarjassa kolme kertaa johdon säilyttämisessä. Tässä viidennessä ottelussa Matt Harvey oli erinomainen kahdeksan vuoroa ja Grandersonin sarjan kolmannella kunnarilla sekä Lukas Dudan RBI:lla hänellä oli kahden juoksun johto. Royals oli näissä pudotuspeleissä tullut kahden juoksun takaa jo viidesti. Mets-kippari Collins halusi tuoda Familian aloittamaan yhdeksännen vuoron, mutta Harvey halusi ehdottomasti jatkaa. Collins myöntyi antamaan aloittajalleen mahdollisuuden täyteen peliin, mutta... seurasi vapaa Lorenzo Cainille ja Eric Hosmer löi tuplalla kavennuksen. Palottomassa kakkostilanteessa Familia tuli kummulle. Mike Moustakasista ensimmäinen palo maalyönnillä, jolla Hosmer eteni kolmoselle ja polttolinja tuotiin lähemmäs. Sieppari Salvador Perez löi tussahduksen kohti kolmospesää. Metsin kapteeni David Wright vilkaisi Hosmeria ja heitti ykköselle -- samalla Hosmer lähtikin kohti kotipesää. Hyvällä heitolla ykköseltä Duda olisi polttanut hänet, mutta heitti yli ja Royals tasoitti ottelun. Jostain syystä tästä ei merkitty virhettä Dudalle.

Ottelu meni jatkovuoroihin ja kahdennessatoista Royals ratkaisi. Perezin lyötyä itsensä kentälle Ned Yost otti sijaisetenijäksi nopean Jarrod Dysonin. Seurasi tietenkin varastettu pesä kakkoselle ja Alex Gordonin maalyönnillä Dyson eteni kolmoselle. Yhdellä palolla lyömään Christian Colon ensimmäistä kertaa pudotuspeleissä. Hän löi kylmän viileästi pallon väliin ja Dyson toi johtojuoksun. Alcides Escobar tinttasi pallon 3-rajasta takanurkkaan: 2-4 ja kruunuksi yhden palon ajolähdöstä Cain löi pesät tyhjentäneen tuplan, loppuluvuiksi 2-7.

Neljännessä ottelussa viidennen ja tässä pelissä tasoituksen lyönyt Salvador Perez palkittiin sarjan MVP:nä, tehot sisäpelissä 8/22 (.364), 2 tuplaa, 0+2 / 3 tuotua.
 
Viimeksi muokattu:

Histo

Jäsen
Tässä vielä juttua tuosta eilisen ottelun ratkaisutilanteesta yhdeksännessä: Eric Hosmer varasti kotiin.
Sinällään olen samaa mieltä, että jos Hosmerin vaihtoehdot olivat a) antaa toisen palon syntyä ja odottaa seuraavan lyöjän (tai lyöjien) aikana kotiutusmahdollisuutta tai b) yrittää kotiin ja toivoa ettei Mets pysty kääntämään heittoa menestyksellisesti takaisin laudalle, oli lähteminen järkevämpi vaihtoehto. Paine ulkokentälle, eikä Duda saanut tarvittua laatua suoritukseensa. Ratkaiseva virhe oli kuitenkin Terry Collinsin: Harveyn päästäminen takaisin syöttämään. Viimeistään hänet olisi pitänyt vaihtaa pois heti Cainin saaman vapaataipaleen jälkeen.

Linkki vie Sports Illustratedin sivuille.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Ratkaiseva virhe oli kuitenkin Terry Collinsin: Harveyn päästäminen takaisin syöttämään. Viimeistään hänet olisi pitänyt vaihtaa pois heti Cainin saaman vapaataipaleen jälkeen.
Nämä on vähän sellaisia spekuloitavissa olevia. Harvey oli pitänyt Royalsia 8 vuoroparia juoksuitta ja syöttöjä ennen yhdeksättä oli kasassa 104 tai jotakin sinnepäin, tuon lukeman perusteella jatkaminen olisi ihan hyvin mahdollista etenkin ottaen huomioon mistä pelistä oli kyse ja lisäksi vaihtoehto - Familia - oli jo ehtinyt osoittaa haavoittuvuutensa WS:ssä. No yhdeksännen kärkeen Harvey antoi vapaataipaleen Cainille, Harveyn illan toinen ja Harvey samoin kuin Metsin startterit ylipäätään ei yleensä laske juurikaan juoksijoille vapaataipaleita vaan kentälle on mentävä lyömällä. Olisiko tuosta vapaataipaleesta pitänyt päätellä että vaihto on nyt tehtävä, en tiedä.

Tuontyyppisillä asioilla voi spekuloida, Mets olisi voinut tehdä jonkun asian toisin tai Murphyn olisi pitänyt pystyä polttamaan Hosmer mutta eipä se tilannetta juuri muuksi tee, tehtiin mitä tehtiin ja ei varsinaisia kardinaalimunauksia kuitenkaan vaan Royals oli parempi ja ansaitsi tittelin. Ja siitä heille onnittelut.

Metsille kausi oli kuitenkin loistava, joukkueen ei edes pitänyt selvitä postseasonille ja vieläpä ilman villi kortti -peliä. Joku ratkaisu tehtiin oikein ja se oli syöttäjälupauksen antaminen vaihdossa Yoenis Cespedesiin josta Mets sai nauttia vain joitakin kuukausia mutta ilman Cespedesiä Mets tuskin olisi noihin peleihin selvinnyt. Hyvää säkää tms onnea oli siinäkin että Metsillä sattuu olemaan todella kova ja vielä toistaiseksi halpa rotaatio, varmasti yksi sarjan parhaista.

Yksi huomioitava seikka on kolmen WS-kotipelin pääsylipputulot. Noissa peleissä oli katsojia yhteensä yli 130.000 ja keskimääräisen lipun hinta kipuaa päälle tuhannen dollarin joten lyhyen matikan mukaan pelkkiä lipputuloja noista peleistä tulee yli 150M$ tai ainakin sitä luokkaa joka on rahasummana korkeampi kuin Metsin kauden payroll. Tuo rahasumma riittäisi jotakuinkin jatkosoppariin Cespedesin kanssa, oma kysymyksensä on se että kannattaako moista silti tehdä ja minun mielestäni ei. Tarinan opetus voisi olla sellaista että juniorityö kannattaa, vain erittäin harvoin todella kallispalkkaisesta, ikääntyvästä pelaajasta on ollut ratkaisevaa apua. Pikemminkin pitkät kalliit sopimukset ovat ongelma kuten esim Philliesillä Ryan Howard. Lineupiaan Metsin olisi syytä kohentaa jollakin tavalla mutta joukkue saa vielä jonkun vuoden ajan nauttia rotaatiosta Matt Harvey, Jacob deGrom, Noah Syndergaard, Steven Matz sekä TJ-loukkaantumisesta kuntoutuva Zack Wheeler. Kun noista tulee free agenteja, jatkosopparia ei Mets pysty tarjoamaan ainakaan heistä kaikille. Ehkäpä tuosta porukasta voisi treidata jonkun, vaikkapa Matt Harveyn, sillä kyllähän Metsillä jonkinlaisia lisävaihtoehtojakin on.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös