Jotakin positiivistakin on sentään tapahtunut, korona-aikana kävi näin: Moralisoitu käytäntö palaamassa Suomen hiihtoon – kiellettyä Norjassa: ”Ilmapiirissä on tapahtunut muutos”Suomella ei ole riittävästi rasvaa millä voidella koneistoa. Norjalla sitä taas on ja koneisto pyörii hyvin. Faktahan on se, että Suomessa huippuhiihtäjät mahtuvat mini-bussiin kun Norjassa niitä saa latoa muutamaan isoon linja-autoon. Doping on ja tulee aina olemaan osa urheilua. Suomessa ei vain taida enää Lahden käryjen jälkeen olla ketään joka uskaltaisi tuota korttia tosissaan käyttää. Kyrö ja urheilijat käytti Epo-kortin ja menestys oli hyvää, mutta käry kävi ja taso sen jälkeen käytännössä romahti nollaan.
Tämäkin luokiteltiin moralistien toimesta dopingiksi, mutta nykyisin asiaan suhtaudutaan toisin. Olipa meillä aikoinaan niitäkin, jotka kannattivat yksipuolista aseriisuntaa, joten tämä oli sen rinnalla aika pieni asia. Nyt vain tarvittaisiin lisää asiantuntemusta siitä, miten urheilijoiden suorituskykyä voitaisiin parantaa sallituin keinoin: tekniset innovaatiot, lääketiede, psykologinen valmennus, urheilijan urapolku, taloudelliset kannustimet ja muut vastaavat asiat kaipaavat kohennusta. Raha valitettavasti asettaa näiden asioiden kehittämiselle aika tiukat reunaehdot.
Ainoa asia, mikä ei vaadi suuria summia rahaa, mutta joka on vielä vaikeampaa toteuttaa, on nuorten motivointi hiihdon harrastamiseen.