Maastohiihtokausi 2022–2023

  • 130 399
  • 1 156

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko

Esim tuosta voi katsoa hiihdon Skandinavia Cupin tuloksia. Tuossa kärkinimet ovat/olisivat top10 hiihtäjiä myös MC-kisoissa.

Norjan taso on miehissä valtava ja massaa sekä kilpailua paljon. Olisi outoa, jos tuosta porukasta ei löytyisi kovia tulevaisuuden menijöitä. Voidaan puhua dopingista yms, mutta totuuden nimissä muilla mailla ei ole lähelläkään tuollaista määrää kovia hiihtäjiä. Tuosta moni ei nouse huipulle, mutta aina jotkut.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Pakko myös tässä kohtaa nostaa esiin dopingin merkitys. Uskallan väittää, että Norjassa käytetään dopingia tai muita "kepulikonsteja". Vaikea uskoa, että norjalaisilla olisi jokin hiihtogeeni, joka tekee heistä ylivertaisia muihin nähden. Aika uskomattomalta tuntuu, että Norjan kokoisesta maasta tulee jatkuvasti kymmeniä mies- ja naishiihtäjiä, jotka ovat parhaimmillaan ihan ylivoimaisia muihin nähden. Toki Norjan naisilla on nyt selvästi vaisumpaa, kuin menneinä vuosina, mutta miehissä tilanne on se, että helposti kymmenen norjalaista on kymmenen parhaan joukossa. Ei tekisi edes tiukkaa. Sitä en tiedä käytetäänkö Ruotsissa jotain dopingaineita. Toki siellä miehet eivät pärjää yhtä hyvin, kuin naiset. Suomalaiset eivät luultavasti dopingia käytä.

Eli esim Iivo Niskanen on kaurapuurolla ollut aivan ylivertainen pertsan hiihtäjä? Samoin Kepa meni Olympialaisissa pertsaa Johaugin kanssa samaa tahtia. Ovatko suomalaiset siis niin paljon lahjakkaampia ja kovempia treenaamaan? Norjassa on vielä massaa hiihtoon paljon enemmän. Itse en siihen usko, kärkihiihtäjät käyttävät kaikki dopingia, kuten aina takavuosinakin. Tuo tuskin tulee koskaan muuttumaan.

Tulee mieleen karpaasien ternimaito+alppimaja. Siihen kansa uskoi täyttä häkää. Tai Lasse Virenin poronmaito ja Väätäisen rautapiikit.
 

Huppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Eli esim Iivo Niskanen on kaurapuurolla ollut aivan ylivertainen pertsan hiihtäjä? Samoin Kepa meni Olympialaisissa pertsaa Johaugin kanssa samaa tahtia. Ovatko suomalaiset siis niin paljon lahjakkaampia ja kovempia treenaamaan? Norjassa on vielä massaa hiihtoon paljon enemmän. Itse en siihen usko, kärkihiihtäjät käyttävät kaikki dopingia, kuten aina takavuosinakin. Tuo tuskin tulee koskaan muuttumaan.

Tulee mieleen karpaasien ternimaito+alppimaja. Siihen kansa uskoi täyttä häkää. Tai Lasse Virenin poronmaito ja Väätäisen rautapiikit.
Huipulla täytyy roinata tottakai mutta ollaanko näissä asioissa samalla viivalla? Viimeisimmät suuret käryäjänimet on olleet kai Poltoranin, Johaug ja Sundby. Sitten on koko Venäjän kyseenalaiset systeemit ja joukko pikkutekijöitä kuten loput Seefeld-käryäjät.

Johaugin ja Sundbyn käryihin liittyi paljon asioita jotka asetti norjalaisen antidopingtyön hyvin kyseenalaiseen valoon. Voidaanko vuonomaassa vetää huolettomammin enemmän ja kovempaa kamaa?
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Huipulla täytyy roinata tottakai mutta ollaanko näissä asioissa samalla viivalla? Viimeisimmät suuret käryäjänimet on olleet kai Poltoranin, Johaug ja Sundby. Sitten on koko Venäjän kyseenalaiset systeemit ja joukko pikkutekijöitä kuten loput Seefeld-käryäjät.

Johaugin ja Sundbyn käryihin liittyi paljon asioita jotka asetti norjalaisen antidopingtyön hyvin kyseenalaiseen valoon. Voidaanko vuonomaassa vetää huolettomammin enemmän ja kovempaa kamaa?
Lähtisikö Porttila vaikka selvittämään?

Luulen että näillä maallikon tiedoilla mahdollisista eduista voi olla vaikea saada selvää. Pari norjalaista isoa tähteä kuitenkin käräytettiin, joten jos he nauttivat jotain suojelua niin täydellistä se ei ole. Norja tuota showta toisaalta pyörittää, ja Fis:n pukumiehet ja -naiset haluavat norjalaisten massakäryä yhtä paljon kuin naulaa päähänsä.

Lahdessa 2001 puolet mitalisteista oli sellaisia, joiden veriarvot viittasivat veridopingiin. Sijoille 4-10 hiihtäneistä kolmasosa. Yleisurheilun MM-kisoissa 2011 ja 2013 kestävyysurheilijoista 18 % oli manipuloinut veriarvojaan. Mutta maiden (tutkimuksessa ne olivat anonyymeja maita A-R) välillä oli suurta vaihtelua, yhdessä maassa 89 % urheilijoista oli matkassa epäilyttävin veriarvoin, mutta pari nollakerholaistakin oli.

Veridoping on tullut Epo-testin ja verenkuvan analyysien myötä vaikeammaksi, mutta se ei tietenkään ole ainoa keino. Varmaan nämä mistä Sundby ja Johaug kärähtivät, antaa viitettä mitä nykyään suositaan veridopingiin sijaan.

Voisin kuvitella että kulloinkin muodissa olevat menetelmät, ja miten parhaiten välttää kärähtäminen, on hiihtopiireissä hyvin tiedossa, vaikkei niistä puhutakaan julkisesti. Joten sikäli suomalaiset varmaan on halutessaan tietotaidon suhteen samalla viivalla muiden kanssa.
 

Huppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Luulen että näillä maallikon tiedoilla mahdollisista eduista voi olla vaikea saada selvää. Pari norjalaista isoa tähteä kuitenkin käräytettiin, joten jos he nauttivat jotain suojelua niin täydellistä se ei ole. Norja tuota showta toisaalta pyörittää, ja Fis:n pukumiehet ja -naiset haluavat norjalaisten massakäryä yhtä paljon kuin naulaa päähänsä.
Maallikkona on varmasti mahdotonta tietää kun tuskin piireissäkään kaikki tarkasti tietää muiden joukkueiden menetelmistä. Suojelu ei toki ole täydellistä mutta Sundbyn käry salattiin vissiin melkein vuoden ajan ja Johaug kärysi Italiassa, ei Norjassa. Johaugin käryn käsittely ja kilpailukielto vielä CAS:issakin määritti kilpailukiellot uudelleen lyhyemmäksi kuin aiemmat tapaukset. Aika paljon hiihtäjältä.

Lahdessa 2001 puolet mitalisteista oli sellaisia, joiden veriarvot viittasivat veridopingiin. Sijoille 4-10 hiihtäneistä kolmasosa. Yleisurheilun MM-kisoissa 2011 ja 2013 kestävyysurheilijoista 18 % oli manipuloinut veriarvojaan. Mutta maiden (tutkimuksessa ne olivat anonyymeja maita A-R) välillä oli suurta vaihtelua, yhdessä maassa 89 % urheilijoista oli matkassa epäilyttävin veriarvoin, mutta pari nollakerholaistakin oli.
Vielä veriarvojakin kuvaavampaa on vaan katsoa niiden kisojen mitalisteista myöhemmin uralla kärynneet urheilijat: Kuitunen, Tsepalova, Lazutina, Danilova, Varis, Mühlegg, Veerpalu. Naisten henkilökohtaisista mitaleista 8/12 meni siis todistetuille douppareille. Neljästä mahdollisesta puhtaasta puolet oli sprintin suomalaiset Manninen ja Venäläinen ja puolet Bente Skari. Viestissä Italia oli kolmas mutta kukaan heistä ei taida olla koskaan kuitenkaan kärynnyt. Ja lähellä mitaleita on ollut mm. Saksan Sachenbacher sekä itävaltalaiset myöhemmin dopingskandaaleihin osallistuneet. Miehissä näitä kärynneiden mitaleita on vain kolme mutta kaksi niistä on kultia. Naisten lukema voisi olla vieläkin karumpi mutta 30 kilometrin kilpailu peruttiin pakkasen takia.
 

Suurmestari

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Eli esim Iivo Niskanen on kaurapuurolla ollut aivan ylivertainen pertsan hiihtäjä? Samoin Kepa meni Olympialaisissa pertsaa Johaugin kanssa samaa tahtia. Ovatko suomalaiset siis niin paljon lahjakkaampia ja kovempia treenaamaan? Norjassa on vielä massaa hiihtoon paljon enemmän. Itse en siihen usko, kärkihiihtäjät käyttävät kaikki dopingia, kuten aina takavuosinakin. Tuo tuskin tulee koskaan muuttumaan.

Tulee mieleen karpaasien ternimaito+alppimaja. Siihen kansa uskoi täyttä häkää. Tai Lasse Virenin poronmaito ja Väätäisen rautapiikit.

Jotkut asiantuntijat kuten Kyrö ovat sanoneet, että jatkuvasti huipulla pärjääminen ja kovien tulosten tekeminen jatkuvalla syötöllä on hyvin vaikeaa ilman dopingia. Yksittäisissä kisoissa on mahdollista pärjätä ilman dopingia, jos kaikki menee nappiin. Esim. mainitsemasi Iivo ja Kerttu ovat panostaneet yksittäisiin kisoihin, eivätkä ole jatkuvasti olleet huippuiskussa. Matti Heikkinen oli myös hyvä esimerkki. Hän panosti yksittäisiin kisoihin arvkokisoissa. Kyrö oli niin pitkään näissä kuvioissa mukana ja kovan tason valmentaja, että eiköhän hänellä ole tietoa.

Dopingin etu on nimenomaan se, että sen avulla on mahdollista harjoitella kovempaa kuin ilman sitä ja silti palautuu paremmin kovasta harjoittelusta, kuin ei dopingia käyttävä urheilija. Sen takia myös ei dopingia käyttävät urheilijat kuormittuvat ja joutuvat ylikuntoon herkemmin, kuin dopingia käyttävä. Kilpailuissakin suorituskyvyn rajata ja seinä tulevat helpommin vastaan, kuin doupatulla. Doping myös nostaa suorituskykyä ja parantaa itse suoritusta. Mainitsemasi Johaug hiihti esim. Oberstdorfin MM-kisoissa kolmellakympillä minuutin kovempaa (jos hieman liioitellaan) kuin muut ja näytti maalissa siltä, että olisi ollut sunnuntailenkillä kummilapsensa kanssa.

Esimerkiksi Kertulla, Iivolla ja Matti Heikkisellä on ollut jossain vaiheessa uraansa ongelmia, kun ovat joutuneet ylikuntoon ja eivät ole kestäneet kovia harjoitusmääriä. Siitä minulla ei ole tietoa ovatko mahdollisesti pieniä määriä dopingia käyttäneet. Matilla tuli useamman kerran kisoissa totaalinen seinä vastaan ja sippaaminen. Joka kielii siitä, että dopingia ei ole käytetty ja kun ei sattunut huippupäivä kohdilleen, niin vaikeuksia on. En muista, että esim. Johaugilla olisi huonoja päiviä ollut.

Pääpointti on kuitenkin se, että ilman dopingia on mahdollista pärjätä, jos panostaa yksittäisiin kisoihin, mutta jatkuva pärjääminen vaatii kyllä dopingin käyttöä. Norjassa hiihdon harrastajamäärät ovat suurempia kuin muissa maissa, mutta silti aika epätodennäköiseltä tuntuu, että huippuhiihtäjiä ja ylivoimaisia hiihtäjiä tulee useita jatkuvalla syötöllä.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
Pääpointti on kuitenkin se, että ilman dopingia on mahdollista pärjätä, jos panostaa yksittäisiin kisoihin, mutta jatkuva pärjääminen vaatii kyllä dopingin käyttöä.
Itse olen käsityksessä, että varsinkaan perinteisistä ns. huippu hiihtomaista ja osin muistakin tuskin löytyy yhtään maajoukkuetta, jossa ei käytetä dopingia, osassa isommassa ja järjestelmällisemmässä mittakaavassa kuin toisissa. Kun huipulla kilpaillaan, niin silloin käytetään kaikki mahdollinen etu, että pärjättäisiin paremmin kuin muut.
 

Tuplatorkkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Jets, Red Wings, Bayern
Sundby oli kahden kuukauden kilpailukiellossa kesällä, joka oli täysin naurettavaa. Eipä tuota enää paljon enemmän voi silkkihansikkain kohdella, menetti onneksi sentään maailmancupin voiton.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
En loppu viimein tiedä, että tarvitseeko tässä toisaalta kovin pettynyt olla, sillä tämä on vain nykyinen hiihdon ja mäkihypyn tasomme. Sprinttihiihtoa Suomessa ei ole koskaan oikeasti arvostettu eikä sitä toisaalta meidän väliaikalähtömaassa ole osattu harjoittaa, vaikka tiedetään kyllä solutasollakin, että mitä se vaatii. Meidän hiihtokoneistomme pyrkii tekemään ja on aina halunnut tehdä sitkeimmistä hiihtäjistä Niskasten, Kirvesniemen, Myllylän, Kuitusen, Heikkisen, Aikun jne jne. kaltaisia dieselvetureita, ketkä ovat vahvimmillaan yksin hiihtäessä vailla tarvetta reagoida ympärillä hiihtävään massaan noin karkeasti ottaen.

Nyt kun Niskasten taso ei ole tänä vuonna se mitä on odotettu nähtävän, niin tilanne vaikuttaa yhtäkkiä pannukakulta hieman harhaisestikin, sillä ei kukaan ole kehittynytkään sen enempää takana. Kyllönen on aina ollut ennemmin keskikastin varma hiihtäjä, Pärmäkoski ottaa jo paljon irtiotetusta elimistöstä viimeisiä vetoja irti ja Matintalo muuten vain on kadottanut kuntonsa ja sopii profiililtaan ennemmin Kyllösmäiseksi tulevan urakaaren osalta. Miesten puolella hieman sama juttu eli ei Hakoloista, Vuoreloista, Vuorisista tai Hyvärisistä mitään Niskasen kaltaisia suurhiihtäjiä koskaan tule vaan he ovat kelvollisen kansainvälisen uran tekeviä maansa ykköshiihtäjiä niin kuin oli Nousiainen, Kattilakoski ym. aiemmissa polvissa. Sitten meillä on Joni Mäki, joka on tavallaan kuin Jauhojärvi oli eli aivan poskettoman kovassa kunnossaan on todistetusti nimenomaan parisprintin kaltaisessa kisassa palkintopallilla, mutta yksilönä ei kuitenkaan enää välttämättä pärjää ns. perusmatkoilla podiumin tasoisesti.

Yhdistetyssä naisten puolelta on mahdoton sanoa mitään. Miesten puolella Herolan elekieli, kommentit ja suoritukset puoltavat sitä, että kovimmat kiskaisut on otettu vähitellen hänenkin jänteistään jo irti ja nyt sijoitutaan tasaisesti kovimman kärjen taakse välillä muistuttaen, että hiihtovauhti on tarpeen tullessa erittäin kova. Kai se Oberin mitali oli jonkinasteinen pajatsontyhjennys. Eero Hirvosesta on aina meteliä riittänyt, mutta koskaan ei suoritukset ole olleet sitä, mitä media on antanut ymmärtää. Tässäkin lajissa jostain sieltä Salt Lake Cityn kultavuosista alkaen on tapahtunut Hannu Mannisista huolimatta hiljaista auringonlaskua eikä esim. yhdistetyn viesteihin ole saatu oikeasti moniin moniin vuosiin uskottavaa kamppailua arvokisamitaleista, koska a) hyppääjien taso ei riitä b) mäkiosaaminen ei riitä c) rahaa ei ole ollut resursseihin. Kaikki tämä siitä huolimatta, että yhdistetyssäkin kärki on kaventunut entisestään osallistuvien maiden osalta.

Mäkihyppy on saavuttanut mielestäni jonkinasteisen suvantomaisen tasaisuusvaiheen ja tämä hyvässä mielessä. Nyt Ahosen, Hautamäen, Soinisen ym. saati Nykäsen, Nikkolan tai muiden sukupolvien teoista on jo niin kauan aikaa, että nyt on tavallaan (valitettavastikin) hyväksytty, että Suomi on rääppiäismaa, jossa sisäinen kulttuuri roikkuu muutaman hurjapään varassa miehissä ja naisissa silläkin uhalla, että kotimaan mäkihyppytornien kohtalosta käydään välillä uhkaavaakin keskustelua ja lajin sukupuutto voi olla aivan oven takana tästä tasaisuusvaiheesta huolimatta. Hyvä, että ei olla enää aivan sellainen naurunaihe kuin joitakin vuosia sitten ja siitä pitää valmennusta kiittää, vaikka moni seppä siellä on sitäkin käynyt kokeilemassa suurin puhein.

Yleisesti omaa mielenkiintoa on hiljalleen tukahduttanut kieltämättä norjalainen suvereniteetti koko lajikirjossa sukupuoleen katsomatta ja välillä pohdin, että nauttivatko he siitä enää itsekään. Venäjä on ansaitusti ulkona, mutta huolestuttava signaali on se, että maastohiihto otetaan yhä tosissaan yhä harvemmassa maassa verraten vaikkapa ampumahiihtoon, jossa raha ja yleisö on ja kun vertaa 90-luvun loppuun ja 2000-luvun alkuun, niin kisat yksinkertaisesti olivat jännittävempiä, kun potentiaalisia voittajakandidaatteja oli enemmän.

Dopingiin en ota nyt kantaa, sillä sitä on aina ollut ja tulee olemaan. Ne vähät kärkimaat osaavat myös jotain nyt paljon enemmän kuin Suomi, koska ero kärkeen on kisojen alussa ollut aivan posketon eikä kaikkea selitetä epäonnistuneella kunnon ajoituksella, kaatumisilla, monoilla, suksilla, sauvoilla, kelillä. Suomessa tämä on edelleen harrastettuna ja tv-lajina tolkuttoman suosittua ja niin kauan kuin media saa voideltua edes jonkun suomalaisen ns. "mitalitoivoksi", niin tietyn ikäpolven tuvassa se tv aukeaa, niin kauan kuin YLE näitä lähettää. Sen suhteen ei huolta lainkaan, sillä hiihtäjät/kestävyysurheilijat ovat yhä tietylle väestönosalle niitä oikeita urheilijoita, jotka ainakin mielikuvissa hiihtävät Suomea kartalle vielä tänäkin päivänä.

Suuressa kuvassa lajista on tulossa omanlainen hiihtosuunnistuksen tai pesäpallon kaltainen "kansainvälinen" laji, joka otetaan tietyissä paikkaa Euroopan karttaa tosissaan ja Suomessa keskiarvoa enemmän tosissaan johtuen perinteistä, mutta jos mitään radikaalia ei tapahdu, niin vääjäämättömästi pahinta isojen ylivoimaa emme ole edes vielä nähneet. Ilmastonmuutos ja muut ilmiöt puhuttavat varmasti lajin kabinetistossa enemmän kuin arvaammekaan.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Sundby oli kahden kuukauden kilpailukiellossa kesällä, joka oli täysin naurettavaa. Eipä tuota enää paljon enemmän voi silkkihansikkain kohdella, menetti onneksi sentään maailmancupin voiton.

Tosin Sundby käytti vain Ventolinea ja virtsassa oli salbutamolia niukasti yli rajan. Astmapiippua nappaavat kaikki huippuhiihtäjät, ns. hiihtoastma. Myös suomalaiset.
 

Sambody

Jäsen
Joni Mäki ehkä vähemmän yllättäen ilmoitti, että hänen mm-kilpailunsa päättyi parisprinttiin. Häntä ei siis nähdä 15 kilometrillä eikä myöskään viestissä. Noinkohan vajaalla miehityksellä lähtee miehet 15 kilometrille, kun matka ei taida kiinnostaa Hakolaa tai Niskasta. Onkohan Ahonen vielä Planicassa?
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Joni Mäki ehkä vähemmän yllättäen ilmoitti, että hänen mm-kilpailunsa päättyi parisprinttiin. Häntä ei siis nähdä 15 kilometrillä eikä myöskään viestissä. Noinkohan vajaalla miehityksellä lähtee miehet 15 kilometrille, kun matka ei taida kiinnostaa Hakolaa tai Niskasta. Onkohan Ahonen vielä Planicassa?

On kyllä hieman noloa, jos 15 km väliaikalähtöön ei Suomi saa täyttä joukkuetta viivalle. Olkoonkin, että hiihdetään vapaalla hiihtotavalla.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
On kyllä hieman noloa, jos 15 km väliaikalähtöön ei Suomi saa täyttä joukkuetta viivalle. Olkoonkin, että hiihdetään vapaalla hiihtotavalla.

Kyllä Nousiainen vielä sellaisessa kunnossa on, että loikalle lähtisi ylämäessä. Antoi oikeasti kaikkensa arvokisoissa.
 

Sambody

Jäsen
No eikös Vuorela juuri sen takia kutsuttu Planicaan, että saadaan 15 km kisaan täysi joukkue. Eli mukana Hyvärinen, Lindholm, Anttola ja Vuorela.
Hyvä pointti. Minulta meni Vuorelan Planicaan lähtö ihan ohitse. Hyvä että saadaan täysimiehitys ladulle, mutta paskahomma Vuorelan kannalta, että valmistautuminen on kaukana optimaalisesta.
 

Huppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tosin Sundby käytti vain Ventolinea ja virtsassa oli salbutamolia niukasti yli rajan. Astmapiippua nappaavat kaikki huippuhiihtäjät, ns. hiihtoastma. Myös suomalaiset.
No se ei kyllä ollut mitään normaalia käyttöä kun CAS:in raporttia luki. Eikä oltu ihan vaan niukasti rajan yli vaikka norjalaiset ovat saaneet tällaisen "totuuden" tästä luotua. Näin kyseisen lääkeaineen jatkuvana käyttäjänä tämän sanoen. Kiskottiin siis sellaisia määriä että itse olisin nurkassa vapisemassa puoli päivää.
 

Huppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Sitten meillä on Joni Mäki, joka on tavallaan kuin Jauhojärvi oli eli aivan poskettoman kovassa kunnossaan on todistetusti nimenomaan parisprintin kaltaisessa kisassa palkintopallilla, mutta yksilönä ei kuitenkaan enää välttämättä pärjää ns. perusmatkoilla podiumin tasoisesti.
Mäelle parisprintti on ollut vahvin matka mutta onhan hän myös sprintissä ollut podiumtaistelija iskussa ollessaan. Tosin nelossijoihin ne tuppaa olla kääntynyt.

Eero Hirvosesta on aina meteliä riittänyt, mutta koskaan ei suoritukset ole olleet sitä, mitä media on antanut ymmärtää.
2018 podiumeja tuli aikatavalla ja maailmancupissa loppusijoitus oli kuudes. Sitten hyppy katosikin.
 

N^Miksu

Jäsen
Yleisesti omaa mielenkiintoa on hiljalleen tukahduttanut kieltämättä norjalainen suvereniteetti koko lajikirjossa sukupuoleen katsomatta ja välillä pohdin, että nauttivatko he siitä enää itsekään.
Seattlen suunnalla sattui hotellin aamupalapöytään norjalainen herrasmies ja kysyin asiaa häneltä: Hänen mukaansa ei nauti ja mielenkiinto maastohiihdon seuraamiseen on mennyt. Sen tilalle on tullut yleisurheilun juoksulajit, joissa riittää tasaväkistä kilpailua.

Tämä maaliskuussa 2019, kun Norja oli juuri putsannut pöydän Seefeldissä.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
aleksander stubb
Suomen kisat pelastaa Rise Hakola ottamalla päätöspäivänä pronssia 50 km hiihdosta.
Saa ottaa talteen.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Miesten osalta Iivo jatkaa seuraaviin olympialaisiin, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu. Ura luultavasti päättyy silloin. Nyt on vähän vaisumpi jakso menossa, mutta merkittävä syy oli sairastelu kriittisenä ajankohtana. Miesten osalta tilanne on vähän valoisampi. Anttola voi olla tulevaisuudessa hyvinkin kova samoin Ruuskanen. Ståhlbergilla on nyt kaksi kautta mennyt enemmän tai vähemmän vihkoon, mikä on huolestuttavaa. Käsittääkseni hänen kohdallaan on tehty pahoja valmennuksellisia virheitä ja myös ruvettu kikkailemaan painolla, joka on johtanut ongelmiin. Syöty liian vähän. Hänen osaltaan peliä ei ole vielä pelattu ja hänestä voi tulla vielä kansainvälisen tason huippu, mutta enää ei ole hirveästi varaa virheisiin ja jatkossa asioiden pitää sujua paremmin, jos huipulle haluaa. Niilo Moilanen voi olla meidän sprinttitykki tulevaisuudessa ja voi tuoda mitaleja sprintin puolella.
Unohtaa ei sovi myöskään Eero Rantalaa, sprintin MM-kolmosta. Hänestä voi tulla hyvä yleishiihtäjä, jolla on nopeusominaisuudet kohdallaan. Suomella on nuorissa periaatteessa kova kvartetti, Anttola, Ståhlberg, Rantala ja Moilanen. Näistä Ståhlbergistä voi olla eniten huolissaan. Moilasen kestävyysominaisuudet eivät vielä riitä huipputasolle, mutta tämän kauden jälkeen tähän asiaan panostetaan vahvasti.

Naisissa en laskisi puolestaan Elsa Torvista vielä pois. Hänen eronsa vapaalla kärkeen ei ollut vielä mahdoton. Voitti Tossavaisenkin SM-kisoissa. Nuorissa (U20) voittaminen ei ole vielä kovin tärkeää, vaan ero ikäluokan kärkeen. Minuutti ei ole paljon mitään, mutta jos mennään kolmeen neljään minuuttiin, silloin mahdollisuudet huipulle ovat todella pienet. Vain jos urheilija on tehnyt asioita täysin fiilispohjalta ja siirtyy aikuisena systemaattiseen harjoitteluun, voidaan pohjaltakin vielä ponnistaa huipulle.

Toinen puoli asiaa on se, että ikäluokan kärki liikkuu koko ajan eteenpäin, vaikka veturi saattaa vaihtua ja kärkikolmikkokin. Helppoa tietä huipulle ei ole, sen tietävät vaikkapa USA:n mieslupaukset. Ruotsilla näyttää olevan tulossa todella vahva miesedustusto hiihtoon, joten Suomen tilanne käy aika tukalaksi tulevaisuudessa (esim. Alvar Myhlback). Erityisesti naisten sprintissä ihmetyttää se, miten Ruotsi saa nopeasti aivan kärkeen hiihtäjiä, kun taas Suomella näin ei tapahdu. Ilmeisesti hiihtotekniikassa meillä on myös oppimista.

Norjalla on yhtenäinen hiihtojohto ja järjestelmä. Soraääniä ei kuulu. Ja käry ei käy. Suomella taas mahdollisuudet toimia harmaalla alueella ovat käytännössä mahdottomat Lahden käryn johdosta. Norja voi täysin sallitun rajoissa maksimoida esimerkiksi astmalääkityksen hyödyn, Suomessa joku idealisti kuitenkin alkaisi vikisemään asiasta. Meillä ei todennäköisesti ole enää yhteyttä urheilun ja lääkekehittelyn välillä. Aikaisemmin kaikki oli helpompaa: hiihtoliiton johto ja muutkin tiesivät tasan tarkkaan, mitä Kyrö puuhaa. Systeemi oli yhtenäinen ja se tuotti tulosta.
 
Viimeksi muokattu:

Silppuri

Jäsen

Liitteet

  • kaatuilu.png
    kaatuilu.png
    241,7 KB · kertaa luettu: 112

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kaudesta on enää tietämättä että missä on Kristan lävistykset?

Tämän kun Krista kertoi, niin siitä eteenpäin kisapäivät on mennyt lävistyksiä laskiessa. Julkisesta kuvamateriaalista on pääteltävissä, että korvissa lävistyksiä on ainakin 6, ehkäpä 8.
Loput on mysteeri.
 

Derrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tämän kun Krista kertoi, niin siitä eteenpäin kisapäivät on mennyt lävistyksiä laskiessa. Julkisesta kuvamateriaalista on pääteltävissä, että korvissa lävistyksiä on ainakin 6, ehkäpä 8.
Loput on mysteeri.
Onkohan kukaan tajunnut vielä kysyä asiaa Tommilta? Ja sitten jos ei hänkään tiedä?!
 

Potku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Kivikova
Tämän kun Krista kertoi, niin siitä eteenpäin kisapäivät on mennyt lävistyksiä laskiessa. Julkisesta kuvamateriaalista on pääteltävissä, että korvissa lävistyksiä on ainakin 6, ehkäpä 8.
Loput on mysteeri.

Sitä niin kovasti toivoisi, että hiihtäjistä kesken mm-kisojen liittyvät mediajutut liittyisivät vain urheiluun ja menestykseen. Mutta tässä sitä nyt sitten ollaan...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös