Maastohiihtokausi 2019–2020

[Salama44]

Norjalla taktinen töppäys suksien vaihdon kanssa Holmekollenilla naisten 30 km:llä joka oli kilometrin ylipitkä matka.

Suomalaisten kunto ei riittänyt. Niskasella sama virhe kuin Johaugilla. Kululutti voiteet pois. Pärmäkosken huonot kestävyysominaisuudet on nähty koko kauden. Vaihtoi sukset kuten Karlsson, mutta jäi paremmilla suksilla tarpomaan muiden joukkoon jotka oli kuluttaneet voiteet pois. Kun ei kunto riitä niin se ei riitä.

Kyllöseltä hyvä hiihto siihen nähden ettei vaihtanut suksia.

 

[Jyty]

Kyllöseltä hyvä hiihto siihen nähden ettei vaihtanut suksia.

Samaa sanoisin Monosesta ja Niskasestakin, vaikka ainakin jälkimmäiseltä välillä sitä odottaakin kovia tekoja.

Krista oli tosiaan paha pettymys. Toki asiaa ei voi varmaksi tietää, mutta jos oletetaan että suksien vaihdosta sai tasan saman edun/hyödyn kuin Ruotsin suksia vaihtanut kolmikko, niin siihen peilaten Pärmäkoski oikeastaan romahti lopussa.

Hieman on valitettavaa, että vain 10km väliaikalähtö sopii, muuten menee aina pieleen. Lyhyemmät matkat eivät sovi nopeusominaisuuksien takia, ja pidemmillä matkoilla loppuu jaksa kesken.

 

[Backis]

Mahtavasti nousi Karlsson. On kyllä hurja potentiaali hällä. Vähän v-mäisesti hiihteli kannoille yhdedsä lopun nousuista, mutta kun kyseessä oli Johaug niin annettakoon anteeksi.

Suomalaisilta kaikenkaikkiaan hyviä sijoja, Krista nyt on vähän pettymys. Ja mikä parasta, niin norjalaiset jäivät melko huonoille sijoituksille; jos otetaan sopivasti mielivaltaisesti top 12, niin 1 norjalainen, 3 ruotsalaista, 4 suomalaista, 1 saksalainen, 1 venäläinen, 1 slovenialainen ja 1 sveitsiläinen. Toki norja alisuoriutui pahasti ilmeisesti taktiikassa, mutta kyllä nämä ovat hyviä juttuja aina maastohiihdolle kun saadaan laajasti eri kansallisuuksia kärkeen.

 

[Sudden Death]

Nuorissa on vahvaa aaltoliikettä. Viime vuonna Kähärä ei edes päässyt kisoihin. Sprintti oli etukäteen ajatellen hänen paras matkansa. Katsotaan ensin koko U20-kisat ennenkuin tehdään johtopäätöksiä. Toisaalta, hyvinkin kovana lupauksena pidetty Koivisto ei päässyt tänä vuonna kisoihin.

Niinpä vain Kähärä taisi olla jokaisessa startissaan paras suomalainen.

Kokonaisuudessaan kisat eivät kyllä mitenkään mieltäylentävästi menneet. Jos viestiä pidetään jonkinlaisena yleisen tason mittarina ja Suomen joukkueet niputetaan 10. sijan tienoille niin parantaa pitää jotta yleisessä sarjassa edes nykyinen taso pystyttäisiin säilyttämään tulevaisuudessa.

 

[BitterX]

Kyllä suomalaisilla naishiihtäjillä puhtaat kestävyysominaisuudet ovat kunnossa, kuten tässäkin pitkässä kisassa nähtiin. Joukkuepanos oli erittäin vahva.

Ongelmia on sitten noissa nopeusominaisuuksissa. Ilmeisesti viime vuosina sen harjoittelussa Suomi on pudonnut pahasti kelkasta ja karuimmin se näkyy tietysti sprintissä. Pärmäkoskella nopeusominaisuudet olivat tosin hyvällä mallilla vielä parilla edellisellä kaudella, mutta jotain on mennyt hänelläkin pieleen viime harjoituskaudella.

Toisaalta ongelmia tulee myös hiihtäjien iän kautta. Puhtaat kestävyysominaisuudet kyllä pysyvät ja voivat kehittyäkin vielä vanhemmalla iällä, mutta nopeutta on tuossa 30+ ikävuoden hujakoilla jo paljon hankalampi kehittää.

 

[Turha Kaukalo]

Kyllä suomalaisilla naishiihtäjillä puhtaat kestävyysominaisuudet ovat kunnossa, kuten tässäkin pitkässä kisassa nähtiin. Joukkuepanos oli erittäin vahva.

Näin. Jutut kestävyysominaisuuksien "häviämisestä" ovat turhia, sen nyt ymmärtää jos vähänkin on perehtynyt kestävyysurheiluun. No niin, tähän voi sitten nillittää kaikenlaista. Kyllä kestävyysominaisuudet "häviävät" mutteivat noilla menneillä ja nykyisillä harjoitusmäärillä. Myöhemmin sitten.

Sen sijaan huolestuttavat nuorison kestävyysominaisuudet, joita ei vielä ole. Paljonko harjoitustunteja tulee? Se yksinäinen työ on tehtävä.

 

[Salama44]

Iivo Niskasella taktinen kömmähdys Holmenkollenin 50 km:lla. Kulutti voimansa kirimaaleihin ja sippasi kun viidenkympin kisa oikeasti vasta alkoi 40 km:n jälkeen.

 

[SgtMarkov]

Iivon haastattelut on kyllä todella kiusallista katsottavaa. Silmät pyörii, mies huokailee ja ihmettelee. Nojailee sauvoihin ja katselee lintuja tai jotain, mutta tuntuu keskittyvän aina kaikkeen muuhun kuin kunnolliseen artikulointiin.

 

[Chris Sharma]

Ihmekös tuo että ottaa pannuun kun ties monennen kerran tällä kaudella suksi sysipaska. Siis tuo toinen pari ei oikeasti luistanut mihinkään, yhdessä laskussa tuli 3 ohi. Miten tuo edes on mahdollista epäonnistua noin voitelussa. Suksen valinnassa en usko olleen epäselvyyksiä.
"Väsähdin kun menin kyykkyyn suksien vaihdossa".... joopa joo.
Iivo on todella monta kertaa ottanut huonon hiihdon omaan piikkiin, mutta kun ei huoltoa saa kritisoida, niin tuollaista sitten päästelee suustaan.

 

[L. Paraske]

Tuon huomasin itsekin, että laskuissa Iivo taas jäi. Jauhojärvi sen sijaan kisan jälkeen veikkaili, että Iivo oli valinnut luistavamman mutta pidoltaan herkemmän suksen. Amatöörin silmiin näytti täysin toiselta, mutta kai ne ammattilaiset tietää.

 

[IceWalker]

Suomalaisten arkeen tehdyt isot muutokset johtivat katastrofiin nuorten MM-hiihdoissa

Miksi viime vuonna lupaavasti esiintyneet maastohiihtäjät olivat nuorten MM-kilpailuissa Oberwiesentahlissa kaukana parhaastaan?

www.is.fi

Eli viimein selvennystä kyykkäämiseen nuorten kisoissa. Toivottavasti ensi vuonna paremmin. Sprinttiominaisuuksien kehittäminen on toki tärkeää, mutta jaan silti varsin yleisen näkemyksen sprinttihiihdosta. Ei kannata panostaa.

Liittyy ihan todennäköisyyksiin: Norjalla ja Ruotsilla on varaa haaskata hiihtäjiä sprinttiin, Suomella ei ole vastaavaa määrää. Jos tarkastellaan menestystä haluavan yksilön kannalta, sprintti ei ole mikään valinta, vain optio. Lisämauste.

Kuvitellaan urheilija, joka on riittävän lahjakas sprintin olympiavoittajaksi. Hän panostaa lajiin täysillä, on loistavassa kunnossa kisoissa, voittaa karsinnan, etenee vielä finaaliinkin, jossa joku idiootti polkaisee sauvan poikki ennen maalia. Siinä meni kulta ja huippukunto ja motivaatio. Sprintteri ei viihdy huipulla kovin kauaa.

Distanssissa on kolme henkilökohtaista matkaa, 4xviesti ja parisprintti (joka on kestävyyslaji): mahdollisuuksia olympiakultaan on paljon ja monta olympialaistakin, koska pitkän uran tekeminen ei ole harvinaista.

Nopeudelle kyllä, sprintille ei. Lisää kestävyyttä nuorille, niin päästään johonkin.

 

[TAM]

Suomalaisten arkeen tehdyt isot muutokset johtivat katastrofiin nuorten MM-hiihdoissa

Miksi viime vuonna lupaavasti esiintyneet maastohiihtäjät olivat nuorten MM-kilpailuissa Oberwiesentahlissa kaukana parhaastaan?

www.is.fi

Eli viimein selvennystä kyykkäämiseen nuorten kisoissa. Toivottavasti ensi vuonna paremmin. Sprinttiominaisuuksien kehittäminen on toki tärkeää, mutta jaan silti varsin yleisen näkemyksen sprinttihiihdosta. Ei kannata panostaa.

Liittyy ihan todennäköisyyksiin: Norjalla ja Ruotsilla on varaa haaskata hiihtäjiä sprinttiin, Suomella ei ole vastaavaa määrää. Jos tarkastellaan menestystä haluavan yksilön kannalta, sprintti ei ole mikään valinta, vain optio. Lisämauste.

Kuvitellaan urheilija, joka on riittävän lahjakas sprintin olympiavoittajaksi. Hän panostaa lajiin täysillä, on loistavassa kunnossa kisoissa, voittaa karsinnan, etenee vielä finaaliinkin, jossa joku idiootti polkaisee sauvan poikki ennen maalia. Siinä meni kulta ja huippukunto ja motivaatio. Sprintteri ei viihdy huipulla kovin kauaa.

Distanssissa on kolme henkilökohtaista matkaa, 4xviesti ja parisprintti (joka on kestävyyslaji): mahdollisuuksia olympiakultaan on paljon ja monta olympialaistakin, koska pitkän uran tekeminen ei ole harvinaista.

Nopeudelle kyllä, sprintille ei. Lisää kestävyyttä nuorille, niin päästään johonkin.

Toisaalta tuossa jutussa Piirainenkin sanoo ettei harjoittelun muuttaminen pelkästään tuota selitä vaan että on ollut muitakin vastoinkäymisiä. Mutta katsoinpa tuossa pari päivää sitten ne viime vuoden nuorten MM-kisojen tulokset suomalaisten osalta. Laitetaan tähän vaikka sijoitukset 20 parhaan joukkoon.

U20-Sprintit:
3.Anita Korva
7.Miska Poikkimäki, 10.Leo Rantahalvari

U23-Sprintit:
13.Vilma Nissinen
13.Lauri Lepistö, 17.Verneri Suhonen

U20 naiset 5km vapaa:
3.Anita Korva

U20 miehet 10km vapaa:
7.Petteri Koivisto, 11.Miska Poikkimäki

U23 naiset 10km vapaa:
2.Eveliina Piippo

U20 miehet 15km vapaa:
14.Aleksi Parttimaa

U20 naiset 15km perinteinen, yhteislähtö:
3.Anita Korva

U20 miehet 30km perinteinen, yhteislähtö:
5.Miska Poikkimäki, 12.Petteri Koivisto, 15.Arsi Ruuskanen

U23 naiset 15km perinteinen, yhteislähtö:
8.Vilma Nissinen, 17.Emmi Lämsä

U23 miehet 30km perinteinen, yhteislähtö:
15.Juuso Haarala

U20 naiset 4x3,3km:
7.Suomi

U20 miehet 4x5km:
5.Suomi

Siellähän tuli Piipolle siis hopeaa ja Korvalle kolme pronssia. Tänä vuonna Korva siirtyi sitten seuraavaan ikäluokkaan eikä nyt muutenkaan ole ihan iskussa. Ja Piippo ei ollut mukana.

Mutta jos nuo kaksi parhaiten menestynyttä jättää pois, niin en menisi sanomaan että olisivat olleet mitenkään loistavat kisat joukkueena. Toki osalla muistakin urheilijoista on tullut takapakkia viime vuoteen. Esimerkiksi Miska Poikkimäen sijoitukset putosivat viime vuodesta kaikilla matkoilla vaikka olikin tänä vuonna edelleen U20-sarjassa. Tai saman ikäinen Petteri Koivisto jolla näyttää menneen koko kausi aikalailla heikosti eikä edes kotimaisissa kisoissa ole ollut samoilla sijoilla kuin viime vuonna.

Mutta mielestäni joukkueena tulokset eivät ihan hirveän paljoa huonontuneet vaikka katastrofista puhutaankin.
Lähinnä omasta mielestäni kyse on siitä että nuorissakin nousee joitain huippulahjakkuuksia sinne kärkeen ja heidän menestyksellään vähän peitellään heikohkoa tasoa.

 

[ritaripervonen]

Suomalaisten arkeen tehdyt isot muutokset johtivat katastrofiin nuorten MM-hiihdoissa

Miksi viime vuonna lupaavasti esiintyneet maastohiihtäjät olivat nuorten MM-kilpailuissa Oberwiesentahlissa kaukana parhaastaan?

www.is.fi

Eli viimein selvennystä kyykkäämiseen nuorten kisoissa. Toivottavasti ensi vuonna paremmin. Sprinttiominaisuuksien kehittäminen on toki tärkeää, mutta jaan silti varsin yleisen näkemyksen sprinttihiihdosta. Ei kannata panostaa.

Liittyy ihan todennäköisyyksiin: Norjalla ja Ruotsilla on varaa haaskata hiihtäjiä sprinttiin, Suomella ei ole vastaavaa määrää. Jos tarkastellaan menestystä haluavan yksilön kannalta, sprintti ei ole mikään valinta, vain optio. Lisämauste.

Kuvitellaan urheilija, joka on riittävän lahjakas sprintin olympiavoittajaksi. Hän panostaa lajiin täysillä, on loistavassa kunnossa kisoissa, voittaa karsinnan, etenee vielä finaaliinkin, jossa joku idiootti polkaisee sauvan poikki ennen maalia. Siinä meni kulta ja huippukunto ja motivaatio. Sprintteri ei viihdy huipulla kovin kauaa.

Distanssissa on kolme henkilökohtaista matkaa, 4xviesti ja parisprintti (joka on kestävyyslaji): mahdollisuuksia olympiakultaan on paljon ja monta olympialaistakin, koska pitkän uran tekeminen ei ole harvinaista.

Nopeudelle kyllä, sprintille ei. Lisää kestävyyttä nuorille, niin päästään johonkin.

Olen oikeastaan aivan eri mieltä. Hiihtomatkat ovat keskimäärin lyhenemässä ja yhteislähtökilpailuja on yhä enemmän. Valiäikalähdöllä painellaan yleensä esim. miesten puolella enää 15 km:ä, eikä sitäkään enää aina. Tärkeintä on nopeuskestävyys, kaikissa lajeissa sprintit mukaan lukien.

Monet hiihtäjät pärjäävät sekä sprinteissä että ns. normimatkoilla. Norjalaisista voisi mainita lukuisia: Pal Golberg, Finn Hagen Krogh, Trond Iversen, Erik Valnes... kaikki ovat/olivat etenkin aikuisuransa alkupuolella parhaimmillaan sprinteissä, mutta nykyisin kärkikaartia myös normaalimatkoilla. Edelleen kaikki pärjäävät loistavasti myös sprinteissä. Klaebo toki tavallaan voidaan laskea samaan kastiin ja Bolshunovkin on aina pärjännyt myös sprinteissä, samoin Ustyugov. Kuka tahansa mainituista on riittävän lahjakas sprintin olympiavoittajaksi, mutta voi saavuttaa voiton myös muilla matkoilla. Ja pitkän uran voi tehdä aivan hyvin myös puhtaana sprintterinä, kuten Pellegrino ja monet muut ovat osoittaneet.

 

[kamik]

Norjalaiset eivät lähde Pohjois-Amerikan kisoihin, syynä mikäs muukaan kuin koronavirus tai pikemminkin sen pelko. Taitaa Norjalaisilla olla kotimaassaan enempi tartuntoja suhteessa asukaslukuun kuin Kanadassa tai USAssa, joten siihen peilaten aika kova ratkaisu. Saapa nähdä perutaanko koko kisat siellä.

Jättipaukku hiihdossa: Norja lopettaa maailmancupin kesken!

Norja ei lähetä hiihtäjiään Pohjois-Amerikkaan koronapelon takia. Iivo Niskaselle levitetään punainen matto maailmancupin kokonaiskilpailun palkintokorokkeelle.

www.is.fi

 

[IceWalker]

Olen oikeastaan aivan eri mieltä. Hiihtomatkat ovat keskimäärin lyhenemässä ja yhteislähtökilpailuja on yhä enemmän. Valiäikalähdöllä painellaan yleensä esim. miesten puolella enää 15 km:ä, eikä sitäkään enää aina. Tärkeintä on nopeuskestävyys, kaikissa lajeissa sprintit mukaan lukien.

Monet hiihtäjät pärjäävät sekä sprinteissä että ns. normimatkoilla. Norjalaisista voisi mainita lukuisia: Pal Golberg, Finn Hagen Krogh, Trond Iversen, Erik Valnes... kaikki ovat/olivat etenkin aikuisuransa alkupuolella parhaimmillaan sprinteissä, mutta nykyisin kärkikaartia myös normaalimatkoilla. Edelleen kaikki pärjäävät loistavasti myös sprinteissä. Klaebo toki tavallaan voidaan laskea samaan kastiin ja Bolshunovkin on aina pärjännyt myös sprinteissä, samoin Ustyugov. Kuka tahansa mainituista on riittävän lahjakas sprintin olympiavoittajaksi, mutta voi saavuttaa voiton myös muilla matkoilla. Ja pitkän uran voi tehdä aivan hyvin myös puhtaana sprintterinä, kuten Pellegrino ja monet muut ovat osoittaneet.

Suomessa panostettiin sprinttiin aiemmin, jolloin kyseinen laji oli vielä lapsenkengissään. Tulokset miehissä jäivät todella vähäiseksi, naisilla oli alussa menestystäkin. Toki oli meillä Kusti Kittilä, joka alotti sprintissä ja päätti 50 km hiihtäjänä uransa, muttei hänkään maailmanhuippu ollut. Jauhojärvi on ehkä sellainen tyyppi, jota tarvitaan jatkossakin: nopea ja kestävä pertsalla. Erinomainen valinta parisprinttiin.

Minulla ei tietenkään ole mitään sitä vastaan, että suomalaiset pärjäisivät myös sprintissä. Mutta sprinttiin keskittyminen on nähdäkseni turhaa: vähän samaan tapaan kuin pikajuoksukaan ei suomalaisilta ole mikään menestyksentuoja jatkossakaan. Kaipa sitten on niin, että massasta ei vain löydy sopivia tyyppejä kaikille matkoille: emme tosin ole nähneet, mitä Iivo vielä saa aikaan sprintissä.

Iivosta puheenollen, aika päätöksen teki, jos jättää varman raha- ja pisteautomaatin käyttämättä MC:ssä urheilullisuuteen vedoten. Varmaan virus on kuitenkin se perumisen pääsyy. Lisäys: Tai Iivo tajusi, että jos Norja ei osallistu, kilpailua ei järjestetä.

 

[TAM]

Minneapolisin kisat on siis jo peruttu mikä nyt kai olikin selviö viimeistään siinä vaiheessa kun nuo matkustusrajoitukset tulivat voimaan. Quebecissä ehkä hiihdetään kun ovat jo tulevana viikonloppuna mutta saa nähdä miten käy Canmoren kanssa. Ehkä se olisi parempi tässä vaiheessa perua nuo kaikki.

EDIT: Niin ja se piti vielä laittaa että itse olen sitä mieltä että nopeusominaisuuksien kehittäminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Tietenkin tarvitaan kestävyyttäkin mutta kilpailut nähdäkseni enemmän ja enemmän tulevat olemaan yhteislähtökisoja sekä sprinttejä. Ja tuolloin on pystyttävä rytminvaihdoksiin ja maksimivauhtiseen hiihtoon. Aika mielenkiintoinen on esimerkiksi KIHU:n lajianalyysin päivitys vuodelta 2016. En ole etsinyt onko tuon jälkeen tullut päivityksiä, mutta tuskin mitään mullistavaa ainakaan: https://www.hiihtoliitto.fi/site/as...hiihdon_lajianalyysi_valmentajakerho_2016.pdf

 

[IceWalker]

Maastohiihdon kausi on ohitse kansainvälisellä tasolla ja varmaan myös kotimaisella. Suomen hiihtomaajoukkue palaa Suomeen Pohjois-Amerikasta – myös moni muu maa jää pois Quebecin osakilpailusta

Lyhyt yhteenveto: naisilla taso säilyi, joten mahdollisuudet viestimitaliin ovat olemassa: tädit jaksaa hiihtää. Paljon riippuu Matintalon kehityksestä. Korvalta ohikausi ja ensi kausi on sitten pääsemistä omalle viime vuoden tasolle. Maajoukkueeseen ei ole odotettavissa muutoksia ensi kaudelle. Pärmäkoski on ainoa, joka voisi kamppailla henk.koht. mitalista.

Miehillä taso nousi, Hyvärinen oli kauden positiivisin, mutta Niskanenkin hiihti hyvin. Kunhan nyt oppisi valitsemaan oikean suksen ja taktiikan. Viestikvartetin neljäs on täysin hakusessa. Mahdoton sanoa, kuka voisi olla ensi kauden nousija kv. tasolle.

Nuorten kausi oli katastrofi. Onneksi on aikaa tehdä muutoksia harjoitteluun. Kähärä olisi voinut ottaa sprintistä mitalin, toivottavasti on jo ensi kaudella kolkuttelemassa maajoukkueen portteja. Miesten puolella on vain petrattavaa - ja paljon.

 

[Lert]

Stina Nilsson vaihtaa ampumahiihtoon. Myös muita ruotsalaisia kenties tekemässä peliliikkeitä johonkin suuntaan.

Uusi askel maastohiihdon kuolinkamppailulle?

 

[Barnes]

Ei Nilssonin lajinvaihto mistään maastohiihdon kuolemasta kerro, vaan Ruotsin hiihtomaajoukkueen sisäisistä ongelmista. Ruotsi on tämänkin jälkeen vielä niitä maita, joissa maastohiihto on selkeästi AH:ta suositumpaa.

Tokihan on selvää, että maastohiihto joutuu tekemään peliliikkeitä lajinsa eteen. Ihan ensimmäisenä lähtisin liikkeelle järjettömän kilpailukalenterin muokkaamisesta. Omassa mallissani olisi tietyt ydinpaikkakunnat (Ruka, Lillehammer, Falun, Lahti ja Kollen), jotka ovat kalenterissa koko ajan, samalla tavalla kuin ampumahiihdossa Oberhof, Östersund, Ruhpolding ja Anterselva. Luopuisin sprinttiviikonlopuista kokonaan, ja sen sijaan ottaisin käyttöön kolmipäiväiset viikonloput ILMAN mitään minitoureja, joissa ei ole järkeä:

Pe: Väliaikalähtö (yhteislähtö mikäli ei takaa-ajoa), voi olla myös ns. prologi eli joku kolmen kilometrin väliaikarykäys. Nopeaa ja jännää
La: Sprintti
Su: Takaa-ajo/yhteislähtö/väliaikalähtö

Norjan dominanssiin puuttuminen onkin sitten huomattavasti haastavampaa. Rehellisyyden nimissä se on kyllä ylivoimainen myös yhdistetyssä ja ampumahiihdossa, joten siinä pitäisi milteinpä pyyhkiä koko maa maailmankartalta, koska tuota talvikulttuuria ei nujerreta.

 

[erku]

Stina Nilsson vaihtaa ampumahiihtoon. Myös muita ruotsalaisia kenties tekemässä peliliikkeitä johonkin suuntaan.

Uusi askel maastohiihdon kuolinkamppailulle?

Stina Nilssonin lajinvaihdon merkitys maastohiihdolle kokoanaisuudessaan ei ole merkittävä. Nilssonin motiivejakin voimme lähinnä arvailla. Osansa varmaan Barnesin mainitsemilla Ruotsin maajoukkueen sisäisillä erimielisyyksillä. Sitten voi arvuutella myös Nilssonin kärsimistä loukkaantumisista, että eikä keho kestä maastohiihtohuipulla vaadittavaa harjoittelua ja siksi vaihtaa ampparin puolelle, josssa noin lahjakas voi menestyä ripauksen verran kevyemmälläkin fysiikkaharjoittelulla. Lisäksi voidaan pohtia myös sitä, että maastohiihdossa Nilssonilla ei oikein ollut uskottavaa näkymää sen suhteen, että hän voisi kestomenestyjäksi muilla arvokisaohjelmaan kuuluvilla henkilökohtaisilla matkoilla kuin sprinteissä. Ampumahiihdossa vastaavaa rajoitetta ei ole, kun eri matkoilla pärjäävät käytännössä ihan sama naamat.

 

[TAM]

Norjan dominanssiin puuttuminen onkin sitten huomattavasti haastavampaa. Rehellisyyden nimissä se on kyllä ylivoimainen myös yhdistetyssä ja ampumahiihdossa, joten siinä pitäisi milteinpä pyyhkiä koko maa maailmankartalta, koska tuota talvikulttuuria ei nujerreta.

No toisaalta ampumahiihdossa ja yhdistetyssä Norjan dominanssi ei onneksi ole ihan niin vahvaa. Esimerkiksi maailmancupin kokonaiskisan voiton meneminen Norjaan ei ole mikään sääntö, kuten se tuntuu olevan erityisesti naisten maastohiihdossa.
Yhdistetyssä Riiber on dominoinut nämä pari vuotta mutta ennen sitä edellinen norjalaisen kokonaiskisan voitto oli vuodelta 1999. Naisten ampumahiihdossa kokonais-cup on mennyt tällä vuosituhannelle kahdesti Norjaan eli 2013 ja 2004. Sitä ennen edellinen vuonna 1988.
Toki miesten ampumahiihdossa maailmancupin voittaa norjalainen tai Fourcade... ja jälkimmäisen lopetettua tietenkin vaikuttaa vähän huolestuttavalta.
Mutta laajuuttahan Norjasta löytyy paljon.

Enkä usko että tuo ruotsalaisten sisäinen sekoilu sinänsä tulee olemaan pitkäkestoinen ongelma maastohiihdolle. Isompi ongelma on se norjalaisten naisten ylivoima. Luulisi se vähän syövän kiinnostusta myös urheilijoilta.

 

[Toppeli]

Ei Nilssonin lajinvaihto mistään maastohiihdon kuolemasta kerro, vaan Ruotsin hiihtomaajoukkueen sisäisistä ongelmista. Ruotsi on tämänkin jälkeen vielä niitä maita, joissa maastohiihto on selkeästi AH:ta suositumpaa.

Tokihan on selvää, että maastohiihto joutuu tekemään peliliikkeitä lajinsa eteen. Ihan ensimmäisenä lähtisin liikkeelle järjettömän kilpailukalenterin muokkaamisesta. Omassa mallissani olisi tietyt ydinpaikkakunnat (Ruka, Lillehammer, Falun, Lahti ja Kollen), jotka ovat kalenterissa koko ajan, samalla tavalla kuin ampumahiihdossa Oberhof, Östersund, Ruhpolding ja Anterselva. Luopuisin sprinttiviikonlopuista kokonaan, ja sen sijaan ottaisin käyttöön kolmipäiväiset viikonloput ILMAN mitään minitoureja, joissa ei ole järkeä:

Pe: Väliaikalähtö (yhteislähtö mikäli ei takaa-ajoa), voi olla myös ns. prologi eli joku kolmen kilometrin väliaikarykäys. Nopeaa ja jännää
La: Sprintti
Su: Takaa-ajo/yhteislähtö/väliaikalähtö

Norjan dominanssiin puuttuminen onkin sitten huomattavasti haastavampaa. Rehellisyyden nimissä se on kyllä ylivoimainen myös yhdistetyssä ja ampumahiihdossa, joten siinä pitäisi milteinpä pyyhkiä koko maa maailmankartalta, koska tuota talvikulttuuria ei nujerreta.

Täysin samaa mieltä tuosta kilpailuohjelman muutoksesta. Voisimmeko lähettää Norjaan jokaiselle tenavalle pleikat ja Fortnitet, että pysyisivät sisätiloissa? Samaa käytettiin yhdellä työpaikalla kun seitsemättä kertaa kerättiin rahaa yhdelle työntekijälle lapsen syntymän johdosta. Jos se iltaisin tekisi jotain muuta kun vaimon kanssa viettäisi laatuaikaa. Peli tosin taisi olla joku muu.

 

[IceWalker]

Stina Nilsson vaihtaa ampumahiihtoon. Myös muita ruotsalaisia kenties tekemässä peliliikkeitä johonkin suuntaan.

Uusi askel maastohiihdon kuolinkamppailulle?

Ruotsin naisten maajoukkue on nuori ja erittäin potentiaalinen kamppailemaan Norjan ja Venäjän kanssa naishiihdon valtikasta. Nilsson on yksittäistapaus: se voidaan helposti selittää urheilijan turhautumisella omiin menestymismahdollisuuksiin ja kovaan kilpailuun arvokisalähdöistä. Toisaalta, Ruotsissa on naisissakin kova ampumahiihtotaso, joten ei Nilsson menestystään kovin helpolla saa.

Kiintoisampaa on jutun mainitsema muu liikehdintä. Olisiko oireita samanlaisesta eksistentiaalisesta pohdinnasta kuin Suomessa Piipolla? Toisin sanoen, huippu-urheilun kova vaatimustaso on liian vaikeaa yhdistää muuhun elämään.

Maastohiihdon kuolinkamppailu on erillinen kysymys: siihen vaikuttavat niin ilmastonmuutos kuin Norjan ylivoimakin, joka taas johtaa rahan ja harrastajien katoamiseen lajin piiristä. Näkevätkö nuoret hiihtäjät mahdollisuuksia pärjätä aikuisissa norjalaiselle valmennukselle? Arvelen, että Venäjällä tai USAssa huippuhiihtäjiä on jatkossakin, mutta Ruotsissa ja Suomessa saattaa käydä niin, että nuorten valinnat eivät enää suuntaudu kilpahiihtoon. Koska väestöpohja on niin pieni, täysin hiihdolle antautuneita nuoria on todella vaikea löytää. Paradoksaalisesti, jostakin Yhdysvalloista löytyy aina joku löylynlyömä, joka haluaa huipulle nimenomaan hiihdossa.

 

[Barnes]

Suomen maastohiihdossa eletään suurten muutosten aikaa. Lajijohtajat Matti Haavisto ja Eero Hietanen sekä huoltopäällikkö Aki Hukka jättävät tehtävänsä. Tämä tarkoittaa sitä, että maajoukkuevalmentajista vain Teemu Pasanen on varsinaisesti Hiihtoliiton palkoilla, muut ovat urheiluopiston yms. kirjoilla. Haavisto jatkaa Krista Pärmäkosken valmentajana, joten suomalaisen huippuhiihdon keskiöstä hän ei tule katoamaan.

Huoltopäällikön pestiin arvelisin ainakin Pekka Kempin nimen olevan vahvoilla, koska mies on tunnustettu osaaja ja on jo yhdistetyn maajoukkueen huoltopäällikkönä "talon väkeä". Sitäkään ei tule unohtaa että yhdistetyn maajoukkueesta on perinteisesti nostettu väkeä ns. korkeampiarvoisiin hommiin. Päävalmentajaksi/lajijohtajaksi on väläytelty ainakin Mikko Virtasta, joka kuuluu tällä hetkellä miesten valmennusryhmään.

Hankala tilanne saatiin tästäkin. Matti Sundberg Lahden Hiihtoseuran kanssa tekemänsä sopimuksen kanssa on varmasti erittäin tyytyväinen nyt...

 

[erku]

Maastohiihtomaailmasta on kuulunut ihan mukavia uutisia tällä viikolla, kun kaksi kokenutta lajilegendaa on ilmoittanut uransa jatkamisesta. Aiemmin tällä viikolla 4-kertainen olympiavoittaja Dario Cologna ilmoitti jatkavansa komeaa uraansa ainakin Pekingin olympialaisiin asti. Tänään Ruotsin Hiihtoliitto ilmoitti, että 3-kertainen olympiavoittaja Charlotte Kalla jatkaa ainakin vielä ensi kauden. Colognan jatkamista toki saattoi odottaakin, mutta Kallan kohdalla menneen kauden aikana oli vakavia spekulaatioita uran päättymisen suhteen.