Taitopelaaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Detroit Red Wings, New York Rangers
Ei tuossa kisassa kyllä mitään tiimipeliä sen kummemmin ollut. Richardssonin rooli oli minimaalinen, mitä Olssoniin tulee. Södergren sen sijaan ei missään vaiheessa hidastanut pääjoukkoa, hän vain kävi välillä keulilla sitä samaa vauhtia hiihtämässä kuin muutkin vetivät. Itse asiassa siinä suhteellisen alkuvaiheessa "Sörkka" veti pääjoukkoa aika reippaasti. Itseäni ainakin huvitti, kun selostuskaksikko heti mukamas näki tuossa jotain tiimipeliä, kun joku ruotsalainen kävi keulilla.Pointti on kai siinä, että Olssonin ja pääjoukon välissä oli joku ja se antoi (jos antoi) Olssonille paremmat olosuhteet hiihdellä johtoasemassa, kun pääjoukko yritti ensisijaisesti tavoittaa Richardssonia. Anyways, hienoa tiimipeliä ruotsalaisilta kisassa. Siellä aina välillä Södergren ja kumppanit hakeutuivat pääjoukon kärkeen hidastamaan menoa ja yrittivät jeesata Olssonia.
Eihän tämä kilpailumuoto millään lailla pakota hiihtämään ryhmässä, mutta etenkin mieshiihdossa kun siellä kärjessä on ainakin parikymmentä potentiaalista mitaliehdokasta, niin siellä on äärimmäisen vaikea yksittäisten hiihtäjien lähteä irti. Tietysti joskus arvokisoissa joku voisi jättää osan matkoista väliin, jolloin paukkuja olisi valtavasti 50 kilometrille, jolloin voisi harkita tällaista taktiikkaa. Silloinkin täytyisi olla huippuiskussa, kuten Olsson nyt sunnuntaina oli. Mielestäni nämä varikkokäynnit ovat etenkin naurettavaa pelleilyä. Ennen sentään haastava keli oli oikeasti haastava keli, kun suksikin kului hiihdon aikana. Nyt voi vähän väliä hakea uuden parin varikolta.