Maastohiihtokausi 2009 - 2010

  • 25 947
  • 130
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
Tuo yhteislähdöllä kilpailu tarvitsee myös sitä, että ladut ovat tarpeeksi vaativia siihen, että irtiottoja voi tehdä. En kisaa nähnyt, mutta varmaankin Holmenkollenin ladut ovat paljon kovempia kuin esimerkiksi Whistlerin vastaavat?
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Ja tärkeä seikka yhteislähtökilpailuissa ovat ehdottomasti kirimaalit, joiden avulla saadaan edes jotkut pitämään vähän vauhtia. Harmittavasti arvokisoissa tällaista mahdollisuutta ei ole, joten kilpailu monesti vesittyy ryhmähiihtelyksi sen vuoksi.

Tietysti arvokisoissa voisi koittaa sellaista pientä porkkanaa, että kirimaaleille ryntäävät kolme ensimmäistä saisivat "oikaista" hieman ladulta. Tai paremminkin niin, että suuri joukko kiertäisi jonkun 10-15 sekuntia pidemmän lenkin stadionilla. Tällaista mallia Jarmo Punkkinen puolivitsillä ehdotteli tuossa tämän päivän lähetyksessä.
 

Sambody

Jäsen
Kausi sitten päättyi samoissa merkeissä kuin koko kausi mentiin eli Northug vei voiton vaikka ehti heittää ylävemmat koko loppusuoran yleisön kanssa. Manificat teki loistavan nousun toiseksi ja murhamäen päällä teki ratkaisevan eron Hellneriin.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Northugille tunti turpaan tuollaisen loppupelleilyn takia.

Hiihtäjänä mies on mahdoton, mutta tyylikkyys on edelleen todella kaukana tästä norjalaisesta. Näkee, ettei mies kunnioita muita kuin itseään.
 

VilleLeino

Jäsen
Suosikkijoukkue
NATO, Barca&Pep, Argentiina, Canada
Northugille tunti turpaan tuollaisen loppupelleilyn takia.

Hiihtäjänä mies on mahdoton, mutta tyylikkyys on edelleen todella kaukana tästä norjalaisesta. Näkee, ettei mies kunnioita muita kuin itseään.

Kateelliset haukkuu ja karavaani kulkee. Ei tuossa mielestäni ollut mitään vikaa, että mies kätteli loppusuoran yleisön. Ehkä tuo maaliviivalla odottelu meni vähän liian pitkälle. Teki ainakin tylsästä kisasta jännittävän. Kyllä nousi allekirjoittaneelle syke, kun Northug jatkoi kätteelyä vaikka ranskalainen oli jo tosi lähellä. Kunnon showmies tämä norski. Kyllä näyttää Northugin touhu siltä, että kun hän lopettaa uransa ei ole kysymystäkään siitä ketä on kautta aikain paras hiihtäjä. Ensi vuonna ottaa vielä tuon Tour de skin voiton meriittilistaansa ja sitten putsaa palkintopöydän mm-kotikisoissa, niin alkaa pojalla olla titteliä vaikka kuinka paljon, vaikka uraa on vielä edessä todella paljon.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Hiihtokausi saatiin maailmancupin osalta pakettiin.

Miesten puolella suvereeni valtias oli ilman muuta Petter Northug, joka voitti Tour De Ski:tä lukuun ottamatta lähes kaiken. Olympialaisissa pari henkilökohtaista matkaa myös kosahti, mutta hän paikkasi ne ottamalla kuninkuusmatkalta kultamitalin. Naisten puolella Justyna Kowalczyk hallitsi kokonaisuutena kautta varsin hyvin, mutta Tour De Ski:n jälkeen valtikka siirtyi melko tukevasti Marit Björgenille. Norjalainen ei kuitenkaan osallistunut Tourille, joten maailmancupin kokonaisvoittoon ei ollut mitään mahdollisuuksia.

Yleishuomiona nostaisin esille ruotsalaisten äärimmäisen vahvan kokonaispanoksen. Länsinaapurin nuori kaarti teki todellisen läpimurron maailman huipulle, ja vaikka olympialaisiin mahtui etenkin sprinttereiden osalta pettymyksiä, niin silti Ruotsi saavutti mukavasti mitaleita. Myös maailmancupissa vahvaa panosta ympäri kauden. Myös Ranska nousi kokonaisuutena uudelle tasolle, joten lähivuosina heiltäkin voimme odottaa entistä kovempia suorituksia. Etunenässä Manificat, joka nousi maailman huipulle.

Suomalaisten osalta kausi oli kieltämättä pettymys. Miesten puolella kausi alkoi lupaavasti Matti Heikkisen ollessa iskussa, mutta mies ajautui pahaan ylikuntoon, jonka myötä loppukausi sujui vaisuissa merkeissä. Jauhojärvellä oli samankaltaisia oireita koko kauden ajan, eikä hän löytänyt edellisvuosien rytmiä missään vaiheessa. Myöskään sprintterit eivät pystyneet ottamaan merkittävää askelta kohti maailman kärkeä.

Virpi Kuitusen viimeinen kausi kansainvälisellä huipulla oli sanalla sanoen vaisu. Ilmeisesti motivaatiota ei löytynyt harjoituskaudella tarpeeksi, sillä aivan paras isku puuttui hiihdosta koko kauden ajan. Aino-Kaisa Saarinen ehkä ahnehti liikaa alkukaudesta, eikä kunto kestänyt samalla tavalla kuin viime vuonna. Pirjo Murasen kausi oli myös tuskien täyttämää, eikä hiihto irronnut missään vaiheessa. Riitta-Liisa Roponen sen sijaan nousi loppukaudesta ykköshiihtäjäksi Suomessa, mutta mitali- ja palkintopallisijat jäivät harmittavasti uupumaan. Krista Lähteenmäki, Kerttu Niskanen ja Riikka Sarasoja nostivat jokainen omaa perustasoaan, ja toivon mukaan ensi kaudella kehitys jatkuu vieläkin parempana.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös