Järkyttävää, silti niin viehättävää
Maanantaina(vai sunnuntaina?) Ellen Jokikunnas vielä oli IL:den pääpuheen aihe jossa hän kertoi selvinneensä tuolta thaimaalta, tämän uutisen johdosta sai todellakin käsityksen että kyseessä oli "vain" pieni onnettomuus, uhreja muutama sata.
Eilen sitten päivän mittaan alkoi totuus valjeta ja hiljatteks jo vetää katsoessaan nyt viimmeisimpiä uutisia. 59000 on täällä hetkellä kuolleitten määrä, jonka uskotaan pahimmassa tapauksessa jopa tuplaantumaan. Mutta se onko kuolleitten määrä 60000 vai 160000 ei estä sitä tosi asiaa, että monien tuhansien, ehkä jopa miljoonien taikka kymmenien miljoonien ihmisten elämä muuttuu. Perheenjäseniä on monilla menehtynyt, moni on loukkaantunut fyysisesti ja vielä enempi henkisesti, eikä välttämättä toivu koskaan.
Kaiken tämän järkytyksen keskellä pitää kiittää ja nostaa hattua tästä vapaaehtois työntekijöitä, jotka joutuvat kuuntelemaan toivottomia ihmisiä, pystymättä tekemään asialle mitään. Sekä paikallisille raivuu työntekijöille, jotka joutuvat keräämään jo pari päivää vanhat ruumiit raunioista, vieläpä ilmaiseksi.
Moni ei siihen pystyisi, tai kuka sitä edes haluaisi tehdä?
Silti luonto näytti voimansakkin tässä, joka on kaiken kauhun keskellä loppujenlopuksi luonnollista. Kukaan ei voi syyttää ketään tästä "historian yhdestä pahimmasta onnettomuudesta", samalla nähtiin kun mailmalla kylpee rasistisuus niin mustien ja valkosten välillä kuin eri uskontokuntien välilläkin, ettei tässäkään luontoäiti valikoinut uhrejaan, kuolleita on niin mustia kuin valkosia, juutalaisia ja luterilaisia.