Tämä onkin taas näitä ikuisuuskeskusteluja jotka aina silloin tällöin nousevat pinnalle. Usein puhutaan sekä teoksista että henkilöistä. Kuitenkin keskustelusta huomaa ettei esimerkiksi Fredrik Pacius ole kovin tuttu suurelle yleisölle muuten kuin Maamme-laulun säveltäjänä.
Kuka hän sitten oli?
Fredrik Pacius oli saksalaissyntyinen säveltäjä, musiikinopettaja ja yleinen musiikin monitoimimies. Hän vietti suuren osan elämästään Suomessa toimien Helsingin yliopiston usiikinopettajana ja oli Suomen musiikkielämän johtava hahmo ennen Robert Kajanusta. Pacius yritti jo ennen Kajanusta perustaa ammattiorkesterin Helsinkiin, mutta se ei vielä silloin pysynyt montaa vuotta pystyssä. Hän teki huomattavan työn Suomen musiikkielämän parissa luoden pohjan myöhemmälle musiikkielämälle. Kerrotaan että kun Paciuksen 75-vuotisjuhlilla vuonna 1884 Kajanus johti alle kahta vuotta aiemmin perustamaansa orkesteria (nykyinen Helsingin Kaupunginorkesteri) oli Pacius lavalle noustessaan tarttunut Kajanusta käsistä ja lausunut: "Näihin käsiin minä lasken Suomen musiikkielämän tulevaisuuden". Hän joutui pitkään olemaan johtava hahmo ja kutsumanimi Suomen musiikin isänä on erittäin osuva.
Säveltäjänä Pacius teki paljon yhteistyötä Sakari Topeliuksen kanssa. Topelius kirjoitti libreton Kaarle kuninkaan metsästykseen ja runoja jotka Pacius sävelsi. Lisäksi Pacius sävelsi musiikkia Topeliuksen näytelmiin. Hän sävelsi myös Runebergin runoja ja musiikkia hänen näytelmiinsä. tunnettuja lauluja on Maamme-laulun lisäksi muunmuassa Laps Suomen, Sotilaspoika ja Suomen laulu. Maamme-laulu sävellettiin ylioppilaille johonkin juhlatilaisuuteen ja Pacius uskoi kyseisen esityksen jäävän teoksen ainoaksi kuten vastaavantyyppisillä teoksilla usein käy. Ylioppilaat kuitenkin alkoivat laulaa teosta ja siitä on päädytty nykyiseen pisteeseen. Teoksesta usein kerrotaan legendaa sen olevan plagiaatti saksalaisesta juomalaulusta mutta väitteelle ei ole koskaan löydetty sitä tukevia todisteita.
Myöskään Runebergia en vähättelisi. Hän on ollut eräs merkittävimpiä henkilöitä suomalaisuuden synnyssä. Mutta hänet te tunnette paremmin niin ei siitä sen enempää.
Sibeliuksen Finlandia-hymni on osa Finlandia-nimistä sinfonista runoa ja säveltäjä itse ei pitänyt ajatuksesta sen laulamisesta. Musiikki riittää jo ilman sanoja. Finlandia oli päätösosana sanomalehdistön päivien kuvaelmamusiikissa (1899) nimellä Suomi herää. Päivälehti oli lakkautettu kolmeksi kuukaudeksi ja kulttuuriväki järjesti Helsingin ruotsalaisella teatterilla kuvaelman jonka lipputuloilla piti kartuttaa sanomalehtimiesten eläkerahastoa. Virallisesti. Todellisuudessa kyse oli protestista.
Kuvaelmassa oli alkusoitto sekä osat Väinämöisen laulu, suomalaisia kastetaan, Juhana-herttuan hovissa, suomalaiset 30-vuotisessa sodassa, isoviha sekä päätösnumero Suomi herää. Erityisen uskalia esitys oli isoviha, jossa kuvattiin Suomi-neito lapsi sylissä venäläisen sotilaan hankeen ajamana. Päätösosan aikana lavalla kuvattiin muunmuassa Runebergia, Lönnrotia ja Snelmannia, Aleksanteri II:n aikaa sekä lopussa veturia joka kuvaa eteenpäinmenoa.
Finlandia lähti elämään omaa elämäänsä. Aluksi tosin useilla muilla nimillä kunnes Sibeliuksen läheinen ystävä Axel Carpelan ehdotti tätä nimeä. Finlandia nousi itsenäisen Suomen musiikilliseksi symboliksi. Teos oli erittäin patrioottinen ja kun venäläiset julistivat teoksen esityskieltoon, oli asema jo lähes semetoitu. Finlandiaa esitettiin paljon peitenimillä (fantasia, sinfoninen fantasia jne...). Aikanaan vastaavan teoksen asemasta kilpaili lähinnä toisen sinfonian finaali.
Musiikillisesti teoshan on hieno. Ei Sibeliuksen suurin ja paras, mutta hieno. Mutta. Se pitää esittää kokonaan, ei vain hymniä joka on vain osa tätä upeaa teosta. Maamme-laulu edustaa yleistä isänmaanrakkautta eikä hae vihollisuuksia tai muuta tällaista. Siksi koen sen toimivan erinomaisesti kansallislauluna. Finlandia yhdistyy venäläissorron vastustukseen ja itsenäisyyden voittamiseen. Sillä on vahva erkitys suomalaisille ja suomalaisten historiassa, mutta melkein näkisin sen arvon pysyvän korkeampana kun se ei ole se teos jota täysi arena laulaa humalassa Suomen voitettua. Ja esilaulajaksi vielä Sakari Kuosmanen niin jokaisen muusikon painajainen on nähty...
"Kaikki muut [paitsi kriitikot] huutavat eläköötä tälle muihin teoksiini verraten vähäpätöiselle sävellykselle", totesi Sibelius päiväkirjassaan 1911. Häntä harmitti suurempien teosten unohtaminen.
Sibeliuksen patrioottiset teokset ovat usein venäläisiä vastustavia. Lisäksi on paljon luonto- ja Kalevala-aiheisia teoksia. Mutta ehkä mikään näistä ei suoranaisesti toimi hyvin kansallislaulun asemassa. Maamme-laulun etuna on että se on varsin helppo ja selkeä laulaa. Sen osaa normaali ei kovin musikaalinen ihminenkin laulaa. Finlandia on vaativampi. Siksi se pysyy arvossaan kun jätetään se muusikoiden laulettavaksi.