Ihmisten pitäisi ajatella tässä sitä, mitä vikaa Maamme-laulussa on ja miksi se pitää vaihtaa. Minä pidän Finlandiasta enemmän, mutta ei sen siksi tarvitsse olla kansallishymni. Jokainen maa, joka on vaihtanut kansallishymninsä on tehnyt sen poliittisista syistä, eikä vain siksi, että jokin toinen parempi teos. Maamme-laulussa ei ole viittausta Venäjän tai Ruotsin valtaan tai kotimaiseen diktatuuriin. Finlandia-hymniä puolustavat edustavat historiamattomuutta ja huonoa itsetuntoa, koska joillain toisilla mailla on paremmankuuloinen hymni.
Finlandia-hymni on pieni osa sävellysteosta, jonka sanoittamistakin Sibelius vastusti. Finlandia-hymnin ottaminen kansallishymniksi on kusemista Sibeliuksen haudalle vaikka kokoomuslaiset ehkä ajattelevatkin sen olevan kunnianosoitus.
On ihan ok kannattaa nykyistä viisua, mutta Finlandia-hymnin puolustajien muka edustama historiattomuus on väitteenä jotakin sellaista, mitä en jaa enkä vähimmässäkään määrin ymmärrä. Sitäkään argumenttia en hyväksy sellaisenaan, että meillä on jo kansallislaulu. Totta kai kansallishymni voidaan vaihtaa, jos sen katsotaan ilmentävän nykyistä hymniä paremmin sellaisia arvoja ja tunnelmia, joita sen toivotaan edustavan. Mielestäni Finlandian kohdalla kyse on juuri tästä; teos päihittää Maamme-laulun kansallistunteessa ja juhlallisuudessa mennen tullen.
Maamme-laulussa ei mielestäni ole mitään suurta vikaa, paitsi että Finlandiaan verrattuna Maamme on - jos ilmaisu sallitaan - kuin hilpeä juomalaulu, joka on mukava töräyttää jonkin lätkämatsin päälle viihdyttämään tuhannen tuubassa koheltavia puolimetrisiin muoviaurinkolaseihin pynttäytyneitä peruukkipäitä. Sen sijaan Finlandia on tosimiesten ja -naisten hymni, joka koskettaa suomalaisen syvimpiä tuntoja.
Maamme-laulua on laulettu kansallishymninä myös koko sotienjälkeinen aika. Teos itsessään ei ole mikään suomettuneisuuden symboli, vaikkakin sen verran neutraali, ettei siitä ole tullut itänaapurinkaan kanssa sanomista. Yhtä kaikki, suomalaiset ovat tulleet Maamme-laululla toimeen paitsi YYA-aikana, niin myös jälkisuomettuneisuuden aikakaudella, joka on määrätyllä tavalla edelleenkin menossa. Finlandia-hymnin korottaminen kansallishymniksi olisi tärkeä symbolinen ele. Sillä olisi myös jonkinlainen rooli prosessissa, jossa Suomi siirtyisi lopullisesti jälkisuomettuneisuuden aikakaudelta kohti sellaista itsenäistä Suomea, joka on pysyvä ja kiinteä osa läntistä arvoyhteisöä.