Avataas aiheelle oma ketju.
Kyseessä on hieman kevättä 2012 muistuttava tilanne, jossa heti kauden alkajaisiksi vedetään matto joukkueen menestysmahdollisuuksien alta hankkiutumalla eroon avainasemassa olevasta henkilöstä (2012 päävalmentaja, 2018 ykkösmaalivahti)
Tehdään heti alkajaisiksi pari asiaa selväksi:
- En väitä, että niin keväällä 2012 kuin 2018 syksyllä itse asialle olisi sinänsä "voitu tehdä mitään". Kyse oli surkeasta tuurista ja ajoituksesta. Tuokkola oli insomniansa takia kyvytön valmentamaan ja Hovinen ilmeisesti epämotivoitunut/klesana. Lisäksi seura hoiti tiedotuksen aivan päin honkia.
- Sen sijaan Case Hoviseen olisi pitänyt varautua ja reagoida muutoin kuin siirtämällä kakkosmokke ykköseksi. Esim. kartoittamalla Hovisen korvaajaa isolla seulalla. En jaksa uskoa, että ongelma ilmeni yhden yön aikana. Kyseessä on vanha kunnon Tukion varaluistimet-tilanne: kai KalPalla oli joku varasuunnitelma sille, että ykkösmolari "pettää" ? Jos oltiin sitä mieltä, että Hovisen sijaan tarvitsee korvata Godla, niin miksi Hoviselle ylipäätään tehtiin soppari tälle kaudelle?
Mikä Godlassa mättää?
- Mies vetelee 1980-luvun torjuntatekniikalla kuin Uuno Turhapuro legendaarisessa tennismatsissa Veli Paloheimoa vastaan. Varmaan on "sähäkkä" liikkeissään, mutta liikkuu yleensä sähäkästi täysin väärään aikaan ja paikkaan. Näyttävät retkahdukset ovat lähes aina itse aiheutettujen virheiden paikkaamista. Kaiken lisäksi on läpiajojen torjumisessa yksi surkeimmista maalivahdeista, jonka olen ikinä nähnyt. Tekee nykyään "käärmeen kielen" lähes joka kerta varmaan siksi, että tietää itsekin ettei "tavallisesti" torjumalla saa mitään kiinni.
Mitä tekisin itse?
- Keräisin roposet kasaan ja ostaisin mitat täyttävän ykkösmaalivahdin ja äkkiä. Oli kausikorttilaisten ja yhteistyökumppaneiden pettämistä uskotella, että joukkue rakennettiin viime kauden runkosarjan parhaan maalivahdin varaan. Sen sijaan maalilla heiluu tällä hetkellä ehkäpä Liigan heikoin maalivahtikaksikko.
After all, maalivahti on puoli joukkuetta ja vaikkei se olekaan tekosyy puolustuksen tai muiden kenttäpelaajien virheille, niin varmalla ja vakaalla ykkösmaalivahdilla on huima psykologinen merkitys kaikkiin pelaajiin. Tämän näimme esim. keväällä 2012, jolloin (tuolloin surkea, myöhemmin NHL-tason) Mikko Koskinen "tuhosi" hörpyillään koko joukkueen työmoraalin tai keväällä 2017, jolloin KalPa jyräsi tasaisesta välierästä jatkoon nimenomaan paremman ykkösmaalivahtinsa ansiosta.
Kyseessä on hieman kevättä 2012 muistuttava tilanne, jossa heti kauden alkajaisiksi vedetään matto joukkueen menestysmahdollisuuksien alta hankkiutumalla eroon avainasemassa olevasta henkilöstä (2012 päävalmentaja, 2018 ykkösmaalivahti)
Tehdään heti alkajaisiksi pari asiaa selväksi:
- En väitä, että niin keväällä 2012 kuin 2018 syksyllä itse asialle olisi sinänsä "voitu tehdä mitään". Kyse oli surkeasta tuurista ja ajoituksesta. Tuokkola oli insomniansa takia kyvytön valmentamaan ja Hovinen ilmeisesti epämotivoitunut/klesana. Lisäksi seura hoiti tiedotuksen aivan päin honkia.
- Sen sijaan Case Hoviseen olisi pitänyt varautua ja reagoida muutoin kuin siirtämällä kakkosmokke ykköseksi. Esim. kartoittamalla Hovisen korvaajaa isolla seulalla. En jaksa uskoa, että ongelma ilmeni yhden yön aikana. Kyseessä on vanha kunnon Tukion varaluistimet-tilanne: kai KalPalla oli joku varasuunnitelma sille, että ykkösmolari "pettää" ? Jos oltiin sitä mieltä, että Hovisen sijaan tarvitsee korvata Godla, niin miksi Hoviselle ylipäätään tehtiin soppari tälle kaudelle?
Mikä Godlassa mättää?
- Mies vetelee 1980-luvun torjuntatekniikalla kuin Uuno Turhapuro legendaarisessa tennismatsissa Veli Paloheimoa vastaan. Varmaan on "sähäkkä" liikkeissään, mutta liikkuu yleensä sähäkästi täysin väärään aikaan ja paikkaan. Näyttävät retkahdukset ovat lähes aina itse aiheutettujen virheiden paikkaamista. Kaiken lisäksi on läpiajojen torjumisessa yksi surkeimmista maalivahdeista, jonka olen ikinä nähnyt. Tekee nykyään "käärmeen kielen" lähes joka kerta varmaan siksi, että tietää itsekin ettei "tavallisesti" torjumalla saa mitään kiinni.
Mitä tekisin itse?
- Keräisin roposet kasaan ja ostaisin mitat täyttävän ykkösmaalivahdin ja äkkiä. Oli kausikorttilaisten ja yhteistyökumppaneiden pettämistä uskotella, että joukkue rakennettiin viime kauden runkosarjan parhaan maalivahdin varaan. Sen sijaan maalilla heiluu tällä hetkellä ehkäpä Liigan heikoin maalivahtikaksikko.
After all, maalivahti on puoli joukkuetta ja vaikkei se olekaan tekosyy puolustuksen tai muiden kenttäpelaajien virheille, niin varmalla ja vakaalla ykkösmaalivahdilla on huima psykologinen merkitys kaikkiin pelaajiin. Tämän näimme esim. keväällä 2012, jolloin (tuolloin surkea, myöhemmin NHL-tason) Mikko Koskinen "tuhosi" hörpyillään koko joukkueen työmoraalin tai keväällä 2017, jolloin KalPa jyräsi tasaisesta välierästä jatkoon nimenomaan paremman ykkösmaalivahtinsa ansiosta.
Viimeksi muokattu: