Jubailin erään mv-pelin osaajan kanssa (hän oli yli 165 cm pitkä, sen verran voin paljastaa, ja työskentelee jääkiekkobisneksessä) eilen ja hän pointtasi mielestäni aika olennaisen jutun liittyen torjuntaprosentteihin: Jos maalivahdin suoritukset seilaavat välillä 97-87% jatkuvasti, hän saattaa saada torjuntaprosentikseen suunnilleen 92%. Mutta tällainen kaveri on joukkueelleen todellinen pain in the ass verrattuna maalivahtiin, jonka suoritus pysyy tasaisesti 92%:n tuntumassa ja keskiarvo syntyy siten. Tuossa on mielestäni järkeä. Nythän Housu torjui Lahdessa 95% ja Nordiksella 84%. Ongelmanahan näissä isolla alueella seilaavissa veskareissa on se, että heidän kanssaan joukkue ei pääse pelaamaan koskaan vapautuneesti. Ja Housuhan on vielä koko syksyn osalta alle 90%:ssa tietenkin. Arvostukseni esimerkiksi Ahlqvistia kohtaan nousi samantien, kun funtsin tuota asiaa. Tasaisuus ja yli 90% suoritusvarmuus ovat kuitenkin jonkunlainen noja jengille ja tällöinhän tiedetään, niin varmasti kuin pitkässä sarjassa voidaan tietää, että ei sinne omiin mene normi-iltana kuin maksimissaan 2 maalia. Oma vika, jos tehdään vain 0 tai 1.
Kysäisin myös tuosta cobolin toisessa ketjussa esittämästä Detroit-skenaariosta eli voiko todellakin pärjätä jopa alle keskitasonkin tasaisella maalivahdilla, jos pelitapa ja erityisesti hyökkäyspeli ovat kunnossa? Kuulemma voi hyvinkin, mutta "maalivahdin pitää silti täyttää jonkunlaiset standardit eli pahasti ei saisi imeä". Toisin sanoen olkoon HIFK:n pakit miten skutsissa tahansa, jokainen näkee omilla silmillään, että siltikin Housu imee helppoja. Suora veto maalia kohti pitää pystyä peittämään, eikä ribaria saa sylkeä suoraan vastustajan lapaan. Tästä keskusteltuamme pääsimme siihen, että jopa alle 90% torjuntataso on hyväksyttävissä, jos joukkueen pelaamisessa on järkeä ja maalivahdin päästämät maalit ovat olleet oikeasti liki mahdottomia. Venäläiset maalivahdit kärsivät usein huonoista torjuntaprossista, vaikka kavereissa ei olekaan suurta teknistä vikaa. Tämä johtuu siitä, että venäläinen kiekko elää hyökkäyksestä ja isoista yksilöistä. Niinpä veskarin osana on usein jäädä aidosti yksin ottamaan vastaan 3-1 -tyyppisiä läpiajoja. Joten joskus se menee niin, että huono torjuntaprossa on joukkueen pelitavan seurausta ja melkeinpä tietoinen valinta - mutta tämä pelitapa vaatii nimenomaan "jonkunlaiset standardit" täyttävää kylmäpäistä veskaria. Pitkämäki on ollut absoluuttisena yksilönä niin huono, että häntä ei voida sijoittaa tällaiseen viitekehykseen. Taas tullaan siihen, että järkyttävien imujen, eteensylkemisen, huonon peittävyyden ja epävarman mailapelin ei pidä kuulua 1-mv:n jokapäiväiseen elämään.
Oli ihan hauska jutella ja hiffata, että kaiken takaa löytyy kuitenkin jääkiekon ainoalla yksilöpelipaikalla aivan arkisesti yksilön perusosaaminen. Joten cobolinkin ajatusmalli "ostettiin", mutta ei Pitkämäkeä siihen liittyen. Kyllä tässä jonkunlainen logiikka rupeaa muotoutumaan, eikä käy Pitkämäkeä kateeksi. HIFK:n ulkopuolella häntä pidetään karmivana tapauksena, jonka jatkuvaan peluuttamiseen ei enää oikein löydy järkisyitä. Siis ei enää.
