Maajoukkueen uusi polvi?

[Taitopelaaja]

Viestin lähetti Black Adder
Voisitko listata nämä ja tehdä saman kuluneen kevään WC-joukkueesta? Oliko esim. Kanadalla huonommat pelaajat vai huonompi joukkue Naganossa kuin Suomella? Mietippä sitä...

Voisin, mutten muista nyt kaikkia ulkoa Naganosta, mutta Lehtinen-Koivu-Selänne taisi olla kisojen tehokkain ketju ja pelasi muutenkin loistavasti. World Cupissa ei niinkään Suomella ollut lähellekkään yhtä hyviä pelaajia. Kanadalla paperilla kokonaisuudessa parempi joukkue kuin Suomella, mutta joukkueena Suomi oli parempi Naganossa. Mutta jos muutaman yksilön heittää niin Suomella oli silloin vähintään yhtä hyviä pelaajia kuin Kanadalla.

Noista varauksista näkee kyllä valitettavan hyvin nykyisen tilanteen. 90-luvulla Suomen takana oli muutama huippu nimi joka piti Suomen mukana eliitissä.

 

[Silitysrauta-Mike]

Viestin lähetti Black Adder
Minkäs ikäisiä Modin ja Ekman ovat, entä Huselius? Mutu on, että näissä maissa yhä harvempi huippulahjakas urheilija ottaa lajikseen jääkiekon. Mutta kyllä Ruotsista noita nimiä on kuitenkin tulossa, sellaisia semi-tähtejä. Foppa, Lidström, Näslund ja Sudden vain olivat niin omaa luokkaansa ikäluokassaan. Hankala sanoa miksi samaan aikaan?

Semi-tähtiäpä hyvinkin. Huselius on syntynyt 1978, Ekman 1976 ja Modin 1974. Huseliuksen piste-ennätys NHL:ssä on 45 pistettä, Ekmanin 55 ja Modinin (jota ei voi pitää tulevaisuuden tähtenä millään) viime kauden 57.

Alexander Steen on lupaava, mutta läpimurron pitäisi tulla pian. Ehkä jo Innsbruckissa?

 

[Panzerfaust]

maajoukkueen uus polvi tai nenä,ihan sama- järkätään Pena takasin kun läskikale meni raukkamaisesti Ramin erottamaan. Jotenkin nyt on alkanu muistelee ettei penan aika niin kamalaa ollutkaan. Olihan siellö nitö ruotasia ´ja muita vitun vitsivietäreitä, mutta kyllä Matikaisen Pena alotti Suomen mitaliputken eikä mikään helvetin hinttarilindström!

 

[Taitopelaaja]

Viestin lähetti Panzerfaust
maajoukkueen uus polvi tai nenä,ihan sama- järkätään Pena takasin kun läskikale meni raukkamaisesti Ramin erottamaan. Jotenkin nyt on alkanu muistelee ettei penan aika niin kamalaa ollutkaan. Olihan siellö nitö ruotasia ´ja muita vitun vitsivietäreitä, mutta kyllä Matikaisen Pena alotti Suomen mitaliputken eikä mikään helvetin hinttarilindström!

No eiköhän ensiksi kannata katsoa, miten Westerlund menestyy kisoissa ja miten hän pelaajia valitsee. Näin jälkeenpäin kun on miettinyt, niin Summasen erottaminen oli kyllä virhe. Aluksi itse olin Summasta vastaan, mutta nyt mietittynä.. Noh, toivottavasti Westerlund hoitaa asiansa kunniakkaasti.

Matikaisen tietämys jääkiekosta nyt on vanhentunutta ja eipä hän itse tietojeni mukaan ole kiinnostunut juuri valmentamisesta nyt, paitsi tottakai tuo IFK:n tilanne loppuun.

 

[secord]

Viestin lähetti iiron_troikka
Otetaas tuossa listaa vuoden 1995 - 2000 NHL-varauksista ykköskierroksen osalta:

Siitä voi vähän vetää johtopäätöstä, millaiset ovat meidän parhaat pelaajamme verrattuna esim. juuri Kanadan tuottamiin. Ero on aivan järkyttävä jo nyt katsottuna.

Johtopäätöksiä ei juurikaan kannata moisten listojen osalta vetää. Ero sekä määrässä ja laadussa Kanadaan verrattuna on aina ollut järkyttävän iso, sattuneista syistä. Ja listaahan olisi voinut jatkaa pidemmälle 2000-lukua, jolloin ykkösvarauksia löytyykin taas enemmän ja potentiaalikin on parempaa.

 

[iiron_troikka]

Viestin lähetti secord
Ja listaahan olisi voinut jatkaa pidemmälle 2000-lukua, jolloin ykkösvarauksia löytyykin taas enemmän ja potentiaalikin on parempaa.

Missä tahansa muussa lajissa voi suomalainen lahjakkuus päästä ohi seulan, mutta ei jääkiekossa: seurojen, maajoukkueen sekä NHL-seurojen + muiden eurooppalaisten scouttien ansiosta jokainen pelaaja jolla on kykyjä, saa mahdollisuuden. Siksi tuo ykköskierroksen varaustaulukko on aika lahjomaton kun todellisia tähtiä aletaan etsiä.

En tarkoituksella laittanut 2000-04 pelaajia, koska näillä on vielä kehittyminen kesken ja harva voi muodostaa kokonaiskuvaa. Mutta jos laittaa muutaman alkuvuoden 2000-lukua niin:

2001:

Suomen ykkösvaraukset: Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu
Muita ykköskierroksen nimiä: Ilya Kovaltchuk, Jason Spezza, Dan Blackburn, Carlo Colaiacovo ja Ales Hemsky.

2002:

Suomen ykkösvaraukset: Kari Lehtonen, Joni Pitkänen, Jesse Niinimäki, Sean Bergenheim ja Hannu Toivonen.
Muita nimiä ykköskierrokselta: Rick Nash, Jay Bouwmeester, Alexsandr Steen, Scott Upshall ja Anton Babchuk.

2003:

Ei suomalaisia ykköskierroksen varauksia.
Muita ykköskierroksen nimiä: Eric Staal, Tomas Vanek, Marc-Andre Fleury, Dion Phaneuf ja Ryan Suter.

 

[hätrikki ||]

Aikalailla asiaa olette kirjoittaneet, vaikeata tähän mitään kummempaa uutta asiaa lisätä.

Toisaalta pari ajatusta mitä itselläni heräsi mieleen lukiessani näitä viestejä:

1. Taktinen osaaminen
Taitopelaaja kirjoitti Suomen menestyksen perustuneen viimevuosina aikalailla joukkuehenkeen ja valmennukseen. Totta.
Tulevina vuosina kuitenkin suomalaisten pelaajien ero kasvaa liian suureksi kanadalaisiin ja venäläisiin verrattuna. Ei auta fläppitaulut eikä vippaskonstit kun on vastassa niin taitavaa porukkaa. Tuo tulevaisuuden kentällisen mitä Saku #11 pitäisi kehittyä khm... hieman, jotta olisi saumoja niitä kovaltshukkeja, crosbuja sun muita vastaan.

2. Niko Kapanen
En huomannut Nikoa missään vastauksessa, en tiedä pitäisikö käydä hankkimassa uudet lasit mutta...
N.Kapanen pelaa Dallas Starsissa, kolmos- neloskentän miehiä, viime kausi katastrofi, mutta katsokaas kautta 02-03...

2001-2002 Stars 9 0 1 1 -1
2002-2003 Stars 82 5 29 34 25
2003-2004 Stars 67 1 5 6 -15

Jos Kapanen saisi peliaikaa, voisi ura ulla pelastettu. Jätkähän on syntynyt -79, joten aikaa olisi vielä...
Tietääkö joku missä Niko pelaa tällä hetkellä?

 

[Black Adder]

Viestin lähetti HTZ
1. Taktinen osaaminen
Taitopelaaja kirjoitti Suomen menestyksen perustuneen viimevuosina aikalailla joukkuehenkeen ja valmennukseen. Totta.
Tulevina vuosina kuitenkin suomalaisten pelaajien ero kasvaa liian suureksi kanadalaisiin ja venäläisiin verrattuna. Ei auta fläppitaulut eikä vippaskonstit kun on vastassa niin taitavaa porukkaa. Tuo tulevaisuuden kentällisen mitä Saku #11 pitäisi kehittyä khm... hieman, jotta olisi saumoja niitä kovaltshukkeja, crosbuja sun muita vastaan.

2. Niko Kapanen

No jaa... Futis, tuo joukkuepelien äiti, tuo viheriöllä pelattava shakki, toimii esimerkkinä siitä kuinka vanhaa peliä ei keksitä uudelleen joka vuosi. Kreikka näytti taktisesti viisaalla ja vanhanaikaisella taktisella pelaamisellaan närhen pavekset koko muule Euroopalle viime kesänä. Niin ja mitenkäs kävi materiaaliylivoimaa poteneelle Italialle? Suomessa maajoukkueeseen panostetaan tosissaan. Monessa muussa maassa se on välttämätön pakko kiekkoliitolle ja pelaajille.

Niko Kapanen, Antti Miettinen, Tommi Santala jne. Onhan näitä semi NHL-pelaajia pilvin pimein Suomella. Lisäksi ensi kaudella Dallasiin on suuntaamassa pinempi päinen Jokinen. Kyllähän myös Riku Hahl ja Ville Nieminen ovat tavallaan tulleet puun takaa maajoukkueympyröihin ja miksei tulisi vastakin.

Jos Suomi saa 2 NHL-tason scorettavaa kentällistä aikaiseksi tuleviinkin kisoihin - pohjanoteeraus oli mielestäni Salt Lake City - niin kahteen alimmaiseen on jopa valinnan paljouden pula.

Sentteriosastolla ei ole mitään hätää moneen vuoteen. Kai muistatte kuinka Salt Lake Cityssa keskellä pelasi Sami Kapanenkin, kun ei ollut senttereitä tarpeeksi? Nyt meillä pelaa puolisentteri T. Ruutu vasenta laitaa ja voi heittämälä mennä keskelle, Olli Jokinen, Saku Koivu ja lisäksi on kolmosessa mm. Mikko Koivu, Niko Kapanen, Jari Viuhkola jne. jne.

Missä se paljon puhuttu sentteripula on? Seurajoukkuetasolla sitä ei ainakaan täällä Oulussa huomaa, kun omista junnuista on koottu koko joukkueen sentteristö (Jokinen, Viuhkola, Saarenheimo, Pyörälä, Palsola) ja tuntuu, että muualtakin näitä senttereitä kyllä löytyy. Harva tosin tulee nousemaan kansallista ja perus mm-kisatasoa korkeammalle.

 

[Taitopelaaja]

Sentteripulalla on varmaan tarkoitettu sitä, että muutaman vuoden kuluttua S. Koivu varmasti joutuu väistymään eikä takana näy Jokisen lisäksi oikeastaan ketään varteenotettavaa huippusentteriä paitsi tietysti Mikko Koivu, mutta hänestäkin on vielä liian aikaista sanoa mitään.

Minusta Suomen pitäisi pystyä tuottamaan hitusen enemmän superlahjakkuuksia, jotta pysyisimme kehityksen mukana. Taktinen osaaminen ei riitä, jos pelaajat ovat "ok" tasoa. Pitää olla niitä suuriakin nimiä, jotka nostavat meidät ahdingosta. Tällä hetkellä meillä on sellainen tilanne, että meillä on 5-10 huippupelaajaa maajoukkueessa, mutta enää ei juuri superpelaajia ole, kun Koivukaan ei ole ihan entisessä vedossa eikä Selännekkään.

Kanadakin on tosin viime vuosina panostanut enemmän valmentautumiseen maajoukkueessa ja valinnut pelaajien paremmin. Ennen vaikka Kanadalla oli kokonaisuudessa maailman parhaat pelaajat niin silti eivät voittaneet läheskään aina. Nykyisin heillä on laajin pelaajamateriaali ja he ovat taktisesti yksi parhaimmista joukkueista - aivan kuten Suomikin.

 

[Panzerfaust]

Viestin lähetti Black Adder
Sentteriosastolla ei ole mitään hätää moneen vuoteen.
...
Missä se paljon puhuttu sentteripula on?

Tilanne ei tosiaan näytä lähellekään niin pahalta kuin 3-5 vuotta sitten, varsinkin jos Tuomo Ruutu mielletään senuksi. Santalat, Immoset, Viuhkolat ja Filppulat tulevat olemaan ihan OK MM-tason kandeja seuraavat 10 vuotta. OJ ja Koivu tietty kärkenä vielä seuraavat viisi.

Huippuluokan pehmeäkätiset pelintekijät, jotka minä haluan jääräpäisesti sijoittaa keskelle(kuuluuko Ville ja Rintsi?) jäivät kuitenkin viime vuosituhannelle jonnekin Tampereen ja Turun suunnan seniorikerhoihin, joista yksi tosin pelaa vielä tänäänkin mun jengiä vastaan, ikää sillä on vain jotain 74 vuotta.

 

[secord]

Suomi on pystynyt tuottamaan tärkeimmälle pelipaikalle superlahjakkaita pelaajia kuten Lehtonen, Toivonen ja Rask. Hyökkäyspäässä T.Ruutu kuuluu eittämättä ikäluokkansa kirkkaimpiin tähtiin, M. Koivun otteet ovat olleet lupaavia AHL- kaudella ja Pitkäsellä on potentiaalia ykköspuolustajaksi NHL- tasolla. Mielestäni tuossa on jo hyvä runko johtotähdistä ja tätä seuruetta komppaavat mm. Filppula, J.Jokinen, Ahonen, Kukkonen, Lindgren, Joensuu, Tukonen, Nokelainen, Korpikari, Viuhkola, Rita, Salmelainen, Lepistö jne jne. Eli jatkossakin Suomelta löytyy varmasti kentällinen huippuja ja loput kolme kansainvälisen vertailun kestäviä liruttelijoita. Toki näiden nimien joukossa on myös muutama kysymysmerkki, mutta toisaalta näiden nimien takaakin voi lyödä läpi hieman tuntemattomammat suuruudet.

Jos ensimmäisillä kierroksilla varatut pelaajat osoittaisivat kiekkoilumme tulevaisuuden suunnan ei meidän olisi koskaan pitänyt pystyä haastamaan Kanadaa, Venäjää tai Tsekkejä. Vertailepa iiron_troikka kyseisten maiden ykkösvarauksia vuosien 1985-1995 välillä. Todellisia tähtiä NHL- mittapuulla mitatuttana (jos sitä voidaan mittarina pitää?) Suomella ei montaa ole aikaisemminkaan ollut. Kurri, Selänne, Koivu ja missä loput? Hyviä omassa roolissaan kyllä löytyy useampia Lehtisestä Tikkaseen ja Nummisesta Bergiin.

 

[Sampe]

Viestin lähetti secord
Suomi on pystynyt tuottamaan tärkeimmälle pelipaikalle superlahjakkaita pelaajia kuten Lehtonen, Toivonen ja Rask. Hyökkäyspäässä T.Ruutu kuuluu eittämättä ikäluokkansa kirkkaimpiin tähtiin, M. Koivun otteet ovat olleet lupaavia AHL- kaudella ja Pitkäsellä on potentiaalia ykköspuolustajaksi NHL- tasolla. Mielestäni tuossa on jo hyvä runko johtotähdistä ja tätä seuruetta komppaavat mm. Filppula, J.Jokinen, Ahonen, Kukkonen, Lindgren, Joensuu, Tukonen, Nokelainen, Korpikari, Viuhkola, Rita, Salmelainen, Lepistö jne jne. Eli jatkossakin Suomelta löytyy varmasti kentällinen huippuja ja loput kolme kansainvälisen vertailun kestäviä liruttelijoita.
...

Jos ensimmäisillä kierroksilla varatut pelaajat osoittaisivat kiekkoilumme tulevaisuuden suunnan ei meidän olisi koskaan pitänyt pystyä haastamaan Kanadaa, Venäjää tai Tsekkejä. Vertailepa iiron_troikka kyseisten maiden ykkösvarauksia vuosien 1985-1995 välillä. Todellisia tähtiä NHL- mittapuulla mitatuttana (jos sitä voidaan mittarina pitää?) Suomella ei montaa ole aikaisemminkaan ollut. Kurri, Selänne, Koivu ja missä loput? Hyviä omassa roolissaan kyllä löytyy useampia Lehtisestä Tikkaseen ja Nummisesta Bergiin.

Nimenomaan. Ei Suomella tason puolesta ole mitään hävettävää aikaisempiin sukupolviin verrattuna (pikemminkin päinvastoin), vaan korkeintaan viihdeosastolla. Itseäni huolettaa varsinkin nuorten laitahyökkääjiemme kiekollisen taidon puute, mutta ei sillä välttämättä menestyksen kanssa ole juuri tekemistä.

Lehtonen on kenties maan kaikkien aikojen lahjakkain kiekkoilija, Toivonen omaa mielestäni *vähintään* Miikka Kiprusoffin veroisen potentiaalin, Pitkänen on lahjakkain suomalaispakki sitten Reijo Ruotsalaisen ja nuorimmalla Ruudulla on kaikki edellytykset Saku Koivun tai Jere Lehtisen veroiseksi NHL-tähdeksi. Kyllä tuo ihan kohtuulliselta kuulostaa.

 

[Taitopelaaja]

Minua eniten juuri huolettaa tuo seikka, että jo junioreina pelaajia peluutetaan vahvasti yhdyllä tietyllä pelipaikalla ja muutenkin peli on jo siellä liian järjestäytynyttä. Luovuus ja kiekollinen taito jää koko ajan enemmän ja enemmän pois pelaajilta. Minusta tämä on hieman huolestuttavaa..

Ehkä juniorityölle pitäisi jotain tehdä, pelkällä järjestäytyneellä pelillä ei kuitenkaan menestytä parhaimmalla mahdollisella tavalla jos joukossa ei ole niitä "helmiä".

 

[Maple Leaf]

Viestin lähetti Taitopelaaja
Minua eniten juuri huolettaa tuo seikka, että jo junioreina pelaajia peluutetaan vahvasti yhdyllä tietyllä pelipaikalla ja muutenkin peli on jo siellä liian järjestäytynyttä. Luovuus ja kiekollinen taito jää koko ajan enemmän ja enemmän pois pelaajilta. Minusta tämä on hieman huolestuttavaa..

Ehkä juniorityölle pitäisi jotain tehdä, pelkällä järjestäytyneellä pelillä ei kuitenkaan menestytä parhaimmalla mahdollisella tavalla jos joukossa ei ole niitä "helmiä".

Tämän ongelman parissa nimenomaan juniorivalmentajat joutuvat kamppailemaan päivittäin. Heistä suuri osa pyrkisi mielellään kasvattamaan lahjakkuuksista luovia ja omiin, yllättäviin ratkaisuihin kykeneviä pelaajia, mutta se edellyttäisi virheiden, suoranaisten munausten ja niistä yksittäisissä peleissä seuraavien tappioiden hyväksymistä. Moni juniorivalmentaja olisi tähän valmis hyväksyen sen hinnaksi, joka luovien pelaajien kasvattamisesta on maksettava, mutta samaan aikaan valmentajia paineistetaan "voittamisen pakkoon" paitsi monien vanhempien, myös monien seuraorganisaatioiden taholta.

Toisaalta suomalainen jääkiekko tarvitsee pitkäjänteistä valmennus- ja kasvatustyötä, mutta toisaalta valmentajan (ja junioreiden itsensä) katsetta väännetään lyhytjänteiseen toimintaan: Tämä piiripeli on pakko voittaa, älkää yrittäkö mitään kekseliästä, roiskikaa vain kiekkoa pois omalta alueelta! Tappion pelko on voittamisen halua suurempi - mikä osaltaan on ollut jo vuosia suomalaisen joukkueurheilun tragedia, myös esimerkiksi jalkapalloilun puolella. Ei ole ihme, että tällaisessa ilmapiirissä lahjakkaista ja työteliäistä junioreista kasvaa päteviä kolmosketjun duunareita - sen sijaan välillä tuntuu siltä, että suoranainen ihme on itse asiassa se, että tästä ilmapiiristä huolimatta Suomessakin kasvaa vielä pelaajia, jotka uskaltavat olla oman pelinsä tekijöitä.

 

[Taitopelaaja]

Viestin lähetti Maple Leaf
Tämän ongelman parissa nimenomaan juniorivalmentajat joutuvat kamppailemaan päivittäin. Heistä suuri osa pyrkisi mielellään kasvattamaan lahjakkuuksista luovia ja omiin, yllättäviin ratkaisuihin kykeneviä pelaajia, mutta se edellyttäisi virheiden, suoranaisten munausten ja niistä yksittäisissä peleissä seuraavien tappioiden hyväksymistä. Moni juniorivalmentaja olisi tähän valmis hyväksyen sen hinnaksi, joka luovien pelaajien kasvattamisesta on maksettava, mutta samaan aikaan valmentajia paineistetaan "voittamisen pakkoon" paitsi monien vanhempien, myös monien seuraorganisaatioiden taholta.

Toisaalta suomalainen jääkiekko tarvitsee pitkäjänteistä valmennus- ja kasvatustyötä, mutta toisaalta valmentajan (ja junioreiden itsensä) katsetta väännetään lyhytjänteiseen toimintaan: Tämä piiripeli on pakko voittaa, älkää yrittäkö mitään kekseliästä, roiskikaa vain kiekkoa pois omalta alueelta! Tappion pelko on voittamisen halua suurempi - mikä osaltaan on ollut jo vuosia suomalaisen joukkueurheilun tragedia, myös esimerkiksi jalkapalloilun puolella. Ei ole ihme, että tällaisessa ilmapiirissä lahjakkaista ja työteliäistä junioreista kasvaa päteviä kolmosketjun duunareita - sen sijaan välillä tuntuu siltä, että suoranainen ihme on itse asiassa se, että tästä ilmapiiristä huolimatta Suomessakin kasvaa vielä pelaajia, jotka uskaltavat olla oman pelinsä tekijöitä.

Totta, juuri näitä asioita ajoin hieman takaa tuossa. Tämä on valitettavan totta jokaisessa mielessä.. Toivottavasti tuohon saataisiin muutosta.

 

[mainio]

Pieni koko

Kyllähän Suomessa kehittyy noita kiekkotaitureita, mutta kun ne kaikki ovat niin pieniä. Taidot riittäisivät pitkällekin, mutta koko rajoittaa hommaa vaikka kuinka. Jääkiekko, kun kuitenkin on isojen miesten peli, ja valitettavan usein liian pienessä kaukalossa - nykyään. Jos verrataan pelaajien kokoa nyt ja ennen, niin kaukaloidenhan olisi pitänyt kasvaa enemmin kuin pienentyä. Tila pelaamiseen ja kikkoihin on viety minimiin. Sitten pyydetään tekemään hienoja kikkoja, mutta kuinkas teet kun kaukalot on mitä on. Kuka niitä kikkoja sitten kaukalossa oppii, kun niitä ei mahdu edes yrittämään? Luonnonjäitä kun ei kaikkialla kuitenkaan ole.

Monien nuorten miesten taidot ovat aivan huippuluokkaa. Liikkeet kiekon kanssa ja pelinäkemys varmasti verrattavissa muiden maiden huippuyksilöihin. Fysiikassa sitten tuleekin monta estettä vastaan. Muutamien kyseessä olevien pelaajien nimiä: Jesse Saarinen, Pasi Salonen, Jarmo Jokila, Tuomas Kiiskinen ja Jarkko Hattunen. Samat taidot isommassa kropassa, niin Suomella olisi tähtiä.

Toinen juttu muuten vielä, röyhkeys. Enpä kovin monella suomalaisjuniorilla tuota ominaisuutta ole huomannut. Uskallusta syöksyä maalille, tehdä tuhmuuksia ja muutenkin olla kukkona tunkiolla. Paras esimerkki tämän tyylisestä pelurista on varmasti Ilja Kovaltshuk. Suomalaiset ovat nöyristelleet jo aivan liikaa. Ainahan sitä suomalaisessa kiekkoilussa hoetaankin, että täytyy pelata nöyrästi. Jo junioreissa, mikä edeltäviin viesteihin viitaten on väärin.

 

[Luu2]

Re: Pieni koko

Viestin lähetti mainio
Kyllähän Suomessa kehittyy noita kiekkotaitureita, mutta kun ne kaikki ovat niin pieniä. Taidot riittäisivät pitkällekin, mutta koko rajoittaa hommaa vaikka kuinka...

Monien nuorten miesten taidot ovat aivan huippuluokkaa. Liikkeet kiekon kanssa ja pelinäkemys varmasti verrattavissa muiden maiden huippuyksilöihin. Fysiikassa sitten tuleekin monta estettä vastaan...

Toinen juttu muuten vielä, röyhkeys. Enpä kovin monella suomalaisjuniorilla tuota ominaisuutta ole huomannut. Uskallusta syöksyä maalille, tehdä tuhmuuksia ja muutenkin olla kukkona tunkiolla...

Kyllähän pieni koko rajoittaa kehitystä maailman huipulle, mutta toisaalta esimerkkejä päinvastaisesta löytyy: Saku Koivu, Mark Recchi, Martin St.Louis, Kimmo Timonen jne.

Pienikokoisten pelaajien peli vain monesti perustuu kiekon kanssa neppailuun ilman fyysistä osallistumista peliin. Harvassa tuntuvat olevan ne (pienet) suomalaiskiekkoilijat, joilta löytyy tarpeeksi röyhkeyttä, sisua ja luonnetta mennä isojen miesten sekaan sinne missä sattuu.

Offensiivisten suomalaispelaajien osaamisen taso on usein yksipuolista tai riittämätöntä. Aina jonkin ominaisuuden puute tuntuu olevan kansainvälisen tason/NHL-tason huippupelaajaksi nousun esteenä. Tässä muutamia esimerkkitapauksia:

Löytyy kokoa ja taitoja, muttei fyysisyyttä, luistelua ja voitontahtoa
- Lasse Pirjetä

Kokoa ja agressiivisuutta löytyy, hirvittävä laukaus ja maalivainu, ei kykyä puolustuspeliin osallistumiseen
- Hannes Hyvönen

Taitoa, pelinäkemystä, johtajuutta ja kahteen suuntaan pelaamista, muttei riittävästi fyysisyyttä ja luistelunopeutta
-Ville Peltonen

Taitoa, näppäryyttä, kiekonriistoja, agressiivisuutta löytyy, mutta koko ja suoran luistelunopeuden puute rajoittavat
- Timo Pärssinen

Luistelunopus ja rytminvaihdot huippuluokkaa, fyysisyyttä riittävästi, mutta ei pelinäkemystä, laukaus kehnohko
- Niklas Hagman

...Ja pakeista voitaisiin mainita Jere Karalahti, jonka rajoitteita voi kuvata lyhyesti yhdellä sanalla: pää.

Sitten Suomesta löytyy pilvinpimein näitä "monipuolisia" pelaajia, joiden taidot rajoittuvat puolustuspeliin osallistumiseen, kuten Riku Hahl. Arvostan myös näitä pelaajia, älkää ymmärtäkö väärin. Oikeasti monipuolisia (hyökkäys- ja puolustuspeli) kansainvälisen tason suomalaisia huippuhyökkääjiä ei tällä hetkellä tulee mieleen kuin kaksi: Olli Jokinen ja Jere Lehtinen. Saku Koivun parhaat päivät taitavat olla jo takana.

Toivottavasti Tuomo Ruutu, Mikko Koivu ja kumppanit käynnistävät tulevaisuudessa laajemman suomaisinvaasion NHL:n (tai mitä pelataankin) hyökkääjien tähtiluokkaan.

 

[Taitopelaaja]

Tuo pitää pitkälti paikkaansa, mutta jos sanoisin muutaman sanan vielä tuosta Saku Koivusta. Hän on pienikokoinen, mutta nykyään todella hyvä fyysinen pelaaja. Saku ei ole enää ihan niin hyvässä vireessä kuin ennen, mutta minusta silti vielä Suomen paras hyökkääjä. Viime vuonna kyseinen herra pelasi NHL:n pudotuspelit todella hyvin. World Cupissa oli Suomen paras maalintekijä.

Vaikea sanoa tämän kevään peleistä vielä juuta eikä jaata, koska pelaamaton syksy heijastuu varmasti tuossa vielä hieman ja sitten tietysti loukkaantumiset. Mutta jos ajattelee esimerkiksi viimeistä TPS:n ottelua niin siinä oli merkkejä jo vanhasta Sakusta.

 

[V-man]

Mielestäni Jussi Jokinen on aika pahasti aliarvostettu pelaaja. Hän on syntynyt vuonna -83 ja on antanut aika hyvät näytöt pelaamissaan maaotteluissa (nuorissa MM-kisojen pistepörssin voitto ja aikuisissa hän oli tämän vuoden eurotourin suurin yllättäjä). Myös SM-liigassa hän on tehnyt vakuuttavaa jälkeä:

02-03 51 14 + 23 = 37
03-04 55 15 + 23 = 38
04-05 56 23 + 24 = 47

Luulisi että Jokisen nimi olisi ensimmäisien joukossa, mutta silti moni unohtaa hänet jopa kokonaan listatessaan tulevaisuuden toivojamme. Itse pidän Jussia lupaavimpana pelaajana (hyökkääjistä) Tuomo Ruudun jälkeen. En tiedä johtuuko Kärppälaseistani vai mistä.

Jokinen-Koivu-Ruutu lienee tuttuja nimiä maajoukkueessa jatkossakin. Eipähän tarvitse ostaa uusia pelipaitoja.

 

[kapitalisti]

fyysisellä osastolla meillä taitaa olla paras porukka koossa koskaan juuri nyt. korvaajia ja päteviä sellaisia nimenomaan fyysiselle osastolle on vähän tulossa.

 

[Erling]

Tällä hetkellä tärkeimmässä kehitysvaiheessa olevista junioreista, eli vuosina 88-86 syntyneistä, todellista NHL - tähtiainesta on ehkä Ilveksen Raskilla ja Lindgrenillä sekä viime kesänä varatuilla Nokelaisella ja Tukosella.
Muut junnutähdet tyyliin Joensuu, Korpikoski, Enlund, Ramsted, Juutilainen, Lehtonen ja Virtanen ovat 4-5 vuoden päästä hyvää SM-liiga kamaa, mutta maailmanluokan tähtiä heistä tuskin kovinkaan helposti kehittyy.
Tietysti löytyy aina pelaajia jotka tekevät juuri tässä iässä suuria harppauksia henkisessä kasvussa, fysiikassa ja pelin ymmärtämisessä.

Mutta ei tilanne mielestäni niin huono ole. Harvoinhan meiltä tulee Ruudun tai Lehtosen kaltaisia pelaajia jotka jo juniori-ikäisinä pystyvät dominoimaan Sm-liigassa.

 

[Zeic]

Suomalaisten onneksi menestyvään joukkueeseen ei tarvitse riittää taitavia pelaajia välttämättä kuin kahteen kenttään. Suomi ei kärsi muiden maiden leveämmästä materiaalista suorassa suhteessa materiaalien leveyksiin nähden.

Jokisen potentiaalista olen samaa mieltä. Enkä usko että kehitys pysähtyy ainakaan asenne ongelmiin. Tähän asti on edennyt urallaan määrätietoisesti ja pyrkii selvästi korjaamaan heikkouksia pelistään. Esimerkiksi maalinteko ja laukaus ovat tällä kaudella selkeästi kehittyneet aiempaan nähden.

 

[Taitopelaaja]

Mietin eilen hieman lisää tuota pientä kokoa. Mietin, että onko Saku Koivukaan välttämättä liian pienikokoinen? 179cm kaverihan hän on. Jos verrataan kokoa esimerkiksi muutamaan muuhun Suomalaiseen kiekkoilijaan niin eihän siinä kovinkaan paljoa ole. Ville Nieminen on 181cm, Selänne 183cm ja Lehtinen tuosta väliltä. Tekeekö 2-4cm sitten niin paljon?

Jos verrataan Ruotsalaisiinkin niin eroa ei kovinkaan paljoa ole. Forsberg 183cm, Alfredsson 180cm, Zetterberg 183cm jne.

Onko tuollainen ~180cm jätkä sitten liian pienikokoinen NHL:ään? Kyllähän noista aika moni nimi on hyvin pärjännyt NHL:ssä.

Toki sellaiset 175cm tai alle ovat jo varmaankin liian pienikokoisia, mutta tuo 180cm ei välttämättä vielä niinkään sellaiselta tunnu.

 

[Rosoh]

Viestin lähetti Taitopelaaja
Mietin eilen hieman lisää tuota pientä kokoa. Mietin, että onko Saku Koivukaan välttämättä liian pienikokoinen?

Vähän sivuten.
"Pikku"-velihän on aivan toisissa mitoissa ja jos massaa kertyy amerikoissa samaan tahtiin kuin nyt, niin kaverista tulee melkoisen hankala siirreltävä maalinedestä tai sitten "toimistostaan"

Mikosta tuskin tulee veljensä ja elmeri keskisen kaltaista hassuttelijaa, ehkä enemmän K.Primeau tyylinen: fyysinen ja voimakastahtoinen. [varsinkin jos energiaa saadaan ohjattua muuallekkin kuin lämmön tuottamiseen pääkopassa]
Ehkä sen puolesta puhuu Mikon tilastot AHL:stä
- 17 maalia (joukkueensa 2. paras)
- laukaisutarkkuus 0.148 (joukkueensa paras)

- myös se on pistänyt silmään, että Houstonin ampuessa rankkuja Mikko on aika usein listalla ja onnistuu vielä hyvällä prosentilla.

Ainakin tilastojen valossa tästä kaudesta tulee Mikon paras kausi

Vielä vähän sivuten.
- T.Ruutu-Koivu-Rita: ei hullumpi ykkösketju tulevaisuuden karkeloihin. Ei mitään samettikäsiä mutta vauhtia ja voimaa riittää.
- Rita-Koivu-T.Ruutu on muuten melkoinen Power-forward trioo.